Tänään on 23.05.2018 17:32 ja nimipäiviään viettävät: Lyydia, Lyyli ja Lydia. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Marko Ronkainen - Poliittinen blogi (Vihreät):

Kuka valvoo valvomisesta kiinnostuneita?

Julkaistu: · Päivitetty:

Yle on taas ollut kovasti tapetilla. Muutama mielipide, ensin lyhyesti: Mielestäni Jungner on näyttänyt kannuksensa hommassa, on pidetty johtaja ja persoonana kaikkea muuta kuin tavanomainen pönöttäjä jollaisia korkeissa viroissa liian usein näkee. Olen sitä mieltä että hänen korvaamisensa syyt ovat ilmiselvästi poliittisia ja vailla todellisia perusteita. Yle-vero kaatui, mikä ei välttämättä ole huono juttu vaikka itse olisin siihenkin ollut valmis. Budjettirahoitus on varmasti parempi vaihtoehto, kunhan siinä otetaan huomioon tiettyjä juttuja, joista tarkemmin alempana. Yleä valvomaan on vaadittu riippumatonta valvontaelintä. Mutta kuka tätä haluaa ja millaisia jauhoja mahtaa olla vaatimusten esittäjien omissa pusseissa? Vähän tarkemmin näistä: Yle on Jungnerin aikana uudistunut melkoisesti, kipeitä muutoksia ja leikkauksia niin talon sisällä kuin ulospäinkin näkyviä, siitä huolimatta kannatusta on tullut ja käsittääkseni henkilökunta pitää hänestä pääosin. Nimi ja naama on jäänyt mieleen (monikohan muistaisi katugallupissa jonkun muun Ylen johtajan nimen?). Vaikka välillä ehkä vähän myötähäpeää on moni tuntenut (viittaan YouTube-juttuun), tosiasia on ettei kovin monessa suomalaisessa johtajassa olisi särmää moiseen. Jungnerin nimitys toki oli oli poliittinen, mutta mielestäni hän on noussut sekä sen että puolueensa agendan ohi ihan omaan valokeilaansa. Hänen seuraajansa on melko tuntematon, joten eipä toki häntäkään hutkita ennen kuin nähdään mihin hän pystyy, yritän itsekin nähdä henkilökohtaisia antipatioitani (tässä viittaan hänen yritysmaailmataustaansa) pidemmälle ja arvioida mahdollisimman objektiivisesti. Rahoituspuolesta sen verran että mediatalona, vaikkakin valtion sellaisena, Ylekin tarvitsee toimintaansa aika lailla samoja asioita kuin mikä tahansa kaupallinenkin mediatalo: rahaa, suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta, kassavirtaa ja tietysti yleisönsä. Ylen siunaus ja kirous on se, ettei sen tarvitse kosiskella katsojia loputtomilla saippuaoopperoilla ja realitysarjoilla tai turhanpäiväisillä tirkistelyohjelmilla ja aivottomien "tietokilpailuilla". Ohjelmatarjonta voi ja sen pitääkin olla muutakin kuin amerikkalaista tai kotimaista. Kaiken ei tarvitse olla uusinta uutta ja kalleinta saatavilla olevaa. Silti, Ylekään ei saa ohjelmiaan ilmaiseksi eikä kalustoaan tai henkilökuntaansa hyväntekeväisyytenä. Toimintaa ei voi suunnitella pelkästään vuodeksi eteenpäin, hankinnoista puhumattakaan. Näistä syistä rahoitus on turvattava lailla. Jos se on TV-maksu, Ylemaksu, mediamaksu tai millä nimellä sitä haluaakaan nimittää, olennaista Ylen kannalta ei liene sen jakaantumisperiaate maksupäässä, vaan sen perille tulo Ylelle. Jos puhutaan budjettirahoituksesta, sen pitää olla taattu sekä jatkuvuuden että suuruuden osalta. Ei hyödytä sopia budjettirahoituksesta yhden vaalikauden osalta jos se perutaan seuraavalla kaudella. Rahoitus on kirjattava lakiin niin että sen taso ja jatkuvuus määritellään ja sidotaan Ylen itsensä olemassaoloon. Eli hanat voi lyödä kiinni vain jos koko Yle päätetään lakkauttaa. Kaupalliset mediatalot ovat kokeneet Ylen kilpailijaksi ja uhkaksi koska se on uusiutunut. Ollaan huolissaan että Yle syö kaupallisten toimijoiden leipää. Itse kysyn tässä vaiheessa ketä varten Yle on olemassa? Kaupallisten toimijoiden toimintaedellytysten turvaamiseksiko? Vaiko yksittäisiä kansalaisia varten? Itse olen jälkimmäisen kannalla. Siksi olen huolissani etupäässä siitä että Yle tarjoaa kansalaisille jotain. Toivon myös että se jatkossakin tarjoaa jotain muuta kuin kaupalliset toimijat. Enkä tarkoita välttämättä mitään marginaalista tarjontaa, eli sitä että Ylellä olisi vaikkapa burundilaisen kokeellisen elokuvan teemasyksy, vaan sitä että kun kaupalliset kanavat juoksevat trendien ja testattujen menestyskonseptien perässä hankkimalla tuota edellä mainitsemaani reality-saippua-visailu-hittisarja -tarjontaa, Yle voisi keskittyä laatuun ja erilaisuuteen. Miksei vaikka burundilaisia kokeellisia elokuviakin jos sieltä löytyy hyviä sellaisia. Näen Ylen myös historian säilyttäjänä, ylläpitäjänä ja opettajana. Yle voi ja saakin esittää uusintoja, tarjota ihmisille netissä vanhoja ohjelmia, klassikoita ja harvinaisia helmiä. Kaupallisilla kanavilla liialliset uusintakavalkadit näyttävät helpommin vedätykseltä. Pitäisikö Yleä sitten valvoa? Ehkä, mutta mielestäni todelliset valvontaa kaipaavat tahot ovat nimen omaan nämä kaupalliset mediatalot. Niitäkin sitovat lait ja säädökset, joiden rikkominen ja venyttäminen iskevät suoraan sinne missä ne tuntuvat kuluttajan kannalta eniten: meidän televisioihimme ja radioihimme. Itseäni ainakin sapettaa hiljattain kaikessa hiljaisuudessa ja tehokkaasti lobbattu lainmuutos, joka sallii mainoskatkot entistä tiuhempaan. Parin tunnin elokuva voi kestää lähes kolme tuntia kaikkine mainoksineen, ei ala silloin kuin pitäisi, loppuukin milloin sattuu ja katkeilee jatkuvasti jopa yli seitsemän minuutin mainoskatkojen vuoksi. Jo ennen jatkuu-tekstejä tulee joku sponsoviesti ("Tämän ohjelman tarjoaa joku blaa blaa"), ohjelman päällä pyörii mainoksia tulevista ohjelmista ja lopputekstien aikana kuva pienenee postimerkin kokoiseksi jotta ruudulla voidaan samaan aikaan näyttää mainoksia. Yle sentään näyttää ohjelmat pääosin kokonaan (mitä nyt joskus päällä pyörii "tiedotteita"). Valitin näistä kerran ja sain vastauksen että asiaa valvotaan puolivuosittain. Nyt kun laki muuttui, ei ilmeisesti enää tarvitse valvoa ollenkaan kun lähes mitä vaan saa tehdä. Kenen kustannuksella? Katsojien katselunautinnon tietysti! Ainoa tapa saada ohjelmansa kokonaan, ilman mainoksia ja muuta roskaa, on katsoa ne Yleltä tai ostaa omaksi. Jotta tähänkin vuodatukseen tulisi konkretiaa, esitykseni on: Ylen rahoitus budjettiin lakisääteisesti. Laissa on määriteltävä rahoituksen tason liikkumavara ja muutosten aikataulut. Rahoitus on turvattava kerrallaan tietyksi ajaksi saman tasoisena, esim. viideksi vuodeksi kerrallaan (tai mikä nyt on toiminnan kannalta järkevä jakso). Rahoitus on sidottava Ylen olemassaoloon, ts. niin kauan kuin Yle on olemassa, sille olisi turvattu budjettipohjainen rahoitus. Ylen johtajan nimittäminen irti puoluepolitiikasta, johtajaksi valittava oikeasti pätevä henkilö joka on näyttänyt kannuksensa media-alalla joko yksityisellä tai julkisella puolella. Kausi voisi olla mahdollisesti myös pidempi ja irrallaan poliittisista vaaleista. Riippumaton toimintaelin valvomaan kaikkea mediatoimintaa, niin Yleä kuin kaupallisia toimijoita. Riittävästi resursseja jatkuvaan valvontaan ja lainvoimainen oikeus antaa varoituksia, huomautuksia, uhkasakkoja ja tarvittaessa peruuttaa toimiluvat. Tähän toimielimeen jäseniksi henkilöitä joilla ei ole liian kiinteitä sidoksia politiikkaan tai talouselämään. Toimielin valvoisi että pysyttäisiin lakien ja hyvien tapojen puitteissa niin kilpailumelessä kuin muussakin toiminnassa.

Avainsanat: yrittää youtube yle yksityinen vuosi vuodatus voi vero vastaus valvonta valvoa valmis vaiko vaihtoehto vaihe vaalikausi vaalit uusin tässä tunti tuntematon tulo tosiasia toiminta toimija toimielin todellinen teksti tavanomainen taso tarvita tarjota tarjonta tapa syö syy suunnitella suomalainen sopia siunaus seuraava saippua saada roska resurssi reality rahoitus raha puita politiikka poliittinen pitää ostaa opettaja oikeus ohjelma näyttää näyttänyt nähdä nimittää nimi netti naama muutos muutama mitä mielipide media maksu mainos lyödä leipä leikkaus laki laatu kuva kuluttaja kotimainen koko klassikko keskittyä kausi kaupallinen katsoja katsoa kansalainen juttu jungner julkinen johtaja jauhot jatko hän huono huoli historia henkilökunta henkilökohtainen henkilö helmi harvinainen esittää elokuva budjetti arvioida antaa amerikkalainen ala ainoa aikataulu aika