Tänään on 20.10.2017 00:57 ja nimipäiviään viettävät: Kasperi, Kauno, Kasper ja Jesper. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Pitkätukkahipin eloa ja mietteitä: Kuulumisia

Julkaistu: · Päivitetty:

Pitäisi varmaan kertoilla vihdoin ja viimein miten tuo vapun reissu Neiti R:n luokse meni. Oikeastaan kaikki meni paremmin kuin olisi voinut edes toivoa. Kaikki jännitys ja epävarmuus olivat loppujen lopuksi aivan turhaa. Oikeastaan minua jännitti siihen asti, kunnes näin Neiti R:n ja sen jälkeen kaikki olikin jotenkin ”oikein”. Neiti R:n kanssa pystyi olemaan oma itsensä ja ilman mitään paineita. Jokseenkin hassua sikäli, että nähtiin kuitenkin vasta toisen kerran. Ensimmäiset treffit kuitenkin olivat olleet ”vain” seitsemän tuntia. Nyt toiset treffit olivatkin 5 päivän ja 4 yön mittaiset. Toki olimmehan höpötelleet mesessä pitkään ja jutelleet periaatteessa lähes kaikesta, joten kyllähän toisen jo tietyllä tapaa tunsi. Kuitenkin tapaaminen ihan kasvotusten on aina eriasia kuin jutella tekstin välityksellä. Onneksi kuitenkin kaikki kuitenkin sujui aivan loistavasti eikä mitään turhia jännitteitä tai epäröintejä ollut oikeastaan juuri lainkaan. Omat tunteet kuitenkin hieman ovat outoja minullekin. Edes Entisen kanssa en näin nopeasti tuntenut näin voimakkaasti ja näin nopeasti. Paras osoitus tästä taisi olla se, että lipsautin sitten lauantaina ne kaksi sanaa joita yleensä panttaa ja miettii voiko noin toiselle sanoa ja miten toinen niihin reagoi. Sanoin siis Neiti R:lle, että ”rakastan sinua”. Ne vain lipsahtivat suustani. Onneksi ei Neiti R kuitenkaan singonnut tangentin suuntaan pakokauhun vallassa, vaan halasi minua ja vastasi samalla tavalla.  Täällä siis on tilanne se, mitä eräs ystäväni kuvasi sanoin: ”hyi yäk, mitä ällösöpöilyä”. Sitähän tämä kyllä on ollut. Jokseenkin tässä nyt tulee elettyä jalat tukevasti irti maasta ja odottaa vaan taas päivää, että näkee Neiti R:n uudelleen. Jotenkin ne pusut ja halit mesen välityksellä, ei kuitenkaan ole sama asia kuin fyysinen läheisyys. Olla vaan toisen kanssa ja halata sekä pitää hyvänä, toki olla myös hyvänä pidettävänä. Toisaalta välillä jokin pieni ääni sanoo, että tämä on liian hyvää ollakseen totta, että kyllä sä kohta taas tiput korkealta ja kovaa. Jotenkin sen äänen kuitenkin osaa hiljentää ja sanoa, että nautitaan nyt näistä hetkistä.  Toinen asia, mikä pääsi yllättämään, oli se, kuinka paljon pidin Neiti R:n koirista. Olen kyllä aina pitänyt eläimistä ja koirista varsinkin, mutta Neiti R:n ohella nuo karvaiset otukset hurmasivat minut. Tosin se taisi yllättää myös Neiti R:n, sillä kun sanoin, että sen koiruudetkin ovat ihan ihania ja minulla on niitäkin hieman ikävä, tokaisi Neiti R, että hän oli sitä pelännyt, etten voisi sietää niitä tai muuten olisin nuiva niitä kohtaan. Se mitä hän oli odottanut, oli että korkeintaan sietäisin niitä, ja hyväksyisin lähinnä osana pakettia pakollisena pahana. Tosin taisi se tulla kuitenkin jo selväksi sen vierailun aikana, että kyllä niiden kanssa hyvin tulin juttuun.  Kaiken kaikkiaan asiat ovat menneet aika paljon eritavalla, mitä mietin vielä tammikuussa, kun mietin mihin suuntaan tästä pitäisi mennä ja Tampereellekin muutto oli hyvin suurella todennäköisyydellä edessä. Niin sitä vaan tilanteet muuttuu. Outojen sattumusten kautta kai sitä voi itselleen löytää sen toisen puolen ja ehkäpä vielä silloin, kun sitä vähiten odottaa. Ikäväkin on siitä outo tunne, että se raastaa ja repii sisältä, silti se tunne on tervetullut, koska se kertoo, että oikeasti välittää toisesta ihmisestä ja haluaa päästä toisen luo. Toki minua varmaan suurin osa pitää nyt ihme haihattelijana ja ajattelee, että tuo nyt on vain tuota ensi huumaa. Kyllä se todellisuus meidän hipinkin taas jossain vaiheessa tavoittaa. Kyllähän sen itsekin tietää, että tämä on vain alku huumaa ja innostusta, mutta kuitenkin sitä toivoo ja jaksaa uskoa siihen, että kaikki kuitenkin pysyy hyvänä ja täydellisenä tällä kertaa, ettei paha maailma koskaan tule meidän väliimme. Kuitenkin edessäpäin suurena tuntemattomana odottaa arki ja asioiden arkipäiväistyminen. Nyt kaikki on hyvin ja ihanaa, kun toista näkee viikonlopun silloin tällöin. Kuinkas sitten, kun palaan takaisin suomeen ja toisen näkee melkein aina, kun haluaa. Alkaa nähdä toisessa myös niitä negatiivisia asioita ja puolia jotka kenties ärsyttää ja alkaa käydä hermoille. Tosin en vielä edes halua ajatella noita asioita. Ne tulevat eteen sitten, kun ovat tullakseen.  Ehkäpä vielä tähän muutama sananen laihdutusprojektista, nyt tuli täyteen se maaginen 10 kiloa pudotettua. Vielä olisi hieman matkaa siihen, että voisi sanoa olevansa tyytyväinen painoonsa ja siihen mitä näkee peilistä. Kuitenkin tästä on hyvä jatkaa pienin askelin tavoitteeseen. Tälläkin viikolla on tullut juostua 36 kilometriä ja yhteensäkin juoksulenkeissä meni jo 400 km raja rikki. Hyvälle siis näyttää ja tuntuu. Palautetta on kuulunut monelta taholta, kuinka näytän paremmalle, mutta mikä on pääasia, minusta itsestäni tuntuu paljon paremmalle.  Yritän taas kerran parantaa blogailu tahtiani, mutta päivät ja varsinkin illat tuntuvat kuluvan nopeaan ja huomaan päivien vain kuluvan. Toisaalta se on ihan positiivista enää 7 viikkoa ja pääsen takaisin Suomeen ja lähelle Neiti R:ää. Toivotaan, että se arkikaan ei sitten iske kylmää suihkua päin kasvoja. Luottavaisin mielin siis yritän siis katsoa tulevaisuuteen. 

Avainsanat: aika juttu jutella jatkaa jaksaa ilta ikävä ihminen ihme ihana hän fyysinen eläin arki alku ajatella noita neiti muutto muutama mitä maa maailma löytää läheisyys käydä kylmä kuvata koira kilometri katsoa karvainen jännittää tietää teksti tapa tammikuu taho suomi reissu regoida raja raastaa päästä päivä pystyä positiivinen pitää pieni peli paras parantaa palaute paketti paha outo osoittaa onni odottaa näyttää nähdä vaihe uskoa tässä turhia tunti tunne tuli tulevaisuus treffi toivoa todellisuus tilanne voi viikoloppu vierailu vappu rakkaus laihdutus elämä ääni ystävä yrittää yllättää välitys välittää