Tänään on 10.12.2016 16:38 ja nimipäiviään viettävät: Jutta ja Judit. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kuuta osoittava sormi: Aika entinen ei koskaan enää palaa...

Julkaistu: · Päivitetty:

Euroopan Parlamentin puheenjohtaja Martin Schulz jättää tehtävänsä puheenjohtjana ja ilmeisesti myös europarlamentaarikkona ja 'palaa kansalliseen politiikkaan' asettumalla ehdokkaaksi Saksan liittopäiville - ja valituksi tultuaan myös keskeisiin tehtäviin kansallisella poliittisella tasolla. Martin Schulz tunnettiin SPD:n oppositioaikoina räväkkänä kyseenalaistajana, vaihtoehtoisen lähestymistavan puolestapuhujana, sosialidemokraattisten arvojen keskeisenä saksalaisena avaajana eurooppalaisilla keskustelufoorumeilla. Mitä on tapahtunut? Euroopan Unionissa on käyty  kiivasta keskustelua ja nähty vastakkainasettelua sosialidemokraattien, vasemmiston ja vihreiden haastaessa konservatiivista ja liberaalia enemmistöä. Samaan aikaan kuitenkin on on myös ollut johdonmukainen pyrkimys vuoropuheluun ja konsensuksen hakemiseen. Martin Schulzin puheenjohtajuus Euroopan Parlamentissa poliittisen vähemmistön edustajana on tästä yksi osoitus. Sillä on paitsi symboliarvoa, myös paljon sisällöllistä merkitystä. Konsensuksen kautta myös vaihtoehtoinen lähestymistapa saa lisättyä omia palikoitaan eurooppalaiseen politiikan megakoneeseen. Itse moottoria ei saa muutettua, mutta voi ehkä saada paremman ilmastoinnin, turvavöitä ja puskureita pahimpiin törmäyksiin. Lokauun 30. päivänä 2016 tapahtui eurooppalaisessa politiikassa CETA-sopimuksen hyväksymisen myötä suuri, syvällinen ja todennäköisesti lopullinen arvomuutos, jolla sinetöitiin markkinoiden autoriteetti suhteessa kansalaisyhteiskuntaan ja sen valtiollisiin rakenteisiin. Hyvinvointivaltion poliittista vaihtoehtoa ei suljettu kokonaan pois, sitä voidaan resurssien lisäämisen muodossa edelleenkin tavoitella. Itse toteutus, hankintojen ja palveluiden tuottaminen niihin liittyvine monine oikeuksineen avautuu CETA-sopimuksen myötä pohjia myöten myös markkinoille ja yrityksille. Julkisen sektorin omana työnä toteutettava hanke on teoriassa mukana, mutta vain yksi muiden joukossa. Julkinen sektori itse on velvoitettu avaamaan kaikki hankintansa ja palvelunsa markkinoille. Hyvinvointipalvelujen toteuttaminen omana työnä on ainakin teoriassa mahdollista, käytännössä todennäköisesti  harvemmin. Kaikki hankkeet on kilpailutettava ja siinäkin tapauksessa että julkinen sektori sattuisi voittaman kilpailutuksen, tulos voidaan kyseenalaistaa jos samalla sektorilla toimiva yritys on tehnyt hankkeesta tarjouksen. Ristiriitatilanteesta voidaan neuvotella ja yrittää löytää yksimielinen ratkaisu.  Asiaa ei kuitenkaan ratkaista CETA-sopimuksen jälkeen enää poliittisilla päätöksillä, vaan kuvaan astuu sopimuksen sisältämä tuomioistuinmenettely, tribuuni. Tämä uusi rakenne määrittelee itse sekä toimintansa hinnan että myös hävinneelle osapuolelle määriteltävät sakkorangaistukset. Miten tämä liittyy sosialidemokratiaan ja Martin Schulziin, eroavaan Euroopan Parlamentin puheenjohtajaan? Mielestäni viimeistään CETA-vapaakauppasopimuksen hyväksymisen myötä on tapahtunut historiallinen käänne. Pohjoismaiseen käytäntöön, pääosin julkisen sektorin omaan toteutukseen, kansanvaltaiseen ja transparentiin perustunut hyvinvointivaltion rakentaminen on tullut tiensä päähän. Jos haluaa käyttää uuden "Pääoman" kirjoittaneen taloustieteilijä Thomas Pikettyn kieltä, on tapahtunut ¨konservatiivinen vallankumous". Sosialidemokraattinen, vahvaan ja kansanvaltaiseen valtioon perustuva hyvinvonnin rakentaminen ei ole enää samalla tavalla mahdollista kuin yhteisten voimavarojen kokoamiseen tähtäävällä, valtion ja kuntien varaan rakentuvalla politiikalla on runsas vuosisata tähdätty. Tässä mielessä Martin Schulzin poislähtöön liittyy dramaattinen historiallinen käänne. Eurooppalainen sosialidemokratia joutuu etsimään uusia teitä yhdenvertaisuuden, mahdollisuuksien tasa-arvon ja kiihtyvällä vauhdilla tapahtuvan taloudellisen polarisaation säätelemiseksi. Parhaimmillaan sosialidemokratia voi toimia jonkinlaisena sosiaalista vähimmäisturvaa tavoittelevana hybridimoottorina  automaattiohjauksessa kulkevassa, globalisaation megakoneessa. Sosialidemokraattinen, valtion ja kuntien varaan rakentuva hyvinvointivaltio on passé. Se ei ole enää poliittisesti varteenotettava mahdollisuus vapaakauppasopimusten ja markkinoiden ehdoilla toimivassa maailmassa. Historiallisia, arvopohjan muutokseen perustuneita käänteitä, 'vallankumouksia' on tapahtunut ennenkin. Ensimmäisenä tulee mieleen Vanhan Testamentin kertomus Saulin voitelemisesta kuninkaaksi. Mooseksen laintaulujen toinen, ehdoton idolien palvomisen kieltävä käsky, ei enää riitä kansalle, vaan se haluaa harmoniaa tavoittelevan henkisen tilan sijasta itselleen kuninkaan 'muiden kansojen tapaan'. Varhaisjuutalaisuudelle, Maimonideksen seuraajille  Saulin voiteleminen kuninkaaksi merkitsi luopumista käskyjen arvopohjasta ja keskeisen vanhan arvopohjan katoamista. Uudelle, kestävälle näkemykselle on siis nyt kysyntää.