Tänään on 28.02.2017 11:52 ja nimipäiviään viettävät: Onni, Rune ja Runa. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Mamilda: Esa Mäkijärvi: Pyhä peli

Julkaistu: · Päivitetty:

Kaverin kirjahyllystä on lainattu tämä kirja. Lainasin, koska jonkinlaiseksi jalkapallofaniksi voin itseäni nimittää ja erityisen ihastunut olen italialaiseen jalkapalloon. Se taas johtuu siitä, että Italiaan suuntautui ensimmäinen varsinainen ulkomaan matkani ja vielä Italian MM-kisoja edeltävänä vuonna. Tulevat kisat näkyivät maassa jo silloin ja kun muutenkin tykkäsin kovasti tuosta maasta, niin heidän kotikisoissaan olin tietysti Italian kannattaja, kun niitä mummuni kanssa seurasin :) Myöhemmin innostuin opiskelemaan italiaa ja maassa tuli käytyä useamman kerran ja joskus teininä sitten tutustuttua siellä myös milanolaisiin poikiin, joiden kanssa piti tietysti puhua jalkapallosta ja heidän ansiosta päädyin fanittamaan erityisesti milanolaisjoukkueita. Inter Milan oli muutoin suosikkini, kun siellä pelasi joku mielestäni niin ihana pelaaja, mutta AC Milanilla oli kivemman väriset paidat :) Se omasta fanitushistoriastani :D Pyhä peli käy läpi koko Italian jalkapallohistorian ja siinä sivussa kertoo myös yleistä asiaa maasta. Olen joskus ihmetellyt, miksi vaikkapa milanolaisjoukkueiden nimissä ei ole kaupungin nimeä italiaksi, vaan englanniksi. Nyt selvisi sekin, pelin ovat tuoneet Italiaan englantilaiset ja ensimmäisten seurojen nimet ovat olleet englanniksi. Senkin opin tästä kirjasta, että Italiassa ei ole kovin pitkään saaneet ulkomaalaiset pelaajat pelata ja heidänkin määrää per joukkue on rajoitettu tarkoin aluksi. Ihan opettavainen kirja siis ja tosiaan paljon yleistäkin tietoa Italiasta kerrottiin. Erityisesti pidin siitä, että jalkapallokannattajien merkityksestä kirjoitettiin paljon. Tai siis ultrien toiminnasta ja merkityksestä kerrottiin paljon ja oma käsitykseni ultra-sanasta muuttui hieman. Yleensä sillä on ollut mielestäni negatiivinen sävy. Ultrat on mielestäni olleet niitä, joille ei niinkään ole pelillä merkitystä, vaan tärkeintä on päästä riehumaan. En tosin tiedä, että onko se sitten sen parempi, että Italiassa ultrat pääsevät vaikuttamaan niin pelaaja- kuin valmentajavalintoihin ja otteluiden ajankohtiin. Pyhä peli antaa kovin synkän kuvan italialaisesta jalkapallosta. Kaikki vehkeilee jotakin, kaikki ovat lahjottavissa, mafiarahat ovat tärkeitä, jalkapallojoukkueita käytetään omiin poliittisiin tarkoituksiin ja fanien tappeluissa tulee ruumiita. Toisaalta siinä todetaan, että Italian maajoukkue pelaa sitä paremmin, mitä enemmän heitä arvostellaan ja taustalla on selvittämättömiä sotkuja. Kaltaiseni Italia-fani ei kuitenkaan mitenkään ilolla tätä kirjaa lukenut, mutta mielenkiintoinen se oli! Vuoden ensimmäinen luettu kirja sopii kirjahaasteessa tämä sopii kohtiin: 13 (kirja kertoo minusta - koska rakastan Italiaa ja pidän kovasti italialaisesta jalkapallosta), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 15 (kirjassa harrastetaan tai se kertoo harrastuksesta - jalkapallo ja sen fanittaminen on harrastuksia, vaikka kirja kertookin enimmäkseen ammattilaispelaajista) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - oikeasti kolmen kohdan).