Tänään on 11.12.2016 09:55 ja nimipäiviään viettävät: Tatu, Taneli, Daniel, Dan ja Daniela. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Oppitori: Nätti-Jussi -juttuja

Julkaistu: · Päivitetty:

Kohteen lähettäminen sähköpostitse Bloggaa tästä! Jaa Twitteriin Jaa Facebookiin Löysin kirjaston poistohyllystä  Nätti-Jussin  tarinoita, joita ei auta muu kuin ruveta kirjoittamaan digitaalimuotoon ylös. Aikaisempi pieni  juttuni  Nätistä.  Täällä  on lisätietoa Nätistä. Nämä äänitteet aukeavat Microsoftin Media Playerilla. Kun lataat ne koneellesi ja jos MP ei ole näkyvissä, sinun pitää ns. hakemistopuusta osata hakea tämä MP Player. Jos sitä ei ole luettelossa, siinä on Selaa -nappula. josta haertaan ensin kansio, jossa lukee jotakin.. MediaPlayer, sieltä on osattava vielä hakea se tiedosto, joka suorittaa itse soiton. Nämä ovat aikalaisten haastatteluja. Kuvia Nätti-Jussista Nimi Nätti-Jussin tarinoita 1  (1805 KB) Nätti-Jussin tarinoita 2  (3145 KB) Nätti-Jussin tarinoita 3  (2179 KB) Nätti-Jussin tarinoita 4  (3533 KB) Nätti-Jussin tarinoita 5  (2970 KB) Lisää Pentti Harjumaan keräämiä fantastisia juttuja Legendaarinen Nätti-Jussi Nätti Jussin vastine lasten maailmasta Nätti-Jussi –juttuja Nämä jutut saa tekstinkäsittelyyn Dropboxista klikkaamalla  tätä . Iso teksti, mutta sen saa muutettua, Word-dokumentti. Kerran Nätti-Jussia laiskutti pöllinteossa. Tehostaakseen työtahtia hän haki täysinäisen viinapullon, pisti sen kannon nokkaan ja houkutteli itseään: - Kun olet tehnyt viisikymmentä pölliä, saat viinaryypyn. Kun urakka oli tullut täyteen, Nätti sanoi itselleen: - Teeppä toinen määrä pölliä lisää, saat kaksi viinaryyppyä ja kulauksen päälle. Nätti siirsi tavoitetta ja huomasi illalla tehneensä kaikkien aikojen pölliennätyksen. Nätti-Jussi oli kerran matkalla junalla etelään. Samaan vaunuun sattui suuria ja rahakkaita herroja, oli Sunkkua ja Rautatiehallituksen pääjohtajaa. Nätti muisteli: - Siinä ajankuluksi pelasin herrojen kanssa vähän korttia. Ensin herrat voittivat Kokkolaan asti, mutta sitten paransin tuuria. - Ennenkuin olin Helsingissä, olin voittanut kaikki herrojen rahat, veturin ja pätkän rautatietä. Nätti-Jussi kertoi Sodankylän kairassa eräänä kesänä osuneensa hillasuolle. Hillaa oli silmänkantamattomiin kuin keltaista merta. Mutta niiden poimimisesta ei tullut mitään ilman kirvestä. Miten niin, utelivat jätkät. Nätti muisteli: - Hillat olivat niin isoja, että pienempiä mahtui vain pari kappaletta sankkoon ja silloinkin oli toinen hakattava kirveellä halki. Kittilän Sirkan puolessa oli pappi poikennut savotan kämpälle pitämään iltahartautta. Pappi puhui jätkille helvetin piinasta ja taivaan ihanuudesta: Mutta ennenkuin pääsette taivaaseen, on tehtävä parannus ja lopetettava viinan juonti, kiroileminen ja kortinpeluu, luetteli pappi ja sanoi, ettei kolmatta vaihtoehtoa ole. Siihen Nätti-Jussi lausahti: - Se kolmas vaihtoehto jätkälle on ikäloppuna muuttuminen poroksi. Jätkät muistelivat miten suurta tavaraa kukin oli saanut elämänsä varrella kokeilla. Nätti-Jussi kertoi Rovaniemen markkinoilla kerran tavanneensa naisen, jolla oli se paikka niin kuin kaivo: - Humpsahdin sisään kokonaan. Kun konttasin sieltä ulos, eipä siinä voinut kuin todeta: nyt se Nätti syntyy uudelleen. Nätti-Jussi oli tienannut ylämaissa hyvin. Hän päätti lähteä Rovaniemelle ostamaan uudet kamppeet, kun entiset olivat jo niin loppuun kuluneita, etteivät tahtoneet enää päällä pysyä. Maalikylässä rahat tietysti hupenivat viinaan. Viimeisillä pennosilla Nätti osti itselleen nenäliinan. Nätin palattua ostosmatkalta takaisin kämpälle, jätkäsakki uteli, että eikö kamppeita tullut uusittuakaan. Silloin Nätti nykäisi taskusta esiin sievästi viikatun nenäliinan ja vastasi: - Nästyykistä aloitin, seuraavalla kerralla ostan lakin. Tukinajossa olleet perheelliset hevosmiehet kyselivät Nätti-Jussilta, miksei hän ollut hankkinut itselleen akkaa ja taloa. Nätti kertoi kerran naimisiin menoa yrittäneensä, mutta siitä ei tullut kuitenkaan mitään. - Kuinka niin, ihmettelivät miehet. Nätti vastasi: - Hain siitä viikon mulukun mentävää reikää, mutta en sitä löytänyt. Lopulta löysin toisten hakkaaman pienen kolon. Niinpä sitten sanoin tytölle, älä tykkää huonoa, mutta jätetään nämä naimiskaupat sikseen. Kerran jätkät kertoilivat sakeista sumuista, joka joskus saattaa hyvävaistoisenkin pöllintekijän syksyllä metsään eksyttää. Niinpä Nätti-Jussikin kertoi sumusta, joka oli yllättänyt hänet kämpän pärekattoa pannessa. - Oli se aika sumu, se vain sakeni ja sakeni. Kun sumu sitten häveni, niin huomasin, että päreet oli tullut pantua viisi metriä katon yläpuolelle. Jätkäsakilla loppui yhtenä iltana viina kesken kaiken. Eräs miehistä kävi Koskikadun ja Korkalonkadun kulmauksesta ostamassa jopparilta koskenkorvapullon. Myyjä kuitenkin petti ostajaa. Nätti-Jussi otti pullosta ryypyn, makusteli aikansa sitä ja sanoi: - Jos en varmasti tietäisi, että ostit koskenkorvaa, niin minä sanoisin että tämä on kusta. Nätti-Jussi poikkesi kerran Rovaniemellä yleiseen saunaan. Kun saunottaja oli suorittanut kylvettämisen, Nätti pisti kalunsa päähän rahan ja sanoi: - Tuossa on maksu hyvästä kylvettämisestä. Mutta sanottaja ei siitä hämmentynyt, vaan kohautti hamettaan ylös ja virkkoi - Pane tuonne lompsaan. Savukosken takamaille jäi muutaman miehen tokka helluntaipyhiksi kämpälle. siinä joutekseen tuli jätkillä kova hinku valmistaa kiljua, kun kerran tekoaineita oli. Mutta minkäänlaista astiaa ei löytynyt. Jätkät olivat jo luopua aikeestaan, kun Nätti-Jussi veti jaloista kumisaappaat ja sanoi: - Ei se pojat astiasta kiljun tekeminen ole koskaan kiinni. Niinpä kumisaappaissa valmistettua ainetta jätkät alkoivat kutsua Nätin hikikilju-erikoiseksi. Nätti-Jussi poikkesi Muonion kairassa suureen taloon ja pyysi ruokaa. Tyly ja saita emäntä osoitti kädellään naapurin taloa ja neuvoi: - Tuossa on talo, jossa annetaan ruokaa, menkää sinne. Siihen Nätti virkkoi: - Sielläkö te ittekki käytte syömässä? Nätti-Jussi toisen jätkän kanssa pysähtyi rahattomana Rovaniemellä erään kellosepän näyteikkunan taakse myöhäisenä pakkasiltana. Jätkä mutisi kuin itsekseen puoliääneen Nätille: - Paljonkohan tuosta taskukellosta sais, jos joutuisi myymään. Siihen Nätti vastasi: - Puolitoista vuotta ainakin. Kemijoen latvavesillä uitossa eräs jätkä tauolla nakkasi repun tulvivaan jokeen ja huusi: Löytyykö miestä joka uskaltaa tehdä saman tempun perässä? Kukaan jätkäsakissa ei halunnut olla toista huonompi. Niinpä toistakymmentä eväsreppua lensi kaaressa jokeen, niiden mukana myös Nätti-Jussin reppu. Mikä kumma se on tyhjiä reppuja jokeen nakella, huomautti joku paikalle osunut sivullinen. Siihen Nätti vastasi rauhallisesti: - Ei se ihan tyhjä minun reppu ollut, siinä oli talven tienestit 100.000 markkaa selvää rahaa. Kun virran vietävänä olleet reput ongittiin ylös, huomattiin Nätin repun olevan tosiaan täynnä märkiä tuhatlappusia. Nätti-Jussi oli pyytänyt Ounasjokivarressa eräästä talosta yösijaa ollessaan menossa ylämaan savotalle. Nätillä ei ollut penniäkään rahaa ja hänellä oli kova nälkä. Talonväki istui illalla ruokapöytään, mutta ei pyytänyt kulkujätkää ruualle Nätti istui penkillä ja lueskeli nälissään sanomalehteä. Isäntä kysyi, että mitä siellä lehdessä näkyy. Nätti vastasi: - Näkyvät valittavan että maakunnassa on joillakin vielä nälkää. Minä en kyllä tietäisi nälästä mittään, jos en lukisi sitä lehdestä. Nätti-Jussi oli kesäkuumalla menossa Kittilän Kallon kautta savotalle pöllintekoon. Kun oli myöhäinen ilta, hän pyysi kylässä eräästä talosta yösijaa. Emäntä lupasi vieraan nukkua pirtissä, jos vain se kärpäsien vuoksi onnistuu. sinä kesänä oli kärpäsiä aivan mahdottomasti ihmisten kiusana. Aamulla emäntä sitten kysyi, miten vieras oli saanut kärpäsiltä nukutuksi. Nätti vastasi: - Nukuin oikein hyvin, kun parkkeerasin kärpäset. - Miten se semmoinen onnistu, ihmetteli emäntä. - Paskansin nurkkaan. Nätti-Jussi oli kerran turistikautena Ivalon matkailumajalla juhlimassa. Kaverina ollut jätkä aamulla ihmetteli Nätin sortumista vähemmän kauniiseen ulkomaalaiseen naiseen, vaikka paikkakunnan nuoria ja hyvännäköisiä tyttöjä olisi ollut tarjolla. Siihen Nätti tuumasi: - Aina niitä kotimaisia saa näpelöiä, mutta harvemmin vieraampaa tekua. Inarin puolessa Nätti-Jussi hiihteli savotalle rahattomana. Joka penni oli huvennut maalikylässä hummatessa. Pöllintekoa oli, mutta ei ollut työkaluja. Savotan kauppias pelasti tilanteen myymälle Nätille pokasahan velaksi. Elämä näytti taas hymyilevän ja niinpä Nätti lausahti: - Nyt se on Nätti taas sahanomistaja. Oli pimeää ja pakkasta, kevääseen oli vielä monta kuukautta. Ylinamman puolen savotalle oli etelästä tullut pari kulkujätkää, jotka kärsimättöminä odottelivat kevään ja kesän tulemista. He päivittelivät hidasta ajan kulumista. Nätti-Jussi neuvoi: - Tehkää vekseli, niin rupes aika kulumaan. Nätti-Jussi oli savotan loppuessa ylämaan järvikylässä jäänyt erääseen taloon päiväläiseksi pilkkomaan pikkupuita. Talon emännän mielestä Nätin olisi pitänyt olla ahkerampi. Niinpä hän motkotti Nätille: - Jos mulla olis munat jalkain välissä, olisin jo pilkkomassa puita. Siihen Nätti tuumasi: - Vastahan sulla ne oli, olisit lähtenyt pilkkomaan. Jätkät kertoivat pohjoisen kairoilla nähneensä monenmoista luonnon ihmettä. Nätti-Jussi kertoi Inarin puolessa kerran nähneensä hirvasporon, jonka pallit olivat kuin kaksi kookasta jauhosäkkiä. Joku jätkistä epäili, että nyt kyllä Nätti päästi valheen. Siihen Nätti: - Jollet usko, näin lisäksi että niitä kahta pallia tarvittiin kymmenen poroa pulkalla vetämään ja kaksi poromiestä ohjaamaan. Nätti-Jussi oli taas kerran Rovaniemellä juhlimassa. Moneen vuorokauteen Nätti ei ollut syönyt mitään. Niinpä hän poikkesi ruokatavarakauppaan ostamaan jotain suuhun pantavaa. Rahat olivat tietysti vähissä, sillä ne olivat kuluneet viinaan. Tiskin edessä seisoi minkkiturkissa hieno rouva, joka pyysi myyjättäreltä: - Saanko koiralle palan tuota jätkänmakkaraa. Kun Nätin vuoro tuli, hän sanoi: - Leikkaatko jätkälle palan tuota koiranmakkaraa. Hieno rouva minkkiturkissa oli myymälässä valitsemassa kananmunia. Hän nyrpisteli nenäänsä ja moitti myyjätärtä, miksi munat olivat niin pieniä. Myyjätär kuunteli onnettoman näköisenä rouvan nirsoilua. Niinpä vieressä seisonut Nätti-Jussi lopetti lyhyeen rouvan hienostelun lausahduksella: - Luuletko sinä, että kana rupeaa perseensä repimään sinun takia ylisuurilla munilla. Jätkäsakki puntaroi, mitä kaikkea se jätkä kestää. Joku kehui juoneensa puhdasta pirtua litrakaupalla, tentut, illotiinit ja hajuvedet päälle, ja sisukset olivat kestäneet hyvin. Siihen Nätti-Jussi kertoi: - Tuli minullekin kerran ryypiskeltyä huomaamatta suolahappoa. Huomasin erehdyksen vasta aamulla kun menin kuselle. Routaseen maahan paloi niin suuri ja syvä reikä, että jos olisin liukastunut, niin Nätti olisi ollut mennyttä miestä. Naarmankairassa oli pappi pitämässä hartaustilaisuutta savottakämpällä. Puheen ja virren jälkeen pappi tiedusteli, onko joukossa ketään joka olisi omakohtaisesti uskomassa. Kämppään levisi pitkä kiusallinen hiljaisuus. Vihdoin Nätti-Jussi lausahti: - Minä se olen semmoisessa uskossa, että leipä on näläkään hyvää. Jätkäsakki kerran mietti, mitä kaikkea on sellaisia asioita, jotka ovat syntiä ja väärin. Joku kääntyi Nätti-Jussin puoleen ja kysyi: - No mikä Nätistä on syntiä ja väärin? Nätti vastasi: - Ainakin se, ko joppari mustasta pullosta kynii toiselta jätkältä kymppiä enemmän kuin toiselta. Ylämaan savotalle hiihtäessään Nätti-Jussi poikkesi erääseen taloon levähtämään. Talossa oli tavallista uteliaampi emäntä, joka pommitti kysymyksillä: - Mistä päin se vieras tulee, minne menee ja mistä on kotoisin. Nätti ei tykännyt tenttaamisesta ja niinpä hän vastasi: - Olen kotoisin niin läheltä persesilmää, etten kehtaa sanua. Tämän jälkeen Nätti sai levätä rauhassa. Rovaniemen Ounaskosken rantapensaikot olivat tunnettuja jätkien juhlimispaikkoja. Siellä jätkä nukahtaessaan tavallisesti menetti lompakkonsa rahoineen hamppareille ja ilotytöille. Kerran kesänkorvalla myös Nätti-Jussi raskaan juhlimisen jälkeen nukahti rantapensaikkoon. Eipä aikaakaan, kun Nätti heräsi siihen, että hänen taskujaan kaiveltiin. Nätti oli nukkuvinaan ja antoi hampparin touhuta. Sitten Nätti virkkoi: - Itse en ole taskusitani löytänyt kahteen päivään pennin penniä, vaikka olen ne kääntänyt moneen kertaan nurin. Mutta jos sinä olet sellainen mestari että löydät, saat pitää löytösi kunhan heität minua viinapullon hinnalla. Mutta hamppari ei jäänyt kuuntelemaan Nätin puheita, vaan lähti karkuun minkä kintuista pääsi. Nätti-Jussi joutui kerran suureen taloon vävyksi. Isännän kuoltua hänen oli otettava talon ohjakset käsiinsä. Talossa oli satoja hehtaareja komeaa tukkimetsää jonka hän päätti hakkauttaa sileäksi. Joku kylän isännistä ihmetteli sitä ja kysyi Nätiltä, miksi hän hakkauttaa metsän raiskioksi - ja vielä aikana, jolloin puulla on huono hinta. Siihen Nätti vastasi: - Mitä minä säästän mulukulla tienattua metsää. Raanujärven kairassa iltapuhteena jätkäsakki ajankuluksi ratkoi arvoituksia. Niinpä eräs jätkä esitti Nätti-Jussille arvoituksen ratkaistavaksi: - Miksi iso sonni aina irvistää työnsä tehtyään. Nätti vastasi: - Se haluaa näyttää pikkusonneille miten pahhaa se oli. Savottahommat olivat ylämaissa pysähdyksissä. Nätti-Jussi savotan avaamista odotellessa ryhtyi Kittilässä haudankaivajaksi, kun sitä hänelle tarjottiin. Kerran hän nukahti kaivamansa haudan pohjalle. Herättyään Nätti rupesi latailemaan piippunysäänsä ja kysäisi: - Eivätkö muut tupakalle nousekkaan? Kerran jätkät iltapuhteella taas kehuivat, mitä kaikkia kummallisuuksia oli elämänsä varsiteillä tullut nähtyä. Kun Nätti-Jussin vuoro tuli, hän kertoi: - Minä kerran olin sellaisessa konsertissa, että soittopelit olivat niin suuria, että mandoliinin kieltäkin näppäilivät lekalla. - Siittä voitte arvata, että pelit soi ja munat löivät tahtia. Kämppälain mukaan jätkä voitiin erottaa savotalta ryyppäämisen vuoksi. Nätti-Jussi oli ostanut velaksi hevosen ja ajellut Yläkemijoen latvoille savottaan. Parin viikon päästä samalle kämpälle osui Nätin kaveri, jolla Rovaniemeltä tullessa oli viinaa. Niin siinä illan kuluessa Nättikin innostui ryyppäilemään kovanlaisesti. Pahaksi onneksi kämpän puolelle tuli ukkoherra, joka sanoi: - Se on sitten lopputili, laita tukkireet päällekkäin ja lähe savotasta. Kun Nätti aamulla selvisi, hän mietti mitä tekisi. Kaikki lähisavotat olivat täynnä ja velkahevosta ei passannut jättää rokuliin. Sitten Nätillä leikkasi. Hän hankki hevoselle toisen ajomiehen, meni ukkoherran puheille ja kysäisi: - Ei kai se ruunalle ole syytä antaa lopputiliä, kun se ei ollut yhtään humalassa. Niinpä raitis ruuna sai jäädä savotalle töihin. Matkalla ylämaan savotalle Nätti-Jussi iltamyöhällä poikkesi erääseen taloon ja pyysi yösijaa. Isäntä vastasi, ettei talossa ole ollut tapana pitää kulkumiehiä yötä. Siihen Nätti sanoi: - Ei tässä sitten muu auta, täytyy tehä isä-vainaan konsti. Silloin isäntä pelästyi ja ryhtyi puheitaan perumaan ja sanoi, että eikohän nyt sentään yhdelle miehelle yökortteeri järjesty. Kun Nätti aamukahvin jälkeen teki lähtöä, uteli isäntä, että minkä konstin vieras olisi illalla tehnyt, jos ei olisi saanut yösijaa. Nätti vastasi: - Olisin nostanut repun pykälään ja lähtenyt pois. Syysruskan aikaan oli Nätti-Jussi pöllinteossa Inarin kairassa. Siinä kahvia keitellessä tulille osui viehkeä naisturisti. Tytön aikansa ihasteltua ruskaa Nätti napsautti turistia ja sanoi: - Kyllä vieras vittu on sitten mulukulle herkkua. Nätti-Jussi oli ollut Ylitornion puolessa niin huonossa savotassa, että oli kuolla nälkään. Nätti nosti kytkintä ja siirtyi Savukosken kairaan paremman tienestin toivossa. Siellä jätkät utelivat, että miten hyvin länsikairassa tienasi. Nätti ei kehdannut puhua nälkäsavotasta mitään, vaan vastasi: - No tienasihan siellä vähän. Tullessani vein Rovaniemellä pankkiin rahaa niin paljon, että elleivät samantien olisi toisesta ovesta lainanneet sitä pois, olisivat pankkivirkailijat tukehtuneet rahaläjän alle. Raanujärven puolessa oli talontytär tulisesti ihastunut Nätti-Jussiin. Tyttö pommitti rakkauskirjeillään Nättiä ylämaan savotalle. Kun tyttö ei saanut vastausta kirjeisiinsä, hän epäili, ettei Nätti hänestä enää välitä. Silloin Nätti kirjoitti: - Kirjeesi ovat tulleet ja olen syönyt postimerkit, jotka ihanat huulesi ovat kostuttaneet. Siitä voit päätellä rakkauden roihuavan kuumana. Nätti-Jussi kertoi kerran osuneensa ylämaissa isomman puoleiseen taloon. Päärakennuskin oli niin korkea, kun vesikattoa paikkaamassa ollut mies putosi, niin sille ei käynyt kuinkaan. - Miten niin, eikö se kuollut, ihmettelivät jätkät. Nätti vastasi: - Siinäpä se. Ennenkuin mies ennätti maahan asti, oli ehtinyt tulla talvi ja sataa sellainen lumikinos, että pehmeään lumeen tupsahtaessa mies selvisi pelkällä säikähdyksellä. Meltausjokivarren savotalle kerran osui raittiuspuhuja, joka varoitteli jätkiä, että viina ja tupakka ovat hitaasti tappavia myrkkyjä. Siihen Nätti-Jussi tuumasi: - Eihän tässä mittää kiirettä olekkaan. Lapissa on aina ollut kansa taipuvainen taikauskoisuuteen ja pelännyt noitien mahtia. Tämän myös Nätti-Jussi huomasi. Nätti oli toisen jätkän kanssa menossa töitä etsimään ylämaan savotalle, tietysti aivan rahattomana. Matkalla he olivat useasta talosta pyytäneet ruokaa, mutta emännät eivät olleet antaneet, kun heillä ei ollut rahaa millä maksaa. Viimeisenä hätäratkaisuna Nätti päätti esiintyä noitana. Kun seuraavassa kylässä Nätti näki erään talon savupiipusta nousevan vankan savun hän pyysi kaveriaan salaa kiipeämään katolle ja itse meni sisälle pyytämään emännältä ruokaa. Emäntä ei suostunut ruokaa antamaan. Silloin Nätti sanoi: - Se on sillä lailla, että ellei ruokaa anneta, uuni heittää vetämästä. Kun emäntä ei ollut kuulevinaankaan uhkausta, niin Nätti karjaisi: - Savu sisään. Katolla ollut kaveri silloin tukki repulla piipun pään ja niin savu rupesi purkautumaan pirttiin. Emäntä säikähti ja lupasi heti antaa ruokaa, kun piippu alkaisi taas vetää. sitten Nätti taas huusi: - Savu ulos. Ja katso, uuni alkoi taas hyvin vetää. Emäntä pani pöytään parasta, mitä talossa oli. Tulipa siihen hetken päästä toinenkin kulkupoika, mutta eivät vain tuntuneet tuntevan toisiaan. Nätti pyysi, että hänellekin annettaisiin ruokaa ja emäntä totteli nöyränä. Nätti-Jussi tuli Muonion kairassa uuteen savottaan. Eräs jätkä päätti säikyttää Nätin kertomalla: - Tällä savotalla ovat niin huonot taksat, että täällä kuolee nälkään. Mutta Nätti ei ollut millänsäkään, vastasi vain rauhallisesti piippunnysää tuprutellen: - En minä ruumiita pelkää. Nätti-Jussi oli korttipelissä voittanut aikamoisen kasan rahaa. Rovaniemellä Nätti taskut täynnä rahaa poikkesi suureen vaatetusalan liikkeeseen. Myyjätär tuli tiedustelemaan mitä saisi olla. Nätti silmäili pitkiä puku- ja takkirivejä, huiskatti kädellä puoliympyrän ja sanoi: - Ostan koko liikkeen tyhjäksi ja lisäksi kaulahuivin. Värillä ei ole väliä, kunhan se vaan on nätin punainen. Sippiin juonut jätkäporukka Rovaniemen markkinoilla tapasi Nätti-Jussin ja kertoi hänelle tukalan tilanteensa. Mitään kamaa ei ollut enää myytävänäkään, sillä kellot ja osa vaatteistakin oli jo vaihdettu viinaan. Nätti vähän mietti ja sanoi: - Nyt on pojat myytävä sitten pelkkää järkeä. Sitten Nätti haetutti eräällä jätkällä ison tyhjän puulaatikon ja kirjoitti laatikon laitaan: - TULKAA KATSOMAAN IHMETTÄ 20 MK KERTA. Pian uteliaista muodostui rei´älle jono ja rahaa tuli. Reiästä ei tietenkään näkynyt muuta kuin pieni palanen isänmaata ja markkinakojuja, mutta petetyksi tullut ei seuraavalle katsojalle kertonut näkemäänsä, vaan antoi vahingon kiertää. Kerran jätkillä syntyi kova väittely siitä, oliko totta kertomus, että Jeesus Kaanaan häissä oli sananvoimalla muuttanut veden viiniksi. Sitten Nätti-Jussi kertoi: - Ihme se oli, mutta kyllä minäkin pystyn veden muuttamaan makiaksi mehuksi. Siihen jätkät sanoivat, ettei tuo ainakaan ole totta ja pyysivät Nättiä näyttämään ihmeteon, jos pystyy. Kämpän lähellä oli lähden. Iso sakki jätkiä meni sen äärelle Nätti mukana. Sitten Jussi kehoitti kaikkia kääntymään selin häneen päin siksi aikaa, että hän lukee tarvittavan loitsun. Nätti luki: - Hokkus pokkus, piliokkus muutu vesi makiaksi mehuksi. Siinä samalla Nätti pudotti muiden huomaamatta rasiallisen sakariinitabletteja veteen. Sitten hän kehoitti erästä jätkää maistamaan vettä. - Voi helvetti, se on makiaa ku viini. Maistakaa toisetki, ihmetteli jätkä. Nätti-Jussi oli onnistunut Savukosken takamailla saamaan eräänä syksynä hyvän pöllipalstan ja tienasi hyvin. Talven tultua hän päätti ryhtyä hevosmieheksi ja osti maalikyläreissullaan hevosen. Nätin ajettua hevosella savotalle, jätkät ihmettelivät Jussin äveriäisyyttä ja kiertelivät ja katselivat hyvää hevosta joka puolelta. Nätti varoitteli jätkiä: - Älkää menkö kovin likele, se on köyhille vihanen. Kerran jätkät innostuivat esittämään toivomuksia minkälaisen mallikokin tulisi olla. Useimpien mielestä kokin tuli osata valmistaa kunnon käsitystä ja näköä pitäisi olla kuin metsän ruusulla. Sitten Nätti-Jussi esitti oman toivomuksensa: - Hyvällä kokilla tulisi olla pitkä selkä ja lyhkäset kädet. Tämä sen takia, ettei kokki ylettyisi raapimaan takapuoltaan. - Vasemmasta kädestä saisi puuttua myös peukalo, ettei se olisi aina likoamassa keittolautasessa sitä ojennettaessa. Pirttikosken puolessa huonoon savottaan ja maailman kovuuteen kyllästyneenä eräs jätkä pyysi Nätti-Jussilta tuppivyötä lainaksi hirttäytyäkseen siihen. Nätti irroitti vyön ja sanoi: - Tuossa vyö sillä ehdolla, että tuot sen heti takasi, kun et enää sitä tartte. Kolarin järvikylässä oli tunnettu talo, josta sai ostaa pontikkaa. Kerran Nätti-Jussikin poikkesi taloon ja tiedusteli mökinmieheltä kolmesti kirkastettua ainetta. Mies oli varovainen ja sanoi, ettei hänellä sellaista ole: - Huhuahan se vain on. Siihen Nätti: - Myy sitä huhua sitten muutama pullo. Jätkät taas kerran illankuluksi kilpailivat siitä, kuka oli nähnyt aivan erikoista ihmettelyä herättävän asian. Nätti-Jussi kertoi: - Heräsin yöllä outoon jytinään, kämppä tärisi kuin maanjäristyksessä. Riipasin tulitikun ja näin lutikan naivan isoa kulkuritäitä. Se oli tosi panoa se. Rovaniemellä jätkänpatsaan puistossa Nätti-Jussi joutui kerran passintarkastukseen. Nuori poliisi kysyi: - Onko miehellä passia? - Mitä pirua minä passilla teen, kun mies on itse paikalla. - No, missäs te oikein asutte? - Kuka kesällä missään asuu, vastasi kyselijälle kiusaantuneena Nätti. Poliisi jatkoi kuulusteluaan: - Mikäs mies te oikein olette? Siihen Nätti kivahti: - Minä olen seitsemän kertaa viikossa ilmestyvä Nätti ja kysy ammattiani tuolta jätkänpatsaalta, niin kuulet, helvetin hyvä jätkä. Passia ei tarvittu ja nuori poliisi poistui paikalta nolona, kun ei ollut Nättiä tuntenut. Nätti-Jussi joutui tappelun nujakan takia oikeuteen. Tuomari neuvoi Nättiä toistamaan valanteossa kaiken mitä hän edellä lausuu. Nättiä tämä harmitti. Niinpä hän päätti toistaa santarkasti kaiken muunkin, mitä tuomari oikeudessa sanoi. Lopulta tuomari kyllästyi Nätin matkimiseen ja karjaisi: - Poliisi, aja tuo mies ulos. Nätti katsoi tuomaria ja toisti: - Poliisi, aja tuo mies ulos. Uittohommissa Kemijoella jätkäsakki kahvitulilla muisteli tilanteita, jossa ei naurattanut. Kun Nätti-Jussin vuoro tuli, hän muisteli joku kesä sitten sattunutta kiperää tapausta. Nättiä oli lähtenyt ajamaan takaa iso karhu, eikä siinä auttanut muu kuin hypätä jokeen ja lähteä uimaan pakoon. - Puolivälissä jokea huomasin myös vastakkaisella rannalla ison karhun. Silloin minä aloin nauramaan. - Kuinka nauramaan niin pahassa pinteessä, ihmettelivät jätkät. Nätti jatkoi: - Olin lehdestä lukenut tutkimuksesta, että nauru pidentää ikää. Ounasjokivarren savotalle tuli jätkä, joka osoittautui laiskaksi. Mies söi ruokaporukassa, mutta ei pystynyt omaa osuuttaan maksamaan, koska makasi etupäässä päivät kämpällä ja tienesti jäi näin olemattomaksi. Jätkäsakki kyllästyi siivellä eläjään ja toimitteli miestä töihin. Mutta jätkä tekeytyi kipeäksi ja rupesi valittamaan umpisuolta. Silloin Nätti-Jussi tempaisi esiin puukon ja sanoi: - Nostakaa mies pöydälle ja umpisuolen leikkaus alkaa. Tässä vaiheessa potilas pyörtyi. Nätti-Jussi oli taas kerran Rovaniemellä juhlimassa. Koskenkorva vei Nätiltä jalat alta ja hän nukahti jätkänpatsaan juurelle lumihankeen. sitten Nätti heräsi hirveään palelemiseen ja siihen, kun iso poliisi oli kumartunut hänen ylitseen, koppasi syliinsä ja lähti kantamaan poliisiautoon. Nätti viritti laulun: - Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, kun ihana enkeli kotihin vie. Rovaniemelle oli perustettu ensimmäinen valintamyymälä, jossa jokainen sai itse itseään palvella. Nätti-Jussi poikkesi myös kerran asioimaan tähän uudenaikaiseen liikkeeseen. Nätti otti hyllystä piimäpurkin, suolaista makkaraa ja leivän ja istahti sitten pakkilaatikon päälle niitä syömään. Myyjätär katseli oudoksuen toimenpidettä ja kysyi: - No, mitä ihmettä te nyt teette? Nätti vastasi vain: - Itteäni minä tässä vain palavelen. Pyhän seutuna oli ison perheen mökinmies ollut käymässä kotona. Kämpällä mies kertoi allapäin, että taas oli muija pyöräyttänyt uuden lapsen, vaikka ruokaa ei tahdo riittää entisillekään. Mies kyseli neuvoa, millä lapsien tulon saisi ehkäistyä. Silloin Nätti-Jussi neuvoi: - Ei siinä sen kummempaa ole, nouset oikialta kyleltä muijan päälle ja puota itsesi vasemmalle eikä välillä saa pysähtyä. Kerran Nätti-Jussi poikkesi Kittilän kairassa teurastusaikaan taloon ja pyysi saada ostaa kokonaisen lehmänruhon. Isäntä uteliaani kysyi, että mitä se Nätti niin suurellalla lihamäärällä tekee. Nätti vastasi: - Lupasin russakoille ja lutikoille maalikylästä tullessa tuoda vähän purtavaa. Ja minulla ei ole tapana pettää kavereita. Se oli sitä aikaa, jolloin kaukaisemmille savotoille asti levinnyt espanjantauti tappoi raavaita jätkiäkin. Sompion kairan savotalla myös Nätti-Jussi sai tartunnan ja oli kuoleman kielissä. Kun näytti siltä, että loppu oli käsillä, savotan ukkoherra ehdotti Nätille keskustelua papin kanssa, joka sattui olemaan siellä päin hartauksia pitämässä: - Saisko viinaryypyn. En kehtaa mennä rajan yli selvin päin tuntemattomaan seuraan. Nätti-Jussin 60-vuotispäiville oli ilmoittautunut suuri määrä maan kuuluja mettäherroja, neuvoksia, ministereitä ja itte presidenttikin oli pyytänyt lupaa tulla onnittelukäynnille. Nätti-Jussi oli varannut Rovaniemeltä kaikki kapakat Pohjanhovia myöten 60-vuotisjuhlien pitopaikaksi. Nätti oli ostanut erotuksilta muutaman tuhannen ruhoa poronkäsitystarpeiksi ja tilannut junalastin samppanjaa juhlia varten. Kittilän kairan savotalla merkkipäivän aamuna. Nätti teki kaikessa rauhassa pöllimetsään lähtöä. Jätkät ihmettelivät: - Eikö sinulla tänään pitänyt olla Rovaniemellä se iso juhlavastaanotto? Nätti vastasi: - Panin Nätin ison karvalakin ottamaan herroja vastaan. Itte vietän merkkipäivän matkoilla. Nätti-Jussi ei valehdellut koskaan. Kerran eräs jätkä kertoi saaneensa kaksipäisen lohen. Nätti-Jussi sanoi - Mitäs tuo, mutta kun minä olin kerran pyytämässä lohia, niin onkeeni otti myrskylyhty. - Onhan sitä moni mies vetänyt ongellaan maalle romua, arveli jätkä. - Mutta kun tässä lyhdyssä paloi vielä tuli, sanoi Nätti-Jussi. - Tuohan nyt on perhananmoinen vale, sanoi jätkä, Eihän lyhdyssä voi palaa valo, kun se on joessa. - Jos sinä leikkaat siltä loheltasi pään pois, niin minä puhallan lyhdystä valon, sanoi Nätti-Jussi. Toisen kerran tuli väitös siitä, kuka oli pohjolan vanhin jätkä. Kukin muisteli, mitä kaikkea oli ehtinyt tapahtua hänen tulonsa jälkeen. Viimein mainitsi Nätti-Jussi: - Kun minä tulin tänne, oli Kemijokea tehty jo sivu Rovaniemen, mutta Ounasjokea vasta taakoitettiin. Tämä tapahtui 50-luvulla Lapin kairassa. Jätkäporukka makoili tukkikämpällä tyytyväisenä hyvin syödyn päivällisen jälkeen ja veteli pilli-klubia. Samassa kämppään palasi kaupunkireissultaan yksi jätkistä, ja alkoi tyhjentää reppuaan kämpän sahalaudasta tehdylle pöydälle. Repun sisältö oli 15 pulloa viinaa ja yksi näkkileipäpaketti. Kun antimet oli laitettu pöydälle, silmäili Nätti-Jussi tarvikkeita ja virkkoi päätään puistellen: "Et sitten raskinut ostaa enempää viinaa?"   Jussin varakkuudesta, Jussilla oli rahaa pankissa niin paljon ettei kassaneitit pystyneet pitämään säästökirja ajan tasalla. Niinpä Jussin kirjaan oli merkitty saldoksi Jussilla paljon. Kun Jussi kävi välistä ottamassa varoja tarpeisiinsa, yleensä repullisen riihikuivaa, merkkasi kassaneiti kirjaan Jussi otti vähän... Nätti-Jussi meni taloon ja kysyi yösijaa. Isäntä sanoi, että tuossa pirtin penkillä saa olla. No, talon tyttö meni yöpuulle ja pieraisi mennessään ovella ja sanoi: - Tuossa on jätkälle tyyny. Samoin emäntä nukkumaan mennessään pieraisi ja sanoi: -Tuossa on jätkälle peitto. Isäntä myös teki saman ja sanoi: - Tuossa on jätkälle patja.   Nätti-Jussi kertoi isolla savotalla ylämaissa kerran olleensa korttipelissä vähän tavallista paremman tuurin: - Voitin niin suuren rahaläjän, että piti kymmenen kuorma-autoa tilata ajamaan rahoja Rovaniemen pankkiin. Pankissa sekosivat rahan laskemisessa. Niinpä pankkikirjaani merkittiin: - Nätillä rahaa eniten. Kun Nätti poikkesi silloin tällöin hakemassa kuorman rahaa, pankkikirjaan tehtiin merkintä: - Nätti otti vähäsen.   Nätti-Jussi oli kerran autonkuljettajana joukolle upseereita.   Jossain vaiheessa matkaa muuan herroista kiinnitti huomiota auton   sivulta kuuluneeseen viuhuvaan ääneen, ja kysyi Nätti-Jussilta, mistä  oikein oli kyse? Nätti vastasi naama peruslukemilla:   -Hyvät herrat, ohitimme juuri kiväärinluodin. Nätti-Jussi oli tunnettu suurentelustaan ja kalajutuistaan. Eräänkin kerran hän istui kyläkuppilassa kertomassa viimeisimmästä kalastusreissustaan.   - Joo, se oli sillä lailla, että yks kaks se iski kiinni ja se olikin vetoa se! Tuskin uskoin itsekään, miten sain vetää ja löysätä siimaa ja taas kelata... Tuntikausia siinä meni, mutta tulipahan se lopulta pintaan. Se oli sellainen jätti... jaa, mitä ne nyt onkaan?   - Valas, ehdotti joku irvileuka kuulija. - E-hei, ei valas! Valas mulla oli syöttinä!   Kerran Nätti-Jussin vieraaksi lappalaiselle tukkikämpälle saapui kaukainen sukulainen jenkeistä saakka. Vieras puhui aksentilla suomea ja rehenteli ampumataidoillaan, revolveri vyöllänsä. Pyssy oli muuten Colt Peacemaker.   - Well, minä poika se olen maailman paras pyssymies, You know, rehenteli vieras. Katsopas tuota kärpästä, joka lentelee tuolla katonrajassa. PAM! ja kärpänen hajosi tuusan nuuskaksi kattoon. Did You see, my Suomi-fellow? - Näytäpäs sitä revolveria vähän minullekin, pyysi Nätti-Jussi. Katsopas sinä nyt tuota toista kärpästä joka lentää tuolla ovensuussa.  PAM! - Well, hahhahhaa!  Siellähän se sinun kärpäsesi edelleen lentää, You Know! - Niin lentää – vaan ei lisäänny! Yhtenä pakkastalvena Nätti-Jussi oli mennyt pienelle metsälammelle ja hakannut kirveellään jäähän reikiä. niin että vettä nousi jäälle. Sitten hän asetti myrskylyhdyn palamaan keskelle lampea. Aamun koitteessa Jussi näki, että koko lampi oli täynnä tassuistaan kiinni jäätyneitä jäniksiä. Ne näet olivat tulleet tuijottamaan palavaa myrskylyhtyä ja jäätyneet kiinni. Nätti-Jussi haki talosta viikatteen ja niitteli pupuvainaat irti jäästä. Yksin lukien niitä oli 365 kappaletta. Vielä kovempi pakkanen oli silloin, kun Nätti-Jussi ei yöllä meinannut päästä kuselle: Ovi oli kuin ulkoa pönkitetty. Lopulta hän sai rynkytetyksi sen verran rakoa, että pääsi ulos. Pihapolulla näkyi kuun valossa kahta puolta portaille asti keltaisia kaaria, niin kuin viikatteita lumessa pystyssä. Olivat näet muutkin jätkät käyneet yön aikana kusella. Kerran Nätti-Jussi sairastui, ja häneltä koetettiin kuumetta. Kun kuumemittari suli heti alkuun, niin koetettiin rautakangella, mutta sekin kuumeni niin, että sitä voitiin takoa terävämmäksi. Eihän muuta, nostettiin Jussi auton lavalle, ja samassa lähti auto itsestään käyntiin. Ajaessaan itse autoa Nätti-Jussi piti joskus pärettä ikkunan sivussa, ja kun päre räpsähteli kilometripylväisiin, niin ääni oli ihan sama kuin jänisräikällä. Kerran oli maaherra Jussin kyydissä Ivalon ja Rovaniemen välillä, ja kun auto vähän hypähti maantierummun kohdalla, maaherra kysyi: "Mikäs siinä oli?" Jussi vastasi: "Ylitimme juuri Kaunispään." Mutta toisen kerran Rovanientä lähestyessä Nätti-Jussin autosta valot alkoivat himmentyä ja sammuivat viimein kokonaan. Jussi ajoi pimeässä Rovalan jätkäkodille odottamaan, että huoltoaseman paja aamulla aukenisi. Vähän ajan päästä hän huomasi, että samalta suunnalta, mistä hän oli tullut, näkyi valoa. Valot seurasivat tarkoin auton tuloreittiä ja pysähtyivät auton eteen. Siitä vasta selvisi, että autossa ei ollut mitään vikaa. Nätti-Jussi vain oli kiireissään ajanut valoa nopeammin. Vaikka Nätti-Jussi oli hyvin rauhallinen mies, hän tuon tuostakin joutui tappeluun. Kerran hän kämpälle palatessaan selosti: "Ensin löi jätkä. Sitten löi Nätti. Ja sitten löi kirkon kello." Toisen kerran hänen piti tappelun jälkeen mennä lääkäriin, muttei mahtunutkaan ovesta sisään etuperin, kun kirves oli lyöty poikittain niskaan. No, Jussi meni kylki edellä, ja lääkäri sanoi: "Ohhoh!" Sitten hän koetti nytkytellä kirvestä irti, mutta se oli niin lujassa, ettei hänen värkeistään ollut apua. Lopulta Nätti-Jussi vähän hermostui ja sanoi: "Haje pokasaha ja sahaa varsi poikki, että voin ainakin kulkea etuperin ja saan lakin kunnolla päähän. Muuten korvat paleltuu." Nätti-Jussilla oli hyvä sydän. Kerran oli ryyppysakista yksi mies paleltunut kuoliaaksi. Toiset jätkät olivat asiasta pahoillaan ja kyselivät, eikö kukaan osannut mitään kirkollista toimitusta. Nätti otti lakin päästään ja sanoi: "Minä osaan kerätä kolehdin." Kun kämpässä veisteltiin tyttöjuttuja, niin Nätti-Jussi tunnusti, että kerran tyttöä kotiin saateltua sattui niin, että kotiportilla molemmat vesittelimme. "No kuinkas nyt niin?" ällistelivät toiset. Nätti-Jussi latasi piippunsa, tuprautti pari kertaa, katseli alakuloisesti piisin tuhkaan ja sanoi: "Joo. Siinä me vesiteltiin. Tyttö itki ja minä kusin. Kun Nätti-Jussilta kysyttiin, miten hän oli säilynyt poikamiehenä, hän kertoi, että kerran oli ihan vähällä joutua naimisiin, tyttö oli ison talon ainoa tytär. "No mikäs siihen tuli?" halusivat toiset tietää. "Joo, kun se isäntä ei oikein hyväksynyt minua vävyksi ja tyttö ei tykännyt minusta yhtään." Yhdelle kämppäkokille, ikätytölle Nätti kerran sanoi: "Neiti, minä rakastan teitä." Tyttö kietoi oitis kätensä Nätin kaulaan. Mutta ote irtosi, kun Nätti-Jussi jatkoi: "Minä rakastan maanteitä, rautateitä, metsäteitä ja ihan pikkuisia polkujakin." Korttejakin Nätti-Jussi rakasti. Kerran hän tuli kavereineen taksilla Rovaniemeltä Sodankylään, ja Kahavetolaista noustessa kumi puhkesi. Kun kuski rupesi korjaamaan sitä, niin jätkät alkoivat kortille ja Nätti pääsi voiton makuun. Kun kuski meinasi jatkaa matkaa, Nätti antoi hänelle kympin ja sanoi: "Korjaa toinen rengas, sekin näyttää heikolta." Palatessaan kerran kortilta kämppään Nätti-Jussi veti lihavan lompakon taskustaan, pudotti sen varpaalleen ja alkoi hirvittävästi valittaa. Sitten hän ontui petilleen ja jatkoi valitustaan pitkän aikaa. Jossakin talossa emäntä ei ollut antanut rahattomalle Nätti-Jussille ruokaa. Tilin saatuaan Nätti sulloi reppunsa täyteen paperia, rypisteli saamansa setelit repun suulle ja hiihti sitten emännän pakeille. Sisällä hän pyysi ensi töikseen puntaria. Kun emäntä ihmetteli, mihin sitä tarvittiin, Nätti kiepautti repun selästään ja sanoi: "Katsoisin vain, paljonko menee kuivia satasia kiloon." Toiset jätkät kyselivät, miksi Nätti-Jussi mentyään kotikylässä käymään tuli melkein heti takaisin. Jussi selitti: "Miten siellä viihtyy, missä ei ole rahaa. Siellä vain yksi viitonen kiersi mieheltä miehelle, ja sekin oli minun tuomani. "Äkkiä tuukit pöytään ja neuvokset pirttiin!" huusi muuan ison talon emäntä, kun näki ikkunasta, että Nätti-Jussi oli tulossa. Talossa oli metsäneuvoksia ja muita neuvojia vieraina, mutta heti piti kammari tyhjentää Jussia varten. Silloin kun Nätti-Jussi käveli matkoillaan Rooman katuja, joku sanoi hänen takanaan: - Onkos siinä tosiaan itse Nätti-Jussi? No siinä oli paavi Nätin takana. Vaihdettiin kuulumisia, ja Nätti-Jussi harmitteli, että teatterissa olivat kaikki liput lopussa. - Tule illalla aitiooni, virkkoi paavi. Tuskin olivat paavi ja Jussi päässeet paikoilleen, kun myös Hitleri ja Mussoliini menivät yhdessä Mussoliinin aitioon. Nätti-Jussi huomasi, että Hitleri tämän tästä vilkuili paavin aitioon. Sitten hän kumartui Mussoliinin puoleen ja kuiskasi: - Kuules, Benito, kuka se on tuo mies, joka istuu Nätin vieressä? Nätti-Jussi sattui matkoillaan kerran Laihialle. Pääraitilla mennä vonklusi Jussin edellä laiha emäntä, joka päästeli pikku pierunturauksia. Nätti suivaantui, koukkasi eteen ja pärryytti puhelintolppien välin mittaisen voimapierun ja älähti naiselle: "Pätkippä nuukailija tämäkin!"   Lauantai-iltapäivä Rovaniemen lähellä Kursungin kämpällä. Jätkät vaihtavat puhtaampaa kampetta päälle ja asettuvat odottamaan taksia. Nätti-Jussi makaa peskallaan eikä osoita merkkiäkään kylille lähdöstä. Rampsu-Keränen kysäisee:"No, Nätti ! Etkö meinovakkaa kylille juopottelemmaan ja naesiin?" Nätti: "Jätän välliin. Viimme pyhäaamuna kun Lainaan rannasta sammuksista heräsin, oli mulla kummassai kainalossa kuolijaaksi tukehtunu polliisi."   Kerran Pohjanhovissa, tarjoilija kieltäytyi tuomasta Nätti - Jussille lisää juomia, epäili ettei Nätillä ole millä maksaa. Nätti siitä suuttui, hyppäsi pystyyn ja sanoi kavereille: - Nyt pojat tästä kapakasta mennään. Sitten Nätti otti pöydän alta jalkojen välistä ison repun, joka oli täynnä satamarkkasia. -           Lavon näistä satasista kulkutien, ettei kapakan lattioita tartte kulutta. Nätti - Jussi tuli Tornioon ja ajatteli poiketa myös Haaparannalla. Siellä oli kaupunki liputettuna. Nätti kysyi: - Mitä se Haaparanta nyt juhlii? Nätille vastattiin: - Suomesta pitäisi aivan näillä minuuteilla tulla Nätti - Jussi kaupunkiin. Nätti - Jussi joutui kerran Naarmankairassa kovaan tappeluun. - Eikös vain se jätkä lyönyt kirveen kahvaa myöten päähäni. Silloin tuli Nätillä kiiru Sodankylän kunnanlääkärin puheille. Mutta lääkäri ei uskaltanut ruvet poistamaan kirvestä, vaan määräsi kiireesti Lapin lääninsairaalaan. Siihen minä sanoin: - Eikö nyt tohtori voisi edes tuon kirveenvarren sahata poikki, että saan lakin päähäni ja kehtaan istua linja-autossa Rovaniemelle. Naarmankairassa oli eräs jätkä kuulu kovan löylymiehen maineesta. Nätti - Jussi osui savotalle ja mies haastoi myös Nätin kilpasille. Niin sauna lämmitettiin tosi kuumaksi. Jätkä heitteli löylyä, kuumuus oli tavaton, ainakin 300 astetta. Sitten mies hyppäsi pois lauteilta ja tokaisi: - Ei siellä pirukaan voi enää olla, sitä palaa. Nätti vain hoputti miestä: - Heitähän löylyä. Nyt sain vasta hien pintaan! Nätti-Jussi kertoi:  - Kerran minulla oli tuolta ylämaista Rovaniemelle vähän kiiru viinakauppaan. Lähtiessäni asetin auton kaasupolkimen päälle pari tiiliskiveä, ja heti vauhti kohosikin niin, että mittari tuli hulluksi.  Lähellä Rovaniemeä valot vähitellen himmentyivät ja sammuivat sitten kokonan. Päivänkajoa oli kuitenkin jo sen verran, että ajelin valoitta loppumatkan.  Pari tuntia myöhemmin kortteeripaikassani satuin vilkaisemaan ulos. Näin valojen lähestyvän tulotietäni ja psysähtyvän autoni eteen.  Silloin käsitin että olin ajanut valoa nopeammin. Meltauksen alapuolella Ounasjoella uiton vene kaatui ja Nätti-Jussi joutui muiden mukana haaksirikkoon. Jätkäsakki vaivoin pelastautui eräälle saarelle.  Yksi sakissa olleista jätkistä oli saanut vettä keuhkoihinsa niin paljon, että alkoi tehdä kuolemaa. Toiset hätääntyivät ja eräs kysyi, että eikö joku osaisi jotakin kirkollista toimitusta. Silloin Nätti-Jussi tempaisi hatun päästään ja sanoi:  - Minä kerään kolehdin. Kerran eräs jätkä kehui käyneensä niin kaukana pohjoisessa, että piti konttaamalla kulkea, kun taivas oli niin matalalla. Silloin Nätti-Jussi kysäisee:  - Näitkö pientä pistettä siellä kauempana?  - Joo, kyllä minä näin, vastasi jätkä, kun epäilee ettei häntä muuten uskota.  - Minähän se olin, virkkoi Nätti. Jutustelin Pyhä-Pietarin kanssa vähän talven näkymistä ja sovin revontulien sytyttelemisestä urakkahommana. Rovaniemelllä Pohjanhovissa eräs äveriäs liikemies kehui olevansa niin rikas, että pystyisi ostamaan vaikka koko Suomen.  Nätti-Jussi kuunteli aikansa liikemiehen kehumista toisesta pöydästä ja virkkoi kuivasti:  - Miten sinä voi ostaa, kun minä en myy. Kaksi jätkää syyslumessa oli menossa palstoilleen. Toinen jätkistä huomasi heidän polkunsa yli johtavat jalanjäljet, joista toinen osoitti toiseen ja toinen toiseen suuntaan.  Katos vaan, tuostahan on mennyt itte piru, ihmetteli jälkiä jätkä.  Mutta toinen jätkä, joka tiesi että Nätti-Jussilla oli syntymävian vuoksi toinen jalkaterä kääntynyt väärinpäin, tuumasi vain:  - Nättihän se on siitä mennyt, mutta mihin suuntaan, sitä ei tiedä kyllä pirukaan. Savukosken latvavesillä uittoporukalla alkoi olla eväs lopussa. Yksi jätkistä pantiin maalikylästä leivän hakuun.   Vuorokausia hartaasti odotettu eväänhakija tuli vihdoin takaisin. Hän laski kaivatun reppunsa jätkäsakin eteen. Reppu oli täynnä viinaa. Pulloja oli liki seitsemänkymmentä, mutta vain yksi vaivainen näkkileipäpaketti.  Silloin Nätti ihmetteli:  - Kenen sinä luulet tarvitsevan noin ison määrän leipää? Kerran Pohjanhovissa tarjoilija kieltäytyi tuomasta Nätti-Jussille lisää juomia, kun epäili ettei Nätillä ole millä viinoja maksaa.  Siitäpä Nätti suuttui, hyppäsi pystyyn ja sanoi kavereilleen:  - Nyt pojat tästä kapakasta mennään.  Sitten Nätti otti pöydän alta jalkojen välistä ison repun, joka oli täynnä satamarkkasia.  - Lavon näistä satasista kulkutien, ettei tartte kapakan lattioita kuluttaa. Nätti-Jussi poikkesi kerran Rovaniemellä yleiseen saunaan. Kun naissaunottaja oli suorittanut kylvettämisen, Nätti pisti alunsa päähän rahan ja sanoi:  - Tuossa on maksu hyvästä kylvettämisestä.   Mutta saunottaa ei siitä hämmentynyt, vaan kohautti hamettaan ylös ja virkkoi:  - Pane tuonne lompsaan. Naarmankairan savotalla oli eräs jätk kovan löylymiehen maineessa. Nätti-Jussi osui samale kämpälle ja mies haastoi myös Nätin kilpasille.  Niinpä sauna lämmitettiin tosi kuumaksi. Yksi ja toinen sen kun heitteli vain lisää löylyä ja kuumuus oli hirveä, ainakin kolmesataa astetta. Lopulta olivat lauteilla enää mainejätkä ja Nätti.  Sitten jätkä hyppäsi pois lauteilta ja tokaisi:  - Ei siellä pirukaan enää pärjää, nahka siinä palaa.  Mutta Nätti istui vain lauteilla kaikessa rauhassa ja hoputti miestä:  - Heitähän lisää löylyä. Sain vasta hien pintaan. Jätkäsakissa oli taas puhe naisista. Jätkät kerskuivat ihmeellisillä naissaikkailuillaan. Nättikin muisteli ja sanoi kaupunkilaisten naisten suhteen saattavan erehtyäkin. Niin taitavia ovat itsensä laittamaan puoleensa vetäviksi.  Nätti kertoi: - Valitsin tansseista kauneimman tytön ja lähin saatolle. Sitten alkoi sänkyynmenon valmistelu.  No, minä menin ensimmäisenä sänkyyn ja valmistauduin ihailemaan tytön muotoja hänen riisuutuessaan. Mutta mitä pidemmälle tyttö ehti sitä huonommalle tuulelle tulin.  Se tyttö muuttui kynityn kanan näköiseksi. Ensin se otti korean läningin päältään. Sitten pani tekohampaat vesilasiin ja lasisilmän pöydälle, otti irtotukan päästään ja nakkasi tekotissit tuolinkarmille.  Silloin minä poltin päreet ja sanoin:  - Kun tullee sen vitun vuoro, nakkaa se tänne sänkyyn. Muusta ei niin väliä. Nätti-Jussi kertoi kerran ampuneensa isosarvisen uroshirven.  - Yhtenä syysiltana olin menossa Tulppiosta Martinkylään Savukosken kairassa. Ammuin ison hirven, nylin sen ja pistin lihat reppuun ja otin taljan kainaloon.  Eipä aikaakaan, kun iso karhu pentuineen hyökkäsi kimppuuni. Kun ei ollut aikaa ottaa asetta selästä niin tapoin sen yhdellä hirvensarven iskulla.  Sitten heitin karhun ruhon repun katolle ja pennut otin kainaloon. Siinä kävellessäni tuli mieleeni:   - Jos vielä toinen karhu hyökkää päälleni, niin Nätille taitaa tulla pieniä vaikeuksia kantaa niitä lihoja mukana. Kiellosta hulimatta alkoi jätkäsakki kämpällä ryypätä ja jotkut rupesivat räyhäämään.  Sitten Nätti-Jussi nousi ylös, käveli ulos ja toi tullessaan pitkävartisen kirveensä ja asetti sen ovipieleen nurkkaan.  Jätkäsakki säikähti ja niistä tui vesiselviä poikia.  Joku jätkistä kuului huokaavan:  - Nyt taisi tulla kamala yö, kun Nätti toi näkösälle kirveen. Rovaniemellä Kemijoen törmällä seisoo pöllinparkkaaja-jätkänpatsas.  Kerran Nätti-Jussi pysähtyi paikalle ja halusi jelpata pöllinparkkaajaa ja virkkoi:  - Kuules kaveri, minun käy sinua sääliksi, kun joudut arjet ja yhät, pitkät talvet ja kesät parkkaamaan aina vain sitä pölliä. Hikihän siinä tulee.  Annas kun Nätti sinua jelppaa. Käy vaikka Ounaskoskessa uimassa, niin minä parkkaan sillä aikaa tuon pöllin ja lähetään sitten Pohjanhoviin kaljoille. Kittilän kairan savotalla Nätti-Jussi tienasi kerran tavallista paremmin. Savotan metsät olivat tiheitä kuin seinänsyrjä ja puuta kaatui. Kovan uurastuksen jälkeen Nätti sitten virkkoi:  - Nyt on kyllä aika pistäytyä Rovaniemellä vähän juhlimassa, kun tota tuohta on kertynyt lompakko ja reppukin täyteen.  Niinpä Nätti marssi kämpän teräväänpäähän ja pyysi ukkoherraa soittamaan Rovaniemen taksit paikalle.  Sitten Nätti ajoi monen kilometrin pituisessa autokaravaanissa Rovaniemelle karvalakki päässä, ja kaupungin kaikki hotellit ja kapakat oli varattu Nätin ympärivuorokautiseen käyttöön.  Ensimmäisessä autossa istui Nätti, toisessa oli Nätin hattu, kolmannessa Nätin reppu, nejännessä kirves ja pokasaha ja niin edelleen. Nätti oli lainannut sipissä olleelle jätkälle aikamoisen summan rahaa. Jätkä osittautui sutkiksi eikä maksanut lainaamaansa rahaa takaisin. Päinvastoin hän käänsi asian päälaelleen ja yritti Nätti-Jussilta saada lisää rahaa.  Kerran jätkä osui samalle kämpälle Nätin kanssa ja oli taas vailla muka lainaamaansa rahaa. Jätkä sanoi:  - Jos maksat velkasi, minä heivaan puolet siitä heti alkuun.  Nätti suutahti ja vastasi:  - Ja minä heivaan sen toisen puolen, niin ollaan sujut. Sitten maksat oman velkasi minulle täysimääräisenä ja korkojen kanssa, ja äkkiä tai muuten tulee kirveelle töitä.  Jätkä säikähti ja maksoi kiireesti ja mukisematta velan. Yhtenä syksynä oli kokolailla runsas vesilintukanta. Nätti kertoi:  Päätin siinä pöllinteon lomassa keitellä kahvit. Mutta kahviveden saanti meinas olla vähän tiukassa.  Järvi oli silmänkantamattomiin täynnä vesilintua kuin tukkisumaa.  Niinpä minä nostin yhden vesilinnun sievästi paikaltaan pois, ammensin veden pannuun ja pistin sitten linnun takaisin vesikoloon. Tuomari kysyi oikeudessa Nätti-Jussilta:  - Miten se tappelu oikein tapahtui?  - Se tapahtui sillä lailla, että ensin löi jätkä.  Sitten löi Nätti. Sitten löi kirkonkellot. Nätti-Jussi poikkesi eräänä lauantai-iltana Sallassa kylätansseihin.  Nätillä oli kokolailla tuuria.  Kun Nätti pokkasi yhdelle, seinänvierustalta nousi koko rivi toinen toistaan kauniimpia tyttöjä, niin että otsat yhteen pamahteli. Nätti-Jussi hiihteli Ranuan Maurun kylässä erääseen taloon. Siellä vaivasi vallan kauhea tupakkapula ja tuska.  No minä jelppasin niitä ja nakkasin muutaman satakiloisen Väkevä-Matti jössikän lattialle. Jopa alkoi sauhuttelu. Talonväki teki kilpaa sätkiä kuin metrin pöllejä.  Eipä aikaakaan, kun talosta alkoi kaikista reiistä, piipusta, ikkunoista ja seinien raoista tupruta savua niin, että naapurissa säikähtivät syttyneen tulipalon. Nätti-Jussi poikkesi talvipakkasella erääseen taloon lämmittelemään. Emäntä sattui olemaan huonolla tuulella ja rupesi Nättiä haukkumaan rumaksi.  Silloin Nätti vastasi emännälle:  - En minä kovin ruma ole, mutta näkisitpä velipoikani. Se on vasta ruma, melkein yhtä ruma kuin sinäkin. Hyvän tyttötuurin vuoksi Nätti-Jussi joutui tansseissa kovaan tappeluun. Kateelliset jätkät ja kylänmiehet päättivät löylyttää Nättiä pahanpäiväisesti.  Nätti kertoi:  - Meinasi ehkeytyä tukala tilanne. Ukkoa oli vastassa kuin paraatissa. Aseina oli puukoja, puntareita, viikatetta, sahaa ja kirvestä.  Ja minä paljain nyrkein.  Mutta aina kun Nätti löi, jos mies ei ehtinyt kaatua, se kuoli seisaalleen.  Lopulta jätkiä makasi porstuvassa ja porraspielessä. Tantereella niitä lojui kuin tappoporoja aidalla. Nätti-Jussi oli maaherran kanssa tulossa kiireellä Ivalosta Rovaniemelle.  Erään tierummun kohdalla auto vähän hypähti. Maaherra säpsähti ja hiukan pelästyneenä kysäisi:  -  Mikäs töyssy tuo oli?  Nätti vain tuprutteli rauhallisena tapansa mukaan piippuaan ja virkkoi:  - Yitimme juuri Kaunispään. Iltapuhteella kämpällä jätkäpojat kehuivat naistuttavuuksiaan. Joku kysäisi Nätin menestystä naisissa. Nätti latasi piippuaan ja virkkoi sitten:  - Oli minulla kerran tuuria. Kun saattelin hyvännäköistä tyttöä kotiin, niin me molemmat vetistelimme.  - No, kuinka sinäkin, ihmettelivät toiset.  - Joo. Siinä kävi sillä lailla, kotiportilla tyttö pyysi sisälle, mutta kieltäydyin. Siitä tuli tytölle suru ja se alkoi vetistellä.  Tyttö jatkoi itkua ja minä kusin. Matkalla savotalle Nätti-Jussi poikkesi erääseen taloon ja pyysi emännältä ruokaa. Emäntä ei kuitenkaan antanut, kun Nätillä ei ollut rahaa.  Kun Nätti sai tilin savotasta, hän täytti reppunsa paperilla, rypisteli saamiaan rahoja ja asetti ne repun päälle. Sitten Nätti suuntasi kulkunsa emännän taloon. Sisällä Nätti pyysi puntaria.  Emännän ihmetellessä mitä Nätti puntarilla tekisi, pudotti Nätti repun selästään ja vastasi:  - Katsoisin vain paljonko menee kuivia satasia kiloon. Nätti oli jälleen Rovaniemen markkinoilla ja tietysti markkinatuulella.  Kas vain, kehkeytyi jätkien kesken pieni tappelu, jota selvittämään hälytettiin poliiseja. Myös Nätti joutui putkaan.  Nätti kertoi:  - Olihan se aamulla aika kaamea herääminen. Huomasin toisessa kainalossa kolme tukehtunutta poliisia ja toisessa kainalossani tappelukaverit, joita oli kaikkiaan neljä. Kerran Nätti-Jussilla oli taas kiiru. Nätti kertoi:  - Oli lämmin kesäpäivä. Ajelin sellaista hyvää vauhtia Inarin kairasta kohti Rovaniemeä. Pitelin toista kättäni auton ikkkunasta ulkona, vilvoittelin sitä vähän.  Tulin painaneeksi kaasua vielä pikkuisen lisää. Vauhti nousikin niin, että silloin huomasin käteni räpsivän kilometripylväisiin kuin jänisräikän. Kerran Nätti-Jussilla nousi kova kuume. Kun savotan työnjohtaja ryhtyi mittaamaan kuumetta, niin mittari tuli hulluksi ja suli.  Silloin Nätti neuvoi:  - Mittaa rautakangella.  Näin tehtiin, mutta rautakankikin kuumeni niin, että tuli aivan tulipunaiseksi.  Nätti päätteli: - Kyllä tästä taitaa tulla sairaalareissu. Yksi ja toinen jätkä kehui maailmaa kiertäessään nähneensä isoja navetoita ja satamäärin lehmiä.  Joku kysäisi Nätti-Jussin näkkemisiä.  - Onhan minulla tullut lehmiä nähtyä, vastasi Nätti vaatimattomasti. Tuli itsekin kokeiltua kerran karjatalouden pitoa.  Minulla oli niin pitkä navetta, että kun lehmä astutettiin toisessa päässä, ennen kuin se oli saatu vietyä toiseen päähän navettaa, se ehti välillä poikia.  Ja maitoastia oli niin suuri, että tarvittiin kaksi laivaa vetämään kermaa takapuomilla rantaan. Nätti-Jussi oli kotoisin Karstulasta. Kerran hän päätti käydä kotipuolessa tervehtimässä sukulaisia jja tuttavia.  Nätti heitti pihkaiset housut ja puseron nurkkaan ja osti uudet vaatteet ja laittoi myös solmion kaulaan.  Kotipitäjässä ei Nättiä ollut ennen nähty niin hienosti pukeutuneena. Joku utelias kysyi:  - No, mahtaa siellä Lapin savotoilla tienata hyvin, kun on varaa noin hienona kuljeskella?  Nätti vastasi vaatimattomasti:  - Kyllä siellä joten kuten hankkii. Sain nyt viimeksikin pelkkiä lomakorvauksia rapiat kolmemiljoonaa markkaa.  Laskekaa siitä. Nätti-Jussi tui Tornioon ja päätti poiketa myös Haaparannalla, ulkomaillakin saman tien. siellä oli koko kaupunki juhlaliputettuna.  Nätti kysyi:  - Mitä se Haaparanta nyt juhlii?  Nätille vastattiin:  - Etkö sinä tiedä. Suomesta pitäisi aivan näillä minuuteilla tulla kuningasjätkä, itse Nätti-Jussi kaupunkiin. Eräänä iltapuhteena kämpällä jätkät kehuivat kilpaa naisseikkailujaan. Joku sitten kysäisi Nätti-Jussilta:  - Onko siinä perää, sanovat sinun olevan naistenmies?  Nätti vastasi vaatimattomaan tapaansa:  - Liioitteluahan se on. Mitä nyt lie Lapin kairojen kylissä on tusinan verran viitosia minulle tehty. Nelosista, kolmosista ja kaksosista ei ole pidetty lukua. Kerran jätkät yltyivät kilpaa kehuskelemaan suuria jänissaaliitaan. Sitten kertoi Nätti-Jussi:  - Sainhan minäkin kerran kokolailla ison saaliin ilman asetta ja koiraa.  Yhtenä iltana hakkasin lammen jäähän kirveellä reikiä, niin että vettä nousi vähän jään päälle. Lammen keskelle asetin myrskylyhdyn palamaan.  Aamulla koko lammen pinta oli täynnä tassuistaan kiinnijäätyneitä jäniksiä. Lainasin sitten lähitalosta viikatteen ja niittelin pupuvainaat irti jäästä.  Sinä talvena ei savotoilla syöt muuta kuin jänispaisteja että pierut pamahteli. Kämpällä tuli kerran puhe Lapin kairojen kovista pakkasista. Myös Nätti-Jussi muisteli:  - Oli se kerran melkoinen pakkastalvi. Eräänä yönä tunsin tarvetta mennä ulos kuselle.  Siinä narskuvan lumen ja kuun valossa huomasin pihapolun kahta puolen portaille saakka kaaria kuin viikatteita lumessa pystyssä.  Jätkät olivat käyneet samalla asialla kuin minäkin. Pahapäisenä tunnettu juopunut jätkä alkoi kämpällä puukko kädessä heilua ja rähjätä. Yksi ja toinen pelkäsi mietä.  Mutta Nätti-Jussi vain makoili laverilla ja tuumasi rauhallisesti:  - Olehan kaveri siivosti tai minä toimitan sinut tähtiä laskemaan.  Jätkä ei käsittänyt Nätin sanoja, vaan jatkoi riehumista. Nätti selvensi:  - Kuulen kaveri, minä toimitan sinut pöllintekijä-enkeliksi tähtitarhaan, jos et lopeta tuota rähjäämistä. Se oli sitä aikaa, jolloin piti jonottaa päästäkseen elokuviin. Kerran jäi Nätti-Jussikin ovien ulkopuolelle.  Silloin hän päätti, että kun seuraavan kerran tulen Rovaniemellä pistäytymään, niin eiköpähän sitä sisälle mahdu.  Niinpä sitten yhtenä iltana pitkä jono kansaa kyttäsi elokuviin pääsyä.  Kun lippuluukku sitten aukesi, kävi selville, että Nätti oli ostanut näytöksen kaikki piletit. Sitten kansa näki Nätin astelevan jonon ohi ja katoavan yksin suuren elokuvasalin sisälle. Nätti-Jussi joutui muiden mukana Lapin sodassa Ruotsiin evakkoon.  - Siinä kävi niin, että sijoituspaikkani talon ainoa kaunis nuori tytär rakastui minuun tulisesti.  Rauhan tultua päätin lähteä kotimaahan takaisin. Tyttö saattelli minut rautatieasemalle.  Asemalla tyttö hyppäsi intohimoisesti kaulaani ja pani koko Ruotsin junaliikenteen sekasortoon.  Kansaa virtasi pilvin pimein asemalle seuraamaan Nätin maasta lähtöä, ja junat juuttuivat kiinni väkijoukon keskelle.  Ja tyttö vain vaikeroi ja itki ja kansa samantien peräsä. Lopulta kävi niin, että siitä vesittelystä muodostui peninkulman pituinen uusi järvi.  Siinä tuli kartanpiirtäjille töitä. Eräs jätkä kehui saaneensa tosi suuren kalan Kittilän kairan järvestä. Jätkä oli varma, että Nätti-Jussi jää toiseksi. Hän kysäisi Nätiltä:  - Et varmaan lle koskaan saanut niin suurta kalaa kuin minä.  - No, kuinka iso se sinun kalasi sitten oli, Nätti kysyi:  Jätkä levitteli käsiään niin pitkälle kuin ylsi ja vannoi, että se oli ainakin näin pitkä.  Nätti sanoi kuivasti oman kalansa olleen puolta pidemmän, ja että sillä oli lyhty päässä ja siinä valot.  - Mutta eihän sellaista kalaa ole olemassakaan, vänkää jätkä.  Nätti sanoo siihen:  - Heivaa sinä siitä kalasta metri, niin minä sammutan ne valot. Nätti-Jussi kertoi ylämaan savotalla kerran olleensa korttipelissä vähän tavallista paremman tuurin:  - Voitin semmoisen rahaläjän, että piti tilata monta kuorma-autoa ajamaan rahoja Rovaniemen pankkiin.  Pankissa sekosivat rahan laskemisessa. Niinpä pankkikirjaani merkittiin:  - Nätillä rahaa eniten.  Kun Nätti poikkesi silloin tällöin nostamaan ison läjän rahaa, pankkikirjaan vain merkittiin:  - Nätti otti vähäsen. Savotan kömpällä oli iltakahvit juotu. Nätti-Jussi latasi piippuaan ja kertoili:  - Minäpä olen nähnyt semmoisenkin ihmeen, että lapsi syntyi persereiästä.  - No, nyt se Nätti mahdottoman valheen päästi, arvelivat jätkät.  Siihen Nätti vain virkkoi:  - Mitä vielä. Itte valehtelette kilometrikaupalla.  Mutta jos minä nyt satun erehtymään tuuman verran, niin heti syytätte minua suureksi valehtelijaksi. Nätti-Jussi oli ollut juhannusta juhlimassa tas kerran Rovaniemen hulinassa.  Krapulaisena ja rahattomana hän palasi sitten kämpäle. Ruoka ei maittanut, mutta vettä Nätti joi saavikaupalla.  Monta päivää kului ja Nätti yhä vain joi pelkkää vettä, kämppäkaverit huolestuivat ja meinasivat, että olisi aika jo ruveta jotakin syömäänkin. Eihän sitä kukaan pelkällä vedellä jaksa.  Siihen Nätti vastasi:  - Pelkällä vedellä ne käyvät isot voimalaitoksetkin, että älkää turhia huolehtiko. Nätti-Jussi poikkesi Rovaniemellä lääkärin puheille.  - Kaikenlaisia olen kokenut, mutta en synnytystä ja äidinrakkautta. Eikö tohtori voisi auttaa?  Kun lääkäri ei keksinyt muuta, hän neuloi Nätin takapuolen reiän kiinni todeten, että tämän pitäisi auttaa.  Sitten Nätti parin päivän kuluttua poikkesi kaupunkiin tullutta sirkusta katsomaan. Miten ollakaan Nätti alkoi kesken näytöksen tuntea mahassa kovia polttoja. Nätti paineli teltan taakse asialle. Nätin siinä ähkiessä oli apinanpentu pysähtynyt takapuolelle ihmettelemään touhua.  Silloin Nätillä repesi. Helpottuneena hän kääntyi tulosta katsomaan ja näki paskan seassa apinanpennun. Nätti koppasi pennun syliinsä ja virkkoi:  - Voi hyvä lapsi, ruma sinä olet ja vähän haisetkin, mutta mikään ei voita synnytyksen kokemusta ja äidinrakkautta. Lämpimänä sydänkesän päivänä jätkäsakki oli tulossa Kemijoen latvavesiltä maalikylille hiukan juhlimaan. Tilipäiväkin oli juuri ollut.  Siinä polun varrella jätkät istuivat tauolle. Joku ehdotti pientä korttipeliä ajan ratoksi mutta kenelläkään ei sattunut kortteja olemaan mukana.  Niinpä päätettiin antaa rahapotti sille, jonka nokan päähän kärpänen sattuu ensimmäisenä istahtamaan.  Siinä jätkät sitten nokka taivasta kohti odottivat ja odottivat, mutta kärpäset pysyivät poissa.  Silloin Nätti-Jussi kaikessa hiljaisuudessa raapaisi takapuolen kourusta vähän ainetta ja hieraisi sitä nokalleen.  Eipä aikaakaan, kun kärpänen istahti Nätin nokalle. Kun jätkät heitteleivät Nätille rahoja, joku epäili Nätin tehneen tempun ja tuumasi:  - Tapahtuikohan tässä välistä veto. Nätti-Jussi kerran eksyi herätysliikkeen seurakokoukseen. Saarnamiehen puheen jälkeen alkoi kastetoimitus isossa altaassa.  Myös Nätin pää painettiin umpisokkeloon altaan veteen. Sitten kastaja hengenmies kysyi:  - Näkyikö Jeesusta?  Nätti vastasi: - Ei näkynyt.  Sitten mies painoi Nätin uudelleen veden alle ja toisti kysymyksen:  - Näkyikö Jeesusta?  Nätti vastasi: - En nähnyt ketään.  Sama toistui kolmannen ja neljännen kerran, jolloin mies piti Nätin päätä niin pitkään veden alla, että Nätti oli hukkua.  Nätti pärski vettä suustaan ja sanoi vähän ärtyneenä kastajalle:  - Ei näkynyt, usko jo. Oletko varma, että se Jeesus on hukkunut juuri tähän altaaseen? Jätkäsakki kämpän iltapuhteella alkoi kehua kilpaa kestävää viinapäätä, kuinka viikkotolkulla ryypättiin yhteen menoon. Viinaa riitti, muisti meni, mutta pää kesti.  Nätti-Jussi tuprutteli tapansa mukaan piippua ja kertoi:  - Eihän tuo vielä mitään.  Sodankylän Petkulassa poikkesin erääseen taloon, jossa tuli isännän kanssa aloitettua ryyppääminen pyhäinmiesten tienoilla marraskuussa.  Kun ensimmäisen kerran muisti palautui, oli lehti puussa ja lehmät laitumella. Nätti-Jussi kertoi kerran osuneensa Muonion kairassa hyvälle tammukkapurolle, jossa kaloilla oli tavallista parempi kiinniotto.  Syönti oli niin mahoton, että onkeen ei pystynyt panemaan matoa puun takana.  Jossakin vaiheessa loppuivat madot. Niin minä aloin onkia kalojen silmillä. Joka ikisellä silmällä sain kaksi kalaa ja silmätkin sitten loppu. Naarman kairassa Nätti-Jussi oli syysiltana palaamassa pöllinteosta kämpälle, kun äkkiarvaamatta hän joutui ison karhun kanssa käsipainiin. Nätti kertoi:  - Meinasi olla tiukka paikka.  Mutta sitten sain karhun palleista kiinni. Aloin pyörittää niitä kuin korkkiruuvia. Eipä aikaakaan, kun karhu parkaisi:  - Nätti, Nätti, päästä hyvä mies irti. Minä väistyn. Käväisin kerran Roomassa, aloitti Nätti-Jussi matkakertomuksensa.  - Kävellessäni tuon ikuisen kaupungin katuja, minua napautettiin kevyesti olkapäähän ja kuulin äänen:  - Onko sinä tosiaan Nätti-Jussi?  Kännyin ympäri ja arvatkaa kuka se oli? No, sehän oli itse paavi. Vaihdoimme kuulumisia ja pahoittelin, kun teatteriin oli kaikki liput myytyinä.  - Täällä kuuluu Hitler olevan Mussolininin vieraana, ole sinä minun vieraani, virkkoi paavi. Mennään illalla yhdessä minun aitiooni.  Illalla istuimme paavin aitiossa. Teatteriin saapuivat myös molemmat mahtimiehet Hitler ja Mussolini. He menivät Mussolinin aitioon.  Hetken päästä huomasin, että Hitler tämän tästä vilkuili meitä. Sitten hän kumartui Mussolinin puoleen ja kuului kuiskaten kysyvän:  - Kuule Benito, kuka se on tuo mies, joka istuu Nätin vieressä?