Tänään on 08.12.2016 13:53 ja nimipäiviään viettävät: Kyllikki, Kylli, Magnhild ja Magna. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Sukututkijan loppuvuosi: Haastattelussa paikallishistorian kirjoittaja

Julkaistu: · Päivitetty:

Tuttavani ja Ihan Oikea Historiantutkija Anu Lahtinen on viime vuosina tutkinut ja kirjoittanut Hyvinkään seudun historiaa. Kun projekti on nyt loppumassa päätin paikallishistorioiden lukijana ja paikallishistorian harrastajana esittää muutaman kysymyksen, joihin Anu ystävällisesti vastasi niin perusteellisesti, että tämä lienee pisin blogin postaus ikinä. Pääsit kirjoittamaan oman kotiseutusi historiaa. Muuttiko työ suhdettasi ympäristöön? Muuttihan se. Vaikka meillä on perhepiirissä kerrottu muutenkin paikkakuntalaisten tarinoita ja olin lukenut Hyvinkään historian pääteoksia, niin kyllähän moni asia kirkastui uudella tavalla. Ja vaikka omat esivanhempani eivät Hyvinkäällä näytelleet kovin kummoista osaa, tulin kuitenkin vahvemmin tietoiseksi siitä, että olen itse jo 4 polven hyvinkääläinen, kun taas osa paikallisista on 1600-luvun viljelijöiden jälkeläisiä ja suurin osa tullut tänne vasta paljon myöhemmin. Mielestäni tulin myös vahvemmin tietoiseksi Hyvinkään sijainnista Uudenmaan ja Hämeen välimaastossa, mistä jossain vaiheessa bloggasinkin . Wikimedia . Kuvaaja: pan-opticon, CC BY 3.0 , Oliko paikallishistorian kirjoittaminen sellaista kuin etukäteen arvelit? Ennakoin jo etukäteen, että aineistoa on ihan hirveästi ja että lopussa on kiire. Monissa paikallishistorioiden esipuheissa viitataan enemmän tai vähemmän nätisti näihin kahteen probleemaan. Koetin varautua asiaan miettimällä teokselle fokusta, ja päädyin keskittymään (tai ainakin yritin keskittyä) liikkuvuuteen ja vaikutteisiin - tietysti vähän jokainen paikallishistoria kertoo “yksittäisen kautta yleisestä” mutta koetin panostaa siihen, että fokus olisi siinä, milloin ja millaisia ihmisiä, innovaatioita ja toimintatapoja Hyvinkäälle tuli. Se tuntui sopivan luontevasti paikkakunnalle, jossa ovat vaikuttaneet rautatieläiset, parantolavieraat, evakot ja monenlaiset muut ryhmät. Yritin myös mahdollisimman nopeasti rakentaa dispositiota, jonka avulla pystyin konkretisoimaan sivutavoitteita (ja muistuttamaan itselleni, ettei niihin mahdu maailmoita). Silti kävi niin, että “sivumäärä yllätti dosentin” - yleensä olen pikemminkin hiukan alimittainen artikkeleineni, mutta nyt meni tavoitteesta 350 sivusta yli 50 sivua... Samanaikaisesti aineistomäärä yllätti myös. Niin vähän ehtii käydä läpi! Mitoitin sisällön siten, että eri ajanjaksoja kohti olisi suurin piirtein sama määrä sivuja, mutta jälkikäteen ajatellen tapahtumia ja asukkaita oli sotienjälkeisellä ajalla niin paljon, että olisi pitänyt varmaan yksi vuosi ja puolet kirjasta mitoittaa sen käsittelemiseen, jos olisi halunnut ehtiä vähän kattavammin… Jos aloittaisin nyt, tekisin kuten eräs varttuneempi kollega kertoi tekevänsä: kokoaisin heti aluksi mahdollisimman paljon tilastollista perusaineistoa väestöstä, työllisyyden kehittymisestä jne. Koska niistä saa tietyn peruskuvan. Yksi asia jonka määrää ei oikein osaa koskaan ennakoida oikein on metatyön määrä. Kaikenlaiset hallinnon ja tiedottamisen, arkistoinnin ja kuvitustyön ym. asioiden perkaamiset ottavat aina jotenkin enemmän aikaa kuin olettaisi. Kuitenkin työnantaja on ollut hyvin joustava monissa hallintoasioissa ja toimenkuvan toteuttamisessa, mistä olen ollut hyvin iloinen. Täytyy ehkä myös sanoa, että vähän syö ihmistä kun joutuu jatkuvasti liikkumaan epämukavuusalueella. Olen opiskellut parin vuoden aikana valtavasti uusia aiheita työväenliikkeen historiasta, toisesta maailmansodasta (joukko-osastot ovat yllättävän kiintoisia ja lentolaivueet myös!), torpparilaitoksen synnystä ja ties mistä, olen väkertänyt 1600-luvun henkikirjojen ja 1700-luvun valtiopäiväpöytäkirjojen ja 1900-luvun kunnallishallinnon paperien parissa. Vähän kuin tekisi viikottain proseminaarityön uudesta aiheesta… On myös mukavaa välillä pitäytyä omaan aihepiiriinsä ja lähimmän asiantuntemuksensa tutkimusaiheisiin. Mutta toisaalta olen oppinut valtavasti eri ajanjaksoista ja uskon, että pystyn nyt paremmin esim. ohjaamaan erilaisia opinnäytetöitä aiheineen ja aineistoineen. Tutkimus on tehty yhteistyössä Tilaushistoriakeskuksen kanssa (entinen Paikallishistoriallinen toimisto, http://paikallishistoria.fi/ ) ja olen nyt itse “Tihken” hallituksen puheenjohtaja seuraavat kolme vuotta, joten toivottavasti kokemukseni ovat tätäkin kautta hyödyksi tekijöille, teettäjille ja paikallihistorian kirjoittamiselle. Wikimedia . Kuvaaja Maasaak , CC BY-SA 4.0 Perustit Facebook-sivun , avasit verkkokyselyn ja teit varmaan muutakin viestintää paikkakuntalaisten suuntaan. Toimiko joku osallistava ote erityisen hyvin? Eri osallistavat ratkaisut palvelivat eri tarkoituksia. Verkkokysely tuotti hyviä tietoja, facebook-sivulla oli ehkä ennen kaikkea fiilistelyarvoa ja siinä myös jaettiin hankkeen luennoista tietoa; twitterissä tuli välillä hauskoja tietoja vastaan - esimerkiksi erään Hyvinkäällä 1928 työskennelleen rikkuriperheen vaiheet - se toimi ehkä parhaiten vinkki- ja ideointikanavana. “Joukkoenkeli”-yhteistyöalusta, jota Hyvinkäällä oli käytetty mm. Hypecon-tapahtuman järjestämiseen, sen sijaan ei oikein löytänyt käyttöä. Luentojen ja muistelutilaisuuksien yhteydessä tuli myös paljon arvokasta tietoa. Aikaresurssit tulivat kuitenkin vastaan: ei ollut aikaa nimenomaisesti keskittyä verkkoviestintään tms. Ihmisten kanssa viestitteleminen vaatii aikansa, ja on ikävää jos ei ehdikään jatkaa aloitettua keskustelua jne. Kaupunginmuseon kasvanut some-aktiivisuus auttoi paljon, koska saatoin sitten osittain tehdä yhteistyötä museon some-hankkeiden kanssa. Moni asioita tulin puineeksi ennen kaikkea omalla facebook-seinälläni, koska on myös välillä vaikea ratkaista mitkä aiheet voi ilman muuta ottaa täysin julkiseen some-keskusteluun. Yleisellä tasolla täytyy sanoa, että kirjasta ei olisi tullut ollenkaan näin hyvä, jos en olisi somessa, livenä ja muuten vaan saanut niin paljon apua, vinkkejä ja tukea. (Kiitos vaan esimerkiksi Ensimmäinen maailmansota -casesta ja monesta muusta vinkistä!) Monet ovat lähettäneet yksittäisiä vinkkejä, vinkanneet aineistoista, auttaneet yksittäisten tiedonhakujen kanssa, lukeneet ja kommentoineet tekstiä ja muuten osallistuneet pyyteettömästi työhön. Olen myös kiitollinen kollegalle, joka laati hankkeelle jo alkuvaiheessa arkistointisuunnitelman. Tulee olemaan vaikeaa mahduttaa kaikkia kiitoksia kirjaan… Mikä lähteissä vastaan tullut yllätti eniten? Monelaisia pieniä yllätyksiä ja tietoja tuli vastaan matkan varrella. Yllätyin oikeastaan siitä, miten paljon tietoa Hyvinkään varhaisestakin historiasta oli saatavilla - ja toisaalta sitten siitä, miten kaukana alkuperäislähteiden antamat tiedot olivat esimerkiksi joistakin Suomen asutuksen yleisluettelon kantatilakonstruktioista. Suoraan sanoen en tähän päivään mennessä ole itse pystynyt rekonstruoimaan Hyvinkäänkylän kantatiloja siten kuin ne on esitetty 1900-luvun tutkimuksessa. Tämä lienee yleinen ongelma, mutta en käsittänyt miten iso ero isäntäluetteloiden ja alkuperäislähteiden välillä on. Aineistojen digitointi ainakin tarjosi mahdollisuuden yhdistellä ja vertailla tietoja niin, että lopulta yllätyin esimerkiksi siitä, miten paljon tietoa esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumista löytyi, ja löytyisi vielä enemmänkin jos ehtisi perata… Hyvinkään tähänastisessa vuoden 1918 historiassa on käytetty aika paljon tiettyjä muistietokeräyksiä, jotka ovat olleet aikanaan todella tärkeitä ja arvokkaita. Yhdistelemällä kaupunginarkiston tietoja, Työväen arkiston digitoitujen vuoden 1918 aineistojen erilaisia fragmentteja ja joitakin muita kokonaisuuksia löysin kuitenkin ihan puistattavan selkeitä tietoja Hyvinkäälle keskeisten veritekojen kulusta ja taustoista. Matkan varrella tuli tietenkin vastaan kaikenlaisia kiinnostavia Hyvinkään-vierailijoita. Osa paikallisista tiesikin jo Hyvinkään parantolan vieraskirjat ja niistä löytyvät maininnat mm. Runoilija Osip Mandelstamista ja kirjailija Anna Ahmatovasta, mutta olihan ne jännä itse nähdä vieraskirjan sivuilla. Halusin tietysti mahdollisuuksien mukaan tarkistaa asiat omin silmin ja kaikenlaista tulkinnanvaraisuuttakin tuli vastaan eri asioissa. Monia juttuja jouduin myös ampumaan alas: esimerkiksi vanhat kuvaukset Suomen sodan kaameista taisteluista ja siviilien kärsimyksistä joutuivat kyseenalaiseen valoon, kun kuolleiden kirjassa oli koko lähiseudulla vain yksi venäläisen upseerin murhaama renki. Yksi kiintoisa pikkutapaus liittyi Japanin lähetystön oleskeluun Hyvinkäällä evakkoaikana. Olin tästä kuullut muistitietoa, mutta ehdin jo hylätä koko aiheen, kun Japanin ja Suomen suhteita tutkineet kollegatkaan eivät osanneet antaa enempää tietoa. Sitten yllättäen lyhyen ajan sisällä sekä paikallinen asukas että eräs tutkija toimittivat haltuuni kirjeitä, joista ilmeni, että lähetystö tosiaan evakuoitiin Hyvinkäälle. Ehkä vain viikoksi, mutta kyllä se hyvinkääläisessä historiassa on ihan riittävän pitkä aika innostaakseen niin paikallisia oppaita kuin muitakin! Tämä on samalla sellainen aineisto, jota en olisi ikinä ehtinyt itse löytää tai etsiä. Historioisijana yksi lähteiden fyysiseen säilymiseen liittyvä juttu, joka usein tuskastuttaa, on lähdeasiakirjojen huono kohtelu. Muutamaan kertaan vastaan tuli vanhoja, arvokkaita lähteitä, jotka oli tungettu lähteitä vahingoittaviin muovitaskuihin (mieluummin silkkipaperia tai paperitaskuja), kiinnitetty klemmarilla (syö paperia) tai muuten sullottu epäjärjestykseen kosteisiin tai huonoihin tiloihin. Metallittomat pahviset arkistokotelot, paperiset välilehdet ja klemmarien / niittien poistaminen olisivat helppo tapa lisätä lähteiden elinikää. Esimerkiksi arkistolaitoksen sivuilta löytyy lisätietoja . Käytitkö jotain lähdettä, johon muidenkin paikallishistorian tutkijoiden kannattaisi entistä useammin tarttua? Mistä alkaisin…? En tiedä, miten usein näitä käytetäänkin, mutta SKS:n perinnekeruu, Työväen Arkiston paikalliset muistelmat ja vuoden 1918 aineistot, Kotuksen nimistö- ja murrekeruut toivat paljon kiinnostavaa tietoa. Tilastokeskuksen teollisuustilastojen pohja-aineistot valtionarkistossa olivat hyödyllisiä - niistä löytyi paikallisten teollisuusyrittäjien tietoja. Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen digitoimat ja osin indeksoimatkin seurakunta-arkistot päästivät monesta pälkäästä, ja Hiskin hakumahdollisuudet ovat puutteineenkin todella kullan arvoisia apuja auttaessaan eteenpäin (mutta pyrin aina menemään niistä eteenpäin). Mutta moni varmasti tietää nämä aineistot jo muutenkin. No, eräs varmasti alikäytetty aineisto on Brages pressarkivin lehtileikeaineisto, jonka kautta sai helposti tuntumaa paikkakunnan, sen merkkihenkilöiden ja tiettyjen elämänalojen uutisointiin (Schjerfbeckistä lääkäri Sandeliniin, ruotsinkielisestä päivähoidosta lakkouutisiin). Wikimedia . Kuvaaja: pan-opticon, CC BY 3.0 ,