Tänään on 26.02.2017 03:31 ja nimipäiviään viettävät: Nestori, Ingvar ja Ingvald. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Antti Alanen: Film Diary: Kinetta

Julkaistu: · Päivitetty:

Κινέττα. GR 2005. PC: Haos Film, Baby Films, Modiano, Top Cut, Stefi Productions. P: Athina Rachel Tsangari. D: Yorgos Lanthimos. SC: Yorgos Lanthimos, Yorgos Kakanakis. CIN: Thymios Batakakis – 35 mm – 1:1.66. PD: Anna Georgiadou. Cost: Caroline Koener. Make-up: Sissiy Petripulou. ED: Yorgos Mavropsarides. S: Stefanos Efthymiou. C: Evangelia Randou, Aris Servetalis, Kostas Xikominos, Youlika Skafida (victim), Ektoras Kaloudis. 95 min     2K DCP of 98 min from Haos Film with English subtitles viewed at Cinema Orion, Helsinki (New Greek Film), 12 Jan 2017 IMDb synopsis: " At a Greek hotel in the off-season, a chambermaid, a man obsessed with BMW cars, and a photo-store clerk attempt to film and photograph various badly re-enacted struggles between a man and a woman. " I fail to relate to this film. The meta approach, the people avoiding to live their own lives. The low budget quality used as a means of expression. OUR PROGRAM NOTE BY PASI NYYSSÖNEN Kinetta on ensimmäinen elokuva jonka Yorgos Lanthimos tunnustaa kokonaan omakseen. Sitä edeltänyt, yhdessä Lakis Lazopouloksen kanssa ohjattu komedia My Best Friend (Okalyteros mou fios, 2001) jäi vähäiselle huomiolle niin Kreikassa kuin kansainvälisestikin. Kreikassa sitä näytettiin vain yhdessä teatterissa, mutta ulkomailla se sai kohtalaisesti festivaalinäkyvyyttä mikä teki Lanthimoksen seuraavien elokuvien tekemisen aavistuksen helpommaksi. Kinettan tapaan myös ne tehtiin muutamien ystävien avulla ja hyvin vaatimattomilla budjeteilla. Lanthimoksen Dogtooth (2009) sijoittuu suljettuun tilaan, varakkaan perheen kartanoon jonka ulkopuolella oleva maailma pyritään häivyttämään mahdollisimman tarkkaan. Samankaltainen, tarkkaan rajattu tapahtumapaikka koski myös aiempaa Kinetta-elokuvaa. Se sijoittuu lomasaarelle josta turistit ovat talven myötä kaikonneet ja jäljelle ovat jääneet ainoastaan saaren kolme asukasta. He yrittävät saada ajan kulumaan tutkimalla saarella mukamas tapahtuneita rikoksia. Siviiliasuinen poliisi, joka on heikkona kasettinauhureihin, autoihin (erityisesti BMW:n viimeisimpään malliin), ja venäläisiin naisiin keskittyy tutkimaan alueella vastaikään tapahtuneita murhia. Hän värvää apureikseen valokuvaliikkeen osa-aikaisen myyjän ja nuoren, hotellin vastaanotossa työskentelevän naisen, jonka tehtävänä on näytellä murhattuja naisia. Kevään ja uusien turistien saapuessa he katoavat. Samankaltainen roolipeliasetelma toistuu Lanthimoksen seuraavissa ohjaustöissä. Elokuvassa Alps (2011) yritys tarjoaa surupalveluja läheisensä menettäneille. Sen kuolleeksi henkilöksi muuntautuneet työntekijät ilmestyvät paikalle hautajaisiin. Tarkoituksena on lievittää henkilön poismenon aiheuttamaa tuskaa ja pitää edesmenneen vielä hetken elävänä läheistensä keskellä. Kinettassa on hyvin niukalti dialogia ja ajoittain elokuva vaikuttaakin suorastaan mykkäelokuvalta. Lanthimoksen vakikuvaajaksi sittemmin jäänyt Thymios Batakakis käyttää laajakulmaobjektiivia ja asetelmallisia kuvakompositioita yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden vaikutelman saavuttamiseksi. Usein Lanthimos täyttää koko kuva-alan tyhjällä tilalla, mikä kuvastaa elokuvan henkilöiden omaa henkilökohtaista tyhjyyttä. Kehnosti näytellyt murhajaksot tuntuvat olevan Kinettan henkilöiden ainoa väylä saada merkitystä muutoin tyhjään elämäänsä. Ne luovat heille mahdollisuuden luoda jotakin sen sijaan, että he vain ajelehtisivat passiivisina elämänsä läpi. Kinettan kolmesta henkilöstä nainen vaikuttaa olevan se, joka on kaikkein selkeimmin etääntynyt kaikesta inhimillisestä kanssakäymisestä. Työssään hän siivoaa erilaisiin sosiaalisin ryhmiin kuuluvien ihmisten jälkeensä jättämän kuonan, mutta hän itse ei kuulu mihinkään yhteisöön. Paradoksaalisesti kuolleen ihmisen esittäminen on hänelle ehkä ainoa keino todistaa olevansa olemassa. Mutta silläkin on hintansa, hänessä kehittyy pakkomielteinen kiinnostus kuolemaan. Kinettassa ei ole Lanthimoksen myöhemmissä elokuvissa satunnaisesti esiintyvää keventävää mustaa huumoria. Lanthimos on kuvannut Dogtoothia ”tarinaksi henkilöstä joka yrittää paeta fiktiivisestä maailmasta”, ja Alpsin päähenkilöt puolestaan pyrkivät uppoutumaan keinotekoiseen maailmaan. Näistä poiketen Kinettan henkilöhahmot rakentavat maailmaansa niin pakkomielteisesti, etteivät he pysty vielä ahdistumaan siitä, että he eivät voi sulautua siihen eivätkä myöskään paeta sitä. – lähteiden pohjalta Pasi Nyyssönen 12.1.2017