Tänään on 03.12.2016 02:15 ja nimipäiviään viettävät: Meri, Vellamo ja Urda. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

It ain't hard to tell: Kuinka äitiys on ja ei ole muuttanut minua?

Julkaistu: · Päivitetty:

Monesti tulee lähiaikoina pohdiskeltua, että olenko nyt vauvan myötä ihmisenä jollain tapaa erilainen? Onko vauva tai ylinpäänsä äitiys jotenkin muuttanut minua? Sen lisäksi siis, että on aina nykyisin joko a) kiireinen tai b) väsynyt :D Moni siellä ruudun takana varmaan väittäisi, että näiden erilaisten pohdintojen myötä olisin jollain tapaa erilainen, mutta en kyllä ehkä sitäkään allekirjoittaisi. Kyse on ehkä enemmänkin siitä, että olen tämän vauvajutun myötä ehkä paljastanut itsestäni erilaisia piirteitä, koska postaukset ovat melko erilaisia kun aikaisemmat aihealueet. Normaalit kuulumispostauksetkin kun nykyään pohtivat monia juttuja vähän eri kantilta. Mutta tietystihän ihminen varmasti jossain määrin aina vähän muuttuu tai enemmänkin kasvaa (kaikissa sanan merkityksissä :D) lapsen myötä.. Millaisia piirteitä sitten olen itse huomannut? No aivan ensimmäiseksi kyllä pakko mainita, että olen muuttunut hajamielisemmäksi ! Välillä tuntuu, että mun aivot ovat korvautuneet kaurapuurolla. Välillä tulee mietittyä, että miten näillä aivotoiminnoilla pärjäisi esimerkiksi töissä (ja ei siis mitenkään :D) kun kaupassakin tulee katsottua 5 aineksen ostoslistaa oikeasti kymmenen kertaa ja silti saattaa jotain unohtua. Ennen olin supertarkka kaikesta enkä oikeastaan unohdellut mitään, joten nykyään onkin melko vastakohta entiseen. Samoin jonkun järkevän keskustelun käyminen on hankalaa, koska usein ymmärrettävien lauseiden muodostuksessa voi olla pieniä vaikeuksia. Onneksi lässytys kuitenkin hallussa! Toivon mukaan tämä olisi joku imetyshormonijuttu, eikä jatku ihan koko tätä pikkulapsi-ikää :D Välillä oikein preppaan itseni kuuntelemaan jotain juttua keskittyneesti, kunnes sitten tajuan että sanat vaan valuvat samantien toisesta korvasta ulos vaikka kuinka yrittäisi keskittyä. Blaah! Todella turhauttavaa. Toinen juttu, joka kylläkin on positiivisempi seikka ja se on pidempi pinna . Arjessa kun mennään melkolailla vauvan ehdoilla, joten se on vähän voivoi jos myöhästyy sporasta tai bussista, koska aina voi tulla muuttuvia tekijöitä! Pikkuvauvalle ei tietysti voi olla vihainen mistään, joten pitkää pinnaa oikeasti tarvitaan. Ennen vauvaa esimerkiksi luulin, että vauvan itku ärsyttäisi tai saisi hermostumaan kunnolla, mutta vielä ei kyllä ole käynyt niin. Ei meidän vauvan itku edes ole ärsyttävää, ainakaan omasta mielestäni! Ehkä jokainen ajattelee oman naperon itkustaan niin? Kyllä niitä oikeasti ärsyttäviä itkujakin on tullut tuolla kuultua. Vauvat kun kuulostaa yllättävän erilaisilta itkiessään! Kyllä se pinna välillä meinaa kieltämättä täällä päivisin mennä kun tajuaa siivoavansa samat sotkut päivästä toiseen. Olen vakavasti pohtinut lopettavani siivoamisen kokonaan! Oma vinkkini näihin arjen pieniin kriiseihin on istahtaa alas ja hengittää minuutti syvään. Helpottaa :D Seuraava kohta liittyykin vähän tuohon aiempaan. Nykyään on nimittäin aina myöhässä . Tai ainakin hilkulla. Olen oikeasti (tähän asti) ollut maailman täsmällisin ihminen ja paheeni on oikeastaan ollut se, että olen ollut kaikkialla liian ajoissa. Olin ala-asteella joskus koulussa odottamassa jo melkein tunnin aikaisemmin!! :D Yleensä olin ennen se, joka on kaikkialla ensimmäisenä, juuri koulussa, töissä.. Nyt taas sitten meinaa myöhästyä vaikka kuinka ajoissa lähtisi. Aina saattaa tulla vaippa-situation, kiukku, vaatteiden vaihto, joku juttu hukassa tai muuten vaan tajuaa, ettei ole tajunnut pakata jotain mukaan. Tai sitten tulee varastossa jotain säätämistä vaunujen kanssa ja myöhästyy bussista. Onneksi ei ole vielä tullut eteen sitä, ettei mahtuisi mukaan bussiin sen vuoksi että siellä on jo liian monet vaunut. Sitä nimittäin olen kauhulla odotellut varsinkin tässä talven kynnyksellä :D Osaa arvostaa eri tavalla niitä pieniä juttuja . Tietysti. Ja siis asioita, jotka ennen olivat ihan peruskauraa, kuten että voi illalla katsoa telkkarista (rauhassa) tunnin lempparisarjaa tai juoda aamukahvin kaikessa rauhassa. Tai tehdä yhden asian kerrallaan kunnolla alusta loppuun ilman että se keskeytyy viisi kertaa. Yleisesti arvostaa eri tavalla kotiäitejä , koska kaikilla ei aina ole helppoa kotona ja vaikka vauva olisi kuinka helppo tapaus, niin aina tulee kausia jolloin on "rankempaa", enemmän valvottuja öitä ja voimat koetuksella. Pakko kyllä todeta, että mulla ei riittäisi hermot vuositolkulla tätä jatkuvaa kotihommien pyörittelyä päivästä toiseen. Kaikki siivoilut sun muut aloittaa joka päivä uudestaan puhtaalta pöydältä ja koskaan ei oikeastaan tule semmoista tunnetta, että on saanut jotain aikaiseksi. Vauvanhoidossa tietty eri juttu eivätkä ne samat rutiinit siinä häiritse, mutta sen olen nyt todennut, ettei mun elämäntehtävä kyllä ole pyykkäillä perheen vaatteita ja pyörittää niitä tiskejä kerta toisensa jälkeen. Olen kyllä muutenkin sitä mieltä, että kotityöt tulisi ainakin jossain määrin jakaa joka taloudessa. Toinen hoitaa pyykit, toinen tiskit ja toinen sitten kuitenkin jotain enemmissä määrin jos kotona on. Se on ehdoton, että omat jälkensä siivoaa kukin. Kokkailua vuorotellen. Useimmat ystäväpariskunnat ovatkin jakaneet kotihommat "omiin hommiin", usein juuri esim pyykit tai imurointi vs tiskit ja on sitten omalla vastuulla, että oma vastuualue hoituu. Ja miten koen, että äitiys ei ole minua muuttanut on esimerkiksi: Yleinen suhtautuminen vaikkapa vauvoihin. En koe, että raskaana tai nyt jälkeenpäin olisi mitään sen suurempaa mielenkiintoa muihin vauvoihin. Tai siis tiedättekö semmoista, että on vaan pakko päästä hypistelemään vierasta vauvaa jossain! Tai ehkä vähän enemmän on mielenkiintoa niihin ja saattaa enemmän kysellä muiden vauvojen äideiltä juttuja, mutta mikään vauva- tai lapsihullu en kyllä kai yhtään sen enempää ole. Ennen oli "ongelmana", että lähinnä vähän pelkäsin vauvoja ja lapsia siksi etten tiennyt niistä oikeastaan mitään. Nyt tämä ongelma on poissa ja tulee helpommin kyllä kommunikoitua vieraidenkin lasten kanssa :D Harva lapsi edelleenkään on minusta sen koommin kiinnostunut (paitsi tuo oma tietysti), haha.   Koen kaikesta huolimatta, että olen äitiydestä huolimatta kuitenkin sama Iines ja kiinnostunut samoista omista jutuista kuin ennenkin. Vaikka kaikki vauvajutut pelaavatkin päivissä suurta roolia, en koe että välttämättä silti olisin pohjimmiltani kovinkaan kiinnostunut siitä, että mitkä vaunut nyt ovat oikeasti parhaimmat tai mikä vaippa imukykyisin :D Toisaalta, joistain jutuista nyt vaan täytyy nykyään tietää jotain, kiinnosti tai ei. Se onkin sitten eri juttu mitkä ne yleisimmät puheenaiheet ovat! Vauvasta tulee usein höpistyä. Tietysti, koska tämän kanssa on kokoajan kaiket päivät. Siksi onkin välillä niin ihanaa päästä pariksi tunniksi ystävän kanssa vaikka nyt jonnekin blogijuttuun, missä voi puida oikeasti niitä aikuisten asioita! Ja jos joku kysyy sukista, niin olen tilannut nuo keväällä ennen beben syntymää eBaystä. Hakemalla infant socks tai infant shoes/socks löytyy vaikka mitä kivaa ja nuo maksoivat jonkun reilun euron postikulujen kanssa. Esim täällä on noita myyvä myyjä. Tulevat Kiinasta, joten pesin kahdesti 60c ennenkö käytettiin nyt 6kk myöhemmin :D Muuta en olekaan eBayn ihmeellisestä maailmasta innostunut vauvalle tilaamaan yksiä hapsumokkasiineja lukuunottamatta, mutta semmoisen söpön yövalon haluaisin! Tosin pelottaa, että se räjähtäisi tai jotain, vaikken nyt kyllä muutenkaan vauvan sängyn vierellä pitäisi. Hmm.