Tänään on 24.04.2017 08:31 ja nimipäiviään viettävät: Pertti, Albert, Altti ja Albertina. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Tupinoita: Minimaissi

Julkaistu: · Päivitetty:

"The land of rad rides and tiny bananas" -L. Jouhten- Yhen yön jälkeen Costa Ricassa lähen tyrkkään takas kohti Managuaa. Busseissa on monesti avannepussien esittelijöitä, jotka kerää yleensä rahaa jotaki leikkaustaan varten. Tällä kertaa kerjäläinen kuitenki käärii esille ankarasti turvonneen jalkateränsä. Kinttu on laikukas möhkäle ja jalkapohja on puoleksi vereslihalla. Lähes kaikilta irtoaa muutama peso ukkoparalle. Ite jatkan Little Corn Islandille. Se on pala Nicaraguaa Atlantin puolella viitisenkymmentä kilsaa rannikolta. Saarella ei oo ainuttakaan autoa, mopoa tai muutakaan moottorilla liikkuvaa kapistusta. Pääkatu on puolisen kilsaa betonista valettua jalkakäytävää ja sähköä saa pistorasiasta iltapäivästä aamukuuteen, ku kylän generaattori on päällä. Rannikollekaan asti ei tuu tietä vaan loppumatka tehdään jokea pitkin veneellä. Aamukuudelta sateessa veneessä ymmärtää, miksi muilla matkustajilla on pitkät housut ja takit. Kuski alkaa kuitenki kohta syöttään isoa muovipressua reunimmaisille matkustajille. Ku pressun pää päätyy keulaan asti se siirtyy kädestä käteen sivuttain ja kohta kyyrötetään kaikki sen alla kuivassa ja lämpimässä. Mantereelta lähtee Maissisaarille isompi paatti kuulopuheiden mukaan kahdelta aamuyöllä. Pimeän ja aution sataman edustalla on mun lisäksi neljä henkilöä ennen kahta. Yks virittelee riippumattoa tolppien väliin ja itekki maltan laskea repun selästä. Viiden maissa noustaan varsinaiseen risteilijään. Paatti on pakattu aivan täyteen. Ruokaa, vettä, hedelmiä, moottoripyörä, kolme lehmää, jokunen kana ja muutaman neliön alueella riippumattoja kahdessa kerroksessa päällekkäin. Laivalla olevat lapset alkaa antaa ylen heti kättelyssä. Lehmät kaatuilee keinutuksessa toistensa päälle ja mylvii paniikissa. Kohta oon itekki totaalisen merisairas ja oksennan vartin välein. Keittiön ovella lentää sankka kärpäsparvi ja laidan yli tulevat aallot huuhtoo kannen laudotuksen alta lehmien läjät ja virtsat ja monen mahalaukun sisällön. Ystävällinen ukko tarjoaa paikkaansa riippumatossa. Meinaan jo nuokahtaa oksentelulta hetkeksi, ku vieressä parkkeeraava lehmä peruuttaa sopivalle hollille ja potkasee olkavarteen. Pakko paeta takasin hedelmäboksin päälle kyyköttään. Kanat on kuulemma unohtuneet auringonpaisteeseen ja kuolleet säkkiinsä. Niistä ei siis ole uhkaa. Toisesta vastaavasta laivasta on moottori mykistyny ja me otetaan se hinaukseen. Köysi napsahtaa kolme kertaa poikki, mutta vauhti onneksi hidastuu sen verran, että merisairaus hellittää viimisiksi tunneiksi. Tuijotan verestävin silmin, ku laivan viereen turkoosiin veteen ilmestyy uimaan delfiinejä. Wau. Minimaissi on niin lähellä klassista rantaparatiisia ku voi olla. Asukkaat on enimmäkseen mustia ja vääntää englantia tiukalla jamaica-aksentilla. Uin joka päivä palmurannalta muutaman sata metriä riutalle snorklaan. Ekalla lenkillä nään jopa pienen pohjahain. Muistelen jostain dokkarista, että lienevät vaarattomia, mutta puoltoistametrinen kala on joka tapauksessa kuumottava tuttavuus.

Avainsanat: ystävällinen ymmärtää yle vesi vauhti ukko uimaan totaalinen tiny sähkö sisältö silmä sade satama saari ruoka reppu raha pää päivä pimeä pieni pala pakattu paikka onni neljä neliö muutama musta muistella metri me malta lämmin lentää lehmä laskea lapsi land laiva käsi kylä kuski kuollut klassinen kilometri keittiö kansi kana kala iltapäivä housut henkilöä hedelmiä englanti eka edusta costa auto atlantti asukkaat antaa aamuyö aalto