Tänään on 21.02.2017 09:33 ja nimipäiviään viettävät: Keijo, Alf ja Alva. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Aleksi Kopponen Blogi: Vanhemmat, jotka haluavat lapsistaan NHL-tähtiä

Julkaistu: · Päivitetty:

Vanhemmilla on joskus valitettavan vinoutuneet pyrkimykset elää omia unelmiaan lastensa kautta. Pahinta on nähdä kurkku suorana perkelettä huutavat vanhemmat kiekkokaukalon laidalla, kun omaa mukulaa ei kohdellakaan niin kuin vanhemmat vaatisivat. Hyvät vanhemmat, älkää yrittäkö tehdä lapsistanne väkisin NHL-tähtiä. Tai edes SM-liigapelaajia. Antakaa heille vain mahdollisuus löytää oma intohimonsa liikuntaan ja tukekaa heitä sillä matkalla niin paljon kuin ikinä kykenette. Meillä itsellämme on kolme lasta: 2-vuotias poika sekä 4- ja 5-vuotiaat tytöt. He kaikki ovat aktiivisia liikkujia, urheilijoita, kiipeilijöitä, milloin mitäkin. Vanhin harrastaa balettia ja keskimmäinen telinevoimistelua kilparyhmässä. Nuorin lähinnä kiipeilee sekä juoksee aina ja kaikkialla. Jokainen on saanut valita lajinsa omasta tahdostaan. 4-vuotias tyttömme telinevoimisteluharjoitusten päätteeksi poseeraamassa. Tarjoamme lapsillemme mahdollisuuden löytää omat kiinnostuksen kohteensa liikunnasta. Olemme vaimoni kanssa tutustuttaneet lapsia useamman eri liikunnan pariin heidän ollessaan vielä konttausikäisiä. Olemme seuranneet, mistä asioista kukakin on kiinnostunut ja pyrkineet tukemaan heitä kehityksessä haluamaansa suuntaan. Emme kuitenkaan voi elää omaa unelmaamme lastemme kautta. Parasta, mitä voimme lapsillemme tarjota, on antaa heidän löytää omat unelmansa itse. Miksi vanhempien käytös on muuttunut junnukiekkoilussa? Tamperelaiset kiekkotähdet ovat tänä vuonna olleet ansoituneen aktiivisesti äänessä herättelemässä junnukiekkoilijoiden vanhempia nykytilanteeseen, jossa kiekkojunnujen vanhemmat pyrkivät tekemään lapsistaan väkisin NHL-tähtiä. Viimeisenä Raimo "Raipe" Helminen purkautui vanhempien käytöksestä  Ilta-Sanomissa , mitä ennen Janne Ojanen muun muassa samassa lehdessä . Mikä ajaa vanhemmat käyttäytymään näin? Kunnianhimo? Sosiaalinen paine? Kasvojen menetys, jos se oma poika ei olekaan jengin kirkkain tähti? Älkää ymmärtäkö väärin. Olen itsekin äärimmäisen kunnianhimoinen henkilö. Haluan antaa itsestäni kaiken siinä mihin ryhdyn. Kuitenkin, kun vanhemmille tulee tarve vaikuttaa lapsen liikuntaharrastukseen huutamalla kaukalon reunalla, on jossain menty pahasti pieleen. Tunteita pitää näyttää, tietenkin. Pelissä pitää olla fiiliksellä mukana, tietenkin. Mutta itse en olisi halunnut kokea tilannetta, jossa omat vanhemmat pauhaavat katsomossa kiroten valintoja, jotka eivät menneet heidän toiveittensa mukaisesti. Olen itse ollut aktiivinen urheilija koko elämäni ajan. Harrastin nuorena erityisesti jalkapalloa ja jääkiekkoa. Kilpatanssi tuli elämääni yläasteikäisenä ja akrobaattirokki yliopistoaikaan. Näiden lisäksi olen saanut harrastaa niin harmonikan soittoa kuin golfiakin. Monipuolisen kunnon ylläpitoa täydennän muun muassa juoksu- ja salitreeneillä. Olen todella kiitollinen omille vanhemmilleni siitä tuesta, jonka olen liikuntaharrastusten osalta saanut. Vähintään yhtä ison kiitoksen ansaitsee naapurin Pena, joka oli minulle kuin toinen isä kuljettaessaan meikäläistä muiden samanikäisten kanssa treeneihin ja peleihin silloin, kun oma isä ei ehtinyt. Joka kerta me muksut painoimme harrastuksissamme töitä täysillä. Joka kerta meillä oli hauskaa. Joka kerta vanhemmat olivat täysillä mukana mahdollistamassa kaiken tämän. Yhtäkään kertaa ei heidän tarvinnut olla komentamassa valmentajia, tuomareita tai muita lapsia huonoista valinnoista tai päätöksistä, ellei tämä työ kuulunut joillekin heistä esimerkiksi valmentajan tehtävissä. Minun ja Hannan akrobaattirokin kisaveto vuodelta 2009. Kilpailurheilijan urasta päättää vain lapsi itse On selvää, että liikunta tekee elämästä onnellisemman. Samoin uskon omien lastemme olevan onnellisempia, kun he ovat fyysisesti hyväkuntoisia. On äärimmäisen tärkeää antaa lapselle kaikki tarvittavat eväät terveelliseen elämään. Annetaan kuitenkin lasten itsensä päättää omista kilpaurheilu-uristaan. Sitä päätöstä ei voi yksikään vanhempi tehdä oman lapsensa puolesta. Oma uudenvuodenlupaukseni olkoon se, että pidän kiinni omasta linjastani tukea omien lastemme liikuntaharrastuksia heidän omista intohimoistaan käsin niin hyvin kuin siihen ikinä kykenen, ja annan heidän itsensä päättää omista kilpaurheilu-uristaan. Rauhaa, rakkautta ja liikuntarikasta vuotta 2015 kaikille! :) -Aleksi