Tänään on 03.12.2016 19:38 ja nimipäiviään viettävät: Meri, Vellamo ja Urda. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Tuomisia: Kaalilaatikko

Julkaistu: · Päivitetty:

Yleisön pyynnöstä pitkästä aikaa ruokablogi. Yllätys: tässä ei ole (melkein) ollenkaan sieniä. Kaalilaatikko tiettävästi jakaa kansan lähes yhtä vahvasti kuin suhtautuminen maahanmuuttoon tai tuulivoimaan. Minusta se on herkkua ja yksi perinneruokien helmistä. Kaalilaatikko-ohjeita lienee yhtä monta kuin on perheitä, joissa sitä vielä tehdään. Tämäkin ohje perustuu pelkästään perimätietoon, jonka pohjalta se on saanut minun näköiseni ilmenemismuodon. Tässä ei esimerkiksi ole ollenkaan riisiä tai muita ryynejä, jotka minun mielestäni tekevät laatikosta epämiellyttävää mössöä. 1 kaalinkerä (pienehkö luomukaali) 400 g luomujauhelihaa (käytin tähän lammasta ja vähän possua) 1 iso sipuli 2 valkosipulinkynttä 2 rkl siirappia suolaa, mustapippuria ja maustepippuria jos siltä tuntuu korppujauhoja voinokareita Aloitetaan kaalin esikäsittelystä. Poistan uloimmat lehdet. Leikkaan kaalin neljänneksiin, joista poistan kantaosan. Leikaan kaalin reilun kokoisiksi paloiksi. Tähän kaalilaatikkoon ei tule mitään suikaleita, vaan kaalin on oltava tunnistettavissa vielä lautasellakin. Keitän kaalin puolikypsäksi niukasti suolatussa vedessä. Koska kaali on lähinnä vettä, jota solukko pitää koossa, keitinvettä tarvitaan vain vähän. Jauheliha ja renkaiksi leikattu sipuli ruskistetaan kevyesti ja lisätään silputtu valkosipuli. Käytän ruostumatonta teräspannua, joka ruskistaa lihan ilman lisättyä rasvaa, mutta voi pannuun lisätä myös vähän öljyä tai voita. Valmiiksi keitettyyn kaaliin keitinliemineen lisään jauhelihan, siirapin ja pippurin. Tarkistan vielä suolan. Kaadan kaiken uunivuokaan, tasoittelen pinnan, ripottelen päälle korppujauhoa ja koristelen muutamalla voinokareella. Nestettä pitäisi olla niin paljon, että päällimmäiset kaalinpalat ovat kuivilla. Paistan uunissa 200 °C:n lämmössä noin tunnin, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Syön heti ilman turhia lisukkeita. Yritän olla tyhjentämättä koko vuokaa, mutta aina se ei onnistu. Jäljelle jääneen laatikon voi seuraavana päivänä lämmittää mikrossa – tai sitten sen voi syödä vaikka kylmänä iltapalaksi. Kun olin lapsi, kylmä kaalilaatikko kuului herkkuihini. Se olikin 60-luvulla... Ohjetta voi muokata suuremmalle syöjämäärälle. Sen sijaan laatikkoruokia ei kovin kätevästi voi eikä kannata valmistaa pieniä määriä. Ensinnäkin maku on parempi, kun massaa on enemmän, ja toiseksi osa ideasta on siinä että valmistetaan kerralla ruokaa parillekin aterialle. Jos liha ei innosta, sen voi korvata sienillä. Kaalin seuraksi suosittelen vahvan makuisia ja lihaisia sieniä kuten suppilovaveroita, suomuorakasta tai mustavahakkaita, jotka silputaan pieneksi ja ruskistetaan jauhelihan tapaan. Herkuttelemaan!