Tänään on 07.12.2016 16:30 ja nimipäiviään viettävät: Sampsa, Agata, Agda ja Ågot. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Keskeneräisten käsitöiden kuningatar: Toinen pusero pukinkonttiin - taistelujen jälkeen

Julkaistu: · Päivitetty:

Yö meni päin prinkkalaa, kuten edellisessä postauksessa kerroin. Niinpä aamuköllöttely venyi sitten taas turhan pitkälle ja pääsin kellariin ompelemaan vasta iltapäivällä. Ehdin touhuta vain hetken, kun selvisi, että minun on lähdettävä hakemaan lapsenlapsia hoitopaikoistaan naapurikunnasta. Äidillä venyi päivä influenssarokotusruuhkan kanssa. (Hän on terveydenhoitaja.) Niinpä jätin hommat siihen ja sonnustauduin matkaan. Auto piti omituista kolinaa rattia kääntäessä. Se on pitänyt sitä jo jonkin aikaa, mutta isäntä väitti, että kyseessä ovat jääkokkareet renkaiden lähistöllä. Nyt oli auto ollut lämpimässä tallissa yön yli, joten en uskonut enää selitystä. Rikki mikä rikki. Hain Siirin. En saanut kirveelläkään kiinni turvaistuimen lukkoa. (Äiti jättää tuolin aina odottamaan hoitopaikkaan, josta nappaan sen mukaan.) Lukko on aina ollut kinkkinen, mutta nyt se kieltäytyi toimimasta. Kymmenen minuutin tappelun jälkeen luovutin ja jätin Siirin tuoliinsa "leikisti" kiinni olevan lukon kanssa. Ei neiti hoksannut sitä sillä välin, kun ajoin Rikua hakemaan toiselle puolelle kylää. Onneksi Rikun hoitopaikan pihassa lukko napsahtikin kiinni, kun yritin uudelleen. Siiri nimittäin taisteli ähisten koko parikymmentä kilometriä pitkän kotimatkan vyönsä kanssa. Hän yritti päästä karkuun niin tehokkaasti, että oli umpihikinen päästessämme perille. Uusi ongelma oli edessä kotipihassa. Se perhanan turvaistuimen lukko ei lähtenyt auki. Painelin sitä ensin lukemattomia kertoja ilman vaikutusta. Sitten yritin pullauttaa tytön irti turvavöistään avaamatta lukkoa. Ei onnistunut. Loppujen lopuksi painoin lukkoa kiukkuisesti niin kovaa, että se aukesi. Pääsi tytönressukka irti vankilastaan. Seuraavaksi tehtiin ruokaa. Lykkäsin jauhelihan sekaan reippaasti sipulikeittoaineksia ja paistoin sörsselistä uunissa jauhelihapihvejä. Keitin seuraksi makaronia ja tein salaatin. Sekös maistui ipanoille! Yleensä minun kokkaukseni eivät kelpaa Rikulle. Ilmeisesti kannattaisi aina tehdä ruoka lisäainepitoisista kaupan eineksistä, jotta se olisi lasten makuun...yök. Lopulta äitikin tuli hakemaan ja söi hyvällä halulla lisäainepihvejä lisukkeineen. Kun he olivat lähteneet, saimme isännän kanssa melkein riidan aikaan aiheesta "kannattaisiko ottaa todesta vaimon huomautukset auton toimintaa koskien". Meillä on ollut sama ongelma vuosikymmeniä. Minä kuulen jo auton äänestä, jos siinä on vikaa. Mies ei huomaa mitään. Vasta sitten, kun hänen appiukkonsa sanoo saman, hän uskoo. Ärrrh. En viitsi tässä edes luetella, mitä kaikkea meni pieleen ommellessa. Tuntui, että koko maailma on minua vastaan. No, huolimatta kaikista hidasteista ja vastoinkäymisistä sain tekeleen valmiiksi. Jälleen yksi paita pukinkonttiin on tehty. Olen melko tyytyväinen tulokseen, vaikka päivä olisi voinut sujua vähän leppoisammin. Edestä... Ja takaa. Silitys on jäänyt vähän vaillinaiseksi vauhdissa, pahoittelen. Hyvää Yötä kaikille ja etenkin minulle, jonka viime yö meni siis päin... prinkkalaa.