Tänään on 24.11.2017 03:54 ja nimipäiviään viettävät: Lempi, Lemmikki, Sivi ja Siv. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

SCEVES ELIUNTS: Alankomaiden alasajo - Hyväuskoisten hölmöjen maa

Julkaistu: · Päivitetty:

Kirjan taustasta Tämä kirja, “De ondergang van Nederland - Land der naieve dwazen”, on julkaistu Hollannissa hollanninkielisenä vuonna 1990. Kirjan tekijä on Mohammed Rasoel - joka on salanimi. Kirjasta on olemassa myös englanninkielinen versio, "The Downfall of the Netherlands - Land of the Naïve Fools", joka eräiden tietojen mukaan olisi ilmestynyt vuonna 1992. Kirjan alkuperäinen kieli on ilmeisesti hollanti – toisaalta eräistä nettilähteistä saa myös sen käsityksen, että alkuteksti olisi englanninkielinen ja muiden kuin kirjoittajan toimesta tai tuella käännetty hollanniksi Hollannin markkinoita varten. Kiintoisaa - mutta tällä kieliasialla ei ole kirjan tarinassa suurtakaan merkitystä. (Sen tarkistamiseen, kuinka hyvin kirjan hollannin- ja englanninkieliset laitokset vastaavat toisiaan, minun kielitaitoni ei riitä.) Kirja herätti Hollannin kaltaisessa, monikulttuurisuuteen ja sen edistämiseen vihkiytyneessä maassa suuttumuksen myrskyn – poliittisesti korrekteissa hollantilaispiireissä ehkä rajummankin kuin Hollannin muslimien keskuudessa. Poliisityöskentelyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että kirjoittaja oikeasti on Hollannissa asuva, pakistanilaista syntyperää oleva kabareetaiteilija nimeltä Zoka F.. Mistään lähteistä en ole onnistunut löytämään hänen koko nimeään – syy lienee hänen suojelemisensa / suojautumisensa Salmon Rushdien kohtalolta. Joulukuun 16 päivänä vuonna 1992 Zoka F. tuomittiin 2000 Hollannin guldenin sakkoihin. Hollantilainen oikeusistuin katsoi tulleen todistetuksi, että hänen salanimellä “Mohammed Rasoel” julkaisemansa kirja “De Ondergang van Nederland”, oli rasistinen pamfletti ja kirjoitettu pelkästään vihan lietsomisen tarkoituksessa. Päätöstä seurasi massiivinen ja hyvin julkinen poliittisen korrektiuden näytös, jonka yhteydessä kirja vedettiin pois kirjakauppojen hyllyiltä kautta koko Hollannin, ja sen jälkeen pian unohdettiin. Oikeusjutun alullepanija oli Hollannin Anne Frank-säätiö. Tuomionsa kuultuaan Zoka F. totesi: “Se todistaa, että kirjani sanoma on totta, että hollantilainen yhteiskunta on muuttumassa ja tulossa vähemmän sallivaksi. Mielipiteen vapaus on jo lakannut olemasta. En syytä tuomaria, hän on miellyttävä mies, mutta varsin tyhmä ja naivi, kuten useimmat hollantilaiset. Muslimeilla on lupa huutaa : “Tappakaa Rushdie!”. Kun muslimit TV:ssä sanovat, että kaikki hollantilaiset naiset ovat huoria, se on sallittua. On naurettavaa ja skandaalimaista, että minä joudun oikeudessa vastaamaan muslimien syrjimisestä”. Tämä kirja on julkaistu vuonna 1990, joten se on mitä ilmeisimmin kirjoitettu 1980-luvun lopulla. Seuraavassa on lyhyt yhteenveto maailmantapahtumista, jotka olivat (ilmeisesti) tämän kirjan kannalta merkityksellisiä, noin 17-18 vuotta sitten. Kirjoittamishetken suhteen 'tulevaisuudessa' oleviin tapahtumiin viitatessa käytetään kursiivia. Iranin uskonnollinen johtaja ja maan islamilaisen hallinnon perustaja Ajatollah Ruhollah Khomeini kuoli kesäkuussa 1989, hallittuaan Irania siihen mennessä yli 10 vuotta. Hänen kaudellaan nähtiin mm. ns. 'panttivankikriisi' (4.11.1979 - 20.1.1981) iranilaisten pitäessä USA:n lähetystön henkilöstöä piritettynä 444 päivän ajan. Khomeinin aikana käytiin myös pitkä ja verinen Iranin ja Irakin sota (1980 - 1988), jossa USA tuki Saddam Husseinin Irakia. Sodan päätyttyä Saddam valmisteli Kuwaitin valtausta, joka tapahtui elokuussa 1990, ja joka johti ns. 'Ensimmäiseen Persianlahden Sotaan' vuonna 1991. Salmon Rushdien kirja 'Saatanalliset Säkeet' julkaistiin Englannissa 26.9.1988. Kirja kuohutti islamilaista maailmaa ja väkivaltaiset mellakat ja terroriteot useassa maassa vaativat lukuisia kuolonuhreja. Mellakoita tapahtui myös Euroopassa. Ajatollah Khomeini julkaisi 14.2.1989 fatwan, jossa velvoitti maailman muslimit teloittamaan Rushdien. Eräät iranilaiset uskonnolliset järjestöt lupasivat Rushdien teloittamisesta rahapalkkion, jonka määrää myöhemmin on useaan otteeseen korotettu. Tämän kirjan kirjoittamisen aikoihin on Rushdien juttu ilmeisesti ollut kuumimmillaan, onhan kirjoittaja omistanut aiheelle kokonaan oman lukunsa, ja muuallakin kirjassaan viittaa siihen. Juttuun liittyneet levottomuudet olivat nykyeurooppalaisten ensimmäinen 'totuuden hetki' islamin suhteen - johtaen tosin vain lisääntyneeseen 'poliittiseen korrektiuteen'. Tämän kirjan tekijän vuonna 1992 saama sakkotuomio sekä hollantilaisen sananvapauden mitätöiminen nimenomaan tämän kirjan kohdalla on nähtävä myös tätä taustaa vasten. Salmon Rushdien teloitustuomio on edelleen voimassa. Iranin islamilainen hallinto vahvisti sen uudestaan vuonna 1998 ja viimeksi vuonna 2005. Iranilaisten lupaama palkkio hänen päästään on viimeisimpien tietojen mukaan 2,8 miljoonaa USA:n dollaria. 1980-luvun lopulla Euroopan Yhteisö (nykyinen Euroopan Unioni) oli jo voimissaan, käsittäen 12 jäsenmaata : Alankomaat, Belgia, Englanti, Espanja, Irlanti, Italia, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa ja Tanska. Joukossa olivat lähes alusta pitäen kaikki entiset eurooppalaiset siirtomaavallat, ja poliittisen ilmapiirin ollessa jo 1960-luvun lopulla vahvan vasemmistolaisen 'kolonialismi-syntitaakan' sävyttämä, hallitsematon maahanmuutto Eurooppaan oli jo voimakasta. Aluksi entisistä siirtomaista, 1980-luvulla jo mistä tahansa kehitysmaista, ja keitä tahansa. On kuitenkin muistettava, että 1980-luvun lopulla muslimien määrä Hollannissa oli ehkä kolmasosa nykyisestä. Tämän kirjan tekee erityisen kiinnostavaksi se, että sen kirjoittaja on muslimi, joka (omien sanojensa mukaan) on laajalti liikkunut sekä islamilaisessa maailmassa että länsimaissa. On kiintoisaa ja ajatuksia herättävää lukea, millainen oli hänen lapsuutensa islamilainen kasvuympäristö, ja miten hän kokee Hollannin yhteiskunnan ja hollantilaiset ihmiset. Kirjoittajan islamilaisuus antaa myös painoarvoa hänen näkemyksilleen islamilaisuudesta ja sen etabloitumisesta Eurooppaan. Tämän kirjan kirjoittamisen ajankohdasta on jo kulunut noin 17 vuotta. Nyt on nähtävissä, että kirjoittajan tuolloin esittämien skenaarioiden ensi vaiheet ovat jo toteutuneet. Muslimien eristäytyminen, heidän syrjivät pyrkimyksensä kristillisyyttä ja eurooppalaista tapakulttuuria kohtaan, heidän sananvapauteen kohdistetut hyökkäyksensä ja veriset terrori-iskunsa Euroopassa ovat jo lähes arkipäivää. Kirjan skenaarioiden ainoa virhe näyttäisi olevan niiden esitetty aikataulu - toteutuminen on aikaisempaa. Sen valossa voi ajatella tulevaisuutta - vaikka huomiotamme yritetäänkin nyt kiinnittää ilmastonmuutokseen... Lukekaa ja ajatelkaa. Espoossa, Nuutin päivänä, vuonna 2007 Julkaisija Aiheeseen liittyviä linkkejä Kirjan englanninkielinen alkuteksti Kirjan hollanninkielinen alkuteksti Wikipedia : The perdition of the Netherlands Wikipedia : Islam in the Netherlands Artikkeli kirjan synnystä ja sisällöstä (englanniksi) Beheading Nations: The Islamization of Europe’s Cities In Praise of the First and Second Amendments Patrick Sookhdeo about Muslims in Britain Multiculturalism in Canada The Satanic Verses - timeline of events Alankomaiden alasajo Hyväuskoisten hölmöjen maa Kirjoittanut Mohammed Rasoel Julkaistu Hollannissa vuonna 1990 Englanninkielestä suomennettu vuonna 2006 Esipuhe Poliittisten ja sosiaalisten olojen käytyä hänelle kuumiksi, tämä syntyjään islamilainen kirjailija pakeni kotimaastaan ja matkusteli sen jälkeen joitakin vuosia, ennen kuin löysi turvapaikan Euroopasta. Koska hän on tavallaan elänyt kaksi elämää, joista toisen Alankomaissa, hän pystyy tarkkailemaan hollantilaisia, heidän ihastuttavaa käytöstään, harhautunutta optimismiaan ja vääränlaista haluaan vastuullisuuteen - näkökulmasta joka hollantilaisille itselleen on sokea. Kirjoittaja osoittaa, että elleivät hollantilaiset tarkista politiikkansa muslimien suhteen ja muuta sen kurssia täysin toiseksi, he tulevat jäämään islamilaisen kulttuurin alistamiksi. Pahimman toteutuessa hollantilaiset eivät voi muuta kuin myöntää, että he kirjaimellisesti vain antoivat jo valmiiksi pienen maansa pois. Hän valaisee aihetta eri näkökulmista osoittaen selkein esimerkein, kuinka nyt kaukaiselta spekulaatiolta vaikuttava skenaario on itse asiassa toteutumassa jo lähitulevaisuudessa. Ketkä tahansa lukevatkin tämän kirjan ajatuksia ihmiskunnan kehityksestä, syrjinnän eri lajeista ja hollantilaisten hyväuskoisuudesta, sekä yksityiskohtaisia kuvauksia muslimien mielenlaadusta - jota mielenlaatua valaistaan otteilla Koraanista “Ketkä ovat teitä vastaan, tappakaa heidät” - eivät voi olla arvioimatta uudelleen yhteiskuntasuhdettaan muslimeihin. Sen ohella he voivat nähdä itsensäkin uudella tavalla : kirjoittajan silmin. Kirjoittaja - kenties siksi, että oikeastaan kirjoittaa itseään vastaan - taas voidaan nähdä varsin puolueettomana. Sivuhuomautuksena todettakoon, että kirjoittaja salaa todellisen identiteettinsä ja kotipaikkansa, koska ei halua tehdä samaa virhettä kuin kirjailija Salman Rushdie. Johdanto Tietoni kansojen käytöksestä ja ihmisryhmien välisistä eroista eivät ole ainoastaan parinkymmenen vuoden kiinnostuksen ja yhtä monen vierailemani maan ansiota, vaan niihin on oma ansionsa myös eräällä apinalla, joka minulla aiemmin oli. Se oli seuralainen, joka opetti minulle, että kaikki asiat eivät kaipaa vaikeita selityksiä. Kaveri, joka peilin kohdattuaan oli ensin innostunut uudesta apinasta ja katseli peilin taakse löytääkseen sen, kykenemättä ymmärtämään kuinka tyhjiä peilit oikeasti ovat. Mitä tulee esipuheessa mainittuun kirjan näkemyksellisyyteen, niin vaikka minulla ehkä on etua siitä, että en ole hollantilainen, kirjoitan tietoisena siitä, että tämä kirja myös kertoo, mitä monet painostetut ja hiljennetyt hollantilaiset todella ajattelevat. Haluan todeta, että minulla ei täysin riippumattomana henkilönä ole mitään siteitä Alankomaihin, islamiin tai minkäänlaisen muuhunkaan organisaatioon. Kirja tulee antamaan vaikutelman, että yleistän jatkuvasti - ja mahdollisesti myös vaikutelman, että olen itse täysin vakuuttunut olevani oikeassa. Kirja on kuitenkin sen laatuinen, että välttääkseni monotonista, toistavaa selittelyä yleistän reilusti jotkut “heiksi” - tarkoittamatta tietenkään joka ainoaa ryhmän jäsentä - sekä esitän jyrkkiä, selkeitä mielipiteitä kuvittelematta olevani ehdottoman oikeassa. Voi vaikuttaa hassulta, että kirjoitan omiani vastaan, mutta ei se niin outoa ole. Onhan niinkin, että jos hallitus päättää rakentaa rautatien suoraan Woensdrechtin läpi, niin kyläläisten protestointi on täysin odotettua - mutta todella puolueetonta olisi, jos rakennustyön suorittava yrityskin esittäisi vastalauseensa. Varhaiset vuoteni Synnyin tavallisista muslimivanhemmista tavalliseen muslimikansakuntaan elääkseni elämäni ja tehdäkseni juttuja, jotka eivät olisi epätavallisia kenenkään islamin keskelle eksyneen satunnaisen puolisokean tekemiksi. Siis potkimaan, kirkumaan ja uhittelemaan kuten muutkin muslimit. Vajosin polvilleni lausumaan rukouksia, joissa oli välillä sellaisiakin sanoja jotka ymmärsin, ja otin osaa moniin toimiin, kuten kerrankin erään vuohen kanssa, jonka kurkkua leikkasin auki hitaasti, vanhempieni pitäessä sitä maata vasten estäen sen rimpuilua. Siskoni oli kotona ainoa minua nuorempi, liian nuori ollakseen avuksi, ja minä tunsin jo hyvin säälimättömyyden periaatteet. Hän kysyi minulta voisiko hän mennä ulos, minkä välitin seuraavalle ja asia meni ylöspäin aina vanhimmalle veljelleni, joka oli 25-vuotias, ja joka sitten kysyi asiaa isältäni. Ollessani 12–vuotias isäni osti minulle He-Manin. Se oli ilmanpaineella toimiva ase, jota olin kauan toivonut. Lähdin heti harjoittelemaan ja ympäröivien kylien kautta kulkeneen matkan jälkeen, johon muut lapset ottivat kanssani osaa, palasin kotiin mukanani pinot varpusia, variksia ja oravia, sekä liskoja kiinnitettynä köydellä polkupyöräni perään. Pyssyni oli parempi kuin ystävilläni, mutta ei tarpeeksi vahva tappamaan kissoja ja koiria. Kissan sai kuitenkin hyppäämään äkkinäisesti korkealle ilmaan ja koiran ulvaisemaan tuskasta - nauraen katselevan naapuruston suureksi iloksi. Kotona sain kehuja tarkkuudesta isältä, mutta en niinkään äidiltä, joka veteli minua ympäri korvia, koska olin liannut vaatteeni. Hänen ei olisi oikeasti pitänyt olla niin tiukka, koska meillä oli palveluksessamme pyykkäri, eikä hänkään saanut kepistä joka kerta, kun vaatteet olivat jääneet huonosti pestyiksi. Koulussa rystysiini rikottiin muutama keppi ja kotona taidettiin rikkoa vielä useampi, kunnes eräänä päivänä isäni sai minut kiinni tupakoinnista ja päätti rangaista minua sen verran kovin, että palkkasi asialle ammattipiiskurin. Mutta miksi valittaisin? En sentään huutanut niin kovaa, että neljän talon päässä asunut poika olisi sen kuullut, kuten itse kuulin hänen huutonsa silloin, kun hän oli jäänyt kiinni lihan pihistämisestä pannulta. Kärsin myös vähemmän kuin englantia mumiseva kristitty, joka lapsista oli niin hauska, että he heittelivät häntä kivillä minne tahansa hän menikin. Hän vuosi verta jatkuvasti, minä en. Toisaalta hän oli yksi niistä monista poikkeuksista, jollaisia olivat rammat, idiootit ja sokeat, joita ei niitäkään säästelty. Paikalliset viranomaiset, joiden tehtävä oli huolehtia villikoirista, eivät tarvinneet kiviä. Varustautuneena pitkävartisilla rautakoukuilla he ympäröivät koiran. Yksi hiipi sen taakse ja iski koukun sen lonkkaan nopealla liikkeellä. Vinkuva koira oli huvittava näky, eikä ihme, koska se ihmetteli mitä pahaa se oli tehnyt saadakseen sellaisen kohtalon - ja sitten he menivät jonnekin lopettamaan sen koiranelämän. Koirat, jotka olivat syventyneitä yhtymään tosiinsa, saivat harvoin hoidettua hommaansa loppuun. Siitä pitivät huolen naapuruston miehet, naiset ja lapset, jotka kokivat näyn niin vastenmieliseksi, että yksinkertaisesti murskasivat koirien kallot kepeillä. Kuinka paljon myötätuntoa voi valittava koira odottaa ihmisiltä, joiden oma elämä on pelkkää valitusta? Eräänä sunnuntaisena iltapäivänä - jos oikein muistan - istuin pikkusiskoni ja äitini välissä ympärillämme kolmesataa ihmistä, jotka myös istuivat ja he kaikki itkivät. Lapsi, äitinsä ainoa, oli kuollut liikenneonnettomuudessa, jota todistivat vielä useammat itkijät kaupungin kolmessakymmenessä muussa elokuvateatterissa. Samaan aikaa kaupunkien välinen juna oli lähdössä eikä sielläkään puuttunut kyyneleitä, vaan koko asema itki. Ymmärrettävää, sillä rakkaat olivat lähdössä pois joskus jopa niinkin pitkäksi ajaksi kuin kolmeksi kuukaudeksi. Yhtä varmasti kuin junat kulkivat, oli myös teitä ja autoja, ja itse olin kymmenen opettellessani ajamaan polkupyörällä. Saavuin hyvällä nopeudella mutkaan, menetin otteen ohjaustangosta ja törmäsin jalankulkijaan, ja molemmat kaaduimme. Verenvuotoni oli varmaankin syy, joka sai hänet lopettamaan jo parin iskun jälkeen. Eikä tuo ollut mitään verrattuna autokolareihin, jotka aiheuttivat paljon enemmän rähinää kuskien kesken kuin luunmurtumia. Ainoat isompia vahinkoja aiheuttavat kolarit tapahtuivat bussien välillä kapeilla, pölyisillä teillä kummankin kuskin ollessa liian itsepäinen väistääkseen ensin. Kerran eräällä bussilla, joka onnistui pääsemään perille, saapui serkkumme vierailulle lomansa ajaksi. Hänellä oli okkulttisia kykyjä - ainakin hän väitti niin - ja joskus hän joutui riivaajien valtaan, jolloin hän meni sekaisin ja rupesi oudosti kouristelemaan.Muutamassa päivässä oltiinkin tuossa pisteessä ja näimme hänen kierivän piikkipensaassa ja vuotavan verta. Viikkoa myöhemmin siskoamme uhkasi sama henki, riivaten nyt hänen sieluaan serkkumme sielun sijaan. Näin serkkumme sanoi - ja pyysi meitä rukoilemaan, vartioiden kaikkia ovia - samalla, kun hän vartioisi siskoa. Sinä yönä hän yritti maata siskoni, mikä olikin hänen lomansa loppu. Oma lomanikin loppui kerran kesken - ja melkein ikuisesti. Kävelin eräällä kujalla kengät jalassa tajuamatta olevani moskeijassa. Suuri käsi tarttui kaulukseeni, ja ennen kuin ymmärsin mitä oli tapahtumassa, minua piteli kolmekymmentä miestä puun alla yhden ollessa hakemassa köyttä johon minut hirtettäisiin. Onneksi eräs rikas ystävä sattui kulkemaan ohi ja vaati, että heidän oli päästettävä minut, sillä muuten hän uhkasi lähettää poliisit polttamaan heidän talonsa. Niin kului taas yksi päivä. Selvittyäni tuosta - melkein kuumuudesta pyörtyneenä - menin paikkaan, jonne ihmiset saapuivat ruokkimaan pyhää krokotiilia saaden siten syntinsä anteeksi. Olisin mennyt sinne jo päivää aikaisemmin, mutta poliisi oli pidättänyt minut luvattoman dokumentin, eli maan tiekartan hallussapidosta. Joka tapauksessa jokainen pisti vuorollaan palan lihaa krokotiilin kitaan, jota paikan vartija piti ammollaan. Minulle kerrottiin, että aiemmin krokotiileja oli ollut kaksi. Yleensä ne eivät olleet nälkäisiä, joten liha täytyi tunkea alas krokotiilin kurkusta kepillä. Siksi toinen oli kadonnut. Kuollut krokotiili oli luonnollisesti harvinaisempi kuin kaikki kuolleet muulit, koirat, kissat ja satunnaiset vauvat, joita mätäni slummeissa. Mutta aina tuoreena ja valmiina oli kykymme valehdella. Koulussa, kotona tai kaduilla, kaikkialla valhe oli aina päivittäisen elämämme perusta. Jos kysyttiin kulkusuuntaa, nimeä, mitä työtä isämme tekivät, paljonko maksoimme jostakin, tulimmeko mahdollisesti bussilla, olisimmeko nälkäisiä, jopa lääkärin kysyessä mikä paikka oli kipeä, niin jokaiseen kysymykseen keksimme vastaukseksi jonkin sopivan valheen. Emme ainoastaan siksi, että valheesta oli tullut toinen luontomme - usein itsekin uskoimme valheemme edes tajuamatta niitä sellaisiksi - vaan myös siksi, että pelkäsimme maineemme menetystä. 'Hävitimme' pikaisesti sukulaisemme, koska käytimme heidän kuolemiaan tekosyinä myöhästymisiimme. Jälkeenpäin 'kuolleet' sukulaiset kuitenkin ylistivät nerokkuuttamme valehtelemisen taidossa. Ainoa tilanne, jossa valheitamme ei arvostettu, olivat ne hetket, kun koulujen kokeiden tulokset saatiin ja niistä piti keskustella. Huonot arvosanat merkitsivät kovia käsiä, kenkiä ja keppejä. Noihinkin oli kyllä keinonsa, joista yhtä yksi veljistäni käytti menestyksekkäästi : Hän lahjoi itsensä läpi viiden kouluvuoden läpäisemättä kertaakaan oikeasti yhdenkään luokan kokeita. No joo - lahjonta ja fiksuus olivat oikeastaan sama asia, ja vain hölmö olisi jättänyt poliisin lahjomatta, kun vankilan saattoi välttää pikkurahalla. Rikkaat ihmiset eivät näihin tilanteisiin joutuneetkaan, koska jos poliisi olisi pysäyttänyt rikkaan vaikkapa ylinopeudesta, poliisilla olisi ollut vain kolme vaihtoehtoa : vaipua polvilleen ja pyytää anteeksi, menettää työnsä, tai menettää nenänsä. Eurooppalaisten turistien ei tarvinnut olla rikkaita nauttiakseen ylimääräisestä statusarvosta ja hyväuskoisina he muodostivat meille helpon kohteen. Yksi temppumme oli lähestyä heitä ja kehottaa heitä pitämään tarkka huoli tavaroistaan. Sillä lailla saimme ylimääräistä luottamusta - ja ensimmäisen tilaisuutemme tullen turisti sai heittää hyvästit matkatavaroilleen. Mutta nuo nyt olivat vain kepposia. Isoimmat kalat poimivat poliisit itse. Heillä oli tapana laittaa hasista turistien matkatavaroihin, siis jos kyseessä oli pariskunta, ja pidättää mies lukkojen taakse kunnes nainen vapautti hänet olemalla - tavalliseen tapaan - yhteistyöhaluinen juttua hoitavan konstaapelin kanssa. Turistien joukkoon kuului myös hippejä, joita matkaili Lähi-Idässä kuusikymmenluvulla. He toivat mukanaan uusia sanoja ja uutta ajattelutapaa. “Rauha”, “Kukkaisvalta”, “Rakkaus”, “Hyvät vibat”, “Boikottia pommille”, “Rakastele, älä sodi”,. “Ei tarvitse taistella ollakseen mies”, ja niin edelleen. Emme olleet koskaan kuulleet tuollaista aiemmin. Ja vaikka nuo tuolloin pysyivätkin tyhjinä sanoina, ne saivat minut tajuamaan, että pelottavan maailmamme ulkopuolella - sen maailman, jossa olin koko ikäni elänyt - oli toisenlainen maailma. Noihin aikoihin jätinkin maani etsiäkseni merkityksellisempää maailmaa, sillä en ainoastaan minä, vaan myös isäni oli alkanut menettää vaikutusvaltaisia ystäviään, koska olin tehnyt virheen liikkumalla polkupyörien korjaajan ja suutarin seurassa, jotka köyhyytensä vuoksi kuuluivat alempaan luokkaan. Aikani häipyä oli siis tullut. Valtiosta toiseen Jätettyäni perheeni, ystäväni ja omaisuuteni taakseni ylitin, täynnä toivoa, ensimmäisen rajan naapurimaahan - kuitenkin vain tavatakseni sielläkin ihmisiä, jotka tuskin lainkaan erosivat kotiseutuni ihmisistä, mitä tuli uskontoon ja mielenlaatuun. Ja niin se jatkui pettymyksekseni maasta toiseen, kunnes aloin jo ihmetellä, oliko tässä nyt sitten kaikki mitä oli olemassa. Mielenkiinnosta ulkopuolista maailmaa kohtaa matkustin teitä pitkin, mikä merkitsi yöpymistä sadoissa eri kylissä ja toi mukanaan mitä kummallisempia kokemuksia.Matka kesti kauan. Oli kulunut jo vuosi eikä mitään merkkiä luvatusta maasta ollut näkyvissä. Kompassia vilkuillen pidin suunnan luoteessa ja saavuin lopulta ensimmäisen Euroopan valtion rajalle. Tuo valtio oli Kreikka, ja jälleen oli pettymys tavata ihmisiä, joiden huumorintaju tuntui vaihtelevan kiroilun ja matkatavaroiden perässä juoksemisen välillä. Sieltä matkailin ristiin rastiin Eurooppaa olematta kovinkaan vaikuttunut näkemästäni. “Sinun on mentävä Amsterdamiin” minulle sanottiin usein - varsinkin Istanbulissa - ja eräänä päivänä sitten löysinkin itseni sieltä. Se oli ensimmäinen kaupunki, josta minun ei suoraan haluttu häipyvän; vaikka olinkin peloissani ja piileskelin poliisia, kunnes tajusin heidän olevan liian kiireisiä näyttämään ystävällisiltä ja osoittamaan tietä kansallismuseoon - ollakseen kiinnostuneita laittomista siirtolaisista. Seuraavina kuukausina onnistuin asettumaan Alankomaihin, saamaan ystäviä ja - kiitos maani suurlähetystön laittoman avun - tiesin, että voisin lähteä maasta ja tulla maahan ilman mitään ongelmia. Niinpä himoiten lisää tietoa maailmasta aloitin uuden matkan, joka tuli kestämään useita vuosia, jota keskeyttivät säännölliset vierailut Amsterdamiin ja joka lopulta päättyi takaisin Alankomaihin. Törmäys Matkani ajan läpi - viiden vuosisadan matka - päättyi, ei ainoastaan Alankomaihin, vaan myös hämmennykseen. Kannattaa pitää mielessä, että on helppo olla hämmentymättä, jos on tarpeeksi tyhmä ollakseen näkemättä eroja. Minulla ei ollut aavistustakaan, että oli olemassa hollantilaisten kaltaisia ihmisiä. He olivat rauhantahtoisia ja hiljaisia, kohteliaita ja ystävällisiä, ja riitatilanteissa he myönsivät virheensä. “Anteeksi, minun virheeni”, he sanoivat vaikka itse olisin tehnyt väärin. Jos heillä oli mielipide-eroja he vain sanoivat sen, tai sitten se meni jotenkin näin: “No niin, palataanpa asiaan”, kun he kuitenkin käytännössä olivat täysin samaa mieltä; ja jos he kiihtyivät, heidän silmänsä liikkuivat ylös alas heidän eleitä tekevien käsiensä mukaan. Joskus he kritisoivat itseään sanoen “Olen idiootti” - näkemättä sitä itsekunnioituksen, ylpeyden tai miehekkyyden puutteena. He puhuivat hiljaisella äänellä ja oikeasti kuuntelivat, saaden minut kuvittelemaan, että olin ihmemaassa. Noista ihmeistä huolimatta muutos toi myös tuskaa. Kuin kala rannalla, kuulumatta enää veteen, mutta osaamatta vielä kävellä, aloin tuntea itseni tyhmäksi ja menetin hermoni säännöllisesti - välikohtauksen toisensa jälkeen laitettua eteeni peilin kysymään, kuka minä itse oikeastaan olin. Jos olisin jäänyt USA:han muutos olisi ollut helpompi. Hollantilainen tapa elää oli jotain minulle täysin käsittämätöntä. Varsinkin ihmisten rauhallinen käytös teki ärsyttävän vaikutuksen. Äänten ja eleiden väkivalta oli ainoa tuntemani tapa kommunikoida ja nyt he odottivat minun rauhoittuvan ja sopeutuvan hollantilaisiin tapoihin. Muutama viikko sen jälkeen, kun olin lopullisesti asettunut Alankomaihin, tapasin hollantilaisen tytön, joka läpitunkevan kylmästä talvesta huolimatta taisi lämmetä nähdessään onnettoman asemani ja pyysi minua jäämään luokseen. “Katto pään päälle, vapaata seksiä ja lupa jäädä maahan”, olivat asiat, joita neuvojani olivat kehottaneet minua tavoittelemaan - ja nyt minulla oli ne. Lämmittimen ääressä istuen kerroin tytölle mielenkiintoisia tarinoita ja hänen vastauksensa olivat tyyliä “Niin”, “Ymmärrän”, mikä sai minut raivoihini ja johti loputtomiin riitoihin. En ollut koskaan törmännyt sellaiseen laimeuteen, joka lisäksi kuulosti loukkaavalta, eikä hän mitenkään voinut käsittää sitä. Ristiriitoja aiheutti myös hänen tapansa olla tekemättä jotain asioita sellaisten periaatteiden vuoksi, jotka olivat minulle täysin vieraita. Hänen rehellisyytensä oli yhtä rajatonta kuin minun epäluottamukseni häntä kohtaan ja jos hänen piti mennä miespuolisen lääkärin vastaanotolle seurasin häntä, enkä päästänyt häntä hetkeksikään näkyvistäni hänen ollessaan lääkärin seurassa. Syytin häntä jatkuvasti valehtelusta - koska en voinut kuvitella muutakaan - ja siinä sitä oltiin, hän omine syvään juurtuneine tunteineen ja minä omineni epäluuloisena ja itsekeskeisenä; eikä ei vienyt kauaakaan kun hän sai hermoromahduksen suoraan mitään näkemättömien silmieni edessä. Hän yritti loputtomiin opettaa minua, muuttaa minua ja kärsivällisesti odotti, täynnä toivoa ja luottamusta, että jonain päivänä kohtelisin häntä kuten hän kohteli minua. Lopulta hänen uskonsa loppui ja vain vaivoin hän pystyi ryhdistäytymään - mutta voimattomana potkaisemaan minua ulos, hän potkaisi itsensä ulos. Tutustuminen hyväuskoisiin hölmöihin Ellei skandinaaveja (joita en tosin kovin montaa tunne) olisi, niin ilman pienintäkään epäilyksen säröä äänessäni julistaisin hollantilaiset mukavimmaksi, kunniallisimmaksi, sivistyneimmäksi, rehellisimmäksi, puolueettomimmaksi ja salailemattomimmaksi kansaksi koko maailmassa. Mielipiteeni heidän yhteiskuntajärjestelmästään, poliisistaan, lainsäädännöstään, koulutuksestaan ja muusta sellaisesta on samantasoinen. Yhä vieläkin jaksan joskus hämmästyä Alankomaiden elämäntavasta ja hollantilaisten käytöksestä, vaikka ne jo muodostavat viihtyvyydelleni ja onnellisuudelleni rikkaan lähteen päivittäisessä elämässäni. Mutta jos joku ei ymmärrä mistä nyt puhun, eikä ole samaa mieltä, hän on joko täyskaheli, tai sitten yksi noista hollantilaisista. Muissa maissa ihmiset uneksivat saavuttavansa tilan, jollainen täällä jo on. Tai melkein samanlaisen tilan, sillä hollantilaisetkaan eivät ole täydellisiä. Kuinka ihmeessä ihmiset voivat olla niin edistyneitä ajatuksiltaan, ollessaan samaan aikaan kuitenkin niin hyväuskoisia? Tai toisin päin, kuinka sellaiset lahjakkaat ihmiset kuten Kolumbian huumelordit tai rikollisjoukkojen nerot voivat samalla olla tarpeeksi typeriä olemaan piittaamatta ihmisistä, jotka he tuhoavat? Vastaus on helppo : aivomme kehittyvät vain alueilla joilla harjoitamme niitä. Hollantilaisten tarina on yksinkertaisesti tarina kansasta, joka eli niin kauan siististi järjestetyssä yhteiskunnassa ja kehitti sen kiltteyttä niin pitkälle, että ei ainoastaan unohtanut mitä sotku on, vaan kansalta katosi valmius pitää itsensä puhtaana. Hollantilaiset eivät näe saastaa ympärillään, eivätkä siten koe tarpeelliseksi suojella itseään siltä. Huolimatta arvostuksestani hollantilaisia kohtaan olen eri mieltä säkeestä: “Jokaisessa on hyvää ja jokaisessa on pahaa”, jonka Paul McCartney ja Stevie Wonder lauloivat laulussaan “Ebony and Ivory” - ainakin ihmettelen, miksei kukaan jatka laulua sanoilla “Kuinka paljon?”; koska jokainen on vähän kaikkea, jokainen on homoseksuaali, sadisti, rasisti, epäsosiaalinen, aggressiivinen, itsetuhoinen jne jne. Kysymys oikeasti kuuluukin : missä mitassa - mutta se taas on hollantilaisille merkityksetöntä - heille paha vain on pahaa. Ja koska tilastot näyttävät, että heidänkin joukossaan joku aina silloin tällöin menettää itsekontrollinsa, lapsi varastaa karkin, nainen saattaa lyödä nyrkillä pöytään, poliisi voi teeskennellä, että ei huomannut poikansa kävelevän punaisia päin, se siis merkitsee, että hollantilaiset ovat aivan yhtä lyhytpinnaisia, varastelevia, aggressiivisia ja korruptoituneita kuin ketkä tahansa muutkin ihmiset. Rahasta puhuen : hollantilaiset rakastavat rahaa, joten miksi he olisivat erilaisia kuin vaikka amerikkalaiset, joille ensimmäinen kiinnostava asia esittelyn jälkeen on kuinka paljon toinen ansaitsee ja jotka viettävät puolet elämästään etsien työpaikkaa, jossa tienaisi 50 dollaria enemmän, eivätkä voi ymmärtää, kuinka hollantilaiset nauttivat työstään. Joten miten muka hollantilaiset olisivat erilaisia kuin muut ihmiset? Sitä paitsi todisteet ovat kristallinkirkkaat: Sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen hollantilaiset ampuvat varpusia ilma-aseilla, puhuvat äänekkäästi niinkuin heillä olisi väittely käynnissä, pysähtyvät silloin tällöin sylkemään; jos he häviävät urheilussa he syyttävät tuomaria, julistavat kansallisen surupäivän ja sulkevat kauppansa pääministerin pitäessä puheen kansallisonnettomuudesta; he komentelevat vanhoja ihmisiä ja heittelevät kivillä pyörätuolipotilaita lastatessaan ylisuuret perheensä iltapäivän päätteeksi busseihin, joissa on verhot ikkunoiden edessä suojaamassa heidän naisiaan himokkailta katseilta, ajaakseen ravintolaan syömään sidotun apinan raakoja aivoja, nukutettuaan sen ensin napakalla iskulla päähän. Eikö niin? Tuohon mennessä en onneksi ollut vielä kohdannut hollantilaista pessimismiä, mutta minussa ollut pieni määrä optimismia karisi tajutessani, että optimismin alalla suurimpia auktoriteetteja ovat nimenomaan nuo pessimistiset hollantilaiset - lukuun ottamatta tietenkin ehkä strutseja. Miellyttävä, kiva, ystävällinen, erinomainen, ihmeellinen, laadukas, ihastuttava, rakastettava ovat heidän maagisia sanojaan, joilla paha kääntyy hyväksi ja jotka voivat oikaista suoraksi kaiken vääntyneen. Meteorologi ei koskaan sano, että huomenna on koiranilma, koska Bob Marley-fanit ovat jo kaksikymmentä vuotta laulaneet “everything’s gonna be alright”, ilmeisesti tajuamatta, että jos he olisivat oikeassa heidän ei enää tarvitsisi laulaa koko laulua. Kykloopit jahtaavat unelmaa Siitä tuesta päätellen, mitä saavat sellaiset hienot laitokset kuin Pieter Baan Centre, missä rikollisten mielenterveyttä tarkkaillaan, ja vaikka monia psykologeja ja sosiaalityöläisiä onkin työttöminä, Alankomaiden viimeisin muoti näyttää olevan psykologia. Oikeastaan ainoa käynnissä oleva asia on jatkuva taustojen kaivaminen ymmärryksen löytämiseksi ja rikosten oikeuttamiseksi, mikä onkin kätevää koska kaikki vapaana oleva äly on hyvä käyttää johonkin. Tämäntapaisen tutkimisen jatkuvasti lisääntyessä hollantilaisilta jää kokonaan huomaamatta, että kaikelle ei tarvitse olla monimutkaista selitystä. Jos koira jatkuvasti haukkuu, se voi johtua esim. siitä, että se on liian paljon kytkettynä, mutta toisaalta sen vaistossa jahdata kissoja ei ole mitään ihmeellistä. Jos hollantilainen poika kasvaa ilman ongelmia ja alkaakin äkkiä varastella, niin silloin voisi olla järkevää etsiä syytä moiseen poikkeamaan hänen normaalista käytöksestään. Silloin, kun minä olen aggressiivinen, se on normaali reaktioni. Minulle kontrolloitu käytös on poikkeama normaalista. Lyhyesti sanottuna : jotkut ihmiset tekevät jotain puhtaasti olosuhteiden pakottamana, kun taas toisilla sama tapahtuu luonnostaan. Jotkut ihmiset tulevat hulluiksi, jotkut ovat jo hulluja. Mato, joka elää Himalajan huipulla, ei ole kiivennyt sinne. Silti ihmiset kuten Cevjet, turkkilainen, joka tappoi kuusi hollantilaista delftiläisessä baarissa vain, koska he sanoivat hänelle, että hollantilainen passi ei tee hänestä hollantilaista (minkä hän muuten itse tuona päivänä todisti), päätyvät Pieter Baan Centreen, missä häntäkin tarkkaillaan 30 000 dollarin summalla, jonka ovat keränneet jatkuvasti kasvavassa oikeudentunnossaan ihmiset, jotka olivat hänen uhrejaan. Leijuen korkealla hyvien aikomusten siivillään, joita heiluttaa nyrjähtänyt oikeudentunto, hollantilaiset näkevät maailman vääristyneestä kulmasta : He tekevät virheen arvioidessaan muita kansoja yrittämällä asettua heidän kenkiinsä. Tuo on tyypillinen hollantilainen tapa, josta eräs hollantilainen ystäväni, joka äskettäin palasi Intiasta, ei muodosta poikkeusta. Hän alensi ääntään kertoessaan, että homoseksuaalit yrittivät usein iskeä hänet. “Joo joo”, ajattelin itsekseni ja selitin hänelle sen johtuvan hänen valkoisesta ihostaan, joka jo osittain muuttaa hänet valkoiseksi naiseksi tuossa seksuaalisesti hyvin turhauttavassa yhteiskunnassa asuvien miesten silmissä. Tämä vie meidät takaisin apinaan, joka ei ollut nähnyt naarasta ikuisuuksiin. Pikku apina riistäytyi aina vapaaksi ja hyppäsi ison apinan selkään riippumatta sen sukupuolesta (se todella nylkytti toisten selkää). Mikäli hollantilainen olisi ollut paikalla, hän ei olisi todennut apinaa ainoastaan homoseksuaaliksi,vaan myös selkäseksuaaliksi. Puhumattakaan tapauksista joissa ihmiset nussivat muuleja, hevosia, koiria ja kanoja vain koska heillä ei ole vaihtoehtoja. Omalla kadullani sattui kuvaava tapaus, kun marokkolainen nainen synnytti lapsen aivan yksin kotonaan. Hän joutui heti naapuruston hollantilaisten naisten säälin kohteeksi: “ Kuinka kauhea kokemus sen on täytynyt olla”, he toistelivat asettaen itsensä tuon naisen asemaan - tajuamatta ollenkaan kuinka täysin normaalia tuollainen on kolmannen maailman maissa. Siksi vierastyöläiset, jotka omassa ryhmässä asuessaan pitävät elinolosuhteitaan niin hyvinä, että he ajattelevat asuvansa kuin kuninkaat, pakotetaan sosiaalityöntekijöiden toimesta uskomaan, että he eivät todellisuudessa olekaan onnellisia, koska hollantilainen samoissa olosuhteissa ei olisi onnellinen. Tiedekin on havainnut, että jotkut eläimet eivät näe valoa samalla tavalla kuin ihmiset, vaan näkevät vain infrapunavalon. On aika, että hollantilaiset tajuavat, että muut kansat eivät katsele maailmaa heidän silmillään. Tai vielä tarkemmin sanottuna : tulee aika hollantilaisten tajuta, että kaikki veriset poliittiset välikohtaukset, sisällissodat, rajakahakat Lähi-idässä, Kaukoidässä tai muualla, jotka jatkuvasti ovat uutisaiheina, nousevat pelkästä aggressiivisesta luonteesta ilman, että niille on mitään sen kummempaa selitystä. Ja milloin Iran-myönteinen Hizbollah-liike tai joku muu ääri-islamistinen joukkio muodostaa fanaattisen armeijan karjuen “Allahu Akbar!”, kaikki järkevä politiikka tai järkevä ideologinen lähestymistapa on poissa kuvioista. Sen sijaan olemme silloin yksinkertaisesti tekemissä idioottijoukon kanssa, psykopaattien ja imbesillien kanssa, jotka nyt vain tekevät mitä heitä huvittaa. Tietenkään hollantilainen kyyhky ei näe aivan kaikkea vääristyneessä valossa. Hollantilaiset ymmärtävät, että bangladeshilaiset eivät rakenna talojaan bambusta, koska he ovat puunhalaajia, ja että Etiopian väestö ei ole nälkälakossa. Varo syrjintää Riippumatta siitä, mistä maasta tuore siirtolainen Alankomaihin saapuu, häneltä kuluu vuosia ennen kuin hän saa mitään selvää hollantilaisista, ellei hän kuluta paria euroa ja osta Alankomaiden perustuslakia, joka on saatavissa useimmista kirjakaupoista ja josta saa hyvää perustietoa hollantilaisista - mukaan lukien heidän huumorintajustaan. Siirtolainen avaa kirjan täynnä epäilyksiä ja odotuksia... ja kas! Siinähän se on ensimmäisen luvun ensimmäinen kappale, ja mitä muutakaan se voisi olla kuin hollantilaista huumoria: “Ketä tahansa, joka on Alankomaiden rajojen sisällä, tullaan samanlaisissa tilanteissa kohtelemaan tasa-arvoisesti. Uskontoon, elämännäkemykseen, poliittiseen suuntaukseen, rotuun, sukupuoleen tai mihin tahansa muuhun syyhyn perustuva syrjintä ei ole sallittua.” Tämän julistuksen todellinen helmi on tietenkin: “tai mihin tahansa muuhun syyhyn perustuva”. Palaamme tuohon myöhemmin. Tällä erää asia, joka kiinnostaa meitä, on syrjintä, eli sana jota erityisesti käytetään salasanana hyvien ihmisten kerhoon pääsemiseksi - huomaamatta sitä vainoharhaisuutta, jota sana synnyttää niiden keskuudessa, jotka jäävät kerhon ulkopuolelle. “Ei minulla ole kuin leipää käsissäni”, minulla oli tapana sano epäluulosta kähisevälle joutsenelle, joka käyttäytyi samalla tavoin kuin hollantilaiset silloin, kun syrjintä tulee puheeksi. Tuo käytös ilmeni myös AIDSiin kohdistuneista reaktioista epidemian tultua tietoisuuteen ja aluksi kaiken, niin suutelemisen, kättelemisen kuin vessojen ollessa varottavaa. Tai ajatellaan viimeisintä mokaa, kun jonkun surkean insestitutkimuksen mukaan lasten halaaminen leimattiin seksuaaliseksi ja ihmiset, joiden piti suojella heitä, saivatkin lapset täysin sekaisin. Ei ole epäilystäkään, että syrjinnän historia on kauhea eikä sitä pitäisi unohtaa. Mutta kamppaillessaan syrjintää vastaan loputtomilla televisiosarjoilla Amerikan orjuudesta, toisen maailmansodan aikaisista juutalaisista, Etelä-Afrikasta, Ku Klux Klanista jne.., hollantilaiset kadottivat johtoajatuksen ja oikosulkivat aivonsa, kunnes ne sisäistivät kaikki pahan eri ilmenemismuodot yhdeksi jättimäiseksi hirviöksi. Samalla he eivät pystyneet näkemään - joko tarkoituksellisesti tai sitten ei - kuinka kumpikin osapuoli käyttää tuota sanaa kuin ohimolle painettua pistoolia. Jokainen hollantilainen, jonka kanssa olen keskustellut asiasta, käyttäytyy saman kaavan mukaisesti: ensin he kieltävät tunteensa, sitten jatkaessani painostusta he alkavat antaa periksi, kunnes sanat ja viha tulvivat heidän suustaan, kuin kansi olisi poistettu heidän varastoituneen turhautumisensa päältä. Jotkut, jotka avoimesti puhuvat syrjinnästä, yrittävät syyttää kaikesta ihonväriä ikään kuin siirtääkseen todelliset syyt syrjään. Viime aikoina ihonväristä ja syrjinnästä näyttää tulleen aamusta iltaan ja aamiaisesta illalliseen käsi kädessä käyvät ystävät ja jokainen, joka ne yrittää erottaa on vihollinen. Itse sen usko, että niillä on mitään laillista suhdetta tai että ne edes kuuluisivat yhteen. Musta varis on ujo, valkea joutsen on aggressiivinen ja seepra on nopea, eikä se johdu niiden ihonväristä vaan siitä mitä ne todella ovat - värin ollessa vain sivuasia. Ja vaikka ihonväri ei merkitse mitään, valkoiset hierovat iholleen aurinkovoiteita yrittäessään tulla ruskeiksi, ja mustat laittavat jotain muuta iholleen tullakseen valkoisiksi, mutta lopulta kun kaikki tyhjät pullot ovat kadonneet ja sade taas lankeaa, niin meistä kaikista tulee keltaisia mustine ja valkoisine pilkkuineen. Kaikki hölynpöly, pälpätys ja draama... ja sitten tajuaakin sanassa 'syrjintä' olevan monta puolta, joita tuskin kukaan tulee ajatelleeksi. 1. Suora syrjintä: Laiva on merihädässä. Pelastamaan saapuva helikopteri tulee mukanaan lämpöiset ruuat valkoisille ja leipää mustille. 2. Epäsuora syrjintä: Kuka tahansa, joka kutsuu amerikkalaisia mukaviksi, väittää samalla, että ainakin yksi kansa ei ole mukava. 3. Puolueellinen syrjintä: Vanha hollantilaisnainen pelkää ulkomaalaisia ja välttelee heitä. 4. Puolueeton syrjintä: Hollantilainen elokuvaohjaaja haluaa elokuvaansa hollantilaisia näyttelijöitä. Hän ei halua marokkolaisia. 5. Vastakkainen syrjintä: Turkkilainen, joka vuokraa huoneita ainoastaan hollantilaisille. 6. Käänteinen syrjintä: Hollantilaista ei päästetä mustaihoisten baariin. 7. Sisäänkääntynyt syrjintä: Ulkomaalaisia kohdellaan paremmin ja heillä on enemmän mahdollisuuksia kuin syntyperäisillä hollantilaisilla. Jätän nämä syrjinnän eri muodot sikseen, koska valtio haluaa pitää itsellään oikeuden yhdistää ne yhdeksi isoksi, vahvaksi vitsakimpuksi. Yksikin väärä sanonta ("Marokkolaiset elävät likaisesti") - ja televisio, vasemmistojärjestöt, poliisi, ministerit (eikä sovi unohtaa joukkoa vastavalmistuneita, puhtaaksi aivopestyjä opiskelijoita, jotka palavat halusta kokeilla oppejaan käytännössä), ovat kolkuttelemassa ovelle. “Mitä tuli sanottua? Seuraa meitä niin laitamme sinut oikeuden eteen”. Sitten oikeussalissa tuomari jyrisee : “ Teistä tehdään esimerkki ja me näytämme maailmalle kuinka hyviä me olemme täällä Alankomaissa.” “Anteeksi, teidän korkeutenne”, lakimies keskeyttää. “Te sanoitte juuri: 'kuinka hyviä me olemme täällä Alankomaissa'. Viitaten lakipykälän 2 momenttiin 2, joka koskee epäsuoraa syrjintää, te siten itse asiassa totesitte, että muu maailma on paha.” Kuukautta myöhemmin tuomari on itse oikeuden edessä. Samanaikaisesti yhä useampi asia jää oikeudenmukaisuuden kuolleeseen kulmaan, esim. se, että hallitus tekee suuren asian ulkomaalaisten työllisyydestä ja esittää, että hollantilaiset työnantajat pakotettaisiin ottamaan heitä palvelukseensa - ulkomaiset työnantajat toki palkkaavat vain omiaan, eikä kukaan edes huomaa sitä. Ja työstä puhuttaessa eräs Venloo, sosialistipuolueen johtava poliitikko, toteaa, että ainakin kymmenen tai yksitoista parlamenttipaikkaa tulisi varata ulkomaalaisille, mutta muut puolueet vastustavat, koska tässä tapauksessa kyse ei ole perimästä vaan henkilökohtaisista ominaisuuksista. Ensinnäkin Venloon ehdotus on epäsuoraa vastasyrjintää ja muiden puolueiden vastaus antaa olettaa, että ulkomaisten ehdokkaiden ominaisuudet olisivat jotenkin huonompia, mitä minä en väitä. Voisin yhtä hyvin kysyä : Miksi ihmeessä hollantilaisilla rannoilla ei ole suhteellisesti sopivaa määrää musliminaisia bikineissä, tai ilman niitä? Ja jos palataan perustuslain avaukseen “tai mihin tahansa muuhun syyhyn perustuva”, niin jonkun Oikeusministeriöstä olisi syytä istua jonkin aikaa vankilassa fyysisiin syihin perustuvan syrjinnän vuoksi, koska Hollannin poliisi ei palkkaa hakijoita, jotka ovat lyhyempiä kuin 170 senttiä. Tästä huolimatta voimme päätyä siihen, että sana 'syrjintä' esittää yhteiskunnassamme tärkeää roolia ja palvelee hyödyllisiä tarkoituksia. Miten muuten tummaihoinen mies, joka on syytettynä huumekaupasta, voisi paremmin puolustaa itseään, kuin huutamalla: “Syrjintää! He jahtaavat minua, koska olen musta!” Kaikista syrjinnän muodoista puolueeton syrjintä on luultavasti tärkein ja arveluttavin, koska meidät pakotetaan alistumaan siihen päivittäin. Kuten joku aika sitten voitiin nähdä erään kolmivuotiaan lapsen kuolemasta, pitbull-terrieri on vaarallisempi kuin tavallinen sylikoira, ja tähän puolueettomaan syrjintään perustuen on voimassa laki, joka velvoittaa pitbullien omistajia pitämään koirillaan kuonokoppia. Siis ei ainoastaan sellaisten pitbullien omistajia, joiden koirat ovat jo jotakuta purreet, eikä toisaalta kaikkia koiranomistajia. Näin siis koska todellisuus vain on tuollainen. Valinta tapahtuu tosiasioiden myöntämisen ja kieltämisen välillä. Jos valitaan jälkimmäinen, autistiset voisivat olla hallituksessa ja änkyttäjät hätäkeskuksen puhelinvastaajina. Syrjintä väärin perustein on tietysti väärin, mutta ei yhtään enemmän väärin kuin koko sanan väärin ymmärtäminen, eikä myöskään enemmän väärin, kuin muiden kovaääninen syyttäminen syrjinnästä silloin, kun kyse ei selvästikään ole siitä. Koko sana pitäisi arvioida uudelleen ja päättää, mitkä syrjinnän muodot eivät ole väärin. Kuvitelkaa vaikka niitä kaikkia seuranhakuilmoituksia, joissa ihmiset esittelevät haluamiaan ominaisuuksia: hiusten väriä, pituutta, temperamenttia, koulutusta, älykkyyttä, silmien väriä... Silmien väriä? Tuohan kuulostaa tutulta... Ovatko hollantilaiset kuivakiskoisia? Ensimmäinen asia minkä siirtolainen huomaa ostamatta mitään brosyyrejakaan on se, kuinka kuivakiskoisia hollantilaiset oikeasti ovat. Ei niin, että he tai minä sitä kieltäisivät. Tarvitsee todella hyvää onnea nähdäkseen hollantilaisen nauravan tai itkevän, tai nähdäkseen heidät kiihtyneinä tai vihaisina. Kun heille kertoo vitsiä, niin puolessa välissä he toteavat kuulleensa sen jo; kun heille kertoo kiinnostavan tarinan niin vastaus on: “aha”. Jos heille kertoo jotain surullista, niin he toteavat vain, että “sellaista sattuu”. Ääni pysyy aina samalla taajuudella ilman vaihteluja. Puhelimessa on vaikea arvata onko puhuja 17- vai 70-vuotias. Hollantilaiset kävelevät ja työskentelevät huvikseen - “otetaan rennosti”, he ajattelevat. Tästä huolimatta on selvästi huomattava ero valveilla olevan ja nukkuvan hollantilaisen välillä. Jo syntyessään he näyttävät eläviltä nukeilta. Heidän silmänsä liikkuvat vasemmalta oikealle ja joskus, jos patteri on latingissa, myös niska liikkuu, mutta muuten he ovat liikkumattomia ja hermostuvat omista sydämenlyönneistään. Olisi kuitenkin väärin esittää vain tämä puoli hollantilaisista ja jättää vaikutelma, että he ovat ainoastaan kuivakiskoisia, koska siltä näyttävän pinnan alla he ovat todella meheviä, jos nyt sallitaan näin sanoa. Ymmärtääksemme eron mehevyyden ja kuivakiskoisuuden välillä meidän täytyy siirtää ajatuksemme kaukaiseen menneisyyteen, jolloin herkullinen uusi maailma hehkulamppuineen, koneineen, junineen, teattereineen ja silkkivaatteineen oli vasta muodostumassa. Kokonaiset perheet istuivat silloin niityillä radiota kuunnellen, viettäen kaiket päivät uskomattoman jännittävää elämää. Maailma, siis länsi, on rauhoittunut noista ajoista eikä lapsen syntymäpäivä ole mikään juhla ellei stereoissa ole sisäänrakennettua CD-soitinta ja väritelevisiota. Mutta sama lisäarvon vähentyminen, mikä koskee yksilön elämänkaarta, on sovellettavissa hollantilaisiin kokonaisena kansana. Ei kuitenkaan ilman varauksia, koska on myös kyse asenteesta, minkä näkeminen kuivakiskoisuutena on väärin. On nimittäin niin, että kun lapsi kaatuu ja vanhemmat eivät heti hyppää paniikissa auttamaan häntä takaisin pystyyn, se johtuu vain siitä, että heidän mielestään lapsen tulee oppia ja tulla itsenäiseksi, eikä siitä, että he vähät välittäisivät. Mutta mitä sitten tarkoitan mehevällä? Kun Utrechtista kotoisin oleva hollantilainen tapaa toisen utrechtilaisen Amsterdamissa ja he toteavat, “Moi, sinäkin olet siis Utrechtista?” , “Vau, mahtavaa!” He tarjoavat toisilleen juomia hämmästyneinä ja innostuneina ja matkustavat saman tien takaisin Utrechtiin esitelläkseen perheensä ja kaukaiset sukulaisensa toisilleen. “Mikä yhteensattuma! Tätä pitää juhlia!” Voisiko tuo olla mehevää? Ja jos kerron vitsin kuinka jollain oli vaikeuksia lukemisessa, koska hän piteli kirjaa käsissään ylösalaisin ja he kierisivät lattialla nauraen, tekisikö se heistä meheviä? Selitys on, että hollantilaiset ovat niin paljon edistyneempiä kuin muu maailma, että vaatii melkoista voimaa, jos aikoo saada heidät menettämään tasapainonsa. Mitä huumoriin tulee, niin ilmeettömien kasvojen takana elää huumorintaju, joka ylittää englantilaisten ja amerikkalaisten vastaavan, mikä voi vaikuttaa uskomattomalta, koska he tekevät niitä hassuja elokuvia - mutta on eri asia tehdä elokuvia kuin elää sellaisessa. Missä tahansa ollaankin, niin hollantilaiset eivät voi olla tekemättä piloja. Oltiin sitten postitoimistossa, poliisiasemalla, verotoimistossa tai kaupassa tai missä vain, niin kaikki näyttävät olevan kuin riippuvaisia huumorista. Tuo huumori ei mene ainoastaan yli muiden länsimaalaisten hatun - koska he eivät sitä ymmärrä - vaan se on kuin ohut lakkapinta, koska vaikka kuinka yrittäisit loukata ja haukkua heitä, he pysyvät ystävällisinä ja nauravat huvittuneina. Kuivakiskoisuus on se hinta, jonka hollantilaiset maksavat hyvin tunnollisesta elämäntavastaan, sillä kukaan ei voi olla hyvin tunnollinen ja spontaani samaan aikaan, koska toinen ominaisuus vahvistuu toisen kustannuksella. Joidenkin mielestä on parempi olla spontaani ja olla hieman vähemmän kuivakiskoinen kuin hollantilaiset, ja ehkä he ovat oikeassa, mutta juuri kuivakiskoisuus on se hollantilaisten ominaisuus, joka tekee heidät niin harmittomiksi. Ellei muu maailma olisi niin hyper, reaktiivinen, tunteellinen, spontaani, lyhyesti sanottuna mehevä, niin silloin kaikkia noita sotiakaan ei olisi. Olé, me olemme mestareita! Ensivaikutelma hollantilaisista on Atlas kannattelemassa hartioillaan maapallon painoa. Seuraavalla silmäyksellä tuo vaikutelma ei muutu. Kolmannella alkaa vaikuttaa, että hollantilaiset ovat todistelemassa jotain hyvillä teoillaan, piittaamatta niiden seurauksista ja ehkä piittaamatta niistäkään, jotka ovat noiden hyvien tekojen kohteina. “Anteeksi mitä sanoitte, käytättekö fosfaatitonta saippuaa? Eipä tuo mitään minä harrastan eläinten suojelua. Mitä? Äitisi työskentelee Greenpeacessa? Lasten leikkiä, minun äitini työskentelee pakolaisavussa ja veljeni on happosateita vastaan, minun isäni protestoi pommia vastaan, koko meidän perheemme vastustaa syrjintää ja meillä on kaksi pikimustaa lasta, jotka elävät navetassa ja jotka otimme mukaamme matkaltamme Afrikasta, vaikka oikeastaan halusimme ottaa kolme, huomaatko kuinka hienoja me olemme? Ja niin, melkein unohdin mainita, me lisäksi äänestämme vihreitä”. Intiaanit maalaavat kasvojaan. Afrikkalaiset laittavat renkaita kaulansa ympärille ja huuliinsa. Jotkut ihmiset pitävät koruja näyttääkseen asemansa. Hollantilaiset asettavat omantuntonsa näytteille. Mitä hollantilaiset oikein ajavat takaa? Matkustaa Israeliin, huutaa kuinka ystävällisiä heidän marokkolaiset ystävänsä ovat, lähettää kuusi lasta Amerikkaan televisioryhmän kanssa, ottaa osaa Malesialaiseen tanssiesitykseen, lentää Sri Lankaan ja palata mukanaan adoptoitu lapsi (puhun siis naisista joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi), välittämättä niistä ristiriidoista joita lapsi kasvaessaan tulee kohtaamaan, sekä siitä, että sillä rahalla mikä hänen kasvatukseensa Alankomaissa käytetään, kasvatettaisiin hyvinkin 20 lasta kotimaissaan. Suuri kysymys kuuluu : missä määrin hollantilaisten hyvät aikomukset ovat maailmaa varten ja missä määrin heidän omaa omatuntoaan ja egoaan varten. Ja se voisi selittää, miksi kukaan ei piittaa pätkääkään siitä mitä Hollannin kansa on juuri nyt käymässä läpi. Kukaan kun ei saa mitään tyydytystä mistään toisen hollantilaisen puolesta tehdystä, niin kauan kuin he näkevät tärkeinä kohotetut kulmakarvat peilissä - kertomassa, että he ovat voittaneet kaikki kultamitalit mitä Hyvän tahdon Olympiakisoissa oli tarjolla. Hollantilaiset tekevät käytöksellään itsensä yhä enemmän ja enemmän naurettaviksi, varsinkin kun huomaa näiden hyvien aikomusten suhteet toisiinsa. Greenpeace tekee jutun valaasta käyttäen suurta, ilmalla täytettyä kalaa ja tuhansia muovikuppeja ja lautasia. Seuraavaksi ympäristöliike pyörähtää paikalla ja haastaa muutaman ihmisen oikeuteen. Seuraavaksi Amnesty ryhtyy toimeen ja vapauttaa muutaman ihmisen samalla, kun tyylikkääseen turkkiin pukeutunut poptähti laulaa apartheidista Etelä-Afrikassa. Silloin Greenpeace palaa puhumaan turkistakista ja joku muu järjestö syyttää Greenpeacea siitä, että se on järjestänyt hylkeenpoikasten massamurhan vain voidakseen filmata sen. Toisaalla Eläinten Vapautusrintama esittää kuinka vangit voivat pitää lintuja selleissään ja kuinka sirkus järjestää esityksen käyttäen valkoisia tiikereitä, jotta eläinsuojeluvirastolla olisi jotain protestoitavaa. Toisaalla Sting pitää konsertin sademetsien puolesta käyttäen siitä valaasta tehtyä meikkiä, jota Greenpeace yrittää suojella, samalla kun 50 000 Sting-fania tyhjentää kalja- ja colatölkkejä, jotka päätyvät sademetsiin. Samaan aikaan Amsterdamista Arnhemiin lähtee juna, jonka kaikki matkustajat, mukana korkea-arvoisia virkamiehiä, ovat happosateita vastustaakseen laittaneet rintaansa pienen oksan, joten ainakin yksi puu on jäänyt hyötymättä protestista. Sillä aikaa äänilevyteollisuus tuottaa mustaa muovia, jonka pintaan kaiverretut laulut kertovat maailmanrauhasta ja ne leviävät maailmalle saaden sen entistä sekaisemmaksi. Jossain tässä välissä kotirouvat pyöräilevät takaisin ostoskeskuksista jutellen keskenään kierrätyksestä muovikassien (joilla pyörät on lastattu) ollessa täynnä roskaa, jota ei olisi tarvinnut kierrättää, jos he eivät olisi ostaneet sitä. Hieman myöhemmin ideabussin käytävällä keksitään, että ympäristölle ystävällisin idea saa palkinnon ja kaikki taputtavat televisiossa suurten viinilasien takana. Nyt alkoholinvastaisella liikkeellä on jotain sanomista asiaan, ja he tekevät sen tupakat käsissään. No jaa, pysyväthän ainakin ihmiset pirteinä touhuamassa. Muslimit valokeilassa Varas tuntee varkaan, poliisi tuntee poliisin, narkkari narkkarin ja Muslimi tuntee Muslimin. Toisaalta hollantilaiset eivät koskaan oppineet tuntemaan itseään, pitäessään tärkeämpänä oppia tuntemaan muslimin - ja onnistuessaan siinäkin varsin huonosti. Petollinen ulkokuori Hollantilaiset tapaavat muslimeja kulttuuritapahtumissa, tai toreilla ja juhlissa. He näkevät säteilevät, ujot silmät ja vilpittömänä hohtavan hymyn ja ajattelevat kuinka mukavia, sosiaalisia ja eläväisiä nämä ihmiset ovat. Katsoessaan sitten vertailun vuoksi itseään he havaitsevat kyllä omat puutteensa, mutta ihastuneina ja lumottuina he kulkevat kuin hyönteiset outoa valonlähdettä kohden. Siinä luulossa, että kaikki mikä kiiltää on kultaa, he eivät näe, että mukavan näköiset ihmiset ovat joskus suurimpia hirviöitä ja että Ceausescu ja Husseinkin säteilevät juhlissaan siinä missä muutkin. Vai kuvittelevatko hollantilaiset, että epäystävälliset ihmiset ovat petoja joilla on vaaralliset, ajelemattomat kasvot ja verta valuvat vaatteet ja jotka murisevat ja karjuvat: “murhatkaa, murhatkaa?” No, ihmiset jotka murhasivat, mutta eivät ilmaisseet tuota sanaa suoraan, olivat päivää aikaisemmin juuri noita mukavia ihmisiä, sillä ihmisen todellinen luonto ei tule esiin ennen kuin hänet on pantu koetukselle. Eräs herrasmies Ganuka, joka on elänyt Alankomaissa 22 vuotta, vaikutti erittäin mukavalta eikä missään tapauksessa aggressiiviselta ennen kuin eräs television viihdeohjelma sijoitti julkisen käymälän hänen israelilaisen ravintolansa eteen (heinäkuu 1. 1990, Tros). Joka tapauksessa kun muslimi tekee jotain oikein, tai ainakin on tekemättä jotain väärin silloin kun se on odotettua, hollantilaiset huutavat: “Mitä minä sanoin: he kaikki ovat aivan ok!”. Ja kun he tapaavat äitini, joka heistä on suloisin ja haurain vanha nainen, jonka he koskaan ovat nähneet, he eivät pysty kuvittelemaan hänen olevan yksi niistä ihmisistä, joista kerron - ja kuinka aggressiivinen hän sisimmässään on. Hollantilaiset eivät opi tuntemaan muslimeita riippumatta siitä kuinka paljon he yrittävät, sillä muslimit eivät anna itsensä tulla tunnetuiksi. Asia on kuten silloin, kun televisiossa näytettiin kuinka poliisi käytti pamppuaan, hakaten sillä joukkoa kyläläisiä tekemään tilaa pysäköidyille moottoripyörille Pariisi-Dakar - rallin aikana. Kun hänen esimiehensä varoittivat, että kamera on käynnissä, hän yht’äkkiä jähmettyi paikoilleen ja näytti ystävälliseltä säteilevine hymyineen. Sitä paitsi muslimit eivät itse kiellä sitä mielikuvaa, joka hollantilaisilla on heistä ystävällisinä ja vieraanvaraisina ihmisinä. Mutta jopa tuossa voidaan puhua petoksesta. Koska on niin, että kun perhe A saapuu vierailulle perhe B:n luokse päivällisaikaan ja perhe B pomppaa ylös ja tarjoaa jokaiselle tilaa liittyä aterioimaan, se ei todista perhe B:n vieraanvaraisuutta, vaan pääasiassa heidän rohkeuden ja rehellisyyden puutettaan olla myöntämättä, että heillä on vuohenpääkeittoa juuri ja juuri omiksi tarpeikseen ja siinäkään ei kellu tarpeeksi silmiä edes kaikille heille. Tai perhe B voi kokea olevansa pakotettu tekemään tarjouksen, koska muuten perhe A tuntisi itsensä niin loukatuksi, että ei koskaan enää vierailisi heidän luonaan. Kyseessä on epärehellinen tapa, jota näin tarpeeksi matkatessani läpi islamilaisen maailman aina Yhdysvaltoihin asti. Ystävällisyydestä islamilaisissa maissa : tietenkin muslimit ovat pinnallisen ystävällisiä länsimaisia turisteja kohtaan, mutta se ei johdu hyvistä aikeista, vaan kiinnostuksesta ja innostuksesta saada taloonsa alkuperäinen valkoinen mies, millä voi sitten kehuskella naapureille. Mutta ei tarvitse tehdä kuin yksi virhe, niin olet hukassa - kuten minulle joitakin kertoja kävi Turkissa, kun lopetin soittamasta huuliharppua kuskille, joka oli ystävällisyyttään tarjonnut minulle kyydin. Siitä huolimatta palaavat hollantilaiset televisioreportterit matkoiltaan ympäri maailmaa, mukanaan kuva toisensa jälkeen, täynnä hymyjä ja lavastettuja tilanteita, joilla he johtavat jo valmiiksi hyväuskoisia hölmöjä yhä enemmän harhaan. Erilaisia sisältöjä Voi olla mielenkiintoista havainnoida miten islamilainen kulttuuri eroaa hollantilaisesta, mutta on vaarallista olla näkemättä, että näennäisesti yhteiset käsitykset ja tavat eroavat toisistaan suunnattomasti sekä tarkoituksiltaan että vaikutuksiltaan. Alankomaissa tärkeät ja rikkaat ihmiset kuljeskelevat usein halvimmissa vaatteissa joissa he, säästä riippuen, hyppäävät joko puolen tonnin Audiinsa tai vanhan polkupyöränromunsa satulaan. Jos he pukeutuvat pukuun se johtuu joko siitä, että heidän työnsä vaatii sitä, tai että se vain sattuu tuntumaan heistä mukavalta. Islamilaisissa maissa sen sijaan pukuun pukeudutaan, että tunnettaisiin olo ylivertaiseksi muihin nähden, eikä kukaan edes jonkinlaisessa asemassa oleva koskaan haluaisi kenenkään näkevän itseään polkupyöräilemässä.. “Kiitoksia”, “Anteeksi”, “Anteeksi”, “Kiitoksia”, jotka helposti kuulee hollantilaisten suusta, heidän samalla katsoessa suoraan silmiin, nähtäisiin islamilaisissa maissa - sen lisäksi, että ne olisivat tyhjiä sanoja - itsensä nöyryyttämisenä. Hollantilaiset bussipysäkit ja muut julkiset paikat kuulostavat lähinnä hautajaisilta, mikä islamilaiselle on sama kuin ei miltään. Sama koskee hollantilaisten ravintoloita, joissa he hiljaisesti keskustelevat ja heitä palvelee hollantilainen tarjoilija, joka pitää heitä inhimillisinä olentoina ja kohtelee heitä sellaisina, katsekontakteineen ja hyvin luontevine kohteliaisuuksineen. Kokonaan toisenlainen tilanne on islamilaisissa maissa, joissa asiakkaat yrittävät kovasti hillitä itseään aterian ajaksi ja heitä palvelee puhtaasti fyysistä esiintymistä uhkuva tarjoilija, joka todellisuudessa on täysin kyvytön kunnioittamaan asiakkaitaan inhimillisinä olentoina tai edes näkemään heitä sellaisina. Lopuksi: keskustelu hollantilaisen kanssa ei koskaan voi olla täydellinen ilman vähintään tusinaa kysymystä “miksi?”. Islamilaisissa maissa kysymys ”miksi?” on loukkaava ja voi johtaa vaikeuksiin. Näennäisten yhtäläisyyksien alla on niin paljon eroja, että mainitsin vain pienen osan niistä. Muistaen valehtelemisen helppouden muslimeille, sekä hämmennyksen, jota hollantilaiset tutkijat saavat aikaan kysyessään muslimeilta heille täysin käsittämättömiä kysymyksiä ja kiskoen niihin haluamansa vastaukset, on helppo ymmärtää kuinka niinkin suuri määrä väärinkäsityksiä muslimeista on edelleen olemassa. Itse toisaalta kävelen sisään ja ulos heidän moskeijoistaan, istun heidän seurassaan klubeissa heidän ‘toverinaan’ ja kuulen heidän kertovan, kuinka turmeltuneita hollantilaiset ovat ja kuinka helppo heitä on huijata, puhumattakaan niistä vaarallisista jutuista, joita he kertovat - tietämättä, mitä minä todella ajattelen. Tunnetko Koraanin? Koraanin ääni tuntuu herättävän yhä enemmän uteliaisuutta hollantilaisissa, ja aina silloin tällöin joku nainen alistuu islamille jättäen kansakuntansa taakseen ihmettelemään, mitä sellaista Koraanilla on tarjottavanaan, että älykäs nainen jättää uskonsa ottaakseen toisen - sekä kysymyksen, voiko hän koskaan enää kääntyä takaisin omaan uskoonsa, jäädessä kokonaan vaille televisioaikaa. En nyt tarkoita tätä pahalla, mutta mielestäni on olemassa tietty ihmistyyppi, joka liittyy Baghwaniin tai Hare Krishnaan, kaipaa tulla vangituksi scientologiseen kirkkoon, syö viimeisen myrkyllisen aterian pastori Jonesin kanssa, tai ryhtyy muslimiksi. Kuinka muuten he tuntisivat olevansa jotenkin erityisiä ja kuuluvansa johonkin erityiseen ryhmään? Elämme sitä paitsi aikaa jolloin vanhan ajan ihmeet ovat muuttuneet kylmiksi laskelmiksi ja tieteellisiksi faktoiksi. Nykyään on turhaa kertoa tytölle, että poimii hänelle taivaalta tähtiä, koska hän tietää niiden olevan liian suuria poimittaviksi.. Silti sellaiset kysymykset kuin “Mitä on universumin ulkopuolella?”, “Milloin aika alkoi?” ja “Miksi me olemme olemassa?” jäävät vaille vastausta. Sitä etsii kirjoista, sänkynsä alta, television takaa, jääkaapista, isänsä taskuista, mutta vastausta ei löydy, ja mitä kauemmin etsii sitä sekavammaksi tulee. Lopulta vastausta etsii epätoivoisesti oli se sitten mikä tahansa. Oma uskonto on niin tylsä, ja koska sen kanssa satttui syntymään, niin voiko se todella edes kiinnostaa? Silloin ilmestyy ainoa valo, joka syrjäyttää pimeyden, ainoa asia joka voi täyttää sisäisen tyhjyyden : Koraani. Hetkessä onni on taas palannut ja asiat elämässä muuttuvat. Asiat, kuten vaatteet, hiukset, ystävät, juhlat, kaikki muuttuu ja persoonallisuus uudistuu. Ympärillä on innostuneita, meheviä muslimiystäviä, jotka toivovat vain hyvää koska ollaan heidän joukossaan ja kokeillaan yhdessä kaikenlaisia jännittäviä leikkejä, kuten Ramadan, rukoileminen viisi kertaa päivässä ja hyvästien heittäminen kuivakiskoiselle hollantilaiselle elämäntavalle. Mikäli todella haluamme ymmärtää muslimeja, meidän täytyy vilkaista Koraania. Vaikka itse opin kirjan sydämessäni, ruoskaniskujen avustuksella, olen viime aikoina virkistänyt muistiani ja miettinyt, väärinkäyttävätkö muslimit Koraania vai onko asia toisin päin, vaiko peräti molemmin päin. Seuraavat lainaukset ovat J.H Kramersin käännöksestä ja voivat antaa hollantilaisille jonkinlaisen yleisvaikutelman heidän kanssakansalaistensa uskomuksista ja heidän henkisistä matkatavaroistaan. Suura 2. 191. : Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkottakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka. Suura 5. 38. : Varkailta taasen, olkootpa mies~ tai naispuolisia, leikatkaa kädet. Se on palkka heidän omista teoistaan ja muita varoittava kuritus Jumalalta. Jumala on mahtava, viisas.(Jos hollannin muslimit ovat niin uskolleen omistautuneita, heidän tulee myös hyväksyä tuon Jumalan tuollainen rangaistus) Suura 24. 2. : Haureudenharjoittajille antakaa kullekin sata iskua nahkaruoskalla, älkääkä salliko myötätuntonne heitä kohtaan estää täyttämästä Jumalan käskyä, mikäli uskotte Jumalaan ja tulevaan päivään. Joidenkuiden uskovaisten tulee olla todistajina heitä rangaistaessa. Suura 24. 31. : Sano myös uskovaisille vaimoille, että luovat silmänsä maahan ja hillitsevät halujaan. eivätkä näyttele sulouttaan tavallisuudesta poiketen ja että huntu verhoaa heidän povensakin. Älkööt he näyttäkö sulouttaan muille kuin miehilleen tai isilleen tai apelleen tai pojalleen tai poikapuolilleen tai veljilleen tai veljiensä pojille tai sisariensa pojille tai palvelusnaisilleen tai orjattarilleen tai sellaisille palvelijoille, joilla ei ole vetoa naisiin, tai poikasille, jotka eivät ole tietoisia naisten salaisuuksista. Älkööt he siten astuko kulkiessaan, että heidän kätketyt sulonsa havaittaisiin. Kääntykää kaikki Jumalan puoleen, oi uskovaiset, jotta saisitte menestystä! ( Silmien maahan luonti sopii miehille yhtä hyvin ) Suura 24. 4. : Jotka syyttävät aviovaimoja haureellisesta elämästä eivätkä tuo neljää todistajaa, heille

Avainsanat: hallitus kylie oikeus konservatiivi köyhä koulu kukkanen kolikko ideologia pyörä valtio ämpäri vasemmistopuolue koraani poliisivoima vähemmistö ranta kilpailla usko työ joutsen vapaus ihmemaa radio amin ystävä voi kylpylä ralli kirja kerho keskitaso äiti opas uraani oksa vanki amerikka pukeutua aivo pettää ostaa omistaa käsi lapsi uskonto tapaturma periaate irania tarjoilija kivi äly suhde jones kävely kana jihad keltainen rikas elokuvaohjaaja pelaaja vartija mies verho raamattu vierailu kuski sydän muslimi vakaumus julkinen äänestys ympyrä todistus jääkaappi oikeuslaitos vuoropuhelu vaihto rautatie kapina perustuki näyttelijä kuukausi temppu veli afrikka seinä puhuja perustaja nälkä sananvapaus aikuinen silmä perhe suoja planeetta salainen turisti tilasto arkkitehtuuri kotimaa esitys agentti baari evoluutio keskiaika turkkilainen ulkoasu henkilökunta olkapää saalis matkustaja tuho poliisiasema kurssi saksalainen korva bussi lausua lentokenttä liha esittely kivikausi koe ulkomaalainen lakimies rauhanturva terroristi narkkari sisällissota netherlands avioliitto kolumbia laava kenkä titteli australia perustuslaki demokraattinen puhdas taulu koira celsiusaste menneisyys tietokone maku venäläinen konsertti sosiaaliturva tappaa ilmapiiri maalaus identiteetti luonne neekeri sokea hippi liettua riippuvuus syntymä isä kissa hevonen kello asenne kehittyä lapsuus vauva noita apina nelson uhri kansakunta ikkuna passi maahanmuutto rikollisuus omaisuus ympäristö viaton aikuisuus vanhus johtaja vero oikeussali paine tappelu pakolainen rappunen terrorismi ritari järjestö laulu sukulainen amsterdam kulttuuri kansa todiste siunaus yksinoikeus ministeri yllätys katu varastaa kohde kristillisyys ruoka muka alusta rikos ovi sotilas allekirjoittaa työskennellä harvinainen loukkaava lasta raja perinne kruunata puhe käyttäytyä myötätunto tuli armstrong meri sisustaa uhka lentää tarjous kauppa poika sormi tunti toimenpide sopeutua belgia uskonnollinen patrick englanti tahti jäsen pullo orava tietoisuus myynti asema yhteys ilmiö korruptio taistella vastustaa suunnitella vakuuttaa kylmä arkipäivä herrasmies ted testamentti valtameri ero talo vallankumous länsi kontakti riski iltapäivä mielipide shampoo vapaa kierrättää henkilökohtainen valo vuohi sotilaallinen vaihe lähde rakennus puolueeton puoliso sivu suunnitelma vihollinen robotti kierrätyskeskus palvella suojella hollanti hauta murhata sielu tapa puu harmaa juoma esiintyä vanha ihminen palaa valaista tarvike lelu käsityö valhe osallistua valmistautua omistaja verkosto rikollinen rakentaa viisas huume pöytä haastaa rauhallinen viimeistellä lopputulos erota eurooppalainen kierrätys uutinen muutos vaatimus kehittää likainen historiallinen ateria seksuaalinen vertailu einstein puolustaa hyökätä muoto kehitys kosto diktatuuri ego äänestäjä suora painajainen miekka kulmakarva kiertue työpaikka valehdella potku draama matka ilmaisu multa väestö selviytyä englanninkielinen katastrofi logiikka kokonaisuus eurooppa rakastaa päättää olosuhde murha sukupolvi ilmastonmuutos puolue älykäs ideologinen sirkus kunnia yhdysvallat laki sävy onnellinen amerikkalainen tyhmä tarina onnekas levittää elementti valkoinen katkera löytyä kaataa lisääntyä entinen synnyttää muovi skenaario meikki säätiö kysely laadukas vaate luottamus ikä sota muuri jatkaa huutaa kätevä liikkua hauska syö raha muoti aikataulu tyyli joukko arvokas sivilisaatio vaarallinen tuomita hallinta hattu tutkimus sanoma rooli huomioida filosofia luokka poliittinen läsnäolo artikkeli punainen yksityinen yhteiskunta asettua kuulla kohdata roska olennainen luoda luonto mieli asiakirja talvi pehmeä kokea tarkastella tasaisen kehu espoo eläin kourallinen pelko vastakohta ratkaisu kustannus syödä jännittävä markkina syy öljy sisältö politiikka muodostaa herkullinen tapaus tukea rasismi aiheuttaa hyväksyä tahrto merkitä sana turva aine kasvo aasia todellisuus vahva hetki kuolema kanada pastori ainutlaatuinen käsitys tuoda kuollut psykologia koti viranomainen helppo natsi perustaa projekti unioni vaikuttava tausta prosessi perustuva huippu sanonta persoonallisuus maista neil jolla säilyä kokeilla lippu vaikuttaa edusta saapua millainen ehto ravintola lähestyä ominaisuus tyypillinen pitää kuulua olettaa nauttia ylittää osapuoli melkoinen rikkoa laiton poliisi kulkea berliini näyttely valmistaa esittää juttu tietoinen summa kansalainen tommy televisio opettaa luonteva reitti maailma paikallinen lanka kaupunki teoria ottaa päästä katsella lankan ymmärrys sri palkkio tarvita johtua antaa caesar nähtävä vastata arvioida vuosikymmen kova vaatia surullinen työntekijä tavata onnettomuus historia aggressio yhteisö vuosisata mainita valinta kannattaja johtaa järjestää hinta puhua luonnollinen tähti kysyä osoittaa enemmistö intia vasen maailmansota neljä näyttää tuotanto kansallinen todellinen rakkaus suljettu kohtalo sosiaalinen hitler kymppi väärä peili määrittää suomennettu virhe vaihtoehto koulutus asua orja vankila alkuperäinen tuottaa lyödä todeta ehdotus tytär ohjata tuntua hallita juna keskittyä koskettaa kala voima varas kääntää suorana turkki tuki fundamentalismi islamilainen keskiarvo tekijä sharia metalli tietää hallinto kuningatar polttaa epätasa thaimaa paletti varma ääri merkittävä johtava kulunut merkitsi länsimainen kysymys englantilainen pyhä ihmiskunta julisti islami valkea tuhota juutalainen lähi jumala 1960 itä uskoa ylläpitää dollari kulta miljoonia länsimaa bravo seura käytös suru syntymäpäivä hoitaja keppi taiteilija unohtaa toivoa haukkua rauha kärsiä vaara arvata maaliskuu kirjoitettu maalata nuutti ira lava ajaa normaali kyynel selitys seuraus kadota maksaa idea sekoittaa syvä lähteä astua bob maata toiminta lyhyt istua event kipeä tulevaisuus pariskunta tyhjä pähkinä tavallinen kaipuu keskustelu iloinen aika kokemus siirtyä seuraava voida muuttua liittyä nero ladata oire ystävällinen löytää lukea saada nainen ihmetellä nähdä sinä poikkeus ääni tarkoitus odotus opetus korkea julistaa kansainvälinen myrsky suunta jättää piste huumori paino loputon ohjelma puoli niska tuhat ajatella viedä ilma palkka irak tajuta pystyä vapaaehtoinen kurkku etsiä seurata mahtava näkyä neuvo tuntea huvittaa esimerkki mahdollisuus nuori auttaa mukava mato vanhempi katse aste pakottaa hussein me mahdollinen auto menettää varata ansaita pari muuttaa todistaa tarkoittaa opiskelija erilainen puuttua maahanmuuttaja huono käyttää suuri ongelma tilanne syyttää palata pettyä välittää hän päätyä kieli ympäri liike vihainen saavutus varaa puute pyytää heittää hiukset ajatus keskustella keino tietty homma pinna mitata muualla haluta kiinnostava huoli tarjota iran avaa laji vaihtaa jokainen tässä kannatus paras kuvitella valita dokumentti muu käsittää varustaa nimi elävä vuosi uusi paikka kertoa muut tavoite kasvaa katsoa kaava jää turvallinen ainoa kuuma kiinalainen poliitikko pysyä minä varis onko totuus äänestää koukku ehdokas taso kirjoitus kapteeni neiti tehtävä kuusi lahja joulupukki miljoona enkeli tieto lista sali joukkue häntä rasisti merkki kokous lääkäri anne jouluku sisar kiina maapallo kirjoittaa japanilainen aleksanteri pääministeri onni tuomio shown court osta tapahtuma päätös vitsin tapahtuman lintuja rajan kysymyksen nousevat harvinaista kävisi junalla taidetta kumpikin herätti ylimääräistä nukkunut askel virheitä huomenta onnistuneet tutkijat auttavat valitaan vaiko joutua öisin kaupat kysyy ikää viimeisessä mitä kävellessä kokonainen päähän tullessaan työstä toisilleen parhaaksi käydä yritä ryhmä kirjoittaminen omilla pimeys kotona tosiasia sisko ruutu palkinto gonna centre ruumis tilaisuus land sänky ala omena koko osaava seksi homoseksuaali george vaatteet helmi taivas kauhea erottaa kiinnostaa suihku pohja tuore julkaista kansi lontoo ristiin tarkka lasi mahdoton laulaa väri ikuisesti allah käynnissä systeemi aalto universum frank prinsessa islam cd demokratia murhaaja alkoholi manifesti väkivalta paha ase kristitty teko viha tanska isku pommi yleisö matkustaa tuska vastaus piikki parlamentti vaimo ihmeellinen aihe tunne yksiöä kirkko loma hurja tyttö sairaala vetää henkinen kirjaimellisesti korkealla elokuva kirjoittaja hukassa asiakas elämä hieno tarttua etelä lupa kreikka nopea raaka kuu maa henki pituus kahvi otsikko leikkiä olo ulkopuolella naimisiin italia erinomainen sohva canada sentti teini onnistua koru tila vuotias laittaa rakkaat ihme leikata vuoro pariisi tuhansia iskeä jalka second harry kamera keittiö kasvi albert näkökulma laiva tee aatto elokuu armeija kuolla gramma kirjailija jan maalla wikipedia metri kylä viettää syntyä aurinkolasi paul herra satu vieras aines ilta kaveri musta leipä arvo ulkomaa kone tanssi rouva hullu tuomari sade nukkua aurinko pää odottaa kävellä lämpötila kalja päivä oppia juhla jonne vanhemmat heinäkuu tapahtua kesäkuu versio vesi valmis näytös ilmoittaa kappale sekaisin mielenkiintoinen toukokuu täydellinen yksin viimeinen ymmärtää pieni vaikea kengät alku yrittää leijonat viikko muutama kuva greenpeace saksa ranska jalkapallo räjähdys irlanti espanja terrori usa venäjä gaddafi persianlahti kadonnut euro eu portugali