Tänään on 03.12.2016 08:41 ja nimipäiviään viettävät: Meri, Vellamo ja Urda. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Filosofian puutarhassa: Mustana perjantaina: palveluiden kuluttamisesta

Julkaistu: · Päivitetty:

Tänään osa kansasta on ihmetellyt Black Friday-tarjousjuhlia. Toiset taas ovat viettäneet Älä osta mitään-päivää. Jälkimmäisen kansanosan perinteisiin kuuluu paitsi pohtia kulutustottumuksia ylipäätään, myös muistuttaa sitkeästään että tavaran sijasta voi kuluttaa elämyksiä.   Läheisille voi antaa aikaa, käydä vaikka elokuvissa. Voiko ihan todella? Rakentaminen on tunnetusti luonnonvaroja kuluttavaa puuhaa, ja useimmat rakennukset kodeista työpaikkoihin ja harrastuspaikkoihin ovat tyhjillään ison osan vuorokaudesta. Tänäkin aikana ne ovat lämmitettyjä, kaupalliset rakennukset ainakin osittain valaistuja ja ilmastoituja. Tilat vaativat myös siivousta, huoltoa ja välillä remonttiakin. Elämysten ja palveluiden tuottaminen ja jopa kuluttaminenkin vaatii yleensä myös tavaraa vaikka itse elämys olisikin aineeton: harrastusvälineitä, tarvikkeita ja materiaaleja, erityistä vaatetusta, työvälineitä ja niin edelleen. Usein elämysten ja palveluiden luokse pääseminen vaatii myös liikennöintiä. Eiköhän juoni ala olla tässä vaiheessa jo selvä: elämykset ovat kätevä tapa piilokuluttaa. Konkretisoidaan vielä vähän, ja otetaan tarkasteluun elokuvaretki. Elokuviin mennään ekologisesti bussilla, mutta jos elokuviin ei olisi menty, bussikyytiäkään ei olisi ehkä tarvittu. Tulee ostettua karkkia tai käytyä syömässä, onhan elokuva usein koko illan projekti. Elokuvasta nautitaan elokuvateatterissa joka on yleensä suurehko tila jolla on käyttöä pahimmassa tapauksessa vain joitakin tunteja illasta, parhaassa tapauksessa ehkä puolet vuorokaudesta. Varsinainen kulutus kuitenkin alkaa vasta istuutuessamme penkkiin. Yksi vihje: lopputekstit. Niistä saa kalpean aavistuksen niistä resursseista jotka ovat uponneet elokuvan tekemiseen. Materiaali- ja liikennekuluja voi yleensä vain arvailla. Emme oikein pääse yli siitä seikasta että elokuvissa käymällä olemme osallistuneet näiden kulujen syntyyn, ja jopa rohkaisseet tuottamaan niitä.  Edellä kuvatusta retkestä voi tietysti pihistää muutamassa kohdassa. Mutta ovatko ne kohdat olennaisimpia? Entä onko pihistelytunnelma ylipäätään elämystä suurentava juttu? Tietysti voi myös sanoa, että Hollywood-hitin tapauksessa henkilökohtainen osuutemme on pienenpieni. Emmekä konkreettisesti rohkaisseet ketään elokuvantekoon paitsi palkitsemalla asiakkuudellamme jo tehdyn tuotteen. Eikä parin ihmisen jaloa kieltäymystä olisi kukaan huomannut. Alkaako kuulostaa tutulta? Jos näillä argumenteilla ei voi puolustella massatuotetun tavaran kulutusta, miten ne alkaisivat nyt äkkiä toimimaan? Huonon omatunnon voimalla, luulen ma. Johtopäätös: yksi kuluttamisen tapa ei välttämättä ole toista parempi vain sillä perusteella että itselle jää tavaran sijasta vain kaunis muisto. On tarkasteltava kriittisesti kaikkea kuluttamista ja otettava vastuuta kaikesta. On mietittävä kuluttamisen tarpeellisuuden lisäksi myös sitä, mitä hyvää voisi tuottaa itse. Kulutuksen painopisteen viilaamisesta voi olla paljonkin hyötyä oman elämän vihertämisprojektissa -mutta voi olla myös olematta. On ilman muuta parempi käydä lenkillä pururadalla kuin shoppailemassa, mutta onko ilta elokuvissa varmasti parempi kuin parin lankakerän ostaminen töistä tullessa ja illan kuluttaminen tarpeellisten lapasten neulomiseen? Tavallaan on rasittavaa ajatella, että elämäntavan kohtuullistamisessa oikoteitä on tarjolla niukanlaisesti. Kokonaisuuden ajattelemisesta ei tahdo millään päästä eroon. Viimeiseksi lohdulliseksi ajatukseksi jääköön, että monimutkaisuus tarkoittaa toisaalta sitä että vaikka yhtä ylivertaista elämäntapaa on vaikea löytää, on olemassa paljon ihan hyviä ideoita joiden pohjalta voi lähteä vihertämään omaa elämäntapaansa tavalla joka ei ole ylitsepääsemättömän vaikea ja ankea. Täydellisyydentavoitteluhan ei ollut se etiikan perusidea, hyvän elämän löytäminen sitäkin enemmän.