Tänään on 07.12.2016 14:26 ja nimipäiviään viettävät: Sampsa, Agata, Agda ja Ågot. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Basic Instinct 2: Huuto

Julkaistu: · Päivitetty:

Vietin ihanan viikonlopun maaseudulla. Ensin olin ystäväni luona yökylässä ja siihen päälle pari päivää täyslepoa isän luona. Sunnuntaina löysin  tämän  kappaleen ja mietin, että olisipa kiva kokeilla laulaa pitkästä aikaa. Tykkään laulamisesta paljon, mutta en koe, että minulla olisi niin hyvä ääni, että voisin kerrostalossa hoilata kovin antaumuksella. Isä ja R lähtivät kävelylenkille ja jäin yksin sisälle. Laitoin edellä mainitun kappaleen koneelta soimaan ja availin ääntä. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että nyt olisi mahdollisuus kokeilla, miten paljon minusta oikeasti lähtee ääntä. Ehkä jopa yrittää huutaa. Ihan käsittämätöntä, minkälaisen mörön huutamisesta olen itselleni tehnyt. Oikein hiki tuli, kun mietin, uskallanko edes kokeilla. Vihaan huutamista ja kovaa ääntä. Tuoreessa muistissa on sekin kokemus, kun intialainen miesjoukko hyökkäsi kimppuuni, enkä silloinkaan edes hengenvaarassa kyennyt huutamaan. Aikani pyörin ja hyörin ja sitten vaan huusin niin paljon kuin sain kropastani irti jotain tyyliin painukaa helvettiin kaikki saatanan paskat . Huusin jotain muutakin, pidin hetken taukoa, huusin lisää ja äänihän siinä lopulta särkyi. Fiilis oli melkoinen. Ensinnäkin hävetti, koska eihän aikuinen ihminen tee tällaista. Mietin, jos joku olisikin yllättänyt minut ja nähnyt, mitä tein. Tyyppi huutaa kurkku suorana ja hekottelee itsekseen. Jaloista meni voimat ja sormenpäissä asti kihelmöi pitkään. Mieletön energialataus. Ystäväni kommentin jälkeen oivalsin, että lapsuudenkoti oli mitä oivallisin paikka onnistua huutoharjoituksessa. Juuri siellä kärsin vuosikaudet äidin raivokohtauksista ja huutamisesta. Sisko piti puolensa raivoamalla takaisin, mutta minä tasoitin tilannetta vaientamalla itseni ja tekemällä itsestäni mahdollisimman pienen ja näkymättömän. Tähän juttuun liittyy niin paljon muutakin symboliikkaa sun muuta, joten voin olla erittäin ylpeä itsestäni. Vietin loppuajan enimmäkseen vaakatasossa sohvalla. Makoilin viltin alla kynttilävalaistuksessa ja kuuntelin hiljaisuutta. Huutaminen pani taas jotain isoja pyöriä liikkeelle ja aloin esimerkiksi suunnitella aarrekarttaa. Raakile on nyt kännykässä muistissa ja lähipäivinä olisi tarkoitus raapustaa se oikein paperille. Mielenkiintoisia juttuja on luvassa.