Tänään on 25.05.2017 02:33 ja nimipäiviään viettävät: Urpo ja Urban. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Cava 2.0: And so the adventure begins

Julkaistu: · Päivitetty:

Enpä viime vuoden lopulla tiennyt minkälaiset kuukaudet ovat edessä, kun ensimmäisen kerran tunnistin muutoksen toiveet itsessäni. Kevään mittaan tuntemukset vahvistuivat, ja maaliskuussa sain kasattua ajatukset päässäni selväksi. Tuolloin oli ensimmäinen helpottava hetki, kun sain sanottua ääneen, että halusin muutosta, kun siitä tuli realistista, että työpaikan vaihdos olisi edessä. Asia tuntui todella rankalta henkisesti, vanhan työn jättäminen, ihanille työkavereille hyvästien sanominen, uuden työn etsintä ja sitten jossain vaiheessa uuteen työyhteisöön tutustuminen ja uuteen työhön kotiutuminen. Pitkä tie, se oli tiedossa, mutta kuinka pitkä - sitä en todellakaan osannut sanoa. Viimeiset viikot vanhassa työpaikassa olivat henkisesti raastavia, elin epätietoisuudessa siitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Olin hakenut tätä todella mielenkiintoista työpaikkaa, josta olen täällä teillekin puhunut. Mikään ei ollut varmaa, kuin se, että vanha työni loppuisi toukokuun ensimmäisen viikon jälkeen. Epätietoisuus ei ole lempi tunteeni, se on oikeastaan se inhokkitunne. Mutta joskus sitä vain täytyy opetella sietämään, koska ilman sitä harva pystyy elämään. Reilu kolme viikkoa sitten kävin haastattelussa tässä paikassa, josta olen maininnut teille. Siitä viikon päästä sain tietää, että pääsin rekrytoinnissa seuraavaan vaiheeseen, kakkoskierrokselle. Tähän toiseen vaiheeseen tuli valmistella kaksi ennakkotehtävää, ja tämän viikon tiistaina kävin ne esittelemässä. Minulle jäi hyvä tunne tapaamisesta, joskin jännitin sitä paljon, ja pelkäsin sen vaikuttavan siihen, mitä pystyn itsestäni antamaan. Tällä kakkoskierroksella vahvistui entisestään se, että halusin tuon työpaikan todella kovasti. Minulle kerrottiin, että saan tietää viimeistään ensi viikon maanantaina päätöksen, valitaanko minua vai jatkuuko työnhaku. Olin asennoitunut siihen, että nyt on odotettava viikon loppuun asti, ja että saisin todennäköisimmin puhelun vasta maanantaina. Tunneskaala meni kuin vuoristorataa, välillä olin hyvin itsevarma, välillä rypesin maan raossa ollen varma siitä, että minua ei valita. Mitäpä muutakaan sitä tekisi odotellessa, kuin analysoisi omaa osaamistaan ja onnistumistaan kerta toisensa jälkeen, jopa unissaan.

Avainsanat: tässä työpaikka työ tuntua tuntea työelämä kuulumisia äänestäminen viikko vetää varma vanha valittu valita vaihe usko tunne tullessaan tuli tulevaisuus toukokuu tietää tie tehtävä syvä sydän soida silmä seikkailu päätös päästä päivä pulssi puhelu puhelin opetella onnellinen onko olo nöyrä muutos muutama mitä mainita maaliskuu lempi kyynel kylmä kurkku kulkea kone koko kirjoittaa kiitollinen kevät kertoa jättää jännittää itku huono hetki henkinen henkilö henki hakija haastattelu energia analysoida adventure