Tänään on 03.12.2016 19:39 ja nimipäiviään viettävät: Meri, Vellamo ja Urda. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

40+ blogit: On tää yhtä prkl:ttä!

Julkaistu: · Päivitetty:

Hei! Tämä ei ole positiivinen postaus. Lähinnä avautuminen, kun "kokovartoloketutus" on päällä. Jollet tykkää lukea avautumisia, tätä ei kannata lukea. Viikolla jo kerroin terveytilanteestani tuolla Facen puolella. Sain yllättäen keskiviikkona soiton reumapolilta. Sanottiin, että olen kahden viikon sairaslomalla seuraavasta päivästä alkaen. Piti myös aloittaa uusi lääke Arava, solunsalpaaja. Tuota lääkettä pitäisi ottaa biologisen lääkkeeni rinnalla, jotta tulehdukseni saataisiin kuriin. Jos joku ei tiedä, niin minulla on selkärankareuma ja oikea jalkani on ollut tulehtunut elokuulta asti. Nyt on myös oikea käsi hieman tulehtunut. Reuman lisäksi minulla on keskivaikea mahakatarri ja sen tuomia solumuutoksia mahalaukussa. Mahan vuoksi lisälääkitys pelottaa. No, otin kuitenkin eilen aamulla ensimmäisen Arava-tabletin. Päivällä ei tuntunut missään ja ajattelin, että hyvinhän tämä menee. Vaan väärin luulin. Yöllä kolmelta heräsin siihen, että sydän hakkasi hullun lailla rinnassa ja kurkkua ahdisti. Tuli myös ihan hiki. Nousin ylös ja kävin juomassa. Matkalla keittiöön vilkaisin peiliin. Pupillini olivat kuin lautaset. Voin sanoa, että tuo sydäntykytys oli pelottava tunne. Hyvältä ei myöskään tuntunut hengenahdistus. Tänä aamuna en yksinkertaisesti uskaltanut ottaa toista kertaa tuota lääkettä. Vieläkin hengitys tuntuu raskaalta. Vähän kuin läähättäisin. Mitä tässä voi taas tehdä? Oikeesti mie alan ns. romahtaa. Kaipa täytyy huomenna ottaa yhteyttä tuonne reumapolille ja sanoa, ettei tämä oikein toimi. Lääkkeen ohjeista luin, että jos tulee em. kaltaisia oireita, pitää lääkkeenotto lopettaa ja ottaa yhteys lääkäriin. Siis pidempää lääkkeen toimimista en nyt tiedä, mutta toista tuollaista myrkkytablettia en suuhuni laita. Niin kun jo luulin, että nyt tästä lääkkeestä saattaisi löytyä apua. Mulla on aikanaan ollut kultaa, josta tuli ihottumaa. Oxiklorin ei auttanut ollenkaan. Salazopyrin isompina annoksina teki huonon olon. Enbrel, biologinen lääke, ei oikein estänyt tulehduksia ja pistettävä sytostaatti, jonka nimeä en muista, teki huonon olon. Lääkkeestä tuli ns. krapulapäivä. Mitäs tässä sitten voi vielä tehdä? Kortisonia olen saanut paikallishoitona tänä syksynä tusinan piikin verran. Niin ja omatkin keinot ovat jo käytössä. Vähägluteeninen, lihaton ja lähes sokeriton ruokavalio. Lasti jalkojen päältä on keventynyt jo yli kymmenen kiloa, joten kaikkeni olen tehnyt.       No, tämä tauti ei tapa, mutta kyllä tämä elämästä aika mälsää tekee.