Mamman maailma:

Yöpostaus

» Lue blogi... Julkaistu: 27.11.2016 00:16 · Päivitetty: 27.11.2016 00:47

Tämä päivä on kylällä ollut yhtä juhlaa. Illan hämärtyessä joulukauden avajaisia juhlistivat värikkäät raketit. Kuva ei tee oikeutta talvisen valojuhlan alkusäkenöinnille. Kotona istuimme kynttilöiden valoa ihaillen ja omia askareitamme puuhaten. Odotin elokuvaa Mielensä pahoittajasta. Pidin paljon Tuomas Kyrön ensimmäisestä kirjasta, se oli niin hauska ja mukaansa tempaava. Kirja toi minunkin tietoisuuteeni kyseisen kirjailijan. Ihastelin nuoren miehen oivalluksia ikäihmisen näkökantilta, nerokasta ja nautittavaa. Elokuva on nyt katsottu ja olen pettynyt, odotin jotain samankaltaista kuin tuo kirja on. Kirjan huumori on sopivan hauskaa, lämmintä, aitoa ja helpon hersyvää. Ehkä onnistunutta hyvää ideaa ei kannattaisi ollenkaan yrittää jatkaa, samaa tunnelmaa ei enää onnistutakaan saavuttamaan. Elokuvayleisö on luultavasti pitänyt näkemästään ja mikä ettei, näyttelijäthän ovat hyviä, varsinkin Antti Litja. Ideakin on edelleen hyvä, mutta toteutus on tällaiselle vanhalle mielensäpahoittajalle pettymys. Kerronpa nyt omista tunnelmistani elokuvan nähtyäni. Olin pahoillani siitä valtavasta asiatulvasta, jota tuli tuutin täydeltä kovalla kohinalla. Vanhasta miehestä on elokuvassa tehty puolipöhkö, ei sellaista mielikuvaa jäänyt kirjaa lukiessa. Auliisti myönnän elokuvassa olevan hyviä tilanteita useitakin, mutta kokonaisuus jäi sekavaksi. Tämä elokuva jää minulta varmaankin yhteen katselukertaan. Edelleenkin olen kiinnostunut Tuomas Kyrön kirjoista, ehkä minulle sopiikin lukeminen kuvien katselua paremmin. Hyvää yötä!