Tänään on 25.09.2018 19:52 ja nimipäiviään viettävät: Kullervo ja Sigvard. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
muunnoksia:

Muunnoksia

Julkaistu: · Päivitetty:

Sisältö Johdanto Virtualisointi ja virtuaalimuunnos Virtuaalimuunnos: mallin laajennus Oppimateriaalitalous virtualisoimisen kohteena Toimijoiden tahdonmuodostuksen vaikutus Loppupäätelmiä ESIPUHE Tämä kirjoitus sai alkunsa ajatuksesta koota yhteen työni ohessa vuosien varrella vastaan tulleita kehittämishaasteita sekä sitä henkilökohtaista hiljaista tietoa, jota niiden pohtimisesta ja ratkaisuista on kertynyt. Viimeinen sysäys tuli tosin vasta talvella 2006 alkaneesta kurssista, jonka harjoitustyönä kirjoitusta muokkasin. Työ, jota esitys sivuaa, alkoi 1989 silloisen ammattikasvatushallituksen oppimateriaalitoimistossa, jossa tehtäviini kuului pienilevikkisten, kaupallista kustannustoimintaa täydentävien oppikirjojen käsikirjoitusten teettäminen. Työ oli luonteeltaan rajattua, kaupallisten kustantajien oppikirjojen hyväksymispäätösten valmistelun ohessa tehtävää sivutyötä. Kirjojen taitosta ja painatuksesta vastasi tuolloin Valtion painatuskeskus. Määrältään silloinen oppikirjatuotanto vastasi kutakuinkin nykyistä. Nykyisin oppikirjojen tuottaminen Opetushallituksessa kattaa koko työvaiheketjun oppimateriaalitarpeen selvityksistä kirjojen markkinointiin mutta se on menettänyt suhteellista asemaansa erilaisten verkko- ja multimediatuotteiden osuuden lisääntyessä. Myös laadunvalvonta tekee uutta tulemistaan mikä näkyy mm. vaatimuksina erilaisten hyväksyttävyyskriteereiden tekemisestä eri oppimateriaalityypeille. Nämä toimintaympäristön muutosta kuvaavat piirteet tässä kuitenkin vain lyhyesti taustaksi. Esitys liikkuu pääosin oman vapauteni ja vastuuni luovalla alueella. Sen tavoitteena ei ole olla opas hyvälle oppimateriaalille, vaan pikemminkin ongelmia päivittävä ja niihin ratkaisuja hakeva keskustelupuheenvuoro. Kehittämisvaihtoehdot haetaan virtuaalitodellisuudesta, jota käsitettä tässä käytetään hieman nykykielestä poikkeavasti. Lopuksi lämmin kiitos kaikille niille, joiden kanssa olen saanut vuosien varrella ajatuksiani kehitellä sekä niille, jotka ovat auttaneet minua kirjoituksen muokkaamisessa esityskelpoiseen muotoon. 1. Johdanto Virtuaalisuus mielletään usein vain tähän aikaan ja tulevaisuuteen kuuluvaksi, mikä on seurausta käsitteen runsaasta käytöstä tietoteknisten sovellusten yhteydessä. Silti on hyvä muistaa, että virtuaalisuus oli käsitteenä käytössä jo ennen koko tietotekniikkaa. Esimerkiksi englannin virtual-sanan käännöksiä vanhemmissa sanakirjoissa ovat yleensä tosiasiallinen, varsinainen ja oletettu. Nykysuomen sanakirjan vuoden 1970 painoksessa käännöksiksi mainitaan oletettu, mahdollinen. Virtuaalitodellisuus poikkeaa tavanomaisesta todellisuudesta siten, että sillä viitataan mieluumminkin todellisuudessa mahdolliseen kuin aktuaaliseen, tässä ja nyt -todellisuuteen. Näin ymmärrettynä virtualisointi tarkoittaa todellisiin mahdollisuuksiin pohjaavaa visiointia - virtuaalivisiointia. Virtuaalisuuden tulkitseminen oletetuksi tai pitäisikö sanoa kuvitelluksi, esimerkiksi sen synonyyminä käytetyssä ilmaisussa lume, on lähes vastakohta edelliselle tulkinnalle ja siksi ongelmallinen, mutta tämä tulkinta ei liity tässä kirjoituksessa käsiteltyihin sovelluksiin. Oppimisympäristön virtualisoimisen keskeinen edellytys on hyvä ymmärrys siitä, mitä kaikkea oppimisympäristöön kuuluu. Jonkinlaista helpotusta tilanteeseen tuo sen jakaminen sisäiseen ja ulkoiseen oppimisympäristöön, jolloin tässä esiteltävät välinepainotteiset virtualisoimisen keinot koskevat lähinnä jälkimmäistä. Sisäinen oppimisympäristö tarkoittaa oppijan mielen sisäistä ympäristöä, jonka muutoksen avaimet ovat yksilöllä itsellään. (Koli & Silander 2002,42). Yksilön mielen tilaankin voidaan toki vaikuttaa, mutta pääosin tämän kirjoituksen ulkopuolelle rajatuin keinoin. Ulkoisella oppimisympäristöllä tarkoitetaan kaikkien niiden tilajärjestelyjen, välineiden ja keinojenkin valikoimaa, joiden avulla oppijat oppivat. Kun jäljempänä puhutaan oppimisympäristöstä, sillä tarkoitetaan, ellei asiaa erikseen mainita, ulkoista oppimisympäristöä. Kirjoitus jakaantuu kolmeen osaan, joissa jokaisessa ongelmaa tarkastellaan aikaisempaan nähden kriittisestä uudesta näkökulmasta. Ensimmäinen osa toimii johdatteluna aiheeseen. Siinä pohditaan, miten aikaisempaa kokemusta voidaan hyödyntää uusia ratkaisuja suunniteltaessa. Toisessa osassa pohditaan, mikä aikaisemmasta kokemuksesta tarjoaa luotettavimman pohjan uusille ideoille. Kolmannessa osassa tarkastellaan, miten toimijoiden tulkinta voi vaikuttaa ratkaisuihin uusilla ja usein vaikeasti ennakoitavilla tavoilla. OSA I 2. Virtualisointi ja virtuaalimuunnos Erik Ahlman käyttää Arvojen ja välineiden maailma -teoksessaan (ensimmäinen painos on vuodelta 1920) virtuaalisuutta mahdollisiin maailmoihin viittaavana käsitteenä. Tämän tulkinnan mukaan nykyisen kielenkäytön virtuaalikoulut ja -yritykset olisivat virtuaalisia vain suunnitteluvaiheessa, mutta eivät enää toteuduttuaan. Tällöin niitä tulisi kutsua toteutuksesta riippuen vaikkapa verkostokouluiksi tai -yrityksiksi. Ahlman liittää virtuaalisuuden tahtotiloihin siten, että virtuaalinen tahto on aktuaalisesti ilmenneen, manifestoituneen tahdon vastakohta (Ahlman 1967, 23). Virtuaalinen tahto sisältää mahdollisuuksina tahtotendenssejä, jotka pyrkivät aktuaalisiksi, mutta vain osa siinä onnistuu (emt. 21). Perinteinen virtuaalisuus tulkittiin myös tosiasialliseksi ja oletetuksi. Mm. mekaniikassa (oletetun) virtuaalityön periaatteella määritettiin kompleksisen rakennelman tasapaino tilaksi, josta differentiaalisen pienen siirtymän aiheuttaman työn summa on nolla. Virtuaalisella johtajalla saatettiin puolestaaan viitata yrityksen todelliseen johtajaan muodollisen johtajan sijasta. Koska ensimäiset digitaaliset sovellukset yleensä jäljittelivät jotakin aikaisempaa toteutusta, oli luontevaa nimittää toiminnon rinnakkaista digitaalisovellusta virtuaaliseksi. Koska näitä sovelluksia tehtiin paljon, asiaan lähemmin paneutumatta oletan, että virtuaalisuuskäsite assosioitui näin vähitellen digitaalisovelluksiin ja sillä viitattiin näihin riippumatta siitä olivatko ne muille sovelluksille rinnakkaisia vai eivät. Näin selittyisi se sekaannus, joka virtuaalisuuskäsitteen ympärillä nykyisin vallitsee. Ymmärrän perinteisen ja tämän esityksen virtuaalimuunnoksissa käytetyn virtuaalikäsitteen siten, että mahdolliseen viittaavan tulkinnan lisäksi reaalimallinsa mukaisesti toimivia rinnaikkaisia sovellutuksia, kuten tietokoneen näennäis- eli virtuaalimuisti, nimitetään virtuaaliseksi toteutuksen jälkeenkin. Tällaisille sovelluksille on luonteenomaista se, etteivät ne ole puhtaasti vanhaa korvaavia vaan näiden rinnalla toimivia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tällaisten digitaalisovellusten toimintatapa ymmärretään parhaiten ei-digitaalisen toteutuksen kautta. Virtuaalisuuskäsitteen vastaavan tyyppistä käyttöä edustavat ne oppimateriaalisovellukset, joissa virtuaalisuus viittaa toiminnon tietoteknisesti toteutettuun simulaatioon. Näillä pyritään yleensä mahdollisimman todenmukaiseen jäljittelyyn, vaikka toiminnan tavoite on oppiminen eikä simuloitava toiminta sinänsä. Nykykäytännön mukainen tietoteknisten sovellusten nimeäminen virtuaalisiksi ei ole kovin täsmällistä. Virtuaalisuuden synonyymiksi esitetty lume[1] liittää esimerkiksi pelitkin virtuaalitodellisuuteen. Vaikka pelit ovat peleinä todellisia, niiden mielikuvamaailmaa ei pääsääntöisesti ole edes ajateltu todellisessa elämässä toteutuvaksi. Sekaannuksen mahdollisuus ei ole tosin suuri; yleensä ihmiset ymmärtävät, milloin on kyse pelistä ja milloin muusta elämästä. Jos lume liitetään osaksi todellisen elämän virtualisointia, syntyy manipulaation mahdollisuus. Tietoyhteiskunnan suuresta dialogisuudesta johtuen ongelma ei ehkä ole vielä kovin vakava, mutta mielestäni kasvava. Ehdokkaiden mielipiteitä kuvaavat vaalikoneet ja tuotteiden ominaisuuksia toden tuntuisesti esittelevät ostos-TV:n mainokset antavat viitteitä tähän suuntaan, kun taas arkkitehtuurin alalta löytyy runsaasti asianmukaisia toteutuksia. Toinen ongelma liittyy virtuaalisuuden käsitteen liian kapeaan ymmärtämiseen. Jos virtuaalisuus ymmärretään vain tietotekniseksi sovellukseksi, voi resurssien riittävyyden kanssa kamppailevan päättäjän mieleen tulla helposti ajatus korvata nykyinen ihmisten tekemä työ tietotekniikalla. Ajattelutavan kapea-alaisuus paljastuu heti, kun ajattelemme tietotekniset välineet välineiksi muiden välineiden joukossa ja virtuaalisuuden ilman mystifiointia vain mahdollisuudeksi nähdä toiminnalle muitakin toteutustapoja, On tärkeää huomata, että virtualisoimisessa voidaan hyödyntää muutakin kuin tieto- ja viestintätekniikkaa. Esimerkin tästä tarjoaa vaikkapa verkoston avulla totetettu virtuaaliyrittäminen Tietotekniikan tapaan tekninen vallankumous tarjosi aikoinaan välineitä, jotka näyttivät tekevän työn tarpeettomaksi. Tämä innoitti monia sen ajan ajattelijoita luomaan työn orjuudesta vapaita utopioita - visioita. Myös uhkia nähtiin, kuten esimerkiksi Rochdalessa, missä kankurit rikkoivat heiltä työtä vieviä Kehruu-Jennyjä. Kuten voimme jälkeenpäin havaita, visioinnit ja kantapään kautta saatu viisaus auttoivat kuitenkin vähitellen hyödyntämään sekä teknisen vallankumouksen koneet että vallankumouksen myötä vapautuneen ja muuttuneen työn kaikkien tai ainakin melkein kaikkien yhteiseksi hyvinvoinniksi. Samantyyppinen kehitys liittyy automaation eri sovellutusten leviämiseen. Ihmisellä on kyky oppia, joten kaikkia uusien välineiden käyttöönotosta johtuvia virheitä ei tarvitse toistaa. Virheet voidaan parhaiten välttää sellaisella virtualisoinnilla, jossa ratkaisujen pohjan muodostavat kaikki tulevaisuudessa optimaalisesti käytössä olevat resurssit eikä tietotekniikka ole niistä suinkaan tärkein. Tärkeämpiä ovat luonto monine resursseineen sekä ihmisten tekemä työ, aivotyö mukaan lukien. Vaikka tietotekniset sovellukset näyttäisivät tarjoavan selvimmät muutosmahdollisuudet, ei myöskään yhteiskunnallisten innovaatioiden ja aatteiden voimaa tule vähätellä; suurimmat muutosmahdollisuudet liittyvät usein innovaatioiden yhteisvaikutuksen hyväksikäyttöön. Esittelen vielä jatkoa varten kokemukseni mukaan varsin käyttökelpoiselta tuntuvan virtualisoimisen työkalun, virtuaalimuunnoksen sellaisena mahdollisiin maailmoihin kuuluvana virtuaalisovelluksena, joka funktionaalisesti toteuttaa tai ylittää "parhaan" nykyisen toteutuksen mutta ymmärretään parhaiten aikaisemman toiminnan mielikuvan kautta. Aikaisempaa toimintaa käytetään virtuaalimuuntamisessa metaforan, vertailukohteen kaltaisena tukena uudelle ratkaisulle. Aikaisemman toteutuksen ohjaava vaikutus on myös ongelma, mutta jo tämän ymmärtäminen auttaa löytämään keinoja ongelman vaikutuksen minimoimiseen. Yksi keino on pyrkiä tunnistamaan funktiot hyvin yleisellä tasolla toimintokokonaisuuden historiaa hyödyntäen. Aikaisempien toteutusten funktioita voidaan myös muunnella ja painottaa eri tavalla. Ideointiin voidaan ottaa mukaan aikaisemmissa toteutuksissa käytettyä uudemman tekniikan mahdollisuuksia paljastavia rinnakkaisia sovelluksia ja hyödyntää niistä viriäviä analogioita. Lopulta arvioidaan näin muunnellun järjestelmän ristiriidattomuus, mikä on tämän esityksen mukaisessa virtuaalimuunnoksessa hyväksyttävyyden yleisin ja keskeisin kriteeri. Toinen tärkeä kriteeri on vaikuttavuuden lisääntyminen aikaisemman toteutusten funktioihin verrattuna. 2.1. Oppikirjan virtuaalimuunnos Oppikirjan virtuaalimuunnos on virtuaalisovelluksena haastava. Ongelmana on löytää ennen muuta tietotekniikkaa hyödyntävä ja perinteisen oppikirjan tehtävät sitä paremmin toteuttava oppimateriaalisovellus. Koska ratkaisuja on useita, niistä tulisi vielä valita kehittämistyön kohteeksi paras tai parhaat. Pohdin ongelmaa 1990-luvun puolivälissä, samoihin aikoihin kun ensimmäisiä oppikirjan verkkolaajennuksiakin, joista lisää myöhemmin. Silloin oppikirjojen virtuaalisovelluksista vasta lähinnä puhuttiin, mutta nyt löytyy jo toteutuksiakin; esimerkiksi monet e-book -sovellukset ja verkkokirjat vastaavat funktioiltaan perinteistä oppikirjaa. Tuolloin tekemäni analyysia hieman täydentäen oppikirjan tehtäviä ovat mm: Tiedon välittäminen: kirjan keskeisin funktio. Orientointi: kirjan sisältöön voidaan tutustua selailun avulla. Navigointi: tätä funktiota kirjassa palvelevat erityisesti sisällysluettelo ja hakemisto. Navigointia helpottaa myös oppikirjalle ominainen lineaarinen esitysmuoto. Portaalisuus: ohjaa aihealueen keskeisille tietolähteille. Pedagogiset funktiot: motivoi, saa oppimaan ja toimii osana henkilökohtaista ja sosiaalista muistiamme. Tiedon läsnäolo: kirja on fyysisesti mukana opiskelutilanteessa. Tiedon luotettavuuden varmistaminen: tämä varmistetaan mm. tekijävalinnoilla ja asiantuntijalausunnoilla. Esteettisyys: tehtävää palvelevat mm. typografia, kannet ja kuvitus. Hyödykeominaisuudet: kirja soveltuu hyvin kaupalliseenkin tuotantoon ja levitykseen. Käyttöystävällisyys: kirja on helppo pitää mukana ja sen käyttö ei vaadi muuta kuin riittävää lukutaitoa. Kirjan lukeminen koetaan yleensä miellyttäväksi. Jotta verkkoympäristössä toteutettu kirjan virtuaalisovellus täyttäisi edellä mainitut tehtävät, sen tulee välittää luotettavaa tietoa. Tiedon käyttökelpoisuudesta ja sisällöstä täytyy saada kohtuullisen helposti yleiskäsitys. Navigoinnin täytyy olla helppoa ja tarvittavien sisältöjen helposti saatavilla kuten kirjassa. Jos virtuaalisovelluksessa tukeudutaan johonkin olemassa olevaan teokseen, olisi suotavaa, että se olisi opiskeluympäristössä välittömästi saatavilla. Hyödykeominaisuuksiin kuuluu, että virtuaalisovellus soveltuu myös kaupalliseksi tuotteeksi. Oppikirjan virtuaalimuunnokselle on vaikea luoda sellainen toteutus, joka täyttäisi kaikki kirjan tehtävät, mutta tämä ei ole välttämättä edes tarpeen. Tärkeämpää on sellaisten toteutusten luominen, jotka saattavat joissakin suhteessa alittaa kirjan toiminnot, mutta vastapainoksi toisaalla ylittää ne selvästi. Funktioiden erilaisilla painotuksilla saadaan erilaisia virtuaalisovelluksia, joista seuraavaksi muutama esimerkki. 2.1.1 Oppikirjan tiedostosta tehty verkkokirja Lähes kaikista painetuista kirjoista tehdään nykyisin painoa varten sähköinen versio, joka voidaan ilman merkittäviä lisäkustannuksia julkaista sellaisenaan verkossa. Ratkaisussa hyödynnetään verkon levitys- ja julkaisuominaisuuksia ja tavoitetaan näin suurempi asiakaskunta kuin perinteisin keinoin. Ilmaisia tuotteita alkaa olla jo runsaastikin tarjolla, mutta myös maksullisia sovelluksia löytyy. Verkkokirjatoteutuksissa: Tulostus ja levitys ovat edullisia ja vaivattomia eikä värillisyys nosta sanottavasti kustannuksia. Tulosteiden lukeminen tai ruudulta lukeminen ei ole yleensä yhtä miellyttävää kuin kirjan lukeminen. Verkkoon voidaan liittää täydentävää materiaalia ja linkityksiä. Osa aineistosta voi olla mainostarkoituksessa ilmaista. PDF-muodossa oleva kirja voidaan päivittää ja julkaista verkossa hieman painatusta helpommin. Erot eivät ole merkittäviä ja toisaalta uusi painos lisää kirjan myyntiä. Verkkokirjan painokset eivät lopu mistään jakeluportaasta kesken. Maksut verkon välityksellä ovat olleet ongelmallisempia kuin perinteiset kassalla maksut, mutta tarjonnan lisääntyminen ja ostotottumusten muuttuminen muuttaa jatkuvasti tilannetta verkkoratkaisujen eduksi. Valmiin PDF-aineiston julkaiseminen ja myynti ei sanottavasti lisää hankkeen kustannuksia mutta PDF-julkaisulla voidaan tavoittaa sellaisiakin asiakkaita, joita painetulla kirjalla ei tavoiteta. 2.1.2 Verkkoon laajentuva kirja Kirjasta voidaan tehdä osittain verkkoon laajentuva hybridi-tuote ja levittää sitä esimerkiksi siten, että itse kirja on maksullinen ja verkko-osio on ilmainen. Tällöin oppikirjasta kannattaa tehdä suurelle joukolle soveltuva yleisteos ja julkaista eriytyvä osio verkossa. Verkkolaajennuksissa: Verkko-osuus täydentää ja samalla myös markkinoi kirjaa. Oppimateriaalista voidaan tehdä samanaikaisesti sekä yleinen että kohdentuva, mikä tukee koulutuksen laaja-alaistamista eli oppija oppii jonkun tietyn sovelluksen ja saa samalla yleiskuvan opitun laajoista soveltamismahdollisuuksista. Kustantaja hyötyy suurista painoksista ja myynnin lisääntymisestä. Opiskelija saa puolestaan rahoilleen enemmän vastinetta: oppikirjan ja sitä täydentävän sivuston. Verkko-osiosta voidaan tehdä helposti lokalisoitava opiskelusivusto, mihin voidaan sisällyttää myös oppimisprosessien ohjaamista ja muuta opetusmenetelmien kehittämistä. Ilmainen verkko-osio soveltuu erityisesti opettajan ohjeita ja opiskelutehtäviä sekä näiden lokalisointia sisältävän vaikeasti kaupallistettavan materiaalin levitykseen. Esimerkki verkkolaajennuksesta löytyy vaikkapa osoitteesta: www.edu.fi/oppimateriaalit/puutuoteteollisuus/ Verkkolaajennus lisää erityisesti painoskoosta riippumattomia kustannuksia, mutta se lisää myös myynnin määrää. Myyntituloa pienentää hieman se, että osittaisen verkkoon siirron takia pienentynyt kirja joudutaan ehkä myymään hieman "perinteistä" kirjaa halvemmalla. Silti ratkaisu voi hyödyttää myös kustantajaa, mutta kustantajan hyöty on kuluttajan hyötyä vähemmän todennäköinen. Kirjan ja verkkotuotteen yhdistelmän ideaa voidaan hyödyntää molempien osalta laajoihin kaupallisestikin kannattaviin tuotteisiin asti. Tällaisia tuotteita suunniteltaessa täytyy selvittää molempien tuotetyyppien vahvuudet ja hyödyntää niitä. Alla olevassa taulukossa on hahmoteltu oppikirjan ja sitä täydentävien digitaalisten oppimateriaalien yhdistelmää, joista molemmista voidaan tehdä myös täysin itsenäisiä tuotteita. Kummallekin medialle luontaisten vahvuuksien hyödyntäminen tekee ne todennäköisesti yhteensopiviksi muidenkin vastaavalla tavalla koostettujen oppimateriaalien kanssa. Tällainen mediaominaisuuksiin pohjaava "luontainen" yhteensopivuus sallii materiaalien yhdistämisen ja säästää resursseja, vaikka eri kustantajat kustantaisivat verkkomateriaalia ja kirjoja toisistaan tietämättä. AMMATILLINEN OPPIKIRJA JA SEN DIGITAALINEN LAAJENNUS OPPIKIRJA DIGITAALINEN LAAJENNUS Oppikirjan sisällön funktiot ja niiden digitaalinen tukeminen Työtehtävien ja niiden kontekstin motivoiva mielen ja merkityksen avaaminen Elämyksellisyyden ja ymmärrettävyyden parantaminen multimedian keinoin Muistin tuki: keskeiset käsitteet ja toimintamallit perusteluineen Konkretisointi ja mentaalisten mallien tuki piirrosten, animaatioiden ja simulaatioiden avulla Oppimisprosessien käynnistäminen mm. ongelmalähtöisen kerronnan keinoin Laajeneva tietämyksen ja osaamisen kartuttaminen oppimisprosesseja ohjaamalla ja tukemalla Koulutuksen aseman vahvistaminen. Erityisesti pienillä ja uusilla aloilla painettu oppimateriaali luo alan koulutukseen pitkäjänteisyyttä, uskottavuutta sekä selkeyttä Tätä tehtävää vastannee lähinnä ala- tai aihekohtainen portaali Nykykirjojen tuotantoprosessien digitaalisuudesta huolimatta oppikirja on useimmiten puhdasta digitaalisena julkaistua materiaalia hitaammin muutettavissa, josta syystä se kannattaa koostaa suhteellisen hitaasti muuttuvista ydinsisällöistä. Likimain samaan johtopäätökseen päädytään myös sillä perusteella, että kirjaan on yleensä järkevää viedä vain sen koko käyttäjäryhmää kiinnostavia sisältöjä. Hypermediamaisesti toteutettuna käyttäjäryhmittäin eroavat sisällöt voidaan julkaista muita käyttäjiä häiritsemättömästi digitaalisesti. Myös opetuksen tukimateriaalit soveltuvat mm. pienilevikkisyytensä takia usein kirjaa paremmin digitaalisiksi tuotteiksi. Mielestäni verkkoon laajentuvan kirjan ideaa voidaan soveltaa myös nk. sosiaalisen median yhteydessä siten, että kirja muodostaa koulutuksen rungon, agendan, jonka ympärille sosiaalista mediaa koottaan. Tällaisia sovelluksia ei tietääkseni ole vielä tehty. 2.1.3 Räätälöity verkkokirja Ratkaisussa hyödynnetään erityisesti verkon julkaisuominaisuuksia sekä tapauskohtaisesti myös levitysominaisuuksia. Räätälöityä kirjaa voidaan jatkojalostaa ja tulostaa monin tavoin; jopa sellaisena yhden yksikön kokoisena pienpainoksena, johon ostaja on tehnyt omat valintansa ja täydentävät lisäykset. Se voidaan räätälöidä myös "älykkäästi" parametrien avulla ja käyttäjän toiveet lukien. Ratkaisu lisää kiinteitä kustannuksia, joiden osuus erityisesti pienilevikkisissä oppimateriaaleissa on muutenkin dominoiva (asiasta enemmän luvussa 4.2. ). Ideaa soveltaen voidaan tehdä myös kansainvälisesti tuotettu ja markkinoitu sekä eri kielille käännettäväksi sopiva korkeatasoinen oppikirjan ydinaihio. Ratkaisussa räätälöinti jää usein jo ennestään ylikuormitettujen opettajan tehtäväksi ja vastuulle, mikä ei aina onnistu ja vähentää näin myyntiä. Aineiston päivityksessä ongelmaksi saattaa tulla lähdekoodin, sopivan ohjelmaversion tai ohjelmoijan puuttuminen. Havainnot pohjaavat pääosin kirjoittajan omiin parametrien avulla räätälöidyn säätötekniikan kirjan kokeilusta saamiin kokemuksiin. Kokeilun loppuraportti löytyy osoitteesta: http://www.edu.fi/oppimateriaalit/digitaalitulevaisuus/oppikir.html 2.1.4 Verkkotietosanakirja Ratkaisussa hyödynnetään verkon tiedonhaku- ja portaaliominaisuuksia. Hyvä oppikirja on aina myös portaali: tärkeää on keskeisten tiedon lähteiden esittely jo lähdeluettelossa, mutta verkon tiedonhakuominaisuudet tekevät tiedonhakua painottavasta verkkokirjasta tässä suhteessa ylivoimaisen. Verkkotietosanakirjan hyviä ominaisuuksia ovat myös: Päivitys on painettuun versioon verrattuna periaatteessa helppoa. Päivitystarvetta voidaan vähentää käyttämällä linkkien sijasta hakusanoja, jotka vanhenevat linkkejä hitaamin ja eikä niistä saa mainosmaista mielikuvaa. Esitysmuodoksi käy kaikki verkon tarjoamat mahdollisuudet. Muistipaikkana verkkotietosanakirja on painettuun versioon nähden joustavampi mutta täsmällinen saman tiedon haku on usein jopa tätä työläämpää. Kuten esimerkeistä helposti huomaa, oppikirjan virtuaalisovelluksia löytyy useita, mutta vielä on tilaa perinteisen oppikirjan kaikki funktiot ylittäville ratkaisuille. 2.2. Oppikirja osana oppimisympäristöä Perinteisen käsityksen mukaan oppikirjan tehtävänä on välittää todellisuutta opetus-/oppimistilanteisiin. Jokaisen ammattilaisen on koulutustasosta ja muodosta riippumatta ymmärrettävä ammatillinen todellisuus erityisesti toiminnan tasolla pitkälti samoin. Onnettomuusriski kasvaa, jos kapteeni johtaa laivaa tai neuvoo korjaajia käsittein, joita nämä eivät ymmärrä. Tuloksenteko yrityksissä vaikeutuu, jos suunnitteluporras, työnjohto ja -tekijät puhuvat asioista kovin erilaisin käsittein. Keskeisiin käsitteisiin ja toimintamalleihin paneutuva ammatillisen peruskoulutuksen oppikirja soveltui ja soveltuu ilmeisesti edelleenkin tietolähteeksi hyvin monenlaisiin opiskelutilanteisiin. Kuvassa 1 on hahmoteltu hyvän perinteisen tai oikeastaan kohdassa 2.2.3 esiteltävän käsikirjamaisen oppikirjan asema osana verkko-oppimisympäristöä. Kuva 1. Oppikirjan asema oppimisympäristössä Kuvassa oppikirjat on piirretty tummempina niitä ympäröivän verkko-opiskelumateriaalin sisään. Verkko-opiskelumateriaali vastaa lähinnä aikaisempia harjoituskirjoja ja opettajan oppaita, eikä sellaisenaan vielä riitä varmistamaan hyviä oppimistuloksia. Täydentämään tarvitaan mm. oppimisen ohjausta, tutorointia, arviointia tarjoavia paikalliseen tai etäopetukseen soveltuvia oppimisympäristöjä, joissa myös opettajilla on merkittävä asema. Näitä on kuvassa hahmoteltu kahdella ympyrällä, jotka hieman ylittävätkin aihealueen kuvitteellisen oppimisympäristön ammatillisessa peruskoulutuksessa. Ylitykset kuvaavat sitä dynaamisuutta, jolla paikallisen tason sovellukset ja opetusteknologian kehitys jatkuvasti muuttavat oppimisympäristöjen rajoja. Jatko-opiskeluoppimisympäristöt sisältävät oppimateriaaleissaan myös merkittävän osan samoja todellisuuden toiminnallisia kuvauksia ja peruskäsitteitä kuin ammatillisen peruskoulutuksen oppimateriaalit. Eroja on lähinnä käsitteellistämisen ja sitä tukevien oppimisprosessien tasossa. Tason nostaminen voi johtua myös kirjoittajan eikä niinkään oppijan intressistä. Kirjoittaja voi usein alitajuisestikin haluta hyvin sofistikuidulla esityksellä "näyttää" mitä hän osaa, kun taas oppija haluaisi saada käyttöönsä ennen muuta sellaista oppimateriaalia, jonka avulla hän ymmärtää, mistä asiassa todella on kysymys. Kokemukseni mukaan tämä on yksi vaikeimmista ongelmista. Hyvän oppikirjan tekeminen edellyttää kirjoittajalta vahvaa ammatillista itsetuntoa ja hyvää oppijan näkökulman ymmärtämistä. Jos tehtävien jako eri medioiden välillä on edellä kohdassa 2.1.2 esitetyn taulukon kaltainen, voidaan koulutustasoittain eroava oppimisprosessien tuki tehdä verkkomateriaalin avulla. Oppikirjasta puolestaan voidaan tehdä moneen käyttöön soveltuva käsikirjamainen oppikirja, josta lisää kohdassa 2.2.3. Kaikkiaan oppikirjan asema näyttäisi melko vakaalta, mutta tilanteen jatkuminen samankaltaisena ei ole mikään itsestäänselvyys. Suurimman muutoksen on aiheuttanut ja aiheuttaa verkkomateriaalien jatkuva laajentuminen perinteisen opetuksen alueelle. Oppikirjan osalta olemme ehkä ohittaneet aallonpohjan, josta on jatkuvasti kivuttu jossain määrin ylöspäin. Tosin kehitysmahdollisuuksia näyttäisi vielä olevan, mitä perustelen seuraavaksi. Perustelu ei rajoitu pelkään painettuun oppikirjaan. Funktioiltaan oppikirjan kaltainen digitaalituote on minusta ennen muuta oppikirja tai virtuaalisellainen. - Mieltäisimme toiminnallisin perustein oppikirjaksi helposti myös kiveen kaiverretun tai tuoheen kirjoitetun opetukseen käytyn pitkähkön esityksen. 2.2.1 Oppikirjan menetetty maine Varsin tyypillinen käsitys oppikirjojen asemasta opetuksessa sisältyy eräässä lehtiartikkelissa näkemääni arvioon huonosta opetuksesta: perustuu vanhentuneisiin pedagogisiin ratkaisuihin ja oppimateriaaleihin kuten oppikirjoihin.[2] Oppikirjojen vanheneminen on kiistaton tosiasia, mutta tähän on monia syitä. Lohdullista on se, että valtaosaan näistä voidaan vaikuttaa. Ehkä keskeisin syy vanhenemiseen on tietämyksen hidas siirtyminen opetukseen. Asiaa havainnollistaa kuvassa 2 tiedon tuottamista ja siirtymistä kuvaava 4-tasoinen ketju. Ketjussa ensimmäiseen tasoon kuuluvat perustukimusta tekevät tutkimuslaitokset, yliopistot ja korkeakoulut. Toiselle tasolle sijoittuvat edellä mainittujen organisaatioiden soveltavaa tutkimusta tekevät hankkeet sekä alan teollisuus ja sen järjestöt julkaisuineen, ammattikorkeakoulut tms. Ammatillinen peruskoulutus ja sen oppikirjat kuuluvat tasolle kolme, joiden jälkeen oppimateriaalitiedon diffuusioketjusta on erotettavissa vielä ammattioppilaitosten opettajien luentoaineistot. Kuva 2. Tiedon luominen ja levittäminen: perinteinen malli. Perinteisen mallin mukaan tietoa luotiin ja kehitettiin voimakkaimmin tasojen I ja II välisessä vuorovaikutuksessa. Tasoille III ja IV siirtyminen merkitsi lähinnä vain pedagogisen esitystavan kehittämistä, mikä tapahtui usein ajanmukaisuuden ja substanssiasiantuntijuuden kustannuksella. Oppikirjoihin kulkeutui usein jopa tuote-esitetasoista reflektoimatonta tietoa vaikka alan tutkimus olisi samanaikaisesti tarjonnut jopa päinvastaista kriittistä tietoa. Esimerkkejä löytyy mm. rakennus- ja pintakäsittelyalalta. Viittaan vaikkapa aiheista: epäorgaaninen vs. orgaaninen eriste ja öljymaalit vs. lateksit, käytyihin keskusteluihin. Kansainvälinen vuorovaikutus kulki lähinnä vain tutkijatasoisten yhteyksien kautta, mistä seurasi niiden välittymiselle usein melkoisiakin viiveitä. Ongelma oli merkittävä, koska Suomen osuus maailman kaikista innovaatioista voi jo kokomme takia olla vain enintään noin prosentin luokkaa[3]. Niinpä perinteinen oppikirja oli vanha jo julkaisuhetkellä. Oppikirjojen vanhentumiseen jo käsikirjoitusvaiheessa vaikutti se, että JOT(Just-On-Time)- ja verkostotuotantoa edeltävät tuotantotavat olivat huomattavasti nykyisiä hitaampia. Ammatillisten oppikirjojen käsikirjoitusten läpimenoajat valmiiksi kirjoiksi ovat pudonneet kokemukseni mukaan usein jopa 20 prosenttiin urani alkuajan ajoista. Tosin vähintään puolet valmistumisajasta kului käsikirjoittamiseen, jota tekniikka ei ole nopeuttanut arvioni mukaan kuin noin 50 prosenttia. Toisaalta pitkäkään käsikirjoitusaika ei yleensä vaikuta kirjan ajanmukaisuuteen, sillä ajanmukaisuus tarkistetaan muun tarkistuksen ohessa käsikirjoitustyön viimeistelyvaiheessa. Ajanmukaisuuden kannalta merkittävin aika onkin käskirjoituksen viimeistelyn ja julkistamisen välinen aika, joka oman kokemukseni mukaan on vähentynyt noin 15 vuoden kuluessa aikaisemmasta 1 - 2 vuodesta nykyiseen 2 - 4 kuukauteen. 2.2.2 Verkkomateriaali syventää kriisiä Voidaan itse asiassa nähdä, että verkkomateriaali paljasti oppimateriaalien valmistuksessa siihen asti edellä kuvatun, osittain piilossa pysyneen kriisin, jonka tiedon yhdensuuntainen siirtyminen peitti aikaisemmin lähes kokonaan näkyvistä. Itselleni paljastuminen ei tapahtunut niinkään verkon vuorovaikutteisuuden kuin verkkopedagogiikan tutkimuksen ja verkkomateriaalin oppikirjaa korvaavan uhan takia. Käsitykseni mukaan oppikirjaa voidaan myös kehittää niin, että sen asema säilyy vahvana nykyisestä teknologisesta muutoksesta huolimatta. Tosin tulevaisuuden oppikirjaa ei välttämättä paineta ainakaan nykyisen kaltaiselle paperille. Verkkomateriaalia tuotetaan nykyisin kuvan 2 kaikilla tasoilla. Mielenkiintoista analyysin kannalta on se, miten verkkomateriaali tulee vaikuttamaan tiedon siirtymiseen tasojen välillä. Osassa IV-tason materiaalista ajanmukaisuus nousee tasolle III mutta tarjolla on myös paljon pelkästään III-tason oppikirjoihin perustuvia verkkoaineistoja. On myös havaittavissa merkkejä siitä, että osa tason III verkkomateriaalista syrjäyttää, ei pelkästään hinnallaan tai hinnattomuudellaan, vaan myös laadullaan tasolla III olevia oppikirjoja. Oppikirjaa olisi siten sen säilyttämiseksi suojeltava tukitoimin, mikä merkitsisi kuitenkin kehityksen tahallista jarruttamista; paremman vaihtoehdon tarjoaakin oppikirjan ajanmukaisuuden kehittäminen tasolle II. 2.2.3 Käsikirjamaisesta oppikirjastako pelastus? Oppikirjan tiedollisen tason ja ajanmukaisuuden tulisi vastata alan asiantuntijoiden käsityksiä sekä teollisuuden ja sen järjestöjen julkaisujen tasoa. Tämä edellyttää myös tutkimuksen mukana oloa oppikirjaan sopivan tiedon valtavirran tai virtojen tunnistamisessa ja kirjaamisessa. Järkevänä ei voida pitää tiedon ja ajankohtaisuuden tason kohottamista pedagogisen tason kustannuksella. Tähän ei ole mitään syytäkään, päinvastoin: luotettava ja ajanmukainen sisältö tukee pedagogisia ratkaisuja. Lisäksi keskeisiin käsitteisiin pohjaava esitys koetaan useimmiten myös motivoivaksi. Käsitteet ovat merkitysten läpitunkemia ja juuri merkityksellisyyden kokemukset ovat motivaatiotekijöinä syvimpiä. Ja mitä yleisempiä käsitteet ovat, sitä useampaa ne todennäköisesti koskevat, tällöin on tosin vaarana, että kosketuksen syvyys - merkityksellisyyden kokemus - jää pinnalliseksi. Käsitteet muodostavat kuitenkin käsitejärjestelmiä siten, että samaa yleiskäsitettä voidaan yleensä lähestyä eri oppijoille eri tavalla tuttujen alakäsitteiden avulla tyyliin: yläkäsite koira - alakäsitteenä samojedi tai jopa "meidän musti". Oppikirjan motivoivuutta tulisikin lisätä sitomalla esitys myös oppijoille tuttuihin ja merkityksellisiin arkielämän käsitteisiin ja ilmiöihin sekä ainakin aikuisopiskelijoille tuttuihin työelämän käsitteisiin ja käytäntöihin. Harjoituksena voisi pohtia miten kiinnostavuuteen vaikuttaisi se, jos teollisten antureiden toiminnan selostamisen lisäksi antureita verrattaisiin ihmisten aistien toimintaan ja arvioitaisiin samalla ihmistä toimintojen valvojana? Toisaalta verkkopedagogiikan ja -materiaalien kehittyminen on vähentänyt suoraan oppikirjaan kohdistuvaa pedagogisoimisen painetta. Verkkoon voidaan viedä oppikirjan tueksi esimerkiksi opiskelutehtäviä, simulaatioita ja ohjaus-/oppimiskeskusteluja. Edellä kuvattuun perinteiseen oppikirjaan verrattuna käsikirjamainen oppikirja voi olla monin tavoin yleisempi ja tasokkaampi. Sen tekijäryhmä koostuu sekä pedagogisista asiantuntijoista että työelämän ja tutkimuksen asiantuntijoista. Koska oppikirjan tekijät ovat yleensä alansa hyvin hallitsevia, voi vaadittu asiantuntijuus ruumiillistua yhteenkin henkilöön. Varmempana pitäisin kuitenkin erilaisista asiantuntijoista koostuvien työryhmien käyttöä. Työryhmässä kaikkien jäsenten ei tarvitse kirjoittaa. Oman lisänsä sisällöntuotantoon tuo kansainvälisen vuorovaikutuksen jatkuva kasvaminen. Kansainvälisten innovaatioiden kriittinen vastaanottaminen edellyttää vastaanottajilta edelleen lähes poikkeuksetta tutkijatasoisia valmiuksia. Oppikrjan yleisyys saavutettaisiin viemällä esimerkiksi verkkoon pieniä ryhmiä koskevien erityiskysymysten tarkastelut, alakohtaiset harjoitukset, linkit, painotuotetta paremmin multimediaesitykseksi soveltuvat sisällöt kuten autenttisuuden tunnetta lisäävät kuvasarjat, videoesitykset ja simulaatiot sekä dialogia edellyttävä oppimisprosessien tuki. Käsikirja toimisi peruskäsitteitä ja toimintamalleja tarjoavana verkkomateriaalin ankkuripaikkana ja tulisi samalla markkinoiduksi parhaalla mahdollisella tavalla. Pedagogisesti voisi ajatella, että oppikirjassa painopiste olisi yleensä ylhäältä alas avautuvassa merkityksen avaamisessa ja motivoimisessa kun taas verkkomateriaalissa painopiste olisi alhaalta ylös skeemoittain (sisäisen muistirakenteen mukaisesti) nousevassa oppimisessa. Tarkoitan tällä kuitenkin vain painopisteen vaihtelua enkä selvää tehtävänjakoa. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että molemmat painopistealueet tulevat oppimistilanteissa huomioiduksi. Itsenäiseksi kokonaisuudeksi tehty oppikirja saa myös oppimaan. Kuva 3. Käsikirjamaisen oppikirjan asema tiedon diffuusioketjussa Malli kuvaa tämän hetkisen teknologian mahdollistamaa tilannetta, jossa kansainvälinen vuorovaikutus on laajaa ja ulottuu oppilaitosten ja oppijoiden tasolle asti yhteiseen käyttöön tarkoitettujen materiaalien käsikirjoitukset tehdään alan tutkimuksen, työelämän ja alan koulutuksen asiantuntijoiden tiimeissä kuhunkin tarkoitukseen sopivimmat graafinen työ, ohjelmointi, painatus yms. hankitaan tehokkaasti palvelemaan käsikirjoitustyötä koko valmistusketju digitalisoidaan mahdollisimman pitkälle ja yhteensopivalla tavalla eri tasojen oppimateriaalityypeissä käytetään hyväksi myös muiden tasojen materiaaleja, ei kuitenkaan pääsääntöisesti niin, että materiaalit korvaisivat toisiaan (kiinteitä kustannuksia lisäävä saman aineiston monikanavajulkaiseminen sopii vain rajoitetusti Suomen pienille ammatillisten oppimateriaalien markkinoille) III ja IV -tason materiaalit ovat luonteeltaan opetusmenetelmäpainotteisia. III verkkomateriaali poikkeaa IV-tason verkkomateriaalista siten, että edellinen on yleistä ja jälkimmäinen paikallisesti painottunutta. vuorovaikutuksen esteet eri tasojen välillä pienenevät, mikä helpottaa oppikirjan ja kaikkien muidenkin materiaalien päivityksiä tulokseksi saadaan monin verroin perinteistä oppikirjaa ajantasaisempi ja laadukkaampi oppikirja. Vastaisiko käsikirjamainen oppikirja verkkomateriaalin haasteeseen? Löytyisikö parempia vaihtoehtoja? Kuvien 2 ja 3 mallit perustuvat pitkälti omiin havaintoihini. Tiedon siirtyminen olisi esimerkiksi tutkivan oppimisen näkökulmasta huomattavasti vuorovaikutteisempaa. Ammatillisessa koulutuksessa käytettävän oppimateriaalin keskeisen ytimen muodostavat teknologisten rintamien sekä niitä muokkaavien keksintöjen ja innovaatioiden sisällöt. Pääsääntöisesti pedagogisiin innovaatioihin keskittyneillä menetelmillä ei voi olla keksintöjen sekä teknologisten innovaatioiden kehittämisessä ja välittymisessä ratkaisevaa vaikutusta. 2.3. Oppimateriaalit oppimisprosessissa Oppimateriaalityyppien käyttökelpoisuuden arviointiin soveltuu kuvassa 4 esitetty, japailaisten tukijoiden kehittämä malli. Malli on kehitetty yritysten tietopääoman hallintaa varten, mutta sen avulla on helppo tuoda esiin erilaisten oppimateriaalien tehtäviä opetus- ja oppimisprosesseissa. Mallin mukaan yritykset luovat tietopääomaa kolmen elementin myötävaikutuksella. 1) SECI (socialisation, externalisation, combination, internalisation) -prosessi kuvaa tiedon tuottamista hiljaisen ja täsmällisen tiedon vuorovaikutuksessa. 2) Ba[4], tarkoittaa tiedon tuottamisen kontekstia ja 3) tietovaranto kuvaa SECI-prosessissa käytettyä ja kertyvää tietopääomaa. Kuva 4. Yrityksen tietämysvarannon eli tieto- ja osaamispääoman kehittäminen Ennen yksityiskohtiin menoa on syytä palauttaa mieleen alan klassikon Michael Polanyin näkemys hiljaisesta tiedosta. Sitä voidaan verrata jäävuoden alapuoliseen osaan, joka luo pohjan yläpuolelle jäävän kohdetiedon ymmärtämiselle. Esimerkiksi polkupyörällä ajon hienouksista voidaan puhua vasta sitten kun keskustelijat osaavat ajaa polkupyörällä. Tai tutkija voi menestyksellisesti tutkia vasta kun hän on ymmärtänyt syvällisesti tutkimisen idean. Hiljaiseen tietoon kuuluu myös asiaan liittyvä itsekoettu historiatieto - elämänkokemukseen nojaava käsitys ja päätelykyky asian käytännöistä. Se ohjaa myös tosiasioiden tulkintaamme, johon liittyvää vapauden ongelmaa käsitellään kirjoituksen lopussa luvussa 5. 2.3.1 Sosialisaatio Kuvan 4 mallin mukaan uutta tietoa syntyy erityisesti reitillä 1 hiljaisesta tiedosta hiljaiseen tietoon. Sosialisaation avulla tietoa luotiin ja levittiin jo ennen muiden viestintävälineiden kehittämistä. Sitä käytettiin menestyksellisesti mm. mestari - oppipoika koulutuksessa ja se on edelleen lähes korvaamaton menetelmä monien taitojen opetuksessa. Valtavirtapedagogiikka korostaa nykyisin monella tavoin sosialisaation ja dialogin merkitystä sekä tiedon luomisessa että levityksessä. Koulutuksen ohella sosialisaatiolla on merkittävä asema myös innovaatiotoiminnassa ja tutkimisessa. Tähän vaiheeseen soveltuvilta oppimateriaaleilta vaaditaan ennen muuta eritasoisten dialogien edistämistä. Toiminnon näyttämistä ja sen kontekstin esittämistä voidaan tehostaa vaikkapa videokuvan, animaatioiden tai simulaation keinoin. Vaiheen tietovaranto kasvaa lähinnä kertyvän kokemuksen sekä opetusmenetelmien ja opetussuunnitelmien kehittämisen kautta. Jos vaiheessa käytetään ohjaavia materiaaleja, myös niiden päivitystä voidaan käyttää tietovarannon kehittämiseen. Tämä kuten kaikki ylöskirjaaminen on kuitenkin myös ulkoistamista. Koska tämän vaiheen oppiminen on usein luonteeltaan ei-reflektiivistä mallioppimista, on erinomaisen tärkeää, että vaihe opitaan oikein. Eräiden tapaamieni opettajien mukaan esimerkiksi simulaattorilla opiskelun metsäkoneen väärän käytön poisoppiminen on usein vaikeampaa kuin oikean käytön oppiminen. Tämä korostaa kontekstuaalisen tuen merkitystä tämänkin vaiheen opiskelussa. Jos sopivia näkymiä tarjoavaa metsää ei ole käytettävissä simuloinnin tueksi voidaan tuoda virtuaalimetsää vaikkapa jäljempänä esitellyn dvd/cd-videon avulla. Sama vaara vaanii myös perinteisessä, ilman simuloinnin apua toteutetussa malliopiskelussa erityisesti silloin, kun opiskelun kohteena on hiemankin tuntemattomasta kokonaisuudesta irrotetun osavaiheen opiskelu. Simuloinnit toteutetaan usein siten, että ne voidaan luokitella sisäistämiseen liittyviksi, joten se mitä tässä sanotaan, soveltuu myös otsikon 2.3.4 alle. 2.3.2 Ulkoistaminen Hyvin syvällistä tiedonmuodostusta tapahtuu silloin, kun hiljaista tietoa muutetaan ulkoistamisen kautta täsmälliseksi tiedoksi. Hiljaista tietoa voidaan ulkoistaa monin tavoin mutta rajaamalla tarkastelu yleisen oppimateriaalikäytön julkaisukynnyksen ylittävään materiaaliin, valikoima supistuu. Keskeisin ulkoistamiseen käytetty oppimateriaali on oppikirja mutta video ja simulaatiot laajentavat jopa taidon ulkoistamisen mahdollisuuksia. Uusi multimediateknologia tukeekin kaiken tietämyksen ( = tieto + taito) ulkoistamista[5]. Ulkoistamisen keskeisin tehtävä liittyy kollektiiviseen muistamiseen ja siinä oppikirja on edelleen ylivoimainen, se tarjoaa hyvän ja pitkäaikaisen muistipaikan mm. mentaalimalleja tukeville kaavioille, piirroksille jne. Ulkoistamiseen liittyy myös tiedon muuttumisen ongelma: pitääkö esimerkiksi oppikirja kirjoittaa jokaisen SECI-prosessin jälkeen uudelleen. Tai kärjistäen: onko oppikirja jatkuvan uudistamistarpeen takia lainkaan sopiva oppimateriaaliksi. Yhden vastauksen tähän antaa Thomas S. Kuhn (Kuhn 1994), jonka tunnetun käsityksen mukaan tiede edistyy paradigmojen muutosten kautta. Kuhnin mukaan oppikirjan tehtävänä on paradigmojen - tieteen tekemisen perusteiden eli tutkijoiden hiljaisen tiedon - näkyväksi tekeminen (emt. 32, 147) Vaikka olettaisimme, kuten ehkä nykytutkijoiden enemmistö, että tiede ei edisty Kuhnin mallin mukaan, on hänen oppikirjan sisältökäsityksensä edelleen pohtimisen arvoinen. Se voi olla käyttökelpoinen tutkijakoulutusta edeltävässä koulutuksessa. Voidaan ajatella, että paradigman täydellinen kyseenalaistaminen on edullisinta tehdä vasta siinä vaiheessa, kun oppija on tähän persoonallisesti ja tiedollisesti kypsä. Samankaltaiseen kestävän tiedon asemaa korostavaan näkemykseen päädytään myös kuhnilaisesta konstruktivismista selkeästi poikkeavan realistisen näkemyksen pohjalta, jonka mukaan selkeät koetellut totuudet on hyvä pitää opetusta ohjaavina reunaehtoina erityisesti alkuasteen koulutuksessa. Tosin kestävän tiedon luonne ymmärretään realismissa konstruktiivisia paradigmoja objektiivisempana ilmiönä (Puolimatka 2002). Luotettavan kokemus- ja tutkimustiedon ohella paradigmaattinen tieto on kaikkein kestävintä tietoa ja tämän kaltaisen valtavirtatietämyksen osuus on edelleen merkittävä juuri ulkoistetussa tiedossa. Vastaus kysymykseen " pitääkö oppikirja kirjoittaa tai päivittää jokaisen kuvan 4 kierroksen jälkeen uudelleen?" on minusta silti enemmän käytännöllinen kuin teoreettinen ongelma. Olisikin hyvä pohtia, mitä hyötyjä ja haittoja oppikirjojen uudelleen kirjoittamisesta jokaisen opintojakson jälkeen voisi olla? On huomattava, että tässä on kysymyksessä selvästi paradigmaattista muutosta nopeammasta jatkuvasta kehittämisestä. Paradigman muuttuessa oppikirjat tulee vähintään uudistaa (Kuhn 1994, 147). 2.3.3 Yhdistäminen Kolmas uuden tiedon syntymisen reitti kulkee täsmällisestä täsmälliseen. Tällöin selvästi havaittavaa tietoa yhdistellään muuhun tietoon ja tulokseksi saadaan uutta tietoa. Yhdistämisessä on kyse jo ulkoistetun tietovarannon tietojen yhdistämisestä, josta esimerkin tarjoaa vaikkapa yrityksen yksiköiden tulostietojen kokoaminen koko yrityksen tulostiedoksi. Tämänkaltainen tiedon jäsentely soveltuu hyvin oppikirjamaiseen esitykseen, mutta muutkaan mediat eivät ole poissuljettuja. Opetuksellisesti merkitykselliset uusien kokonaisuuksien hahmotukset, ydinasioiden korostamiset, uudenlaiset jäsentelyt, tietojen välisten suhteiden esittelyt kuuluvat myös tähän luokkaan. 2.3.4 Sisäistäminen Hyvin syvällisestä tiedon muodostuksesta ja oppimisesta on kysymys myös silloin, kun täsmällistä tietoa muutetaan sisäistämisen kautta piileväksi. Yksi sisäistämisen keskeinen ehto on opiskeltavan asian oppijalle mielekkääksi ja merkitykselliseksi saaminen. Ehkä merkittävin sisäistämisen keino on dialogi, jolla voidaan tukea niin substanssin merkityksen avaamista kuin osanottajien yhteisen kognitiivisen kapasiteetin ja muistin laajentamista myös oppimateriaaleja voidaan kehittää nykyistä enemmän dialogia tukeviksi. Perinteinen oppimateriaali tehtiin usein substanssin ehdoin oppijan omien intressin jäädessä taustalle. Oppikirjaa voidaan kuitenkin varsin luontevasti rikastuttaa oppijan elämismaailmasta nousevilla ja opetettavaan substanssiin liittyvillä sekä sen merkityksellisyyden avaavalla aineistolla. Monet autenttiset työelämän kuvaukset palvelevat tätä tarkoitusta. Koska sisäistäminen varmistaa, että oppija oppii, sen aikaansaaminen kuuluu koko opiskelu- ja oppimisympäristön tehtäviin. Digitaalitekniikka on luonut esim. dialogin ja simulaatioiden ym. kognitiivisten työvälineiden käytölle monella tapaa ylivoimaiset toteutusedellytykset. Sisäistämisessä korostuu menetelmäpainotteisen verkkomateriaalin osuus, mutta siinä tulisi huomioida Ba:hin eli koko oppimisympäristön (sisäinen oppimisympäristö mukaan lukien) vaikutus. Ammatillisessa koulutuksessa ollaan usein tilanteessa, jossa mielikuva tietämyksen autenttisesta käyttöyhteydestä ja -kohteesta jää olosuhteiden pakosta ohueksi. Jotkut teolliset prosessit eivät esimerkiksi työturvallisuuden takia sovellu suurelle opiskelijajoukolle esiteltäviksi. Prosessit voivat toisaalta olla niin kaukana tai mittakaavaltaan niin pieniä, että niiden opetusta kontekstoiva tuki jää olemattomaksi. Tällöin tukea voidaan hakea esimerkiksi video- tai simulaatiomateriaalien avulla. Yleisemmin ja virtuaalisuus-käsitteen nykykäyttöä mukaillen sisäistämistä voidaan tukea aihealuekohtaisen virtuaalitodellisuuden keinoin. 2.3.5 Kriittisiä huomioita kestävästä tiedosta Kuhnilaisen näkemyksen mukaan (tieteellisen) oppikirjan ominta aluetta olisi reitin hiljaisesta tiedosta täsmälliseen tietoon -mukainen tiedonmuodostus, jossa oppikirja tekee tieteen paradigmat näkyviksi. Tämän kaltainen oppikirja tekee paradigmoja avaamalla ne samalla kritiikille alttiiksi, mitä ei sinänsä voida pitää tieteenkään kehityksen esteenä. Keskeistä on tyyli: julistaako oppikirja paradigmat lähes normintasoisina noudatettaviksi säännöiksi vai avaako se ne kritiikille alttiiksi. Kuhnin oma tieteellisten vallankumousten syiden erittely paljastaa, että hän piti jälkimmäistä tehtävää tärkeänä. Kuhnin teoria on luonteeltaan ennen muuta kuvaus lähinnä luonnontieteeseen rajoittuneesta tieteen teosta - vahvuuksineen ja puutteineen. Paradigmat eivät ole konstruktiivisesta luonteestaan johtuen niin kestäviä kuin realistisen näkemyksen mukaiset luotettavat kokemus- ja tutkimustiedot. Jos oppikirja pohjaa ei-kriittisesti esitettyyn paradigmaattiseen tietoon, siitä voi todella seurata tarpeetonta pysähtyneisyyttä. Ja näin voi käydä myös ammatilliselle oppikirjalle. Mm. teollisessa toiminnassa on havaittavissa selvät, tieteen tasolta välittyneet menettelytavat. Esimerkkinä voitaisiin mainita pitkään vaikuttaneet ns. tieteellisen liikkeenjohdon paradigmaa mukailevat "ismit" (taylorismi, fordismi, funktionaalinen tuotannonohjaus jne.). Melkein kaikki nykyiset ismit puolestaan pohjaavat tavalla tai toisella jälkifordistiseen joustavan virtautetun tuotannon paradigmaan. Uusimmat paradigmat liittyvät verkostotalouteen ja laatuajatteluun. Erilaisten paradigmojen ohjaamasta ajattelutavan erosta on usein kysymys myös perinnerakentamista ja tätä teollisempaa rakentamista kannattavien kiistoissa. Havaintoni omasta "piilevästä paradigmastani" liittyy metallien materiaalioppiin, jossa oppilaitosmuotoinen opetusmalli on lähes tyystin sivuuttanut alan rikkaan perinnetiedon. Havaitsin tämän, kun tuotettavakseni tarjottiin pitkälti perinteistä työkalunvalmista esittelevää oppikirjaa (Roselli, Mehtonen (toim.) 2005). Muistan, kuinka omaa arviotani ohjasi voimakkaasti perinteisen teknillisen koulutuksen mukainen oppikirjoista sisäistämäni malli. Sen vaikutuksesta minun oli aluksi vaikea uskoa, että perinneosaaminen voisi sisältää kovuudeltaan vaikkapa monien karkaistujen teräksien veroisia mutta sitkeydeltään parempia työkaluteräsvaihtoehtoja, kuten esimerkiksi samuraimiekoissa käytetty tekniikka tai muinaisten intialaisten teräkset. Kirjaa tehdessämme tein myös mielenkiintoisen hiljaisen ja teoreettisen tiedon suhteeseen liittyvän havainnon. Keskustelin teoksen tekijän, seppä Heimo Rosellin kanssa hänen runsaasti kansainvälisissäkin mainetta saaneesta veistokirveestään. Kirveen moniin hyviin ominaisuuksiin kuuluu sen keveys, jonka ominaisuuden Roselli mainitsi löytäneensä vanhoja veistokirveitä tutkimalla. Muistin itse keskustelussa fysiikan kaavan, jonka mukaan veistossa iskuksi purkautuva liike-energia on verrannollinen nopeuden toiseen potenssiin mutta massan osalta vain ensimmäiseen potenssiin. Mitä keveämpi kirves on, sitä helpompi siihen on veistäjän kättään kohtuuttomasti rasittamatta liike-energiaa varastoida. Oli mielenkiintoista huomata myös, miten tämä yksinkertainen teoreettinen tulos vahvisti ainakin omaa ymmärrystäni asiasta. Jokainen, joka on joutunut opiskelemaan lähes ulkoa fysiikan kaavansa, ymmärtää miten paljon syvemmän oppimisvaikutuksen tällainen omaan havaintoon perustuva käytäntöön liittäminen teorialle antaa. Yhteenvetona voitaneen todeta, että kuhnilaiseen paradigmaattiseen tietoon tai siitä johdettuun tietoon tulee suhtautua kriittisesti. Kestävämmän pohjan esimerkiksi oppikirjaan vietävälle tiedolle antaa mahdollisimman löysästi paradigmoihin sitoutuva luotettava kokemus- ja tutkimustieto. Myös oppimateriaalien ajantasaisuudesta huolehtiminen on tärkeää. Oppikirjojen kirjoittajat joutuvat usein tekemisiin melko tavalla perimmäisten ongelmien kanssa, josta syystä myös tutkijatason tekijöitä tarvitaan koulutuksen tasosta riippumatta kaikissa tekijäryhmissä. Viitteet [1] Lumeen englanninkieliseksi vastineeksi sopisi minusta virtual realityä paremmin artificial reality. [2] Tämän kaltaiset arviot oppikirjasta ovat olleet viime vuosina hyvin yleisiä, itsekin muistan kuulleni siitä useita versioita. [3] Tämä tarkoittaa, että olemme keskimäärin yli 10 kertaa innovatiivisempia kuin muut. Suhteellisen korkea taso tutkimuksessa ja kehitystoiminnassa sekä korkea koulutus- ja elintasomme tukevat arvioin luotettavuutta. (Tein arvion jostakin Tekesin julkaisusta lukemani tiedon tueksi mutta etsin vielä lähdettä) [4] Kuvaannollisesti Ba tarkoittaa sitä mielentilaa, jossa tieto syntyy. Ba on moniulotteinen tila, jolla tuetaan vuorovaikutuksen kehittymistä sekä tila, jossa luodaan, jaetaan ja hyödynnetään tietoa. [5] Esimerkkinä multimedian mahdollisuuksista tiedon ulkoistajana käy VVT tuottama Know Pap –multimedia, jossa on ulkoistettu mm. käyttäjille aikaisemmin usein hiljaiseksi tiedoksi jääneitä paperikoneen parametrien säätöjä. Lähteitä Ahlman, E. 1967, 2. painos: Arvojen ja välineiden maailma. WSOY. Koli, H. & Silander, P. 2002. Oppimisprosessin suunnittelu ja ohjaus. Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja D:134. Hämeenlinna. Korhonen, K., Lehtinen, J. 200?: PALKE, Osa 3: Innovaatioiden synnyttäminen ja niiden rooli logistiikkapalveluyritysten kilpailukeinona, verkkojulkaisu. Kuhn, T. 1994: Tieteellisten vallankumousten rakenne –esseen (Alkuteos: The Structure of Scientific Revolutions 1969, 2nd edition. Suomentanut Kimmo Pietiläinen). Art House. Lehtinen,E., Vauras, M., Salonen. P., Kinnunen, R. (2004): Oppimisteoriasta oppimisympäristöön. Turun yliopisto, Oppimistutkimuksen keskus, verkkojulkaisu. Lehtinen, J., Korhonen, K. 200?: PALKE, Osa 2: Palvelun ja palvelutuotteiden kehittäminen osana logistiikkayrityksen liiketoimintastrategiaa, verkkojulkaisu. Puolimaka, T. (2002): Opetuksen teoria. Konstruktivismista realismiin. Tammi. Quéau, P. (1995): Lumetodellisuus (Alkuteos: Le virtuel: versus et vertiges 1993. Suomentanut Osmo Pekonen). Art House. Roselli, H., Mehtonen, I. toim. (2005): Sepän taidot. Opetushallitus. OSA II 3. Virtuaalimuunnos: mallin laajennus Yhtenä keskeisimpänä ongelmana virtuaalitoteutuksia visioidessa on jo pitkää tunnettu muutoksen totaalisuus - kaikki virtaa. Antiikin Herakleitoksen alkuperäinen ajatus kuuluu: "samaan virtaan astumme emmekä astu, me emmekä me" (käännös: Pentti Saarikoski). Kaikki siis muuttuu, mutta voimme olettaa ja usein myös havaita, ettei muutosten vauhti ole kaikkialla sama. Voimme yrittää tunnistaa muutosten virrasta vaikkapa megatrendejä, talouden pitkiä aaltoja, paradigmoja ja niihin liittyviä teorioita tai muita suhteellisen vakaana pidettäviä ilmiöitä ja visioida virtuaalimuunnoksia niihin tukeutuen. Ensiksi kuitenkin muutamia lisänäkökulmia virtualisoimisen perusteisiin. 3.1. Virtuaalimuunnos mahdollisissa maailmoissa Kirjoituksen alussa on viitattu mahdollisten maailmojen teoriaan sen kummemmin täsmentämättä, mistä tässä on kysymys. Käsitteen otti ensimmäisenä käyttöön Duns Scotus, mutta sen teki tunnetuksi Leibniz. Hänen mukaansa mahdollisia maailmoja oli tosin vain yksi, tämä "Luojan luoma ja paras mahdollinen", mitä näkemystä Voltaire kirjassaan Candide terävästi parodioi. Muut mahdollisuudet kuuluivat Leibnizin mukaan ideoina Jumalan vapaan tahdon valtakuntaan. Mahdollisten maailmojen käsite on filosofisesti erinomaisen vaikea. Karikkoja parhaani mukaan väistellen yritän kuitenkin rajata yleisemmillään loogis-semanttisesti ymmärretystä mahdollisten maailmojen joukosta virtuaalimuunnoksiin käyttökelpoisimman alueen tai alueet. Lähtökohtana on nykyinen maailma, jonka mahdollisia tulevia tiloja rajoittaa ja rasittaa jo toteutunut historia, joka on kaikissa uusissa vaihtoehdoissa tavalla tai toisella läsnä. Esimerkiksi uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö on peruuttamatonta, mutta olemme vaikuttaneet tulevaisuutemme vaihtoehtoihin jo monella muullakin tavalla. Historiasta saatava tieto on luonteeltaan induktiivista mutta yleensä kuitenkin riittävän paikkansapitävää, että voimme siihen luottaa. Erinomaisen merkittäviä ovat ne historialliset ilmiöt, joihin uskominen vaikuttaa tai on vaikuttanut kausaalisesti historian kulkuun. Tähän perustuen voimme arvioida merkittäviä historiallisia henkilöitä, niiden "jälkien" perusteella, joita he ovat jättäneet (ks. Saul Kripke, Wikipedia). Meillä on esimerkiksi paljon varmaa tietoa "ilmiöistä" Sokrates ja Platon, vaikka yksittäiset väittämät siitä, millaisia henkilöitä kyseiset herrat olivat, ovat epävarmoja. Heidän jälkensä näkyvät tässäkin ajassa monin eri tavoin. Myös heidän todellisuutensa historiallisina henkilöinä on omasta näkökulmastamme tärkeää siitä syystä, että se tukee niitä uskomus- ja teoriarakennelmia, joita heidän varaansa on rakennettu. Heidän, kuten monen muun hengen jättiläisen työt, ovat mahdollisten maailmojen näkökulmasta ennen muuta mahdollisuuksia avaavia. Muuta täysin varmaa tietoa näissä uskomus- ja teoriarakennelmista ei välttämättä ole, kuin tieto niiden usein nykypäivään asti ulottuvista vaikutuksista. Matemaattiset ja loogiset totuudet ovat varmoja totuuksia kaikissa "järkevissä" mahdollisissa maailmoissa. Näin ollen tulevatkaan maailmamme tilat eivät voi olla perusrakenteiltaan täysin ristiriitaisia, joskaan maailman ei tarvitse olla paras mahdollinen kuten Leibniz oletti. Yleisesti ottaen vahvat tieteelliset ja empiiriset totuudet pätevät, vaikka selitys voi eri teoreettisista lähtökohdista johtuen vaihdella. 3.2. Tavoitteet, välineet ja konteksti Virtuaalivisiointi ei ole sinänsä uusia asia, mm. tulevaisuudentutkijat ovat käyttäneet saman tyyppisiä menetelmiä jo pitkään. Virtualisointi perustuu tulevaisuuden todellisten vaihtoehtojen visiointeihin ja näiden vaihtoehtojen perusteella tämän hetken päätäntämenettelyillä tehtäviin valintoihin. Sen avulla tulevaisuutta ja menneisyyttäkin voidaan muuntaa tietyssä mielessä nykyhetkeksi ja jotta tässä voitaisiin onnistua, mikään manipulaatio ei ole sallittua eli näin ymmärretty virtuaalisointi ei siedä lumetta. Meidän tulisi pyrkiä tunnistamaan myös muutoksiin vaikuttaneet ja vaikuttavat intentiot, ja mieluusti niin, että kaikki epäoleellinen on puhdistettu niistä mahdollisimman perusteellisesti. Koska intentiot liittyvät toiminnan tavoitteisiin ja funktiot toteutukseen, myös jälkimmäiset tulisi sulkeistaa hetkeksi pois analyysin keskipisteestä. Puhdistamisessa voimme hyödyntää toimintojen aikaisempaa historiaa sekä purkaa ja varioida ennakkoasenteitamme niihin. Niin ikään voimme sovittaa toimintoja myös uusiin kokemuksellisiin ja teoreettisiin konteksteihin. Relevanttia vertailutietoa saa esimerkiksi kyseisen innovaation muista sovelluksista, joista on johdettavissa analogioita uuteen tilanteeseen. Hyvän ratkaisun tunnusmerkkeihin kuuluu, kuten edellä virtuaalimuunnoksen esittelyssä totesin myös ristiriidattomuus, mikä luo edellytyksiä konsensuksen tai tätä hieman vaatimattomamman yhteisymmärryksen löytymiselle hankkeen toteutukselle. Funktiot kuten myös välineet ovat suhteellisen hitaasti muuttuvia ilmiöitä eli juuri sellaisia ilmiöitä, joita kannattaa virtualisoitaessa hyödyntää. Edellytyksenä uusien sovellutusten haulle on kuitenkin se, että pystymme puolestaan puhdistamaan funktiot ja välineet niihin liittyvistä intentioistamme ja hakemaan uusia ratkaisuja ikään kuin "puhtaalta pöydältä". Esimerkiksi tietokoneesta tuli nykyisen kaltainen megamenestys, kun oivallettiin sen henkilökohtaisen käytön mahdollisuudet. Filosofiasta kiinnostuneet tunnistivat menettelystä Edmund Husserlin fenomenlogisen metodin, jossa asioita takastellaan vuorotellen läsnäolevina ja poissaolevina (Himanka, J. 1996). Sulkeistaminen tarkoittaa tässä jälkimmäistä. Metodi soveltuu erinomaisesti käytännön erittelyihin vaikka johtaakin ongelmiin tieteen perusteita tutkittaessa (eml.). Virtualisointi on innovointia; se voi kohdistua yksittäisten innovaatioiden levittämiseen mutta myös kokonaisten innovaatioryppäiden muokkaamiseen ja levittämiseen aikaisempaa osaamista ja historiaa hyödyntävällä tavalla. Pitkälti aikaisempaan kokemukseen pohjaavana menetelmänä tässä esitelty virtuaalisointi tarjoaa hyvin motivoivan ja hallitun tavan innovaatioiden levittämiseen. Tämä ei kuitenkaan onnistu ellei luonteeltaan strategiseen visiointiin kyetä yhdistämään myös virtualisoinnin taktista tasoa, dialogia. Tietoverkko ja sen kautta levitettävät virtuaalisimulaatiot luovat erinomaisen pohjan dialogin käymiseen. Niistä voidaan tehdä niin toden tuntuisia, että niiden vaikutusten arviointi on lähes yhtä vankalla pohjalla kuin jo toteutuneen tekniikan. Jos tässä onnistutaan, virtuaalivisioinnilla pystytään vähentämään suunnitteluvaiheessa olevien uusien teknisten laitteiden vaikutuksiin usein liittyvää epävarmuutta ja siitä johtuvaa pessimismiä (Airaksinen 2003). Virtuaalisimulointien avulla ja dialogin keinoin uutuuksia voidaan testata monipuolisesti ja keskustella mahdollisimman kattavasti niiden kaikista vaikutuksista. Menettely tarjoaa mahdollisuuden joko luopua uudistuksista hallitusti ilman suuria kustannuksia tai jatkaa niiden kehittämistä ja toteutusta jopa laajan yhteisöllisenkin tuen turvin. Esimerkiksi voitaisiin ottaa eräät huippukalliit hyötöreaktorihakkeet, jollainen mm. Itävallassa pysäytettiin juuri valmistumisen kynnyksellä. Neuvostoliitossa oli suunnitteilla monia laajavaikutteisia hankkeita, joiden toteuttaminen ilman virtuaalivisiointia tai tätä perinteisempää yhteiskunnallista keskustelua oli tai olisi ollut todella edesvastuutonta. Olisiko järkevää tehdä lainsäädännöllä virtuaalisimuloinnit pakollisiksi kaikkien yhteiskunnallisesti merkittävien hankkeiden yhteydessä? Miten näihin simulointeihin liittyvä manipuloinnin vaara pystyttäisiin torjumaan? Mahdollisten maailmojen teoriasta voidaan päätellä, että voisimme visioida aktuaaliselle todellisuudelle vaihtoehtoja monissakin eri virtuaalitodellisuuksissa. Todettakoon, että mahdollisten maailmojen teorioiden sisällä on moniakin vaihtoehtoja. Mahdolliset maailmat voidaan ymmärtää laajasti kielipeleinä ilman kytkentää aktuaaliseen maailmaan tai suppeammin todellisen maailman mahdollisuuksien kuvina kielessä (Hintikka 2001). Tässä kohteena on jälkimmäistä erotettu todennäköisesti toteutettavissa olevien mahdollisten maailmojen taso, eli taso, jossa innovoijat ja tulevaisuudentutkijatkin toimivat. Virtualisoimisen näkökulmasta pidän puhtaita digitaalisovelluksia liian suppeina semminkin, kun ne eivät voi edes toimiakseenkaan olla täysin puhtaita. Tällainen tulkinta virtuaalisuudesta elää kuitenkin voimakkaana monien asiantuntijoiden keskuudessa. Mielestäni digitaalitulkinta on perusteltu erityisesti silloin, kun sovelluksella on rinnakkaisia toteutuksia, joista digitaalinen on yksi. Lumetulkinta jää todennäköisten mahdollisten maailmojen ulkopuolelle. Minään tuulimyllyjä vastaan taistelevana "don gihottena" en kuittenkaan itseni pidä, mm. Hintikan käyttämä virtuaalikäsiten on edelleen perinteinen (emt. 55) Seuraavissa luvuissa esitellään koulutukseen liittyviä käytännön virtualisointiratkaisuja. Niistä suurin osa on jo toteutuksen asteella ja siten perinteisen tulkinnan mukaan virtuaalisia enintään lainausmerkeissä. Aihealueet ovat siinä määrin laajoja, että jokaisesta voisi kirjoittaa oman lukunsa, tässä kuitenkin vain soveltamisperiaatteiden hahmotuksia. 3.3. Työssäoppimisen virtualisoiminen Aikaisemmat opiskelu- ja harjoituskirjat sekä opettajan oppaat ovat muuttuneet muutamassa vuodessa osaksi verkkopohjaisia opiskelu- ja oppimisympäristöjä. Vanhojen toteutusten funktioiden mekaanisen virtualisoimisen ohella näiden virtualisoimiseen tarvitaan ennen muuta koko oppimisympäristön tarpeista nousevia visioita. Aluksi käsiteltävät kolme esimerkkiä liittyvät kuitenkin hieman rajatummin oppimisympäristöjen uusimman aluevaltauksen, työssäoppimisen, virtualisoimiseen/-soitumiseen. Koska ammatillisen koulutuksen tulee vastata työelämän tarpeisiin, löytyvät seuraaville esimerkille omat sovelluksensa myös oppilaitosten oppimisympäristöjen puolelta. Tapauksissa, joissa toimintokokonaisuuden kaikkien funktioiden erittely on mutkikasta, on usein helpompi edetä siten, että selvitetään ensin mitä (nykyisen kielen käytön mukaisia) virtuaalisovelluksia on jo tarjolla ja selvitetään ensin niiden soveltuvuus ja soveltamismahdollisuudet tehtävään. Automaatioon perustuvia sovelluksia, jollaisiin digitaalitekniikallakin yleensä pyritään, on helpoin ideoida ja löytyy runsaasti sieltä, missä tietynlaisen ennalta määritettävien toimintojen osuus on suuri. Digitaalitekniikka soveltuu erityisesti suunniteluun, simulointeihin, tiedonhakuun yms. volyymiltaan melko laajoihin toimintoihin. Esimerkiksi rakentamisessa tällaisia kohteita löytyy mm. rakennesuunnittelusta ja menetelmäsuunnittelusta. Sopivien sovellusten löydyttyä, niille voidaan hakea vertailukohtia vanhemmista sovelluksessa ja hyödyntää virtuaalimuuntamista uusien sovellusten kehittämisessä. 3.3.1 Rakennesuunnittelu Esimerkki pohjautuu rakennusmestari Jari Helmisaaren kehittämään ja käyttämään menetelmään, jossa rakennesuunnittelu on suora jatko arkkitehtisuunnittelulle ja perustuu tehokkaimmillaan saman aineiston hyödyntämiseen yksityiskohtiin asti ulotetun suunnittelun avulla voidaan rakennuksen kaikki osat mitoittaa ja tilata millimetrilleen oikean mittaisina ja valmiiksi muotoiltuna menetelmä tekee itse rakentamisesta erittäin tarkan ja nopean. Sen avulla saadaan jopa ilman vesivaakaa ja suorakulmaa koottua täysin mittatarkka rakennus. Menetelmän ammatilliseen peruskoulutukseen sovellettu esittely löytyy sivun www.edu.fi/oppimateriaalit/puutuoteteollisuus/ -opiskelusivustolta kohdasta Puurakentaminen. Todettakoon, että menetelmä ei välttämättä vie työpaikkoja, vaan osa työstä siirtyy rakennustyömailta lämpimiin sisätiloihin arkkitehtitoimistoissa ja puusepänverstaissa. Samantyyppistä lähestymistapaa on jo pitkään sovellettu esimerkiksi keittiökalusteiden suunnittelussa. 3.3.2 Menetelmäsuunnittelu Eri teollisuuden aloilla työmenetelmiä on kehitetty ja standardisoitu jo pitkään. Osalla niistä on työn "köyhdyttäjänä" huono maine, mutta tuohon puoleen en tässä paneudu. Esimerkin verkkoratkaisu soveltuu erityisesti sellaisiin tapauksiin, joissa tarkoituksenmukaisella työmenetelmällä haetaan korkeaa laatua tai esimerkiksi hyvää työturvallisuutta. Yksinkertaisin sovellus lienee työohjeen vieminen tekstinä, kuvina, videoklippeinä ja/tai vaikkapa simulaatioina ja niitä täydentävinä kirjallisina ohjeina verkkoon ohjeistoksi, jonka välityksellä työntekijä saa sen tarvitessaan ajasta ja paikasta riippumatta mukanaan pitämälle näytölle. Verkkoon voidaan viedä työntekijän myöhempää omatoimista op

Avainsanat: eu japani suomi pieni vaikea tarjota suhde alku työ tuntua kuva yrittää kirja ihminen käydä suuri tarvita kuvata vaihe muutama esimerkki onni aika turku tampere tutkimus hämeenlinna tulos suomessa eurooppa englanti historia idea musta artikkeli voittaja itä professori valokuva ilma keskustelu yhteiskunta helpottaa oikeus free tapa tieto vuosi oppia talvi työt tilata vanhemmat paavo toiminta ohjelma tapahtua versio energia jumala kimmo aihe ratkaisu netti projekti www voitto muisti uskoa elämä toukokuu täydellinen book apua vapaa matka ajatus malli yksin hinta koira viimeinen ymmärtää kirjoittaa yksiöä tunne opettaja voima talous pohtia vanha tilanne kirjoittaja video pelit kuvaus tyyli pohjalla valta vapaus johtaja oy joukko palata yksilö ajatella henki seuraava myyjä olo ulkopuolella maksaa automaattinen hidas asema mr onnistua tila jari julkaista pdf positiivinen luonto näkökulma tee ongelma ohje neuvostoliitto wikipedia iii michael paperi html aurinkolasi erottaa laatu julkinen pohja sisältö liike kirjoitus avaimet teko muutos yliopisto tietokone airaksinen cd kulttuuri demokratia auto tuote kilpailu maailma häme media liikkua kehitys riski luokka pelko yritys pentti ostos sosiaalinen vastaus vauhti todettu sivusto uutuuksia työstä vaikuta purkaa huomata pienempi tekeminen mahdolliset reitti tosiasia asiakkaita esitys pc virta opiskelija kouluts tiedoksi kysymys ala verkossa markkinoilla edition suora koko valikoima osaava lukeminen ero luopua päivittää sopia kuvio toteutus haluta puoli perinteinen johtaa sisältää puoliväli vähentää vaihtaa jokainen tässä ilmiö huomio tiede paras sisäinen osoite valita ympäristö muu jonkinlainen lisätä käyttää erik nähdä nykyinen esitellä voida uusi erinomainen muut tavoite virtanen kasvaa testata alue tieteellinen sovellus kaava keino jää korkea yllätys nk puhua teoria prosentti jatko onko tekniikka rakennus ehdokas periaate taso kapteeni aalto tehtävä rakenne markkinat säästää filosofia sopimus päivitys sähköinen linkki markkina materiaali vallankumous software reality dvd yhteistyötä nousevat harvinaista liity sääntöjä käsitellä rooli neuvostoliitossa väliltä monin intialaisten kauppaa aihee virheitä jälkeenkin tuki joutua kansainvälisen hyödyntää käytettyä korostaa säilyy kohdassa mitä tietty työntekijä piilo löytää pyrkiä korhonen vakava mahdollisuus auttaa tapaus keskeinen selvittää aste yhteys pakottaa me mahdollinen otsikko muuttaa seikka opiskelu tarkoittaa fyysinen erilainen huono kolmas palvelu koulutus välittää hän ml kieli ympäri esittää varaa pyytää keskustella jakaa teho varma muodostaa voittaa merkittävä merkitsi kulutus ihmiskunta luoma teos hanke opas http tavanomainen kantapää kyky synnyttää silmä suunnitella kynnys pasi vaara antiikki virtual pitää selitys seuraus opiskella suhtautua ajaa käyttäjä ilmainen lyhyt tulevaisuus vaatia kansalainen kriittinen maine työvoima näkemys kokemus hyvinvointi kiinnostava puhdas jatkaa muuttua porras muoto tutustua saada menettää tulkinta tarkoitus odotus opetus oppiminen kansainvälinen vision suunta jättää paino viedä käsite todellisuus keskus pystyä etsiä seurata aiheuttaa pudota neljä kestävä tuleva tuotanto vahva puita kansallinen perustulo thomas uusin todellinen haaste käsitys suoja välitys ohjata viisaus perustelu lämmin virhe vaihtoehto päätös ominaisuus kohde visio alkuperäinen tuottaa todeta koota raportti verkko edullinen järjestelmä poistaa teknologia tekijä humen sanakirja laaja tammi tyypillinen yleisö syy olettaa perinne ylittää haastava suunnittelu summa taloudellinen keskutelu luonteva varsinainen myynti ottaa kyetä menetelmä lukija ymmärrys johtua valtaosa antaa vastata arvioida liittää käytännöllinen perusteellinen vuosisata mainita ketju kehittää käsittely järjestää luonnollinen esittely edustaa vaatimus enemmistö hakea foundation valvoa ehto ennakko rahoitus tutkia lähestyä viiva sektori kriisi nimittää sanonta arvo luonne julkaisu jolla vaikuttaa taito vuorovaikutus kustantaja pääoma kaupallinen lehto yrittäjä vaikutus kokea globalisaatio parantaminen soveltua helppo luoda osaaminen vastakohta hakukone kustannus tarve edu merkitys tukea toteuttaa edellytys havaita tahrto house tuoda teollisuus tutkija resurssi nostaa kemppinen tausta prosessi perustuva platon otava suomentaa järjestö haku aineisto kattaa tasapaino huomioida kritiikki tekninen läsnäolo jäsen kasvava kypsä asettua työpaikka wsoy kone etu informaatio erota arvio keksintö yksinkertainen historiallinen laadukas laajennus sokrates häiritä avoimuus logiikka rantala käytetty verkkokauppa menneisyys keskusta ongelmallinen voimakas levittää yhteiskunnallinen muistaa metsä konteksti lainaus koli primer sota ratkaista suosio valinta rahoittaa salonen herra itsetunto uskomus hallinta kirves henkilökohtainen raja vastikkeeton tarjonta arviointi tekijänoikeus lähde palvella asiantuntija analyysi luettelo kassa käsikirja verkosto rakentaa uhka korkeakoulu tuli mestari tulkita ammattilainen tulostaa lisääntyä peli valmistaa markkinoida muka näyttö leevi funktio hiili toimintatapa rikas harjoitus itävalta kuluttaja laite painos itsenäinen arkielämä automaatio manipulaatio hakusana rakentaminen paikallinen v työssäoppiminen maksullinen lumi laiva kivi osmo sisätila parantaa diskurssi tietotekniikka fysiikka kirjallisuus hyödyke ostaja hehku korvaus markkinatalous hintataso ruutu kilpailija monopoli päätöksenteko mainos toimintamalli rikkaus perustuki lisäarvo kurssi ohjaus lehtinen kinnunen rasitus digitaalinen luonnonvara yksityinen orgaaninen voi hintikka laiha työelämä moottori lopputuote heimo


blogivirta.fi