Tänään on 10.12.2016 16:38 ja nimipäiviään viettävät: Jutta ja Judit. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kirpparikeijun kotona: Koirien koulimista (räksytysjuttu)

Julkaistu: · Päivitetty:

Ensimmäinen adventti edessä! Uskomatonta, miten nopeasti aika kirii. Pikkujoulukausi alkaisi olla käsillä, ja pitäisi vähän jo miettiä, mitä meinaa pukea ylleen. Viluttaa pelkkä ajatuskin mekon pukemisesta. Aloimme viikon alusta kouluttaa koiria pois pahasta tavasta, räksytyksestä. Elmo yksinään ei ole haukkuherkkä ollenkaan, mutta Manu pallinaama pitää huolen siitä, että kumpikin koira haukkuu, kun ovella on joku tai hissi käy. Jonkin verran ollaan käytetty haukkupantaa, joka suihkii sitruunaa naamalle aina kun haukku käy, mutta se paitsi toimii huonosti, tuntuu vähän kurjalta. Koirahan ei tietenkään ilkeyttään hauku: se haukkuu, koska puolustaa reviiriään ja tekee parasta osaamaansa työtä.  Huonosta tavasta pois kouluttaminen on tuskan takana, mutta täytyy vain ajatella, että oppimista se on ollut huonon tavan oppiminenkin. Jos on oppinut yhden asian, voi tietysti oppia toisenkin. Erityisesti Elmo on meillä se, joka on hiljakseen oppinut tuon huonon tavan, Manulle taas haukkuminen tuli jotenkin itsekseen ja luonnostaan pennusta saakka. Ollaan varmasti tahtomattamme vahvistettu räksytystä hermostumalla ja huutamalla koiria hiljaisiksi silloin kun ne haukkuvat: koirahan siitä vain innostuu ja ajattelee, että onpa hyvä juttu, kun isäntäväkikin yhtyy puolustushuutoihin. Siinä me sitten yhtenä laumana räksytetään, ihmiset ja eläimet. Ihmisiä ärsyttää ja koirat ovat mielissään. Nyt on tarkoitus saada koirat pysymään rauhallisina aina silloin kun niillä on ollut tapana vahtihaukkua. Jos koiralla on ennen ollut tapana hermostua ja vauhkoontua tietyistä äänistä, vaatii tietysti miljoona toistoa ja paljon aikaa, että koira oppii olemaan ärsykkeen aikana rauhallinen. "Ei" on koiralle täysin käsittämätön käsky: mistä se tietäisi, mitä ei saa tehdä. Istua? Seisoa? Katsoa jonnekin päin? "Hiljaa"-käskykin kääntyy varmasti koiran mielessä helposti juuri päinvastoin. Sitähän tulee huudettua raivopäänä juuri silloin, kun koira räksyttää, joten eikö se silloin muodostukin nimenomaan käskyksi haukkua? Tähän täytyy miettiä vaihtoehtoinen tekeminen, joku tehtävä jota koira suorittaa silloin kun ääniä kuuluu: jos ennen koiran tehtävänä on ollut haukkua (niinhän se itse asian on tulkinnut), nyt se saa toisen tehtävän tilalle.  Koira siis tarvii jonkun vaihtoehtoisen tekemisen käskyn haukkumisen ajaksi, että se tietää, mitä sen odotetaan tekevän. Tämähän on kommunikaatio-ongelma: olen ihan varma, että Elmo ja Manu haluaisivat miellyttää ihmisiä, jos ne vain ymmärtäisivät, mitä niiltä odotamme. Me olemme opettamassa koiria omalle paikalle aina kun hissi käy. Omalla paikalla tulee istua nätisti ja olla ihan rauhassa, haukkumatta ja vauhkoontumatta. Tätä varten täytyy olla vikkelä ja ehtiä ennakoida äänet: perheenjäsenet ilmoittavat kotiin tulemisestaan viestillä, ja sitten toiset tietävät olla jo valmiina koirien kanssa rauhassa omalla paikalla. Omalta paikalta saa nousta vasta sitten kun sisääntulija on laittanut takkinsa naulakkoon: aikaisemmin koirat ovat hyppineet vasten, ja vaikka se jälleennäkemisen innostus onkin aina yhtä sympaattista ja suorastaan tarttuvaa (jeps, sisääntulomme ovat olleet kaoottisia), se luo ihan turhaa jännitettä oven liikkeisiin. Kun koirat ovat omalla paikallaan (josta näkevät sinne ovelle eli pääsevät yhä vahtimaan) aivan, aivan rauhassa, ne palkitaan herkuilla ja kehuilla.  Meidän pällit ovat niin herkuille persoja, että hissin äänet jäävät kauas kakkoseksi. Jos koiralla ei kiinnostaisi herkut, laittaisin kiinnostamaan: kaveri opetti omia herkuista epäkiinnostuneita koiriaan niin, että päivän ruoka kaadettiin kippoon ja syötettiin vain palkkioina aina kun koira toimi hyvin (kun se määrän kaataa kippoon, näkee, että koira saa varmasti tarpeeksi ruokaa päivän aikana). Kutsun koiria omalle paikalle myös muuten vain, ihan hiljaisina hetkinä, ja palkitsen ne rauhassa istumisesta. Elmohan on tämän tietenkin oppimassa hyvää vauhtia väärin: se pälli päivystää omalla paikalla herkkujen toivossa jatkuvasti. Eilenkin, kun tulin saunasta, Elmo istuksi omalla paikalla esimerkillisessä asennossa. Kehuin sitä, ja se alkoi nuuskutella ja kurotella kaulallaan kohti hyllyä, jolla oman paikan herkut ovat. Sitten se tuijotti päin, jos vaikka en hoksannutkaan vihjettä. Ohjeet haukkumisesta pois opettamiseen olivat tosi yksinkertaiset, ja jotain noille kovapäille on tarttunut kalloon tässä muutaman päivän aikana. En ole oikein varma, onko ok, että koira itse käyttää omaa paikkaa tapana saada herkkuja ja päättää, koska näin tapahtuu. Pitäisikö sitä siitä nyt palkita vai ei? Helposti tulee huomaamattaan koulutettua joku asia väärin, vahvistettua sitä piirrettä mitä ei pitäisi, ja sitten siitä pois oppiminen onkin aina vaikeaa. Elmo taitaa taas vetää minua niin kuin pässiä narussa? Mutta se on kuitenkin pääpiirteittäin lopettanut räksytyksen (toisin kuin Manu), joten pitäisikö tässä nyt olla tyytyväinen vai ei?   Yläkuvassa omalla paikalla tehtäväänsä suorittava Elmo on ihan jännittynyt. Herkun saa vasta sitten kun on rauhassa. Manulle rauhassa oleminen on paljon helpompaa, mutta uusi oppi tuntuu vajoavan sen kaaliin silti jotenkin erityisen hitaasti. Se istuu omalla paikalla rauhassa, saa palkkionsa, lähtee muualle, räksyttää pian taas. Elmo taas on hirveän jännittynyt niinä aikoina kun se normaalisti olisi haukkunut, mutta se tuntuu tajuavan, että siltä vaaditaan hiljaisuutta. Ankaran harjoittelun jälkeen kelpaa lepo. Eipähän muuta kuin lisää harjoitusta! Rauhalliseksi opettaminen vaatii tietysti sitä, että on itsekin rauhallinen. Kun sadatta kertaa samana päivänä rauhoittelee koiria omalle paikalle, oma rauhallisuus alkaa toisinaan olla koetuksella. Ja arvatkaapa vain, kuinka tekisi mieli huutaa koiria hiljaiseksi silloin, kun ei ehdi ennakoida tulevaa räksytystä. Mutta kai ne nyt joskus oppii? Oppiihan? Hyviä vinkkejä (ja huonojakin, että tietää mitä välttää) saa jakaa! PS. Jos et vielä ole osallistunut koruarvontaan, teepä se viimeistään sunnuntain aikana! Täällä!