Tänään on 15.12.2017 17:58 ja nimipäiviään viettävät: Heimo ja Sverker. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

RASKASTA METALLIA: Muistoja viime kesältä

Julkaistu: · Päivitetty:

Viime kesänä olin Metalliliiton Murikkaopistolla "Kirjoitan- siis ajattelen"- kurssilla. Siellä onnistuin lietsomaan itseni oikeaan mielentilaan ja kirjoitin kantaaottavan mielipidekirjoituksen joka löytyy alta. Kun asioita ajattelee tänä päivänä niin asia on edelleen ajankohtainen. Jos ei kerralla tapeta niin sitten pikkuhiljaa… Nyt en tarkoita kirjaimellisesti vaan vertauskuvallisesti. Kyse on siis siitä, miten ammattiyhdistysliike kohtelee nuoria toimijoitaan. Suurin ongelma tämän hetken ay- liikkeessä on mielestäni, ettei nuoria enää saa kiinnostumaan toiminnasta. Tästä johtuen niille harvoille mukaan tuleville aletaan kasaamaan erilaisia tehtäviä. Jo tällainen saattaa karkoittaa nuoren toimijan. Jos tämä nuori jää kuitenkin mukaan, hoitaa useita luottamustehtäviä ja pärjääkin niissä, niin hyvä niin. Vai onko sittenkään? Moni nykyään mukaan lähtevä nuori on jo ehkä alkanut muodostamaan käsitystään politiikasta ja ay- liikkeestä. Aikaisemminhan on ollut tapana, että mukaan on lähdetty jonkun vanhemman mukana joka on liki ”aivopessyt” nuoren omaan ajattelutapaansa. Nyt näillä nuorilla on omia ajatuksia ja toimintatapoja, ja se aiheuttaa nopeasti törmäyksen vanhempien toimijoiden kanssa. Varsinkin jos uskaltaa kantansa ääneen sanoa. Kun nuori alkaa tehdä omanlaistaan ja omannäköistään toimintaa, se tuntuu aiheuttavan joissakin vanhemmissa toimijoissa närää. Kun ennenkään ei ole noin tehty, ja aina on tehty näin…Niin muuttuu maailma, Eskoseni… Tässä vaiheessa alkaakin sitten vanhempien toimijoiden taholta omanlainen mielipiteiden vaihto. Nuoren pitäisi vaihtaa oma mielipiteensä vanhemman mielipiteeseen. Mutta kun tämäkään ei aina (onneksi) onnistu, alkaa seuraava vaihe. Siinä aletaan kyräilemään, piikittelemään, tikulla kaivamaa tehtyjä ja tekemättömiä virheitä. Tai sitten sitä, ettei ole tehty mitään. Samalla puhutaan selän takana muille kaikista mahdollisista ja mahdottomista vioista. Tällainen ”hajota ja hallitse” – taktiikka turvaa oman paikan, eikä vahvaa oppositiota pääse syntymään. Nykyään ihmisten, varsinkin nuorten perheellisten, ajankäyttö on aivan erilaista kuin vaikka 20 vuotta sitten. Perhekin vaatii oman ajan, jopa miehiltä. Tästä on hyviä huonoja esimerkkejä vanhemmissa toimijoissa, joilla on menossa toinen tai jopa kolmas perhe, eikä ikää ole vielä kuuttakymmentä. Ja sitten vielä kehdataan katsoa kieroon naisia joilla on muutakin elämää kuin ay- liike. Nykyään on vain niin että ihminen, joka on kiinnostunut ay-toiminnasta, on mukana myös monessa muussa poliittisessa ja järjestötoiminnassa. Rajallinen vapaa-aika tuppaa jakaantumaan perheen ja kaiken muun välillä. Nyt joku siellä jo sanoo, ettei pitäisi ottaa niin paljon hommia joita ei pysty täysillä hoitamaan. Se on niin, että hommia vain tuppaa kasaantumaan harvoille, kun tekijöitä on vähän. Siinä tulee jonkinlainen velvollisuudentunto esiin kun johonkin pyydetään. Kyllä jokainen näkisi mielellään äänestyksen vaikka jokaisesta luottamustoimesta jos tekijöitä oikeasti olisi liiaksi asti! Tiedän että nyt moni nyökyttelee päätään että ”juuri näin, juuri näin”, jopa sieltä vanhemmasta päästä ollaan tätä mieltä. Mutta kun ongelma on ilmiselvä, eikä edes pieni, niin miksi näin toimitaan? Miksi karkotetaan nuoria, innokkaita toimijoita? Miksi?

Avainsanat: ajankohtainen aika aiheuttaa jää jonkinlainen jokainen ikää ihminen hoitaa esimerkki elämä ay kolmas kirjaimellisesti kesä katsoa nuori nainen musti mielipide maailma liike kurssi seuraava selkä päästä politiikka poliittinen pieni perhe ottaa onnistua onko ongelma turva toimintatapa toiminta tekijä tehtävä taho syntymä äänestys virheitä vapaa vanhempi vaihto vaihtaa vaihe vahva tässä