Tänään on 23.03.2017 06:17 ja nimipäiviään viettävät: Akseli ja Axel. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Möysä: Kauriin jalka

Julkaistu: · Päivitetty:

Alkuviikosta kohtasin kaupungilla nuoruudenaikaisen ihastukseni. Ehkä hän jollainlailla tunnisti minut, ehkä hymyili ohittaessamme toisemme, en ole aivan varma.  Emme kait koskaan varsinaisesti seurustelleet, heilastelleet, kuten silloin sanottiin. Ehkä kävimme yhdessä jollain tanssilavalla, ehkä discossa (oliko niitä jo silloin), ehkä vain halasimme lavan takana. En muista tarkalleen. - Kuinka hänen hiuksensa olivatkaan harmaantuneet,  niiden runsaus, gloria, hopeoitunut. Askeleensa olivat käyneet kankeiksi, vartalo kumaraiseksi  – ehkä hänellä oli kaikki muistot useissa muovikasseissa, joita kuljetti mukanaan. Kuinka hänellä olivatkaan jalassa ne ajattomat teryleenihousut, hiukan nuhjaantunut tummansininen duffelitakki yllään,  kaulassa samanoloinen huivi kuin silloin joskus. Tovin kuluttua näin hänet istumassa ostoskeskuksen penkillä, kunnes nuorison ilakointi tai puhelinliittymienkauppiaat häiritsivät häneen vajonneita mietteitä, ja niin hän nousi, ryhdistäytyi ja katosi ihmisvilinään.  Eilen tapsin hänet uudelleen. Nyt hän oli - ikään kuin ei olisi tuntenut minua - istahtanut matkakeskuksessa tuolille pöydän ääreen, naposteli siinä muovikassistaan jotain evästä.  Katselin kuinka hän nukahteli siinä hetkittäin , havahtui , katsoi ympärilleen, kunnes mietteet tai uupumus taas vajosi häneen. Olin jo mennä tervehtimään, mutta matkakeskuksen vartijat ehtivät ennen minua ja hätistivät hänet liikkeelle pöytänsä äärestä. Ulko-oven kohdalla tiemme kohtasivat. Kuinka hoikka hän edelleen olikaan, häivähdys. Käsivartensa työntyessä hihansuusta ovenripaan, näin että ranteensa oli tuskin ison linnun tai metsäkauriin jalan paksuinen ja silmät jotka sekunnin murto-osan minuun katsoivat jo tähdenmuotoiset.

Avainsanat: hymyillä huivi gloria eilen penkki nuoriso murto muisto kaupunki jalka hän vartalo varma usea ulko sekunti pöytä