Tänään on 07.12.2016 12:34 ja nimipäiviään viettävät: Sampsa, Agata, Agda ja Ågot. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Mamman maailma: Ikäkriisi.

Julkaistu: · Päivitetty:

Mitähän se on? Huomaan tulleeni vanhaksi, kaikenlaisia merkkejä on tosin ollut ilmassa jo pitkään, mutta nyt se kaatui päälle. Johan oli aikakin ryhtyä kriiseilemään kun pikkulapsen kriisiäkään ei ollut. Olin niin kiltti lapsi, kaikki kehuivat. Olisi vaan tarvinnut joskus heittäytyä lattialle kiljumaan ja näyttämään vähän omaakin tahtoa. Lapsen kuitenkin kuului olla kiltti ja minä olin. Viihdykkeeksi riitti ABC-kirja iso kukko kannessa, kynä ja paperia piirtämiseen. Murrosiänkriisi  ei olisi tullut kysymykseenkään, sellainen oli ilmapiiri kotona. Kirkossa käytiin ja seurakunnan nuorista sain hyviä ystäviä. Eipä siinä ollut tarvetta kapinoida, kokonainen elämä edessä. Kolmekymppiä mittarissa on kuulemani mukaan myös kriittistä aikaa, eipä ollut minulle. Silloin minulla oli jo kaksi kaunista tervettä pitkäsääristä lasta, suurimmat lahjat elämältä. Ei ole elämä ihan suunnitelmien mukaan mennyt, sellaista kiikkulautaa suruineen ja huolineen. On ollut terveyttä ja sairautta, kaikkea mitä elämään kuuluu. Uskoa Korkeimman suojelukseen ja paljon rakkautta. Miksi tämä juuri nyt? No, eihän tuo nyt ihan yks´äkkiä tullut. Lapsista sen ensin huomasin, hupsista vaan ovatkin jo keski-ikäisiä ja lastenlapsetkin jo nuoria aikuisia. Aamuisin peilin edessä kohtaan ihan oudot kasvot, on se Unelma itselleni vakuutan. Surullisinta kuitenkin on se, että monet entiset ystävät ovat jo nukkuneet pois tai järkyttävän useat ovat keskuudessamme fyysisesti, mutta mieli on hämärtynyt demetian tai alzheimerinsyövereihin. Oman järjenvaloni tuiketta en osaa arvioida, tuskinpa mistään Mensan testistä selviäisin. Kuinkahan kävisi terveyskeskuksen vastaavasta?  Pulizer-palkintokin jää saamatta. Lehtiä luen ja katson uutisia tv:sta, kauhistuttaa maailman tilanne.  Mihin katosikaan Suomen hyvinvointivaltio, se  jota niin innolla viisikymmenluvulla aloimme rakentaa yhdessä sotaveteraanien kanssa? Kaikesta huolimatta taas teen suunnitelmia. Ajattelin kirjata vähintään kaksi kertaa viikossa tänne blogiini tuntemuksiani, ehkä näistä jutuista sitten selviää missä mennään. En odota mitään suurta ryntäystä lukijakuntaan, kukapa nyt jaksaa lueskella vanhan kalkaanin höpinöitä. Täällä nyt ei tapahdu oikeastaan mitään, mutta katsotaan mitä tyhjästä voi nyhjäistä. Elämä kantaa, vanhankin.