Tänään on 02.08.2014 11:34 ja nimipäiviään viettävät: Kimmo ja Holger. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Luo uutisvirta

TATUSOTUrit: TATUSOTU-työryhmän kommentit TEM:n ohjeluonnokseen

TATUSOTU-työryhmän kannanottoja Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) ohjeluonnokseen taiteilijoiden ja tieteentekijöiden työttömyysturvan työvoimapoliittisiin edellytyksiin liittyvistä erityiskysymyksistä (21.1.2008) Laatineet Martti-Tapio Kuuskoski, Laura Lindstedt ja Pajari Räsänen (alla kollektiivisesti TATUSOTU) Alla on otteita TEM:n ohjeluonnoksesta (merkittyinä lyhennyksellä TEM) ja kohtaan liittyviä TATUSOTU-työryhmän kommentteja (TATUSOTU). TEM:n esittämät esimerkkiratkaisut on sisennetty ja kursivoitu, kuten alkuperäisessä ohjeluonnoksessa. Lukuun "2.1. Ohjeen tausta": TEM: Selvitysmies esittää raportissaan myös säädösmuutoksia. Tämä ohje perustuu voimassaolevaan lainsäädäntöön, lakien esitöihin sekä valitusasteiden ratkaisukäytäntöön, eikä tässä ohjeessa siten ole voitu ottaa huomioon sellaisia selvitysmiehen ehdotuksia, jotka edellyttävät lainsäädäntömuutoksia. Siltä osin kuin edellä mainituista oikeuslähteistä ei ole löydettävissä vastausta, ohje perustuu työ- ja elinkeinoministeriön perusteltuihin tulkintoihin. TATUSOTU: TEM:n perustellut tulkinnat jäävät tässä ohjeessa suurimmaksi osaksi puuttumaan, ja kuitenkin ne olisi syytä jossain esittää. Lukuun “3. Yleistä tieteentekijöiden aseman arvioinnista” TEM: Selvitysmiehen ehdotuksen mukaisesti työ- ja elinkeinoministeriö suosittaa, että työvoimatoimikunnat arvioisivat lisensiaattiopintoja tai muuta täydennys- ja jatkokoulutusta yliopistossa suorittavan sekä väitöskirjaa tekevän henkilön oikeutta työttömyysturvaan ensisijaisesti työttömyysturvalain opiskelua koskevien 2 luvun 6 ja 7 §:ien perusteella. TATUSOTU: Väitöskirjan tekijä, joka on työsuhteessa yliopistoon esimerkiksi tutkijakoulutettavana jopa neljä vuotta, saa kuukausipalkkaa ja maksaa siitä verot ja työttömyysvakuutusmaksut. Millä perusteella tällainen palkansaaja on työttömyystilanteessa opiskelija? Missään muussa kuin tutkijan ammatissa palkkasuhteessa olevaa, työtään päätoimisesti tekevää ei pidetä lähtökohtaisesti opiskelijana. TEM: Ns. post doc -tutkijoiden ja muuhun kuin jatkotutkintoon tähtäävien tutkijoiden oikeutta työttömyysturvaan tulisi puolestaan arvioida omassa työssä työllistymistä koskevien työttömyysturvalain 2 luvun 4 ja 5 §:ien perusteella silloin, kun tutkimustyötä ei ole tehty työsuhteessa. TATUSOTU: Mihin perustuu erottelu työsuhteessa ja apurahalla tehdyn tutkimustyön välillä? Tätä eroa sovelletaan sekä väitöskirjantekijöihin että post doc -tutkijoihin, kuitenkaan perustelematta miksi ja miten ns. täydentävällä rahoituksella palkatun tutkijan status eroaa esim. projektitutkijan tai tutkijakoulutettavan tutkijan statuksesta. Miksi verotonta apurahaa ei edelleenkään haluta työttömyysturvan osalta rinnastaa verotettavaan kuukausipalkkaan? Apurahatutkijakin saattaa maksaa ammattiyhdistyksen ja työttömyyskassan jäsenmaksua, mutta jäädä silti vaille minkäänlaista työttömyysetuutta jäädessään työttömäksi. Apurahakausi tulisi rinnastaa palvelussuhteeseen. Selkeitä perusteita sille, että näin ei tehdä, ei ole nähdäksemme edelleenkään esitetty. Lukuun “4. Lisensiaattiopinnot, muu täydennys- ja jatkokoulutus yliopistossa ja väitöskirjan tekeminen” TEM: Lisensiaattiopinnot, muu jatko- tai täydennyskoulutus yliopistossa tai korkeakoulussa sekä väitöskirjan tekeminen ovat lähtökohtaisesti sivutoimista opiskelua, ja henkilöllä voi olla opinnoista huolimatta oikeus työttömyysetuuteen, mikäli hän täyttää muut etuuden saamisen edellytykset. Edellä mainittujen opintojen päätoimisuutta arvioidaan useimmiten työttömyysturvalain 2 luvun 6 §:n 3 momentissa tarkoitetun kokonaisharkinnan perusteella. Joissakin tilanteissa jatko-opinnot voivat olla päätoimisia myös suoraan työttömyysturvalain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun laajuutensa perusteella. Jos opintojen opintosuunnitelman mukainen laajuus on keskimäärin vähintään viisi opintopistettä tai kolme opintoviikkoa opiskelukuukautta kohti, tai jollei opintojen laajuutta ole määritelty opintopisteinä tai -viikkoina, opetusohjelman mukainen laajuus on keskimäärin vähintään 25 viikkotuntia, kysymyksessä on päätoiminen opiskelu. TTL 2 luvun 6 §:n 3 momentin perusteella jatko-opintojen katsotaan olevan päätoimisia, jos opintojen vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle työmarkkinoilla yleisesti sovellettavin ehdoin. Työvoimatoimikunta arvioi tapauskohtaisesti kokonaisharkinnan perusteella, onko henkilön opintoja työmäärän perusteella pidettävä pää- vai sivutoimisina. Arvioinnissa otetaan lain mukaan huomioon opintojen opetussuunnitelman mukainen laajuus, opiskelun sitovuus, henkilön aikaisempi työssäolo ja aiemmin hankkima koulutus. TATUSOTU: Mikä tässä ohjeistuksen kohdassa on muuttunut suhteessa aiempaan, lukuisia ongelmia tuottaneeseen käytäntöön? Silloin kun tutkija on tehnyt päätoimisesti väitöskirjaansa esimerkiksi apurahalla tai tutkijakoulussa, työ on varmasti ollut “sitovaa”. Kun tällaisesta työtilanteesta jää työttömäksi, on aburdia että tutkija määritellään päätoimiseksi opiskelijaksi, joka ei voi saada työttömyysetuutta. Toisin sanoen on luotu byrokraattinen kehä: väitöskirjatutkija ei pysty koskaan todistamaan olevansa “sivutoiminen opiskelija” jos on ennen työttömäksi jäämistään tehnyt päätoimisesti väitöstutkimustansa. “Opiskelun sitovuuden” arviointi opintopisteitä laskemalla ei kuulu asiaan jatko-opintojen kohdalla. Jatko-opiskelija tai väitöskirjaa valmisteleva tutkija ei käytännössä kerää opintopisteitä samalla tavalla kuin perustutkinto-opiskelija tekee (so. luentoja seuraamalla, tenttimällä, jne.). On toivottava, että “tapauskohtainen kokonaisharkinta” ei johda käytännössä sellaiseen mielivaltaan josta on lähivuosilta lukuisia esimerkkejä (ks. esim. http://tatusotu.blogspot.com/ ). Alalukuun “1. Opintojen opetussuunnitelman mukainen laajuus” TEM: Jos opiskelun työmäärä jää selvästi alle määrärajojen, opiskelu on pääsääntöisesti sivutoimista. [Jne.] TATUSOTU: Jatko-opintoja, joissa on tavoitteena tohtorintutkinto (lisensiaatintutkinnoista ollaan käytännössä monilla aloilla luopumassa!), ei tulisi katsoa lainkaan päätoimisiksi silloin kun niille ei ole rahoitusta, kun jatko-opiskelija on työnhakijana ja itse katsoo opintonsa sivutoimisiksi, eikä selkeää estettä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle ole. Apurahan saaminen esim. vuodeksi ei saa johtaa siihen, että apurahakauden päätyttyäkin tutkijan katsotaan edelleen työllistyvän omassa työssään. Alalukuun “2. Opiskelun sitovuus” TEM: Opiskelun sitovuuden arvioinnissa lähtökohtana on hakijan oma vapaamuotoinen selvitys siitä, miten opinnot sitovat häntä. Hakijan oman selvityksen lisäksi työvoimatoimikunta voi ottaa huomioon myös muita seikkoja. Työskentelyapuraha on painava osoitus opintojen päätoimisuudesta. TATUSOTU: Näkemyksemme mukaan päätoimisuus kuitenkin lakkaa rahoituksen loppuessa. Sen enempää väitöskirjantekijä kuin työvoimaviranomainenkaan ei voi olettaa, että tutkimustyötä jatketaan päätoimisesti myös työttömyysaikana työttömyysetuuden turvin. Alalukuun “3. Henkilön aikaisempi työssäolo ja aiemmin hankkima koulutus” TEM: [M]uutoksenhakuasteiden ratkaisukäytännössä on myös katsottu, että opiskeluaikaisen työhistorian puuttuminen tai työnteon liittyminen ainoastaan opiskeluun voivat olla osoitus opintojen päätoimisuudesta. Muutoksenhakuasteiden vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan suoraan perustutkinnon jälkeen aloitetut jatko-opinnot on katsottu päätoimisiksi. Tässä tilanteessa henkilön ei katsota todisteellisesti päättäneen aiempia päätoimisia opintojaan, vaan perustutkinto- ja jatkotutkinto-opiskelun katsotaan muodostavan yhden edelleen jatkuvan opiskelukokonaisuuden. Merkitystä ei ole sillä, suoritetaanko jatko-opintoja samassa vai eri yliopistossa kuin missä perustutkinto-opinnot on suoritettu. TATUSOTU: Tässä on yksi esimerkki siitä, miksi väitöskirjatutkimuksen määritteleminen opiskeluksi on ongelmallista. On kyseenalaista että “työnteon liittyminen ainoastaan opiskeluun” voi estää työttömyysturvan saamisen, kun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut jatko-opiskelija työllistyy oman alansa työssä nimenomaan tutkijana ja jatko-opinnot käytännössä koostuvat tutkijantyöhön kuuluvista tehtävistä (tutkielman kirjoittaminen joko monografiana tai artikkelien muodossa, muiden artikkelien laatiminen, perustutkinto-opiskelijoiden opettaminen ja konferenssiesitelmien pitäminen, tieteellisten kokoomateosten toimittaminen, jne.). Jatko-opintojen määrittely tietyn “opiskelukokonaisuuden” osaksi on juuri yksi niistä epäkohdista jollaisiin toivottiin ratkaisua uudesta ohjeistuksesta. TEM: Työ- ja elinkeinoministeriön käsityksen mukaan henkilön ei ole katsottava jatkavan aiemmin aloittamiaan päätoimisia opintoja ainakaan siinä tapauksessa, että perustutkinnon suorittamisen ja jatko-opiskelijaksi ilmoittautumisen välillä on vähintään kuusi kuukautta ja henkilö on väliaikana ollut työmarkkinoilla (työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa, työvoimapoliittisessa toimenpiteessä, kokoaikatyössä, osa-aikatyössä ja samanaikaisesti työnhakijana työvoimatoimistossa, yrittäjänä). TATUSOTU: Tämä linjaus johtaa absurdiin tilanteeseen: kannattaa ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi heti esim. maisterintutkinnon saatuaan ja olla hakematta jatko-opinto-oikeutta puoleen vuoteen. Kuitenkin voidakseen hakea esim. tutkijakoulupaikkaa työllistyäkseen tutkijana on oltava jatko-opinto-oikeus – puhumattakaan apurahojen hakemisesta, joka tulisi yhtä lailla ymmärtää työnhauksi. Apurahojen haku on työnhaun muoto, samoin kuin esim. tutkijakoulutukseen pyrkiminen. Jatko-opinto-oikeuden hakeminen ei sen sijaan tarkoita de jure eikä de facto , että perustutkintonsa juuri suorittanut henkilö opiskelee päätoimisesti tai työllistyy omassa työssään. Tällainen TEM:n käsitys (“vähintään kuusi kuukautta”) kannustaa työttömyyteen, estää työllistymistä, urakehitystä, jne. Pelkkä jatko-opinto-oikeus ei estä täysipäiväisen työn hakua eikä vastaanottamista millään tavalla. Työnhakijan oman ilmoituksen työmarkkinoiden käytettävissä olemisesta pitäisi riittää, yhdistettynä mielekkääseen jälkikäteisvalvontaan. TEM: Työministeriön ohjeessa opiskelun vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta (O/14/2007 TM) on käsitelty opintojen alkamisajankohtaa. Ohjeen mukaan opinnot katsotaan aloitetuksi, jos työnhakija on ottanut opiskelupaikan vastaan ja on ilmoittautunut läsnä olevaksi, vaikka hänellä ei olisikaan opintosuorituksia. Tällöin asia käsitellään aina työvoimatoimikunnassa. Vastaavasti työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan mikäli henkilö on suoraan perustutkinnon jälkeen ilmoittautunut läsnä olevaksi jatko-opiskelijaksi, asiassa ei lähtökohtaisesti ole merkitystä sillä, onko henkilö tosiasiallisesti vielä suorittanut yhtään jatko-opintoja, vaan päätoimisena aloitettujen opintojen katsotaan edelleen jatkuvan. Hakija voi kuitenkin esimerkiksi kokoaikaisella työssäolollaan osoittaa, että opintoja ei tosiasiallisesti ole vielä aloitettu. TATUSOTU: Tämän lainauksen viimeinen virke on epämääräinen. Viitataanko sillä siihen, että maisteriksi valmistumisen ja jatko-opinto-oikeuden saamisen välillä on oltava kuuden kuukauden työrupeama (tai työttömyysjakso)? Vai voiko ihminen suorittaa kokopäivätyönsä ohessa maisterintutkinnon, hakea saman tien jatko-opinto-oikeutta ja saada sen, ollen samalla oikeutettu katkeamattomaan työttömyysturvaan? Jos työsuhde on määräaikainen ja edellämainittu tapahtuu työsuhteen loppupuolella, estääkö tämä työttömyysetuuden saamisen työttömyyden sattuessa kohdalle? (Tästä on esimerkkitapaus, jossa yli kolmen vuoden kokopäivätyön jälkeen evättiin työttömyyskorvaus siksi, että työn aikana henkilö oli valmistunut ja ilmoittautunut jatko-opiskelijaksi ja hakenut apurahoja.) Lukuun “4.1 Päätoimisten opintojen päättyminen” TEM: Työttömyysturvalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan päätoimisesti opiskelleen henkilön opiskelua pidetään päätoimisena siihen saakka, kun hän on todisteellisesti päättänyt opintonsa. Lähtökohtaisesti opinnot – myös päätoimisiksi katsotut jatko-opinnot yliopistossa tai korkeakoulussa - katsotaan päättyneiksi, kun henkilö esittää selvityksen siitä, että hän on joko valmistunut tai eronnut oppilaitoksesta. Valmistuminen osoitetaan pääsääntöisesti oppilaitoksen antamalla tutkintotodistuksella. Väitöskirjan tekijän osalta päätoimiset opinnot voidaan kuitenkin katsoa päättyneiksi, kun väitöskirja on jätetty esitarkastukseen. TATUSOTU: Nämä vaatimukset johtavat kohtuuttomuuksiin eikä jatko-opintoja tule arvioida samoin kriteerein kuin perustutkinto-opintoja tai ylipäätään “päätoimiseksi opiskeluksi”. On kuitenkin hyvä, että esitarkastukseen jättäminen riittää jatko-opintojen päättymisen todistamiseksi. Aiemmin on vaadittu vielä esitarkastusvaiheessakin jatko-opintojen keskeyttämistodistusta, mikä johti absurdeihin tilanteisiin työllistymisen kannalta. Viime aikoina työvoimatoimistoissa on vähintään vuoden pituisen keskeyttämisen sijaan vaadittu vielä rajumpaa todistetta: yliopistosta eroamista. Tästä on jo esimerkkitapauksia. Esimerkkitapaukseen TTLK 423/7/A: [TEM: ] TTLK 423/7/A:”K on valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian lisensiaatiksi vuonna 2002 ja jatkanut heti perään tohtorin tutkinnon suorittamista. Lisensiaatiksi valmistuttuaan K on ollut lähes yhtäjaksoisesti kokoaikatyössä Helsingin yliopistolla 31.12.2005 asti tehden samalla väitöskirjaa. Ajalla 1.1. – 30.9.2006 hän on viimeistellyt sitä kahden apurahan turvin eikä ole tänä aikana ollut työssä. Tutkimustyö on päättynyt ja väitöskirja jätetty esitarkastukseen 20.11.2006. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta katsoo, että K:n kokoaikatyön ohella ja siten sivutoimisesti harjoittamat jatko-opinnot ovat muuttuneet päätoimisiksi vuoden 2006 alusta, kun hän on ajalla 1.1. – 30.9.2006 tehnyt kokopäiväisesti väitöskirjaansa apurahalla olematta samanaikaisesti työssä. Tämän päätoimisen opiskelun ei voida katsoa kokonaan päättyneen vielä apurahan päättymisen myötä 30.9.2006 väitöskirjan ollessa tuolloin vielä kesken. Sen sijaan väitöskirjan valmistuksen ja esitarkastukseen jättämisen myötä 20.11.2006 jälkeen K:ta ei enää ole pidettävä päätoimisena opiskelijana, sillä opiskelun vaatima työmäärä ei enää ole ollut kokoaikatyön esteenä. Näin ollen K:lla on oikeus työttömyysetuuteen 21.11.2006 alkaen, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset.” TATUSOTU: Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa: “Ajalla 1.1. – 30.9.2006 hän on viimeistellyt sitä kahden apurahan turvin eikä ole tänä aikana ollut työssä”? Tai tämä: “[...] tehnyt kokopäiväisesti väitöskirjaansa apurahalla olematta samanaikaisesti työssä”? Apurahaa nauttiessaan väitöskirjatutkija(kin) on kyllä työssä. Tähän toivoisimme yliopistojen ym. oppilaitosten ottavan kantaa: täydentävällä rahoituksella työskentelevät tutkijat luetaan yleensä laitoksen tutkimushenkilökuntaan. TEM: Yliopisto-opiskelijan on mahdollista omasta toimestaan luopua opiskelupaikastaan tekemällä yliopistolle kirjallisen luopumisilmoituksen. Yliopisto antaa asiasta päätöksen, jossa opiskeluoikeuden päättymispäiväksi merkitään luopumisilmoituksen jättöpäivä. Käytännössä tämä tarkoittaa yliopistosta eroamista. Jos hakija luopuu opiskelupaikastaan, opiskeluoikeuden saaminen uudestaan edellyttää häneltä yliopiston normaalin opiskelijahakumenettelyn kautta tapahtuvaa opiskelupaikan saamista. Mikäli hakija on edellä mainitulla tavalla luopunut opiskeluoikeudestaan yliopistossa ja esittää työvoimatoimistolle yliopiston asiassa tekemän päätöksen, häntä ei pidetä enää päätoimisena opiskelijana, vaan hän on työtön työnhakija opiskeluoikeuden päättymispäivää seuraavasta päivästä alkaen. TATUSOTU: Tämä on kohtuutonta. Yleinen työttömyysturvan etiikkaan liittyvä kysymyksemme kuuluu: Jos joku tekee tai on tehnyt tutkimustaan työttömyysetuuden turvin, tarkoittaako tämä että kaikkia väitöskirjantekijöitä voidaan epäillä työttömyysturvan väärinkäytöstä? Kohtuutonta yleistävää “logiikkaa”. Lukuun “4.1.1 Jatko-opintojen keskeyttämisestä” TEM: [V]akuutusoikeuden ratkaisun 10297/2004/1350 [...] perusteella jatko-opiskelijalta ei voida edellyttää näyttönä opintojen keskeytymisestä keskeytystodistusta. Jos jatko-opiskelija kuitenkin tästä huolimatta on pyytänyt ja saanut yliopistolta opintojen keskeytystodistuksen ja esittää sen työvoimatoimikunnalle, sitä on pidettävä työ- ja elinkeinoministeriön käsityksen mukaan riittävänä selvityksenä työttömyysetuuden saamiseksi. TATUSOTU: Voidaanko sitten edellyttää yliopistosta eroamista? Tätä on jo suositeltu työvoimaneuvonnassa, koska opintojen keskeyttämistä ei näiden uusien säännösten mukaan voi enää vaatia. Tämä tarkoittaa siirtymistä ennestäänkin kohtuuttomasta laintulkinnasta yhä ankarampaan, ilmeisestikin vastoin vakuutusoikeuden ratkaisun tarkoitusta. Tämä mahdollisuus tulisi sulkea eksplisiittisesti pois. TEM: Mikäli opinnot ovat olleet keskeytyneenä vähemmän kuin kuusi kuukautta, henkilön katsotaan jatkavan aiemmin aloittamiaan päätoimisia opintoja ja häntä pidetään päätoimisena opiskelijana takautuvasti keskeytyksen alusta lukien. TATUSOTU: Kuuden kuukauden aikaraja on mielivaltainen. Esim. uuden apurahan saaminen samaan tutkimustyöhön tarkoittaa nähdäksemme, että työnhakija on saanut työtä. On absurdia rankaista työnhakijaa (esim. perimällä työttömyysetuutta takautuvasti takaisin) siitä että tämä on hakenut ja saanut työtä. Aikaraja merkitsee samalla sitä, että tutkija ei voi ottaa vastaan mahdollista työtä (esim. projektitutkijan paikkaa tai tutkijakoulupaikkaa) joka on saatu nopeammin kuin kuudessa kuukaudessa, sillä tällöin työttömyysjakson aikaiset tuet perittäisiin takaisin. Kannattaako siis pysytellä työttömänä työnhakijana sellaiseksi kerran “päästyään” tuon puoli vuotta ja vasta sitten ottaa työ vastaan (mikäli se on enää mahdollista)? TEM: Vakuutusoikeuden ratkaisun perusteella jatko-opinnot voidaan katsoa keskeytyneiksi myös muunkin selvityksen kuin keskeyttämistodistuksen perusteella. Muu riittävä selvitys opintojen keskeytymisestä voi olla esimerkiksi hakijan oma luotettavana pidettävä ilmoitus opintojen päättymisestä sekä apurahojen, opintotuen ja suoritusten puuttuminen. Mikään edellä mainituista seikoista ei kuitenkaan yksinään riitä osoittamaan opintoja sivutoimisiksi tai keskeytyneiksi. Tältä osin arviointi poikkeaa omassa työssä työllistymisen päättymisen arvioinnista, jossa oma työ voidaan katsoa päättyneeksi myös yksinomaan hakijan luotettavana pidettävän ilmoituksen perusteella. Päätoimisella opiskelijalla on aina mahdollisuus esittää opintojen päättymisestä selvityksenä erotodistus, mitä mahdollisuutta omassa työssään työllistyvällä tieteentekijällä tai taiteilijalla ei ole. TATUSOTU: Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erotodistusta tullaan aina vaatimaan kun väitöskirjatutkija joutuu työttömäksi. Tässä ei ole mitään mieltä – etenkin kun hyvää tutkimusta väitetään arvostettavan virallisissa puheissa. Ei yliopistosta eroaminen tai sen vaatiminen ole mikään ratkaisu tutkijoiden työttömyysturvan ongelmiin! Lukuun “4.2 Päätoimisten opintojen muuttumisesta sivutoimisiksi” TEM: Työttömyysturvalain 2 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan henkilöä ei pidetä päätoimisena opiskelijana, jos hän voi opiskeluaikaisen vakiintuneen työssäolon tai yritystoiminnan harjoittamisen perusteella osoittaa olevan ilmeistä, ettei opiskelu ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Lainkohtaa sovellettaessa edellytetään, että henkilön opiskeluaikainen kokoaikainen työssäkäynti tai yritystoiminnan harjoittaminen on ollut vakiintunutta. Viimeaikaisessa soveltamiskäytännössä on katsottu, että normaalitilanteessa ainakin vähintään 10 kuukauden pituista työssäoloa voidaan pitää osoituksena siitä, että opiskeluaikainen työ on ollut vakiintunutta. TATUSOTU: Nähdäksemme on aivan turha pitää yllä monimutkaisia ja mielivaltaisia määrityksiä sille, milloin kokoaikaista työtä on mahdollista ottaa vastaan. Miksi tutkijan oma ilmoitus rahoituksen katkeamisesta ja opintojen näin muuttumisesta sivutoimisiksi ei riitä, yhdessä mielekkään jälkikäteisvalvonnan kanssa? Pasi Järvisen selvityksessä pyrittiin purkamaan yhä pahemmaksi käyvää vyyhtiä etenemällä juuri tähän suuntaan. TEM:in esittämiä esimerkkitapauksia: VAKO 3488/2005/3511, antopäivä 28.9.2006 (TTLK:n perustelut): ”L on ilmoittautunut työvoimatoimistoon työnhakijaksi 31.5.2004. L on saanut vuonna 2002 ja vuonna 2003 apurahat tutkimukseen ja väitöskirjan tekemiseen. Hän on huhtikuusta 2002 alkaen tehnyt kyseisen apurahan turvin tutkimustyötään ja väitöskirjatyötään. Ilmoittautuessaan työvoimatoimistoon 31.5.2004 L on kertonut apurahojen loppuneen, mutta väitöskirjaa ei ole jätetty. L on ennen 31.5.2004 tehnyt päätoimisesti väitöskirjaansa ainakin puolentoista vuoden ajan. Kyseisenä aikana L on ollut työttömyysturvalain tarkoittama päätoiminen opiskelija. Työttömyysturvalaissa ei ole säädetty, että väitöskirjatyössään tekevä olisi eri asemassa perustutkinto-opiskelijaan nähden sen suhteen pidetäänkö häntä työttömyysturvalain tarkoittamana päätoimisena opiskelijana. L:n on siten katsottava tehneen jatko-opintojaan päätoimisesti ajalla ennen 31.5.2004. Työttömyysturvalain mukaan vakiintunut opiskeluaikainen työssäolo tai yritystoiminnan harjoittaminen voi osoittaa opiskelun sivutoimiseksi kun opintoja on aiemmin harjoitettu päätoimisesti. L:llä ei ole sen jälkeen, kun hän on ryhtynyt huhtikuussa 2002 tekemään tutkimustyötään ja väitöskirjaansa, kokoaikaista muuta työtä vaan hänellä on ollut joitakin luentoja ja esitelmiä. Työhistoriaa ei ole siinä määrin, että opintoja voitaisiin sen perusteella pitää sivutoimisina. Siten, koska L on aiemmin ennen aikaa 31.5.2004 opiskellut päätoimisesti, eikä hän ole todisteellisesti päättänyt opintojaan, on L katsottava työttömyysturvalain tarkoittamaksi päätoimiseksi opiskelijaksi päätöksen tarkoittamalla ajalla 31.5.2004 – 27.7.2004.” VAKO 1256/2005/3186, antopäivä 7.9.2006 (TTLK:n perustelut):”J on ilmoittautunut työvoimatoimistoon työnhakijaksi 1.6.2004 alkaen. Hän on kertonut saaneensa apurahan väitöskirjan viimeistelyyn 1.11.2003 ja tehneensä 1.11.2003 alkaen väitöskirjatyötään, jota ei ole vielä 1.6.2004 mennessä jätetty viralliseen esitarkastukseen. J:n tehdessä yliopistoon väitöskirjaansa, on J työttömyysturvalain tarkoittama opiskelija. Työttömyysturvalaissa ei ole säädetty, että väitöskirjatyötään tekevä olisi eri asemassa perustutkinto-opiskelijaan nähden sen suhteen pidetäänkö häntä työttömyysturvalain tarkoittamana opiskelijana. J:n on katsottava tehneen väitöskirjatyötään päätoimisesti 1.11.2003 alkaen. Työttömyysturvalain mukaan vakiintunut opiskeluaikainen työssäolo tai yritystoiminnan harjoittaminen voi osoittaa opiskelun sivutoimiseksi. J on ollut lähes yhtäjaksoisesti töissä määräaikaisissa virkasuhteessa Tampereen yliopistolla ensin assistenttina ja sittemmin tutkijana 1.9.1998 alkaen. Viimeisin määräaikainen tutkijan työ on ollut ajalla 1.9. – 31.10.2003. Työhistoria 31.10.2003 saakka ei osoita opintoja sivutoimisiksi 1.6.2004 alkaen. Siten, koska J on aiemmin ennen aikaa 1.6.2004 opiskellut päätoimisesti, eikä hän ole todisteellisesti päättänyt opintojaan, on J katsottava työttömyysturvalain tarkoittamaksi päätoimiseksi opiskelijaksi päätöksen ajalla.” TATUSOTU: Tahtoisimme kuulla perusteluja sille, että (a) tutkijaa pidetään opiskelijana, vaikka hän saisi työstään palkkaa, ja että (b) tutkijan saamaa apurahaa (eli ns. täydentävää rahoitusta, jolla yliopistossa työskentelevien tutkijoiden työtä usein rahoitetaan) ei rinnasteta palkkaan. Nähdäksemme on lähdettävä siitä, että opinnot muuttuvat sivutoimisiksi kun tutkimustyön rahoitus loppuu. Lukuun “4.3 Tutkijakoulutettavien asemasta” TEM: Apurahajärjestelmän sijasta erityisesti jatko-opiskelijoiden toimeentuloa pyritään yhä useammin turvaamaan ottamalla henkilö määräaikaiseen työ- tai virkasuhteeseen yliopistoon tai sen alaiseen tutkimuslaitokseen. Yliopistoilla on erilaisia tutkijakouluja, joissa tutkijakoulutettavan työ on normaalia palkkatyötä, josta mm. maksetaan työttömyysvakuutusmaksut. Vaikka työn keskeinen sisältö liittyykin henkilön omaan tutkimustyöhön, useimmiten väitöskirjan tekemiseen, työnantajalla on johto ja valvontavaltansa puitteissa oikeus määrätä työtehtävät. Tutkijakoulutettavan virka- tai työsuhde saattaa myös olla kestoltaan niin pitkä, että henkilö täyttää muutosturvan piiriin pääsemisen edellytykset. TATUSOTU: Edelleen: miksi apurahalla tehtävää työtä – joka on käytännössä jokseenkin samaa työtä samoine velvollisuuksineen kuin tutkijakouluissa tehtävä palkkatyö – ei rinnasteta palvelussuhteiseen työhön? Linjaus, jonka mukaan apurahatyö erotetaan kategorisesti palvelussuhteisesta työstä vaikuttaa mielivaltaiselta. TEM: Työttömyysturvan näkökulmasta tutkijakoulutettavien ongelmat ovat liittyneet erityisesti tilanteeseen, jossa määräaikainen työ päättyy, mutta väitöskirja on edelleen kesken. Selvitysmiehen ehdotuksen mukaan ”Tutkijakoulutuksesta ilman omaa syytään työttömäksi jääneen tulee olla oikeutettu työttömyysturvaan. Sen jälkeen tutkimustoimintaa tulisi pitää päätoimisena vain poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi silloin, jos hän saa tai hakee saman tutkimuksen jatkamiseen apurahaa, kieltäytyy tarjotusta muusta palkkatyöstä tms.” Myös työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan viimeaikaisen oikeuskäytännön mukaan henkilöllä on edellä mainitussa tilanteessa oikeus työttömyysturvaan, mikäli hän muuten täyttää työttömyysturvan saamisen edellytykset. TATUSOTU: Minkä vuoksi saman tutkimuksen jatkamiseen haettu tai saatu rahoitus riittää työttömyysturvan epäämiseen eli käytännössä takaisinperintään? Tämä on kohtuutonta ja vailla järkeviä perusteita. Se, että työttömäksi jäänyt tutkija hakee rahoitusta työnsä jatkamiseen on osoitus siitä, että hän pyrkii työllistymään ja myös parantamaan työmarkkina-asemaansa jatkossa (hankkimalla tutkinnon) eikä suinkaan siitä, että hän on työttömyysaikanaan jatkanut väitöskirjansa tekemistä päätoimisesti. Apurahan hakemista ei voi rinnastaa tarjotusta työstä kieltäytymiseen – sen sijaan se on nähtävä aktiivisena työnhakuna. Lukuun “5. Omassa työssä työllistyvät tieteentekijät ja taiteilijat” TEM: Tohtorin tutkinto on koulutusjärjestelmän ylin aste. Tämän jälkeen tutkijan uralle pyrkivät aloittavat ns. post doc -vaiheen, jolloin he jatkavat alansa tutkimusta. Tutkijana voi toimia myös muukin kuin väitöskirjaa valmisteleva tai jo väitellyt henkilö. Tilanteessa, jossa tutkimustyötä ei ole tehty työ- tai virkasuhteessa, ns. post doc -tutkijoihin ja muuta tieteellistä tutkimustoimintaa harjoittaviin henkilöihin sovelletaan lähtökohtaisesti työttömyysturvalain 2 luvun 4 ja 5 §:ien omassa työssä työllistymistä koskevia säännöksiä. Edellä mainittuja säännöksiä on vakiintuneesti sovellettu myös taiteilijoihin, jotka eivät ole tehneet työtään työ- tai virkasuhteissa. TATUSOTU: Harva nuori tutkija pääsee heti väiteltyään kiinni työ- tai virkasuhteeseen. Apurahat ovat tällä hetkellä yliopistomaailmassa yksi normaali tapa työllistyä. Tutkijoita ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan työttömyysturvan kannalta riippuen siitä, tekevätkö he työtään apurahoilla (jotka ovat yliopistojen kannalta ns. täydentää rahoitusta) vai esim. projektitutkijana palvelussuhteessa. On absurdia, että vaikkapa samassa yliopiston työhuoneessa saattaa työskennellä virkasuhteinen tutkija ja täydentävällä rahoituksella palkattu, ei virkasuhteessa oleva tutkija, joista toinen on oikeutettu työttömyysturvaan ja toinen ei. Tämä omituisuus ei tietenkään koske ainoastaan ns. nuoria tutkijoita, sillä apurahaa voivat saada myös vanhemmat tutkijat, professorit, jne. Lukuun “5.1 Omassa työssä työllistymisen arviointi” TEM: Työttömyysturvalain 2 luvun 4 §:n mukaan henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti omassa työssään. Taiteilijan tai tutkijan katsotaan työllistyvän päätoimisesti omassa työssään, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Sivutoiminen omassa työssä työllistyminen ei ole työvoimapoliittinen este työttömyysetuuden maksamiselle. Oma työ katsotaan sivutoimiseksi, jos henkilön työssäolon perusteella tai muutoin voidaan päätellä oman työn vaatiman työmäärän olevan niin vähäinen, ettei se ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Etuuden maksaja ottaa huomioon sivutoimisesta omasta työstä saadun tulon. Selvästi harrastusluontoisen toiminnan osalta ei ole kyse TTL 2 luvun 4§:ssä tarkoitetusta omasta työstä eikä tällainen toiminta myöskään ole este työttömyysetuuden maksamiselle. TATUSOTU: Jos tutkija tai taiteilija saa osa-aikaisesta eli sivutoimisesta työstä sivutuloja, hän voi saada soviteltua päivärahaa, ilmoittaessaan työtuntinsa ja työstä saadun korvauksen – mikä on oikein ja kohtuullista. On kuitenkin ilmeisesti työvoimaviranomaisten harkintavallan (so. liian usein mielivallan, spekulaation) varassa, katsotaanko “oma työ” sivutoimiseksi vai päätoimiseksi, etenkin silloin kun tuloja ei ole. Asia on toki selkeämpi silloin, kun tutkija tai taiteilija itse ilmoittaa tekevänsä omaa työtään täyspäiväisesti vaikka tuloja ei siitä saisikaan: tämä ei sovi yhteen työttömän työnhakijan statuksen kanssa. Mutta jos työvoimaviranomainen katsoo työnhakijan työllistyvän omassa työssään vastoin tämän omaa ilmoitusta, on kysyttävä, mikä oikeuttaa moisen epäilyn. Koko tämän asian ydinongelma on se, että ammattimaisesti toimiva taiteilija tai tutkija ei voi jäädä omasta ammatistaan työttömäksi – vaaditaan sivutoimisuutta, harrastajuutta, jne., jotta työttömyyskorvaus työttömyystilanteessa olisi mahdollinen. Tämä epäkohta on yhä läsnä tässä ohjeistuksessa, vaikka siitä olisi päästävä pois. Oman työn käsitteen tulisi tässä prosessissa olla positiivisena apuna, mutta nyt sitä käytetään kaikin tavoin tuhoamaan taiteilijan (ja myös tutkijan) ammatti. Oma työ ei ole kunnolla määritelty. Miten se eroaa esimerkiksi ”omasta projektista”? Sellaiseenko käsitteellä viitataan? Vai tietyissä ammateissa toimivien henkilöiden tyypilliseen työhön? TEM: Työvoimatoimikunta arvioi kokonaisharkinnan perusteella työllistyykö henkilö päätoimisesti vai sivutoimisesti omassa taiteilijan tai tutkijan työssään vai onko kyse pelkästä harrastustoiminnasta. Kokonaisharkinnassa otetaan huomioon kaikki toiminnan työllistävyydestä saatava näyttö. Sillä, onko toiminnasta tuloja vai ei, ei ole merkitystä arvioitaessa toiminnan työllistävyyttä. TTLK 6513/6/T: Ko. tapauksessa I oli opiskellut taidemaalariksi v. 1997-2001, jonka jälkeen hän ei ollut muun alan työssä. I ei ollut saanut apurahoja. Hänellä oli ollut yksi oma näyttely, jossa oli lehtikirjoituksen mukaan ollut esillä 11 työtä, jotka olivat valmiita sadoista epäonnistuneista tai keskeneräisistä töistä. TTLK katsoi, että ”Esitetyn selvityksen perusteella, ottaen huomioon I:n suorittamat taidemaalariopinnot, työhistoria, jäsenyys paikallisessa taidemaalariyhdistyksessä ja taidemaalarikunnan kokelasjäsenyys, taiteellisen tuotannon määrä, oma taidenäyttely 6. – 27.7.2006 sekä se, että I:llä on ollut oma työhuone 1.10.2002 alkaen, hänen katsotaan työllistyneen taiteilijana 1.10.2002 alkaen. Hän ei ole samanaikaisella työskentelyllä kokoaikaisessa palkkatyössä osoittanut toimintaansa sivutoimiseksi. Työttömyysturvan tarkoituksena ei ole kompensoida yritystoiminnan eikä oman työn riskejä. Ottaen huomioon myös se, että I aikoo edelleen jatkaa taidemaalarin ammattiaan, hänen katsotaan työllistyneen omassa taiteilijan työssään…” TATUSOTU: Mitä tässä tarkoitetaan, kun kielteistä päätöstä perustellaan sillä että “I aikoo edelleen jatkaa taidemaalarin ammattiaan”? Jos sillä tarkoitetaan, että taidemaalari I aikoo nostaa työttömyyskorvausta ja jatkaa työtään taidemaalarina työttömyyskorvauksen turvin, ei aio aktiivisesti hakea työtä eikä aio ottaa vastaan mahdollisesti tarjottua työtä, työttömyyskorvaus ei ilmeisestikään ole oikea toimeentuloturvan muoto hänelle – samalla kun on tällainen tapaus nostaa kuitenkin esiin loputtomasti kysymyksiä ja paljastaa jotakin koko olemassaolevan sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän riittämättömyydestä... Jos ammatinharjoittaja aikoo jatkossakin harjoittaa ammattiaan, eikä hakea eikä ottaa vastaan muuta työtä – johon hänellä ei kenties ole edellytyksiä, samalla kun hän hallitsee oman ammattinsa erinomaisesti, – olisiko hänen työllistymistään omassa ammatissaan tai sitä lähellä olevassa työssä tuettava sen sijaan, että tuki kielletään ja työllistyminen tehdään jotakuinkin mahdottomaksi? Toinen asia on se, että yllä kuvatun kaltaisia tapauksia ei tule pitää ennakkotapauksina kokonaisia ammattikuntia arvioidessa. Lisäksi on todettava, että “pelkkä harrastustoiminta” ainoana mahdollisuutena työttömyyskorvaukseen työttömyystilanteessa merkitsee sitä, että taiteilijuus ammattina lakkautetaan, mikä ei liene tämän ohjeistuksen tarkoitus. TEM: Työllistymisen määrän arvioinnin lähtökohtana on hakijan oma vapaamuotoinen selvitys taiteellisesta tai tieteellisestä toiminnastaan. Selvityksestä tulisi käydä ilmi, minkälaisesta toiminnasta on kysymys ja minkälainen hakijan työpanos on. Lisäksi selvityksestä tulisi käydä ilmi, kuinka paljon toiminta työllistää hakijaa päivittäin (esimerkiksi kuinka monta tuntia/pv, mihin kellonaikaan toiminta ajoittuu jne.) sekä kuinka paljon toiminta sitoo hakijaa (esimerkiksi kuinka nopeasti hakija voi toiminnasta huolimatta ottaa vastaan tarjottua työtä). TATUSOTU: Tämä on hyvä linjaus. Toivottavasti työnhakijan omaan sanaan myös luotetaan, ellei ole selkeitä tapauskohtaisia perusteita olla siihen luottamatta... Ja mitä nämä selkeät perusteet sitten olisivat? “Taiteilija K. nähtiin aamusella kävelemässä työhuoneelleen päin...”? [TEM:] TTLK 1477/7/A: ” V on ilmoittanut työvoimatoimistolle harjoittelevansa yhtyeen kanssa vähintään kolme kertaa viikossa. Keikkoja ei ole vielä ollut. Ajalla 2. -8.12.2006 hän on ollut studiossa, jolloin hän ei voi mennä töihin eikä hänellä ole tältä ajalta tuloja. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta toteaa, että V on ilmoittanut työllistyvänsä omassa työssään 4.12.2006 alkaen. Tämän vuoksi hänellä ei ole oikeutta evättyyn etuuteen.” TATUSOTU: Vaikuttaa selkeältä, kun otetaan huomioon ettei V. voinut ottaa työtä vastaan ko. ajankohtana 2.-8.12.2006. Mutta onko perusteita evätä työttömyyskorvaus myös tuon viikon mittaisen jakson jälkeen? Kaiken kaikkiaan on toivottava, että jokaiselle työttömäksi työnhakijaksi tehdään selväksi sääntö, jonka mukaan työnhakijan on oltava työmarkkinoiden käytettävissä kaikkina niinä päivinä, joilta maksetaan työttömyysetuutta. TEM: Hakijan oman selvityksen lisäksi työvoimatoimikunnan tulisi arvioinnissa kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin, ulkoisesti havaittaviin seikkoihin: 1. Henkilön aiempi työhistoria Jos henkilöllä ei ole lainkaan tai vain hyvin vähän työhistoriaa (työsuhteessa tehtyä työtä) taiteilijana tai tutkijana toimimisen ohella, tämä voi olla yksi osoitus siitä, että henkilö työllistyy päätoimisesti omassa taiteilijan tai tutkijan työssään. Työhistoria, jolla henkilö voi osoittaa taiteilijana tai tutkijana toimimisen sivutoimiseksi, voi sinänsä olla samaan taide- tai tiedealaan liittyvää (esim. kuvataiteilija, joka opettaa kuvataiteita tai historiantutkija, joka opettaa historiaa), mutta sen tulee olla omaan taiteilijan tai tieteentekijän toimintaan liittymätöntä kokoaikatyötä. Vakiintuneesti on katsottu, että kymmenen kuukautta työhistoriaa oman työn ohella riittää osoittamaan omassa työssä työllistymisen olevan sivutoimista. TATUSOTU: Tämä vaikuttaa mielivaltaiselta. Vaikkapa putkiasentajan ei tarvitse todistaa olevansa työmarkkinoiden käytettävissä työskentelemällä kymmenen kuukautta hampurilaisravintolassa. Mielivaltaiset linjaukset johtavat yhä enemmän juuri niihin ongelmiin, jotka oli tarkoitus tällä ohjeistuksella ratkaista. Tämä siis tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos on aikaisemmin työllistynyt taiteilijantyössä siten, ettei ole tarvinnut tehdä esimerkiksi opetustyötä, ei voi koskaan saada työttömän statusta ellei vaihda alaa. Tai todellakin sitä, että taiteilijoilta ja tutkijoilta vaaditaan oman ammattinsa ulkopuolista kokoaikatyötä mahdollisen työttömyystilanteen varalle. Eikö tässä kaikessa pitänyt siirtyä jälkikäteisvalvontaan?! Kohtaan “2. Työhuone tai muut vastaavat työskentelytilat” TEM: Erillinen työhuone voi olla yksi osoitus taiteilijana tai tutkijana toimimisen ammattimaisuudesta ja päätoimisesta omassa työssä työllistymisestä. Työhuoneella ei tässä tarkoiteta esimerkiksi hakijan asunnossa olevaa huonetta, jota hakija mahdollisesti käyttää taiteellisessa tai tieteellisessä toiminnassaan, vaan asunnosta erillistä (esimerkiksi vuokrattua) tilaa. TTLK 4027/7/T: ”L on vedonnut siihen, että hän tekee musiikkia iltaisin ja viikonloppuisin sekä siihen, ettei hän saa musiikista tuloja. L on kertonut, että hän on vuokrannut studion 1.3.2007 alkaen ja työskentelee oman kertomansa mukaan noin 50 -60 tuntia viikossa. Hän on myös vedonnut taloudelliseen tilanteeseensa. Yritystoiminnan tuloksellisuudella ei ole merkitystä arvioitaessa sen työllistävyyttä. Koska L on vuokrannut studion ja hän on ilmoittanut tekevänsä töitä noin 50 – 60 tuntia viikossa, katsoo työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta, että hän työllistyy omassa työssään musiikin tekijänä. Näin ollen hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen evätyltä ajalta [1.3.2007 alkaen] esittämistään seikoista huolimatta.” TTLK 2966/6/T (Ään. 4-2): ”R on 14.12.2005 allekirjoittamassaan työnhakusuunnitelmassa kertonut hankkineensa juuri työtilat ja primääri tavoite on tehdä taidetta ja kunnon portfoliolla hän voi hakea jäsenyyttä alan taidejärjestöistä. Työttömyysturvalautakunta katsoo, että R on aloittanut työllistymisen omassa työssään hankkimalla vuokratilan ammatinharjoittamista varten.” TATUSOTU: Tässä herää ikuisuuskysymys: Mikä on työnhakua? Olisiko asiaan voinut suhtautua toisin jos taiteilija R. olisi sanonut laativansa “kunnon portfolion” hakeakseen alan töitä, esim. opetustöitä taideoppilaitoksesta? Miten portfolion laatiminen eroaa CV:n laatimisesta? Kohtaan “2. Apurahat” TEM: Työskentelyapuraha on painava osoitus päätoimisesta työllistymisestä omassa työssä ainakin apurahakaudella tai aikana, jonka turvin sillä on tarkoitus työskennellä. Apurahojen vaikutusta työttömyysetuuteen on käsitelty tarkemmin kohdassa 6. TTLK 852/7/T: ”N:lle on myönnetty taiteelliseen työskentelyyn Suomen kulttuurirahaston apuraha 4000 euroa 14.1.2006. N on järjestänyt kaksi taidenäyttelyä ajalla 16.3. – 9.4. ja 31.5. – 18.6.2006. N:n näkemyksen mukaan apuraha on myönnetty työskentelykustannuksiin ja hän on käyttänyt sen työvälineisiin ja näyttelyiden järjestämiseen. Hän on myös katsonut taiteellisen työskentelynsä olevan sivutoimista. N:n mukaan kummastakaan näyttelystä ei ole myyty yhtään teosta ja toisaalta hänen taiteellinen työskentelynsä ei ole sidottu aikatauluihin tai kalenteriin. N:llä ei myöskään ole erillistä vuokrattua työtilaa, vaan hän työskentelee autotallissa. N:llä ei kuitenkaan ole esittää työttömyysturvalain tarkoittamaa riittävää kokoaikaista taiteellisen toiminnan ulkopuolista työssäoloa, jotta taiteellinen työskentely voitaisiin katsoa sivutoimiseksi. Kun huomioidaan apuraha ja näyttelyt N:n on katsottava työllistyneen päätoimisesti omassa työssään kuvataiteilijana, minkä vuoksi hänellä ei ole oikeutta työmarkkinatukeen 14.1.2006 lukien.” TATUSOTU: Tässä tarvittaisiin selkeitä kirjallisia ohjeita ja tositteita myös apurahanmaksajien puolelta: Onko kyseessä työskentelyapuraha? Jos on, niin mille ajalle se on tarkoitettu? Vai onko apuraha tarkoitettu materiaalikustannuksiin, matkoihin, tms.? Selkeyden vuoksi sekä apurahan hakijan että maksajan lienee tärkeää eritellä, mille ajalle ja miten haettu tai myönnetty summa jakautuu. Tieteen puolella työskentelyapurahat on selkeämmin sidottu tiettyyn ajanjaksoon ja ne edellyttävät yleensä vapautta ansiotyöstä eli päätoimista työskentelyä apurahan turvin. Paitsi apurahansaajan, myös työvoimaviranomaisten tulee ottaa tämä päätoimisuus ja määräaikaisuus huomioon. TEM: Jos henkilö on ennen apurahakautta ollut vakiintuneesti ja kokoaikaisesti palkkatyössä, muutoksenhakuasteiden ratkaisukäytännössä on saatettu tapauskohtaisesti katsoa työskentelyapurahasta huolimatta, että henkilön työllistyminen omassa työssään on sivutoimista. Tällöin on kuitenkin edellytetty, että hänen tilanteensa muutoin pysyy ennallaan. TTLK 433/6/A: ”L:lle on myönnetty 3000 euron suuruinen apuraha työskentelyyn. Kuitenkin huomioon ottaen muun muassa L:n osoittama selvitys pitkäaikaisesta työskentelystään työsuhteissa taideaineiden opettajana hänen oman taiteilijantyönsä vaatiman työmäärän voidaan katsoa olevan edelleen niin vähäinen, että se ei ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle.” Vrt. TTLK 2897/6/A (Ään. 3-3): ” Saadun selvityksen mukaan A on työskennellyt aikaisemmin rinnakkain sekä taidemaalarina että tuntiopettajana. Vuonna 2002 – 2003 A on ollut päätoiminen tuntiopettaja 16 viikkotunnin opetusvelvollisuudella. Nyttemmin A:lle on myönnetty apurahoja yhteensä 11 500 euroa, josta on nostettu 5000 euroa. A:lla on oma työhuone, ja A kuuluu taidemaalariliittoon. Ottaen lisäksi huomioon, että A:n työtunnit ovat nyttemmin vähentyneet siten, että hänellä on ajalla 12.11. – 7.12.2004 ollut opetustuntia vain 3 tuntia viikossa ja senkin jälkeen vain 9 tuntia viikossa, niin A:ta on 12.11.2004 lukien pidettävä omassa työssä työllistyvänä ammattitaiteilijana. A:lla ei sen vuoksi ole oikeutta työttömyyspäivärahaan mainitusta ajankohdasta lukien.” Kohtaan “3. Työstä tai toimenpiteestä kieltäytyminen tai eroaminen” TEM: Mikäli henkilö kieltäytyy tai eroaa työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä ja kieltäytymis- tai eroperusteena on joko kokonaan tai osittain henkilön oma taiteellinen tai tieteellinen toiminta, on tätä pidettävänä painavana osoituksena siitä, että henkilö työllistyy päätoimisesti omassa taiteilijan tai tutkijan työssään. TTLK 4848/6/T: ”Vaikka taiteen tekeminen ei tuotakaan K:lle tällä hetkellä toimeentuloa, se on kuitenkin kokoaikatyön vastaanottamisen esteenä ottaen huomioon, että hän on osittain sen vuoksi eronnut osa-aikatyöstään ISS Palvelut Oy:llä. K:n on siten katsottava työllistyvän päätoimisesti omassa työssään taiteilijana 1.3.2006 alkaen, kun hän on tuolloin vuokrannut toimitilan taiteen tekemistä varten ja ilmoittanut itsekin haluavansa keskittyä siihen. Valituksenalaisen päätöksen muuttamiseen ei siten ole syytä.” TTLK 2780/7/A: ”Saadun selvityksen mukaan R:lle on lähetetty joulukuussa 2006 osoitus Taiteella toimeen –työllisyyskoulutukseen 12.2.2007 alkaen. R on kertonut, että hän ei voi osallistua kyseiseen koulutukseen, koska aloittaa tanssiteoksen valmistuksen helmikuussa 2007. R:lle on myös jo myönnetty 2000 euron apuraha kyseisen tanssiteoksen valmistamista varten. Apurahapäätöksen mukaan R:n on annettava Tanssitaidetoimikunnalle selostus avustuksen käytöstä 31.1.2007 mennessä. Koska R on kieltäytynyt koulutuksesta edellä mainittuun tanssiproduktioon vedoten, ja kun apurahapäätöksestä on pääteltävissä, että kyseinen tanssiproduktio on työllistänyt R:ää myös jo 16.1.2007 lukien, niin työttömyyskassan 15.2.2007 antamaa päätöstä ei ole syytä muuttaa siltä osin kuin se koskee R:n oikeutta työttömyyspäivärahaan ajalta 16. -21.1.2007.” R:n katsottiin työllistyvän päätoimisesti omassa työssään 16.1.2007 alkaen. TATUSOTU: On mielenkiintoista, että nämä esitellyt tapaukset ovat valtaosin varsin selkeitä ja lähes vastaansanomattomia, ottaen huomioon työttömyysturvan luonteen ja tarkoituksen. Se on mielenkiintoista nimenomaan siihen nähden, miten tolkuttomia esimerkkejä työvoimahallinnon mielivaltaisista päätöksistä on esitetty vaikkapa TATUSOTU-blogin tapauskertomuksissa. Herää myös kysymys siitä, voiko työttömyysturvaa nykymuodossaan tai pienin muutoksin ylipäätään soveltaa pitkäjänteistä luovaa työtä tekeviin taiteilijoihin: on kohtuutonta ettei vuosien tai vuosikymmenien ura taiteentekijänä oikeuta ammattisuojaan ja työttömyysetuuteen silloin, kun töitä (ml. apurahoja) ei ole. Kohtaan “4. Näyttelyt, konsertit sekä muut esitykset ja tapahtumat” TEM: Erityisesti kuvataiteilijoiden ja valokuvaajien osalta näyttelyihin osallistuminen ja omien näyttelyiden järjestäminen voi olla yksi osoitus siitä, että henkilö työllistyy päätoimisesti omassa taiteilijan työssään. Tutkijoiden osalta osallistuminen esimerkiksi oman alan konferensseihin, seminaareihin tai muihin tapahtumiin luennoitsijana tai muuna puhujana voi olla yksi osoitus siitä, että henkilö työllistyy päätoimisesti omassa tutkijan työssään. Myös esimerkiksi erilaiset tutkimusaihetta koskevat artikkelit tai muut julkaisut voivat viitata toiminnan päätoimisuuteen. TATUSOTU: Artikkelit ja muut julkaisut julkaistaan usein huomattavalla viiveellä, kuukausia tai jopa vuosia niiden kirjoittamisen jälkeen. Artikkelin tms. julkaisukuntoon viimeistely esim. toimittajan pyynnöstä on katsottava sivutoimiseksi; tämä työvaihe kestää yleensä muutamia tunteja. Osallistumista konferensseihin tai vastaaviin tulisi lähtökohtaisesti tarkastella työn vähäisyyden takia sivutoimisena työnä ja samalla sovitellun päivärahan säännösten mukaan tai oman ammattitaidon ylläpitämisen näkökulmasta. Esimerkiksi 20 minuutin esitelmän pitämistä konferenssissa ei voi yleensä pitää päätoimisena työllistymisenä! TEM: Työvoimatoimikunnan tulee arvioinnissaan kiinnittää huomiota erityisesti siihen, kuinka monella teoksella hakija osallistuu näyttelyyn sekä siihen, milloin teokset on tehty. Jos hakija osallistuu näyttelyyn usealla teoksella, jotka on tehty lyhyen ajan sisällä, tämä voi viitata siihen, että hakija työllistyy päätoimisesti omassa taiteilijan työssään. Vastaavasti osallistuminen näyttelyyn teoksilla, jotka on tehty esimerkiksi jo ennen työnhakijaksi ilmoittautumista tai pitkän aikavälin kuluessa, ei osoita työllistymistä päätoimiseksi. Olennaista arvioinnin kannalta on teosten vaatiman työmäärän arviointi. Vastaavia periaatteita on käytettävä arvioitaessa esimerkiksi tutkijan kirjoittamien artikkelien tai pitämiensä luentojen vaikutusta hänen työttömyysturvaoikeuteensa. TATUSOTU: Mikä on taideteos? Mikä on teoksen tunnistettava luonne? Yllä esitetty merkitsee taiteenteon ohjaamista tiettyihin uriin: Mikäli usean teoksen tekeminen on raskauttavaa, taiteilija voi tehdä vain yhden laajan kokonaistaideteoksen. Kuka laskee teosten määrän? Entä onko näyttelijälle raskauttavaa, että hän näyttelee yhdessä näytelmässä monta roolia? Tällaisten kysymysten esiinnouseminen työvoimatoimistoissa ei liene tarkoitus? TEM: Jos näyttelyn järjestäminen (taideteosten esillepano, mahdollinen läsnäolo näyttelyn aikana jne.) vaatii henkilöltä merkittävää työpanosta, työvoimatoimikunta voi katsoa, että hakija työllistyy päätoimisesti omassa työssään näyttelyn ajan. TATUSOTU: Kuvataiteilija, joka pystyttää oman näyttelynsä, työllistyy vain sen pystyttämisen ajan, ei koko näyttelyn ajan! TEM: Vastaavasti muiden alojen taiteilijoilla erilaisiin esityksiin tai tapahtumiin osallistuminen voi olla osoituksena omassa työssä työllistymisen päätoimisuudesta. Erityisesti taiteilijoiden kohdalla muita ulkoisesti havaittavia seikkoja ovat lisäksi seuraavat: 2.Taidealan koulutus Taidealan koulutus voi olla yksi osoitus taiteilijana toimimisen ammattimaisuudesta ja päätoimisesta omassa työssä työllistymisestä. Vastaavasti jos henkilöllä ei ole lainkaan taidealan koulutusta, koulutuksen puuttuminen voi viitata toiminnan sivutoimisuuteen tai harrasluontoisuuteen. Alan koulutus tai sen puuttuminen eivät kuitenkaan yksinomaan voi olla ratkaisevana seikkana arvioitaessa henkilön työllistymistä omassa taiteilijan työssään. TATUSOTU: Ei, koulutus ei “voi olla yksi osoitus taiteilijana toimimisen ammattimaisuudesta ja päätoimisesta omassa työssä työllistymisestä”! Tai sitten, jos muotoilisimme asian vähän tarkemmin, se voinee tietyissä tapauksissa muiden osoitusten ohella olla “yksi osoitus” vain, jos taiteilija esim. ammattisuojan “päätyttyä” kieltäytyy tarjotusta työstä, eli jos on muutakin syytä evätä työttömyysetuus – yksin koulutus ei osoita vielä juuri mitään! Työttömyysturvan evääminen taiteilijaksi kouluttautuneelta henkilöltä, joka on vuosia työskennellyt ammatissaan esim. apurahojen turvin, sen perusteella että hän on aikoinaan kouluttautunut taiteilijaksi, olisi nähdäksemme vähintäänkin kyseenalaista... On absurdia että joskus hankittu koulutus katsotaan osoitukseksi päätoimisesta työllistymisestä jonain tiettynä myöhempänä hetkenä. TEM: 3. Taiteilijaseuran jäsenyys Taiteilijoiden ammattiliiton jäsenyydellä voi olla merkitystä ratkaistaessa kokonaisharkinnan perusteella sitä, onko kysymyksessä työllistyminen omassa työssä vai onko kyse esimerkiksi harrastusluonteisesta toiminnasta. Taitelijoiden ammattiliiton jäsenyys viittaa toiminnan ammattimaisuuden suuntaan. Useimmat taiteilijoiden ammattiliitot hyväksyvät jäsenikseen vain henkilöitä, jotka ovat osoittaneet pätevyytensä taiteilijana. Jos henkilö on hyväksytty jonkin taitelijoiden ammattiliiton jäseneksi, on tämä yksi osoitus siitä, että kysymyksessä ei ole harrastusluontoinen toiminta. Jäsenyydellä voi yhtenä seikkana olla merkitystä myös arvioitaessa aiemman taiteellisen toiminnan jatkumista. Missään tapauksessa taiteilijaliiton jäsenyys ei voi yksinomaan olla ratkaisevana seikkana arvioitaessa henkilön työllistymistä omassa taiteilijan työssään. TATUSOTU: Mitä tästä opimme? Jos olet kouluttautunut ja “osoittanut pätevyytesi taiteilijana”, olet kauniisti sanottuna “liemessä” jäädessäsi työttömäksi... Kannattaa mieluummin olla vain lahjakas harrastelija... Ammattiliiton jäsenyydellä ei pitäisi vapaassa yhteiskunnassa olla mitään tekemistä sen kanssa, voiko työttömänä saada työttömyyskorvausta! Ei metallityöläiseltäkään evätä työttömyyskorvausta liittoon kuulumisen perusteella. Lisäksi tässä jälleen tehdään ammattitaidosta ongelma ja syyllistävä asia! TEM: Tutkijoiden kohdalla ammattiliiton jäsenyydellä ei ole vastaavaa merkitystä arvioitaessa henkilön työllistymistä omassa työssä. TATUSOTU: Millä perusteella sitten tämä? TEM: 3. Kustannus- yms. sopimus Kirjailijoiden ja käsikirjoittajien osalta kustannus- yms. sopimus voi olla yksi osoitus päätoimisesta työllistymisestä omassa työssä. Vastaavasti kustannussopimuksen puuttuminen voi yhtenä seikkana viitata siihen, että kyse on pikemminkin harrastusluontoisesta toiminnasta, jolla ei ole vaikutusta oikeuteen saada työttömyysturvaa. Kustannus- tai muun sopimuksen olemassaolo tai puuttuminen ei kuitenkaan yksinään voi olla ratkaisevana seikkana arvioitaessa henkilön työllistymistä omassa työssään. TTLK 5278/6/T: ”N on antamansa selvityksen mukaan kirjoittanut runokokoelmaa kotonaan ajalla 24.10. – 25.4.2006. N:n mukaan kyse on ollut harrastuksenomaisesta toiminnasta, eikä hän ole koskaan saanut tuloja kirjoittamisesta. N on koulutukseltaan lähihoitaja. Hänellä ei ole myöskään kirjallisen alan koulutusta ja työkokemusta on ainoastaan lähihoitajana ja laitoshuoltajana. N ei ole tehnyt kustannussopimusta julkaisijan kanssa. Hänen viimeisin työsuhteensa on päättynyt vuonna 2001. Työllistyminen runoilijana on kuitenkin vaikeaa ilman kustannussopimusta ja runoilijan työllistymisen kannalta olennaista on tuotannon julkaiseminen ja sitä kautta mahdollisuus myydä runoteoksia. Esitetty selvitys huomioon ottaen N:n ei voida katsoa työllistyvän päätoimisesti runoilijana omassa työssään, minkä vuoksi hänellä on oikeus työmarkkinatukeen 25.4.2006 lukien, mikäli N muutoin täyttää työmarkkinatuen saamisen edellytykset.” TTLK 4514/6/T: Ko. tapauksessa I oli tehnyt sopimuksen tuotantoyhtiön kanssa koskien elokuvakäsikirjoitusta, mutta takeita siitä, että käsikirjoituksesta tehtäisiin elokuva, ei I:n mukaan ollut. I:llä ei ollut koulutusta elokuva-alalle . TTLK katsoi, että ”I on ollut työttömänä työnhakijana 15.9.2003 alkaen, ja viimeisin työsuhde Varamiespalvelulla on päättynyt 12.9.2003. Hänellä on sopimus tuotantoyhtiön kanssa, mutta kertomansa mukaan hän ei ole saanut tuloa. I on kertonut, että kirjoittaminen tapahtuu kokonaan omalla vapaa-ajalla. Kyseessä on harrastustoiminta, eikä se estä kokoaikatyön vastaanottamista. Kertomansa mukaan I on koko ajan hakenut työpaikkaa, ja jos sellainen olisi löytynyt, hän olisi heti sen myös vastaanottanut. I on esittänyt 8.9.2004 päivätyn sopimuksen elokuvan käsikirjoittamisesta. Sopimuksen mukaan hän on toinen elokuvan [poistettu elokuvan nimi] käsikirjoittajista. Elokuvasta on valmistunut lukuisia versioita, joista viimeisin 6.4.2004. I on osallistunut 9 – 10.4.2004 työpajaan, jossa käsikirjoitukseen on tehty kohtausluetteloa. Sen jälkeen käsikirjoittajat ovat kirjoittaneet uuden version käsikirjoituksesta 30.11.2004 mennessä. Asiassa ei esitetty riittävää näyttöä siitä, että I:n työmäärä olisi esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle 22.6.2005 lukien. Tämän vuoksi hänen ei katsota työllistyvän omassa työssään päätoimisesti aikana, jota valituksenalainen päätös koskee.” TATUSOTU: Tässä juuri on tilanne jossa jälkikätisyysperiaatetta pitäisi alkaa soveltaa yleisesti. Lisäksi edellä esitettyyn ennakkopäätökseen: kun aikaisemmin ohjeistuksessa (5.1.) todettiin, että ”sillä, onko toiminnasta tuloja vai ei, ei ole merkitystä arvioitaessa toiminnan työllistävyyttä”, nyt se sittenkin näyttäisi olevan merkityksellinen asia (”mahdollisuus myydä runoteoksia”)! Lukuun “5.2 Omassa työssä työllistymisen päättyminen ja keskeytyminen” TEM: Työttömyysturvalain 2 luvun 5 §:n mukaan päätoimisesti omassa työssään työllistyneen henkilön katsotaan edelleen työllistyvän siinä siihen ajankohtaan asti, jona oma työ on todistettavasti lopetettu tai se on ollut yhdenjaksoisesti keskeytyneenä neljän kuukauden ajan. TATUSOTU: Tästä neljän kuukauden karenssista olisi päästävä eroon. Taiteilijan ja tutkijan työ koostuu nykyään hyvinkin lyhytkestoisista työsuhteista ja -suorituksista, jopa päivän mittaisista, eikä neljän kuukauden karenssista ole kenellekään mitään hyötyä, päinvastoin, se estää lyhyiden – siis nykyään normaalien - töiden vastaanottamisen. TEM: Työttömyysturvalaissa tai työttömyysetuuden työvoimapoliittisista edellytyksistä annetussa asetuksessa (1351/2002) ei säädetä siitä, millä edellytyksillä omassa työssä työllistyminen päättyy ja miten sen voi keskeyttää, eikä siitä, kuinka omassa työssä työllistymisen käytännössä voi osoittaa päättyneen. Näin ollen työvoimatoimikunta joutuu tekemään ratkaisun omassa työssä työllistymisen keskeytymisestä tai päättymisestä kokonaisharkinnan perusteella. TATUSOTU: Jatkuva asioiden sysääminen työvoimatoimikunnalle ja vetoaminen kokonaisharkintaan alkavat olla yhä suurempi ongelma ja hakijan oikeusturvaa loukkaava asia. Todellisuudessa ”kokonaisharkinta” ei merkitse yksittäistapauksiin tutustumista, vaan nippupäätöksiä, vain joitakin tapauksia ehditään käsitellä erikseen. Jos tämä linja jatkuu, työvoimatoimikuntia tulisi perustaa runsaasti lisää ja lisätä myös voimakkaasti niissä toimivien asiantuntijoiden määrää, jotta kaikki toimielimeen päätyvät tapaukset voitaisiin käsitellä asianmukaisesti. TEM: Jotta päätoimisen oman työssä työllistymisen voidaan katsoa päättyneen tai keskeytyneen, lähtökohtana on, että toiminnassa on täytynyt tapahtua muutos aiempaan tilanteeseen verrattuna. Velvollisuus esittää selvitystä toiminnan muutoksesta on työttömyysturvalain mukaan etuuden hakijalla. Tulojen vähentyminen ei sinällään ole osoitus omassa työssä työllistymisen päättymisestä tai edes keskeytymisestä, vaan olennaista on, jatkuuko henkilöä aiemmin päätoimisesti työllistänyt toiminta. TATUSOTU: Tässä tapauksessa ainoa mielekäs linjanveto on, että päätoimisesti työllistänyt toiminta, joka ei enää työllistä päätoimisesti, mutta ei myöskään ole täysin loppunut (eikä sitä ole mieltä täysin lopettaa) aletaan tulkita sivutoimiseksi. TTLK 4672/6/A: ”M on koulutukseltaan [poist.] tohtori ja ammatiltaan professori. Hän on työskennellyt ammatissaan sekä [poistettu maan nimi]että Suomessa vuosina 1988-2000, ja viimeksi hän on toiminut professorina [poist.] yliopistolla vuosina 2003-2004. Lisäksi hän on luennoinut [poist.] helmikuussa 2006. Hän on ollut matkalla [poistettu maan nimi] ajalla 28.2. – 28.5.2006 tehden siellä tutkimustyötä [poist.] projektissa. Hän on saanut siihen apurahaa 3000 euroa Suomen Liikesivistysrahastolta. M:n mukaan apuraha on myönnetty vain matka- ja muihin kuluihin, mutta eielantokustannuksiin eikä siis palkkana. Hän on esittänyt jatkavansa kyseistä tutkimustyötä osaaikaisestiSuomeen palattuaan. M on korostanut sitä, että professorin työhön kuuluu tutkimustoiminta olennaisena osana ja että hän on sitä aina tehnyt omalla ajallaan. Hän on esittänyt olevansa kokopäivätyöhön käytettävissä matkalta palattuaan. … M on matkustanut tutkimusprojektin vuoksi [poistettu maan nimi] ja ollut matkan aikana estynyt olemasta Suomessa kokoaikatyöhön käytettävissä. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta katsoo, että tutkimusprojekti on näin ollen työllistänyt M:ää päätoimisesti ainakin ulkomaanmatkan aikana. Koska hän ilmoituksensa mukaan jatkaa sentekemistä tämän jälkeenkin, tutkimus ei ole vielä päättynyt eikä edes keskeytynyt. Näin ollen hänen onkatsottava työllistyvän siinä päätoimisesti edelleen matkan jälkeenkin, kun muutakaan ei ole luotettavasti osoitettu. ” TTLK 4600/6/T: ” Työttömyysturvalain mukaan henkilö työllistyy päätoimisesti yritystoiminnassa tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään siihen saakka, kunnes yritystoiminta tai oma työ on todisteellisesti lopetettu tai se on ollut yhdenjaksoisesti keskeytyneenä vähintään neljä kuukautta. V:n antamien tietojen mukaan taiteellinen toiminta ei ole kokonaan päättynyt, joten hänen on katsottava työllistyvän edelleen työttömyysturvalain tarkoittamalla tavalla omassa työssään 5.4.2006 lukien. Työttömyysturvalain kannalta työllistymiseen ei vaikuta toiminnan taloudellinen kannattavuus ja toisaalta työttömyysturvan tarkoituksena ei ole tukea edellä mainitun toiminnan kannattamattomuutta. Valituksessa ei ole esitetty perusteita muuttaa valituksenalaista päätöstä.” TATUSOTU: Tällaisten näennäisten “ennakkotapausten” pohjalta ei voida laatia yleispäteviä ohjeita joita sovellettaisiin kaikkiin tieteen- ja taiteentekijöihin ikään kuin nämä yleisesti ottaen tekisivät palkatonta “omaa työtään” puhtaasta kutsumuksesta. Työn tulkinnan muuttumista päätoimisesta työstä sivutoimiseksi pitäisi helpottaa. Kokonaan lopettamiseen vetoaminen on yhteiskunnan kannalta todellakin resurssien tuhlaamista. Lisäksi se on täysin Pasi Järvisen raportin hengen vastaista. Alalukuun “2. Työhuone tai työtilat sekä työvälineet” TEM: Mikäli henkilön on katsottu aikaisemmin työllistyneen päätoimisesti omassa taiteilijan tai tutkijan työssään ja hänellä on ollut työskentelyään varten käytössään erillinen työhuone, omassa työssä työllistymisen ei voida lähtökohtaisesti katsoa todisteellisesti päättyneen tai keskeytyneen, mikäli työhuoneesta ei ole luovuttu. Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan omassa työssään työllistynyt taiteilija ei voi tältä osin olla eri asemassa kuin ammatinharjoittajana toiminimellä toiminut taiteilija, jolta työttömyysetuuden työvoimapoliittisista edellytyksistä annetun asetuksen mukaan edellytetään mm. toimitiloista luopumista, jotta yritystoiminta voidaan katsota keskeytyneeksi tai päättyneeksi. Vastaavasti toimitiloista luopuminen on vahva osoitus toiminnan päättymisestä. TATUSOTU: TEM ei tässä esitä perusteluja, miksi taiteilija tai esimerkiksi yliopistolta työhuoneen saava tutkija ei voi olla eri asemassa kuin yrittäjä! TEM: Erityisesti kuvataiteilijoiden osalta työhuone tai työtilat toimivat käytännössä usein myös jo valmistuneiden töiden varastona. Mikäli työtiloista luopuminen aiheuttaisi hakijalle merkittäviä ongelmia töiden tai työvälineiden varastoinnin kannalta, työvoimatoimikunta voi poikkeuksellisesti katsoa omassa työssä työllistymisen keskeytyneen, vaikka työtiloista ei olisikaan luovuttu. Tällöin kuitenkin edellytetään, että hakija ei oman ilmoituksensa mukaan käytä työtiloja aktiiviseen työskentelyyn. Oikeus työttömyysturvaan voi tällöin alkaa neljän kuukauden keskeytysajan jälkeen, mikäli hakija muuten täyttää työttömyysturvan saamisen edellytykset. Valmiista töistä luopumista ei edellytetä. Taiteilijan työvälineistä luopuminen on vahva osoitus taiteilijan toiminnan päättymisestä. Ottaen kuitenkin huomioon, että työvälineistä luopuminen muutoin kuin välineet hävittämällä voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta ja toisaalta tietyt työvälineet voivat olla välttämättömiä ammattitaidon ylläpitämiseksi, työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että taiteilijan toiminta voidaan katsoa keskeytyneeksi vaikka työvälineistä ei olisikaan luovuttu. Tällöin kuitenkin edellytetään, että hakija ei oman ilmoituksensa mukaan käytä työvälineitä aktiiviseen työskentelyyn. Oikeus työttömyysturvaan voi tällöin alkaa neljän kuukauden keskeytysajan jälkeen, mikäli hakija muuten täyttää työttömyysturvan saamisen edellytykset. TATUSOTU: Jälleen neljän kuukauden karenssi, joka ei sovellu ollenkaan nykypäivän työmarkkinoihin kyseessäolevilla aloilla. Tämä yksinkertaisesti passivoi ihmisiä. Alalukuun “3. Tulossa olevat näyttelyt, konsertit sekä muut esitykset ja tapahtumat” TEM: Taiteilijoiden osalta tulossa olevan näyttelyt, konsertit, muut esitykset ja tapahtumat ja tutkijoiden osalta tulossa olevat alan konferenssit, seminaarit tai muut vastaavat tapahtumat ovat vahva osoitus siitä, että toiminta jatkuu edelleen. Vastaavasti mikäli hakijan mukaan mitään sovittuja tai tiedossa olevia näyttelyitä, konsertteja, konferensseja, seminaareja, muita esityksiä tai tapahtumia ei ole, voidaan tätä pitää yhtenä osoituksena toiminnan keskeytymisestä tai päättymisestä. TATUSOTU: Näissä tapauksissa ”toiminnan jatkuminen edelleen” ei saa merkitä todistetta ”päätoimisesta työllistymisestä” vaan työmäärä huomioiden joko sivutoimisesta, sovitellun päivärahan säännösten puitteissa tapahtuvasta toiminnasta tai ammattitaidon ylläpitämisestä. Lukuun “5.3 Omassa työssä työllistyminen ja siirtyminen jälkikäteisvalvontaan päättymistä tai keskeytymist

» Lue blogi...

Avainsanat: suomi helsinki suomessa oikeus euro päätös päätös työryhmä kadonnut tutkimus tampere olla aika olla päivä esimerkki esimerkki tehdä ihminen tarvita suuri käydä asia asia ihminen kirja kirja tunti elokuva työ työ ensimmäinen suhde elokuva vaikea ymmärtää töihin viimeinen yksin blogi ohje matka vapaa kuukausi maksaa blogspot aste muutos toukokuu ilmoittaa projekti osallistua ratkaisu ratkaisu valmis kaunis ohje nuori kesäkuu tapahtua toiminta toiminta vanhemmat linja tapa tapa odottaa oikeus mennä pää helpottaa yhteiskunta työ professori tanssi jäsen tapahtuma tutkimus teos elokuu ohje ongelma ongelma elokuu näkökulma nuori tohtori ura valmistua määrä määrä osa osa asema ilta hyvä myydä henki tekijä projekti henkilö henkilö oy vapaus työ w tilanne elokuva pieni opinto tunti ohje aktiivinen tapahtuma häme yhteiskunta laura kommentti oikeus näyttely kirja yliopisto yliopisto musiikki teko tarkka teos sisältö tapahtuma työ luopua koko räsänen ohje kysymys kouluts opiskelija matka normaali kotona mahdolliset tekeminen tekeminen pienempi kirjoittaminen kirjoittaminen vaikuta työstä nyt mitä kohdassa jaskon joutua tuki tutkijat harjoittelu jälkeenkin joulukuussa henkilöä ehdotuksia kirjoittamiseen taidetta erilaisiin käsitellä kerrottu sopimus hankittu päätös vapaa huhtikuu taide taide sääntö häntä martti sopimus artikkeli tieto kuusi tehtävä onko tekee jatko jatko ja melko ainoa tämä jää tieteellinen katsoa se yhtye tavoite muut uusi voida vuosi tilanne mutta käyttää lisätä muu alkaa kuukausi mikä osa näyttö näyttö tässä helmikuu toiminta yleinen yleinen johto johtaa johtaa kun aika tapio asema puoli haluta kesto sellainen sellainen pyrkiä pyrkiä ei tietty tietty opiskelija pyytää esittää esittää opiskelija tiede hän koulutus syyttää itse musiikki palvelu tarkoittaa todistaa opinto opiskelu yliopisto muuttaa mahdollinen mahdollinen selvittää keskeinen tapaus tapaus mahdollisuus esimerkki ala aiheuttaa tapaus palkka riittävä tarkoitus saada muoto nykyinen esittää liittyä muuttua muuttua jatkaa siirtyä tehtävä näkemys ote maksaa vaatia toiminta voima asunto suhtautua ongelma opiskella raja opiskelu tutkimus pitää taiteilija