Tänään on 04.12.2016 10:13 ja nimipäiviään viettävät: Airi, Aira, Barbara ja Barbro. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Sisäinen urheilija: Pohkeet elastisiksi

Julkaistu: · Päivitetty:

"Toivottavasti ei enää tavata" totesi fysioterapeuttini viimeviikkoisen käynnin päätteeksi. Olimme sopineet, että tämä hoitojakso päättyy tällä erää tähän.  Jalka on ajoittain ihan hyvä. Toisin ajoin se on vähän jäykkä ja kipuilee juoksemisen jälkeen. Pystyn kuitenkin juoksemaan sen verran, että olen tyytyväinen. Mahdollisesti olen nyt löytänyt sopivat rajat juoksemiseen.  Lisäksi olen itsekin kehittynyt fysioterapeuttina näinä reiluna kahtena vuonna, joina olen ahkerasti käyttänyt fysioterapeuttien palveluita. Tällä viimeisellä käynnillä esitin nimittäin jalalleni uuden, oman diagnoosin, jonka fysioterapeuttini hyväksyi. Kipeän jalan jalkapohja on ajoittain hieman kipeä kantapään edestä. Se voi viitata jalkapohjan jännekalvon kireyteen. Pahimmillaan tuohon kohtaan voi kehittyä jännekalvon rappeuma eli plantaarifaskiitti .    Olen itse huomannut, että kipuun liittyy pohkeen jäykkyyttä. Kun kerran luin kunnon kuvauksen plantaarifaskiitista, poimin siitä idean kahden minuutin pitkien venytysten tekoon. Nuo venytykset tuntuvat jonkin verran helpottavan jalan kiputiloja.  Fysioterapeutti nappasi ideani jännekalvon kireydestä, ja oli jalkaa tutkittuaan samaa mieltä: jalkapohjissa ja pohkeissa on ylimääräistä kireyttä. S ain ohjeen rullailla jalkapohjaa tennispallolla perusteellisesti joka kohdasta parin minuutin ajan useita kertoja päivässä. Liike pitää tehdä seisten, jotta paine jalkapohjaan on riittävä.  Lisäksi sain uuden perehdytyksen kahteen pohjevenytykseen, jotka minulla on kyllä aiemminkin ollut ohjelmassa, mutta joita olen tehnyt hieman laiskasti. Pohkeet pitää kuulemma nyt saada elastisiksi.  Fysioterapeutti kehotti myös tekemään ylläpitäviä harjoitteita kahdesti viikossa. Näitä ovat minulla nyt varpaille nousut polvet ja varpaat hieman ulospäin käännettyinä sekä hallintaa kehittävät hyppelyt matolle.  Vähitellen alan siis itsenäistyä fysioterapeuteistani. On jo aikakin. Saattaa kuitenkin olla, etten ihan yllä samaan positiivisuuteen kuin fysioterapeutit. Olen nimittäin vakuuttunut, että positiivisuus kuuluu fysioterapeuttien koulutukseen. Minun pitää vain yrittää pärjätä jonkinlaisella realismilla.