Tänään on 21.08.2017 22:43 ja nimipäiviään viettävät: Soini, Veini ja Sven. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Sukututkijan loppuvuosi: 3. tieteen päivä

Julkaistu: · Päivitetty:

Perjantaina tieteen päivillä aloitin sessiossa Maan rajoihin puristettu historia . (Se kuvattiin, lisään linkin kun on julkaistu verkkoon. Pliis, lopettakaa katsominen ennen yleisökysymyksiä.) Pertti Haapala alusti toteamalla, että usein puhutaan/kirjoitetaan huolimattomasti Suomesta toimijana niin, että "syntyy mytologinen maailmanhistorian toimija" ja "olimme olemassa ennen kuin meitä oli". (Kuva Fyren 18/1906) No, mitä oli, kun ei ollut Suomea? Tapio Salmisen mukaan niin paljon, ettei hän ehtinyt kaikkea kunnolla selittääkään. (Hyppään itse yli kartan, vaakunat ja herttuat.) Ensin oli 1000-luvun alussa yksittäisiä mainintoja maasta ja maakunnista käsikirjoituksissa ja riimukivissä. Sitten piispa ja Turun hiippakunta, kun maallista hallintoa edustivat vielä sinettimaakunnat. Tähän aikaan puhuttiin Itämaista monikossa ja 1400-luvun alussa Itämaasta. Vuoden 1442 Kristofferin maanlain sanotaan koskevan Turun hiippakuntaa ja kahta (eteläinen ja pohjoinen) Suomen laamannikuntaa. Lopulta Kalmarin unionin aikana hallinto laitetaan uusiksi ja aletaan käyttää nimeä Finland Ruotsiin kuuluvasta alueesta "meidän puolellamme" Itämerta. Mistä päästiin näppärästi Petri Karosen peruskurssiin aiheesta Ruotsi-Suomi. Minullahan on ollut sen kanssa hieman haasteita ja kun nyt sain kaipaamani ammattilaisen asiaa selittämään kuuntelin kuin piru kirkonmenoja. Karosen selvityksen mukaan termin todennäköisesti keksi E. G. Palmén, joka käytti sitä Oma maa -kirjoissa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Vänkyrä kun olen, niin tein haun digitoitujen sanomalehtien puolelle, jossa varhaisin löytämäni esiintymä on Uudessa Suomettaressa 18.8.1895 . Vaikka Karosen mukaan Ruotsissa termiä on alettu käyttää ahkerammin vasta 2000-luvulla aikaisin löytämäni esiintymä on Göteborgspostenista 3.11.1865. Mutta samapa tuo, kun on kerran väärin kumminkin. Karonen pääsi lopuksi Ruotsin luonteeseen konglomeraattivaltiona. Olin täysin kärryillä kun hän puhui vakioilmaisusta "Sverige och Finland" (ks. yllä linkitetty blogiteksti). Uutta minulle oli, että tätä vastasi "rike och storfurstendome". Olin kuvitellut Suomen sentään kuuluneen valtakuntaan! Mutta ei. Aivan lopussa Karonen esitti tulkinnan, että jos Ruotsi-Suomi tarkoittaa jotain, niin se on Ruotsin (=valtakunta+suurruhtinaskunta) ydinalue eli jättää ulkopuolelle Norrlannin, Lapin, Pohjanmaan ja eteläisen Ruotsin (en tarkoita Pommeria). Tässä logiikassa en pysynyt kärryillä, mutta jatkossa a) en (tietenkään) käytä sanaa Ruotsi-Suomi, sillä se paljastaisi sivistymättömyyteni b) enkä enää käytä ilmaisua Ruotsin valtakunta kuvitellen, että tämä kattaisi Suomen. Lopuksi Pertti Haapala puhui Suomen talouden noususta 1800-luvulla osana kansainvälistä taloutta ja totesi, että samalla kuin Suomi kansanvälistyi ja modernisoitui oli kansallinen historia ja taide kovassa nousussa. Ehkä ristiriitaista, mutta ääneen jäi sanomatta, että sekin oli kansainvälinen trendi. Iltapäivällä, laitettuani juuri paneelikeskustelut pannaan, menin kuuntelemaan Inkeri Koskisen joihtamaa paneelikeskustelua Suomen kuvitteellisesta historiasta. Tarpeeksi aikaa ja hyvät puhujat (Ulla-Maija Forsberg, Seppo Knuuttila ja Derek Fewster) takasivat helmiä jopa yleisön innokkaan osallistumisen lomassa. (En pitänyt suutani kiinni minäkään.) Koskinen yritti useammalla kysymyksillä vierittää vastuuta tutkijoille. Että verkossa pitäisi olla vapaasti uutta tutkimusta. Että pitäisi osallistaa. Näihin ei tartuttu. Knuuttila totesi (mielestäni oikein) ettei ongelmana ole tiedon saanti, vaan pitäisi miettiä kuvitteellisen tuottajien motivaatiota ja intentiota. Fewster mainitsi historiantutkimuksessa osallistajana Jorma Kalelan, mutta sanoi, ettei tämän malli juurtunut. Jälleen kerran todettiin, ettei tutkimus löydä lukijoita vaan tieto menee paremmin perille romaaneina. Tätä kommentoi kitkerästi yleisöstä ainakin Jukka Korpela. Muistiinpanoissani on toisessa kohtaa Knuuttilan kuvausta Jalmari Jaakkolan ja Kaarle Krohnin yhteistyöstä, joka tuotti "niin hurmaavaa tulkintaa" rautakauden Suomesta ettei siihen purrut aikalaiskritiikki ja kuva jäi elämään sadaksi vuodeksi. Olisikohan mahdollisesti niin, että tavalla esittää asia on merkitystä viestin perillemenolle? Internet oli tietenkin taas kaiken pahan alku ja juuri. Viis siitä, että Knuuttila aloituspuheenvuorossaan mainitsi nakkilalaisen Verneri Ruususen tarjonneen 1892 SKS:lle keräämäänsä uutta länsisuomalaista Kalevalaa, jonka hän oli kirjoittanut omalla pikakirjoituksellaan. SKS ei halunnut rahoittaa puhtaaksikirjoitusta. (Ruususesta ei muuten löytynyt pikaisella internethaulla mitään tietoa.) Hupaisasti (minun näkökulmastani) esillä olivat amatöörejä enemmän Ihan Oikeiden Tutkijoiden lapsukset heidän eksyessään osaamisalueensa ulkopuolelle. Haavio etymologiaan ja Klinge muinaisuuden merivaltoihin.

Avainsanat: jukka internet hän historia hiippakunta helmi hallinto finland eteläinen esittää ammattilainen alku aihe kuva maailmanhistoria maa lukija loma lappi käyttää kuvaus kuvata kuunnella koskinen kirj keksi kartta kansallinen kansainvälinen kalmari kaarle yleisö yhteistyö vuosi verkossa verkko valtakunta ulkopuolella tässä tutkimus tutkija turku tuottaa tulkinta trendi jättää juuri todeta toukokuu tieto tiede tarkoittaa tapio talous taide suomi seppo selvitys ruotsi rahoittaa päivä pysyä puhua pohjanmaa piru piispa petri pertti paha mytologinen motivaatiot mitä miettiä malli maija