Tänään on 23.11.2017 17:04 ja nimipäiviään viettävät: Ismo, Yngve ja Yngvar. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kaljaveikko ja Nokkospoika: Kultainen keskitie, osa 3

Julkaistu: · Päivitetty:

"Haluankin pistää Nokkospojan vastaamaan omaan kysymykseensä. Mikä hänelle on se kultainen keskitie, miten sillä pysytään jos sen sattuu löytämään?" Voisi sanoa että kultainen keskitie on löytynyt, mutta sillä pysyminen on tolkuttoman vaikeaa. Aina ei tahdo muistaa ottaa iisisti ja painaa kilometrit, saavutukset sekä mammona silmissä kiiluen eteenpäin veri ikenistä tihkuen. Välillä taas passiivisuus kaappaa utuiseen syleilyynsä ja kolme päivää menee umpimielisessä sumussa, jossa mikään ei tartu kiinni ja aika virtaa teflonina kohti iltaa. Nämä ovat kuitenkin normaaleja ilmiöitä ihmisen elämässä eikä niille saa antaa periksi, vaan tulee pyrkiä aina seuraavana päivänä kohden parempaa. Oikeastaan perimmäinen idea siitä, miten elämä pysyy mielekkäänä tämän alituiseen meitä ruoskivan systeemin alaisena, kristallisoitui nykyiseen malliinsa tämän kesän pitkällä matkalla. Olin aiemmin ajatellut, että elämän mielekkyys johtuu siitä että aina on mukavaa ja kaikki onnistuu. Tuolla matkalla kaikki ei suinkaan mennyt helpoimman kaavan mukaan, vaikka pääasiassa fiilikset pysyivätkin positiivisna koko kiertueen ajan. Syy siihen, miksi olin tuolla matkalla enemmän elossa kuin koskaan, johtui siitä yksiselitteisestä syystä, että jokainen päivä sisälsi ainutlaatuisia elämyksiä. Tietenkään se ei ole arjessa tarpoessa aina mahdollista – kotimaisesta loskahelvetistä on hankala repiä yhtä tajuntaaräjäyttäviä fiiliksiä kuin poluista läpitunkemattomassa viidakossa tahi ikiaikaisen kivitemppelin seinäkaiverruksista. Mutta, vaikka päivä täyttyisi työn raskaasta ikeestä ja kotiin palatessa väsymys painaa pään kohti linoleumia, on silti jäljellä vielä tunteja tehdä päivästä merkityksellinen. Siinä on mielestäni kultaisen keskitien pätevin opasteviitta: pyri siihen, että jokainen päivä sisältää jotain, miksi se on muistamisen arvoinen. Keinoja tähän, kuten kultaisia keskiteitäkin, on miljardeja. Ultimaattisimmasta päästä ovat pitkät ulkomaanmatkat, festarireissut, mökkiviikonloput kavereiden kanssa, siimanuittoiltamat – ja myös ne tuopinkolahtelun täyteiset ehtoot. Aina ei kuitenkaan tarvi yrittää kurottaa kuuhun, vaan tavallisesta arjestakin saa mieleenpainuvia elämyksiä, kun ei kuluta aikaansa passiivisena ruutua tuijottaen tai heittämällä tylsistynyt pää kemian kyytiin. Loistolevyn kuuntelu ajatuksella, hyvään kirjaan uppoutuminen, uuden ruokalajin väsäys, kävelylenkki sateen raikastamassa illassa – vaihtoehtoja on rajattomasti. Pääasia on se, ettei anna yleisen väsymyksen ja vastoinkäymisten lannistaa vaan selättää ne reippaalla puolinelsonilla ja nauttii elämästä vaikka laintekijä Murphyn kiusaksi (ja usein myös kanssaihmisten – Suomessa kun alituiseen pirteästi ja elämänmyönteisesti käyttäytyvä ihminen on yhtä outo tapaus kuin mieshenkilö, joka kieltäytyy alkoholin käytöstä). Kyse ei ole siitä, että jokainen päivä olisi pakko suorittaa ja tahkoa lukuja elämysmittariin, kyllä siinäkin väsyy. Tehokas jumittelu hyvän kirjan tai leffan parissa totaalisesti rentoutuen on merkityksellinen tapa viettää aikaa jos mikä. Eikä tarvitse huolestua siitä, ettei tavoitteeseen joka päivä pääse. Tärkeintä on että siihen pyrkii joka päivä. Se on se eroavaisuus, joka nostaa elämän harmaan massan suosta kultaiselle keskitielle.

Avainsanat: fiilis elämä elämys elossa arki antaa alkoholi ajatus aika painaa outo ottaa nostaa normaali nauttia murphy muistaa leff kävelylenkki kultainen koko kirja kiertue kesä keskitie kaava jokainen johtua ilta ilmiö ihminen idea harmaa virta viettää veri vastata tunti totaalinen tehokas tarvita tartu tapaus tapa tahi tahdo syy systeemi suomessa sisältää sade ruutu ruokalaji päästä pää päivä pyrkiä vastaus maailmankatsomus yrittää väsymys