Tänään on 15.12.2018 18:24 ja nimipäiviään viettävät: Heimo ja Sverker. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Nitkutettua:

Tikkuröijy

Julkaistu: · Päivitetty:

Iisakin kirkkoni, se on vihdoinkin valmis! Taannoisella kesälomareissullamme jumituimme, tosin tieten tahtoen,  useammaksi päiväksi Hailuotoon. Tarkoituksenamme oli käydä tutustumassa saareen, viettää siellä päivä tai pari ja sitten jatkaa matkaa. Toisin kuitenkin kävi, saaren tunnelma ja maisemat koukuttivat meidät täysin ja jäimme saarelle useammaksi päiväksi. Päivisin aurinko helli meitä ja öisin ihana viileys laskeutui yllemme, asuntovaunussa olisi saattanut muutoin ollakin tukalan kuuma. Makasimme rannalla, teimme pitkiä vaelluksia pitkin metsiä ja rantoja, kiipesimme majakkaan katselemaan maisemia ja tietenkin tutustuimme myös paikallisiin liikkeisiin, joita ei montaa ollut. Hailuotoon meidät, tai lähinnä minut, houkutti tieto siitä, että saarella on oma perinteinen kalastajaneulemallinsa - luotolainen, tikkuripaita, tikkuröijy - jota jo vuosia sitten ihailin Vilman blogissa  (auts, siitä näyttää olevan jo kahdeksan vuotta!). Vaikka olen neulonut oikeastaan koko ikäni, olen miehelleni neulonut ainoastaan kaksi villapaitaa. Olen kyllä etsinyt sopivaa mallia aina silloin tällöin, mutta mielestäni miehille ei yksinkertaisesti ole tarjolla kovin kauniita villapaitamalleja. Luotolaista olen usemman kerran ajatellut jo aikaisemmin, mutta sen aloitus on lykkääntynyt koska halusin tehdä sen ehdottomasti saaren omista lampaista kehrätyistä villoista. Luovon puoji sta ostin sitten langat tähän paitaan. Varmistin myyjältä, että lanka oli varmasti saaren omista lampaista, minkä hän vahvisti. Sanoi tosin, että taisivat ollakin vihoviimeisiä eriä, koska lampaankasvatus saarella on loppunut ja jäljellä on vain muutamia "museolampaita". Hailuotopaita Lanka: Kaksisäikeinen lampaanvilla 500-600g Puikot 3 mm Virkkuukoukku 3 mm Ohje: Taito 6/2003 Mieheni sovitti puojissa muutamaa paitaa ja totesimme niiden mitoituksen sangen väljäksi. Tähän tulokseen oli jo aiemmin tullut myös Annikainen , jonka luotolaisen kuvia saimme ihailla myös viimeisimmässä Taito-lehdessä. Aito Luotolainen paita neulotaan perinteisesti kolmisäikeisestä villalangasta, mutta itse päädyin kaksisäikeiseen, jotta paidasta tulisi hieman ohuempi. Vaikka inhoan mallitilkun neulomista, tässä tapauksessa katsoin sen tarpeelliseksi ja sen perusteella tekemieni laskelmien avulla lähdin liikkeelle. Mieheni halusi suhteellisen istuvan version ja siksi valitsin ohjeesta pienimmän koon (vaikka mies ei pieni olekaan) ja siitäkin vähensin vielä silmukoita, 216 silmukalla lähdin siis neulomaan. Neule edistyi jostain syystä kovin hitaasti, vaikka sopivaa tv-neulottavaa olikin, ehkä sitä katseluaikaa oli kovin niukalti. Paita neulottiin suljettuna neuleena kainaloihin asti ja sen jälkeen etu- ja takakappaleet erikseen. Takakappaleeseen tehtiin hartioille levennykset... ... ja etukappaleeseen neulottiin pintaneulekuvio, nk. västäräkki. Olkapäille virkattiin piilosilmukoilla vahvikkeet ja lopuksi vielä napituslista ja napinlävet. Ostin paitaan siinä perinteisesti käytettävät mustat housunnapitkin Luovon puojista, tosin joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, että juuri niitä nappeja ei kuvien neuleessa ole, koska ne unohtuivat toiselle paikkakunnalle joten kuvauksissa piti turvautua varanappeihin. Jos koko työ eteni hitaasti, niin hihojen aloittaminen se vasta tökkäsikin ja pahasti, koko työ seisoi niiden takia viikkoja, ehkä jopa kuukausia. Hihat neulotaan suoraan kiinni paitaan poimimalla kädentieltä sopiva määrä silmukoita ja koska olin neulonut paidan omilla silmukkamäärillä, jouduin taas laskuhommiin joita syvästi inhoan. En myöskään halunnut neuloa hihoja kokonaan sukkapuikoilla ja sopivien puikkojen ostaminenkin kesti, koska naapurustossani sijaitsevaan kauppaan ne piti tilata. Lopulta sain sopivat KnitPicksin koivupuiset päät 40-senttiseen kaapeliin. Ensimmäinen puikko katkesi ensimmäisen hihan toisella kerroksella.... Ei muuta kuin kauppaan ja uudet tilalle. Toiset kestivätkin sitten ihan kalkkiviivoille asti, toisen hihan loppuresorin neuloin puikon katkettua sukkapuikoilla. Hihoissa tehdään heti alussa kainalon alla joitakin kavennuksia ja sitten kyynärpään kohdalta alkaen loput kavennukset. Yksinkertaista ja nerokasta. Itse en asettanut paidan neulomiselle mitään aikataulua, luulin neulovani sen tuosta noin vaan. Mieheni ilmeisesti kuvitteli saavansa sen ensin joululahjaksi, sitten talvilomalle mukaan ja lopulta puuskahti että saisikohan sen sitten nimipäivälahjaksi? No, niin siinä sitten kävi, tänään, hänen nimipäivänään ompelin eilen pestyyn paitaan napit ja lähdimme kuvausretkelle Seurasaareen. Aivan Luotolaisia aittarakennuksia emme paikasta löytäneet, mutta jotain samantapaista taustaksi kelpaavaa kyllä. Täytyy sanoa, että olen ylpeä työni tuloksesta, kannatti väkertää. Paidasta tuli juuri niin istuva kuin oli tarkoituskin ja saaja on tyytyväinen. Itse olen jopa hieman kateellinen, sillä vaikka päivä olikin kovin aurinkoinen niin merituuli oli sangen raikas. Mieheni tarkeni tikkuripaidassaan loistavasti, mutta minun tuli kuvausretkellä hieman kylmä, vaikka untuvatoppis päälläni olikin.  Nitkutus jatkuu... Ja nitkutus jatkuu...

Avainsanat: puikko pieni perinteinen pari paitaa paita paikallinen omilla ohje näyttää nk neuloa neulonta neule nappi musta mies metsä maisema löytää lehti lanka käydä kylmä kuvaus tarjota taito silmukka saari ranta raikas päätyä päivä päivisin valmiit puserot neulottua öisin ylpeä virkkuukoukku vilma villapaita villalanka viikko viettää tässä työ tunnelma tuli tilata tieto kahdeksan joululahja jatkaa inho ihana ihailla hän huomata hiha hihat helli etu blogi aurinko kuuma koko kerros alku aito


blogivirta.fi