Tänään on 30.07.2014 07:58 ja nimipäiväänsä viettää: Asta. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Luo uutisvirta

Esikoiskirjailijan taiteilijaelämää: Markkinoinnin syvin olemus

Lupasin kirjoittaa jotakin enemmän tai vähemmän valaisevaa omien romaanieni markkinoinnista. Kuinka omaa kirjaa siis myydään ja mitä prosessista loppujen lopuksi jää käteen? Mikä on kirjailijan ansaintalogiikka? Ihan alkuun toistan vanhan disclaimerini: kirjojen myyntituloilla itsensä elättää Suomessa vain kourallinen kirjailijoita ja loput kitkuttavat sitten jotenkuten eteenpäin apurahojen turvin. Kirjailija ei siis voi tehdä työtään kuvaannolliset dollarin kuvat silmissä, koska kirjoittamisella rikastuminen on yksinkertaisesti erittäin epärealistista. Tokihan aina on mahdollista nousta yhdeksi suureksi muiden suurten joukkoon, mutta useimmilta yrittäjiltä tämä jää uran aikana kokematta. Näiden faktojen valossa odotukset oman julkaistun teoksen myynnistä kannattaa pitää sopivan alhaisina. Jos saa kirjakauppojen kautta pari- kolmesataa kappaletta eteenpäin ventovieraille ihmisille, niin se on varsin hyvä suoritus. Tällöin ei kuitenkaan edelleenkään kannata odottaa rahan alkavan tulvia sisään postiluukusta. Annan vielä konkreettisen esimerkin siitä, että miksi ei. "Talvi"-romaanin kustannussopimuksessa lukee: "Tekijänpalkkio on 20% teoksen nettomyynnistä. Palkkio lasketaan kirjan suositushinnasta kirja- ja tukkukaupoille annetun alennuksen jälkeen kustantajalle jäävästä osuudesta." Käytännössä "kirja- ja tukkukaupoille annettu alennus" on reilusti yli puolet uuden kirjan hinnasta ja täten kustantajan käteen jäävästä pienestä osuudesta kirjailijalle siivutetaan vielä vähän pienempi osuus, käytännössä noin pari euroa per myyty kirja. Tästä voi sitten pikaisesti alkaa laskea kertoimia: jokaista sataa myytyä teosta kohti kirjailija tienaa keskimäärin 200 euroa, ja jos myynnin voi otaksua olevan se aiemmin annettu pari- kolmesataa kappaletta, niin saa olla aika fakiiri, jos meinaa päästä kirjakaupoista tulevilla myyntituloilla yli 800 euron tienesteihin. Ja Myllylahden 20% siivu myynnistä on kustantajien mittapuulla vieläpä sieltä paremmasta päästä, sikäli jos joku optimistisesti arvelee ko. kustantajan olevan vain jotenkin kohtuuton ja tilanteen olevan parempi jossain muualla. Systeemiä voi onneksi huijata. Tavallaan. Myllylahti kauppaa valmista kirjaa kirjailijalle itselleen puoleen hintaan suositushinnasta, eli kolmenkympin kirjan saa itselleen noin viidellätoista eurolla. Lisäksi mukana tulee kustantamosta ja sopimuksesta riippuen x-määrä ilmaisia pressikappaleita. Nämä kirjat voi sitten kaupata eteenpäin enemmän tai vähemmän hyvällä katteella - joskin pressikappaleet kannattaa oikeasti lähettää sanomalehtiin tai muihin relevantteihin julkaisuihin, jos se vain suinkin on mahdollista. Tästä lisää myöhemmin. Juuri nyt olen kiinnostunut toteamaan, että isoimmat rahat muhivat nimenomaan omassa henkilökohtaisessa kirjamyynnissä, josta turhat välikädet on karsittu pois. Kahden euron sijaan käteen jää kympin verran käteistä per myyty kirja, ja hinnan voi silti pitää kirjakauppojen hintoja alhaisempana, noin 25 eurossa. Tällöin kirjailijalla itsellään on kilpailuetu hinnan suhteen. Kun teokset sitten vielä signeeraa, niin kasassa on potentiaalisen asiakkaan kannalta hyvin houkutteleva paketti. Myy sama määrä kirjoja, tienaa enemmän rahaa, siis? Ainoa riesa tässä vähän liian hyvältä näyttävässä järjestelyssä on se, että ne kirjat pitää sitten myös ihan oikeasti myydä itse. Tämä tarkoittaa potentiaalisten asiakkaiden metsästämistä ja oikeaa vaivannäköä, mistä taas kirjakauppamyynnin kohdalla ei tarvinnut huolehtia. Kaikenlaiset sukulaiset, tuttavat ja tuttavan tuttavat kannattaa käydä läpi ja yrittää hieroa näiden kanssa kauppaa - ennen pitkää yleensä aina jossain tärppää. Lisäksi jos onnistuu saamaan jonkun sukulaisen/tuttavat/tuttavan tuttavan puhumaan asiasta omille sukulaisilleen, tuttavilleen tahti tuttavan tuttavilleen, niin potentiaalinen asiakaskunta kasvaa silmissä. Käytännössä levikin voi tämän jälkeen karkeasti arvoida sen pohjalta, miten yleistä valtavirtaa kirjasi edustaa: "Talvi" esimerkiksi soveltui varsin mainiosti monenlaisille lukijoille, kun taas "Dreamland - Aavekomppania" oli ehkä enemmän kaltaisilleni scifinörteille suunnattu. Jälkimmäisen voi siis olettaa löytävän itselleen vähemmän ostajia, joten se vaatii taakseen laajemman potentiaalisen asiakaskunnan, jotta sillä olisi mahdollisuuksia myydä yhtä hyvin kuin vertailukohtansa. Eli mitä enemmän niche kirjasi on, sitä enemmän ihmisiä pitää läpikäydä että löytäisi sen yhden oikean ostajan sieltä seasta (joku ilkeämpi saattaisi nyt sitten lukea tämän niin, että jos haluat tehdä kirjoittamisella rahaa, niin älä ainakaan kirjoita scifiä). Kokeilin Talven kohdalla huvikseni myös viikon verran pitää myyntitiskiä Jyväskylän yliopistolla, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Jotenkin käteen jäi se olo, että saman määrän näkyvyyttä olisi saanut todennäköisesti vaikka julisteilla ja saman aikamäärän käyttämisellä uusien asiakkaisen etsimiseen lähipiirissä olisi todennäköisesti syntynyt enemmän myyntiä. Suoramyyntiä tuntemattomille en siis voi oikein tämän kokemuksen perusteella suositella. Työtuntimäärä ei yksinkertaisesti vastannut hommasta saatavia hyötyjä. Myös kirjakauppamyyntiinkin toki voi ja kannattaa panostaa ainakin jonkinasteisen markkinoinnin kautta. Osa toimivaa markkinointia on kirjan kauppaaminen lähipiirille ja sanan saaminen kiertoon. Samaa voi yrittää tehdä isommassa mittakaavassa myös median ja internetin kautta. Esikoisteokseni kohdalla sanomalehti Karjalainen kiinnostui julkaisusta sen verran, että otti oma-aloitteisesti yhteyttä minuun ja teki haastattelun sekä siihen päälle vielä jutun kirjasta. Samalla tavalla Pelit-lehti bongasi kirjaa koskevan viestiketjuni keskustelufoorumillaan ja julkaisi kirjasta myöhemmin arvostelun. Talvi-kirjan kohdalla minun itseni piti olla aktiivisempi markkinoinnin suhteen. Lähetin arvostelukappaleet Pelit-lehteen, Karjalaiseen, Keskisuomalaiseen sekä Jyväskylän yliopiston ylioppilaslehteen - näistä Pelit-lehti julkaisi arvostelun ja ylioppilaslehti henkilöhaastattelun. Kaikki medianäkyvyys on aina samalla myös ilmaista julkisuutta kirjalle, mikä puolestaan todennäköisesti näkyy tavalla tai toisella myyntituloissa. Näin ollen kustantajan tarjoamia pressikappaleita kannattaa häpeilemättä jaella kaikille tahoille, jotka vain suinkin suostuvat ottamaan niitä vastaan. Ainakin Keskisuomalaiseen sai hyvin yhteyttä näiden nettisivuilla olleen "tarjoa juttuvinkkiä" -toiminnon kautta. Kaikista tarjotuista kappaleista ei aina seuraa mitään hyödyllistä, mutta yksikin läpimennyt tienaa äkkiä hintansa takaisin. Metelin pitäminen netissä ei myöskään koskaan haittaa. Siellä sanan kiinnostavasta tuotteesta saa kiertämään todella nopeasti ja todella laajalle, jos vain onnistuu löytämään oikeat yhteisöt ja tietää mitä tekee. Itse olen lähinnä pyrkinyt pitämään yllä jonkinlaista läsnäoloa facebookissa sekä markkinoimaan tuotoksiani parilla relevantilla foorumilla. Täsmäiskuja kuitenkin voi ja kannattaa suorittaa, jos keksii hyvän markkinointikanavan. Foorumeille kannattaa copypastea vaikka kirjansa takakantta ja muuta relevanttia informaatiota, jonka arvelee kiinnostavan potentiaalisia lukijoita. Tärkeintä on herättää kiinnostusta, tavalla tai toisella. Promokuvista voi esimerkiksi olla apua, jos moisia vain suinkin osaa väsätä. Tässäpä näitä nyt sitten alkaakin olla, summittaisia ohjeita ja vinkkejä siihen, miten julkaistusta kirjasta saa puristettua irti kaiken mahdollisen rahallisen hyödyn. Koska rahaa ei ole jaossa alun alkaenkaan paljon, on tärkeää tietää, miten laarin pohjaa kaavitaan oikein! Kapitalismi... Huoh.

» Lue blogi...

Avainsanat: suomessa euro olla olla aika onni esimerkki tehdä kuva käydä kirja kirja yrittää suhde raha netti apua talvi talvi kirja toukokuu facebook valmis vinkki lehti odottaa syntyä sataa ohje kirja euro raha määrä määrä julkaista käsi osa olo hyvä myydä myydä suositella paketti asiakas pelit kirjoittaa media jyväskylä kirja yliopisto teko pohja kiinnostaa pienempi nyt mitä omille kauppaa markkinointi kassa internet