Tänään on 03.12.2016 02:17 ja nimipäiviään viettävät: Meri, Vellamo ja Urda. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Mamman maailma: Aamuun on vielä aikaa.

Julkaistu: · Päivitetty:

On hyvä hetki ajatella uuden päivän alkua. Näin se suunnilleen menee. Kello hälyttää yhdeksältä, on nielaistava ensimmäinen kapseli rotanmyrkkyä, seuraava sitten illalla yhdeksältä. Olisi hyvä ottaa aina samaan aikaan. Ilman hälyytystä en muistaisi ryhtyä vertani ohentamaan säälliseen aikaan. Onhan sitä ihmisellä muutakin ajateltavaa kun lääkkeen otto. Valvon usein illalla myöhään, niinkuin nytkin. Silloin voi aamulla käydä niin, että kuvittelen olevani teatterin lämpiössä ja kello soi kutsuen seuraavaan näytökseen. Jäi toinen näytös näkemättä kun kello pärähti soimaan. Näytelmän loppu on taas sepitettävä itse, nih. Ennen ylös nousua on vähän venyteltävä, tarkistettava, että kaikki neljä rajaa jotenkin toimivat. Onneksi tuo mieshenkilön sisäinen kello käy vielä työajassa, kuudelta jo lähtee kolistelemaan aamulehden hakuun ja kahvin keittoon. Aamuvirkku, sanoisin. Kesällä minäkin herään aikaisin lintujen lauluun ja suloiseen valoon. Silloin ajattelen kuten Marian Andersson; "Oi Herra, mikä aamu".  Joskus voisin ihan lauleskella iloisena "aamulla varhain kun aurinko nousi.....".  Se surumielinen jatko-osa saakin jäädä ja ryhdytään toimeen. Näin talvella kuitenkin haluaisin nukkua kuin nalle pesässä, ei tee mieli nousta kylmään maailmaan. Onni onkin lämmin pesä.  Onneksi oikeat runoilijat ovat tehneet aamuihin sopivia lauluja. "Joka aamu on armo uus", tämä laulu on niin usein mieltäni lohduttanut vaikeina aikoina. Olen tuurikahvittelija, on aikoja jolloin voisin hehkuttaa vihreän teen ylivertaisuutta. Nyt on menossa kahvikausi, käytännöllistä, koska keitin jo korisee viimeisiä tippoja pannuun herätessäni. Kiitos armaani. Aamun lehdestä saan käteeni sen osaston jossa on sudoku. Lauantain lehdessä niitä on kaksi ja sunnuntai on yhtä juhlaa, silloin julkaistaan viisi sudokua. Siinäpä se, aivojeni aamuverryttely. Vielä pieni nostalgiatuokio. Viisikymmenluvulla, silloin ennen televisiota herättiin sunnuntaiaamuisin Niilo Tarvajärven iloiseen tervehdykseen radion välityksellä; "Aamujen aamua, hyvät radion kuulijat". Vai oliko se kuuntelijat. Samapa tuo, aamujen aamuja ne kuitenkin olivat ja lopuksi lähdettiin ylös ulos ja lenkille. Osattiin arvostaa pyhäaamua, viikon ainoaa vapaapäivää. Mukavaa joulun odotusta kaikille. Pian saammekin taas laulaa: "Kello löi jo viisi....", mennään joulukirkkoon.