Kuplii pinnalla:

Ovet auki

» Lue blogi... Julkaistu: 18.05.2017 20:08 · Päivitetty: 18.05.2017 23:56

Miehellä on menossa isyysloma, mikä on mukavaa. Ja mikä vielä mukavampaa, se otti ja pakkasi Väinön autoon ja hurautti Alavudelle mummuloimaan miesten kesken! Saatoin vähän edellispäivänä jo vihjata, että niin olittekos te sinne mummulaan menossa vai? Kas kun meillä on Väinön kanssa yhteinen työhuone, mikä on oikein kiva Väinön kannalta, mutta melkoisen epätoimiva ratkaisu äidin kannalta. Kun Väinö on hereillä, se haluaa osallistua kirjoittamiseen (tänäänkin huomasin erään tekstin perässä nasevan "slösslösdöö" -kommentin) ja kun Väinö nukkuu, se nukkuu patjoilla samaisen leikki/työhuoneen lattialla. Että siinä sitten äiti kantaa läppärin keittiön pöydälle ja yrittää löytää inspiksen ja saada juonen päästä kiinni äkkiä pikaseen ennen kuin turbomies taas herää. Ei oo helppoo! Melko usein sitä päätyy katsomaan jotain pientä youtubesta tai syömään jotain pientä nurkkakaapista sen sijaan että kirjoittaisi jotain kivaa niin kuin oikeastaan haluaisi tehdä. No joo. Mutta nyt on tällä äidillä ollut jo kaksi ja puoli päivää ihan omaa aikaa ihan ilman turbomiestä ja isäänsä, seurana vain hyvin itsenäisesti viihtyvät isommat lapset. Joten olen kuulkaa tehnyt ihan omia juttuja! Tiistai oli kaunis ja aurinkoinen, mikä luonnollisesti tarkoitti sitä, että kärräsin entistä kasvimaata kompostiin, riivin itseäni isompia hernepensaan taimia ja saappaan korkuisia männyn taimia irti, kaivoin kaiken yli rönsynneiden mansikoiden alta tiiliä pois, kannoin kiviä paikasta Cee paikkaan Dee, koitin kaivaa kuoppaa mihin siirtää ruukussa kolme talvea viihtynyt tuija (maa on edelleen niin jäässä, että olen saanut aikaiseksi vasta just ja just lapion piston syvyisen kuopan!), istuin auringossa ja jopa haravoin yhtä nurkkaa pihasta ihan siitä ilosta että ei helkkari soikoon satanut lunta! Sanoinko jo, että olin t-paita päällä? Ihana päivä! Eilisen ja tämän päivän olen istunut koneella ja kirjoittanut, suunnitellut, työstänyt ja jäsennellyt. Kuulostaa nyt kauhean aikaansaavalta, mutta oikeastaan olen tässä vasta pohjustanut sitä varsinaista hommaa. Ennen kaikea olen pitänyt ihanan vanhan koulukaapin ovia levällään aamusta iltaan sekä nostanut roskiksen pöydältä lattialle. Kukaan ei ole kertaakaan levittänyt paperimoskaa matolle tai mennyt imeskelemään leimasimia kaapin uumeniin. On ollut mahtavaa voida vain keskittyä ajattelemaan, moiseen toimintaan tarvitsen rutkasti aikaa ja rauhaa. Enkä ole ehtinyt liikaa ikävöimäänkään kun on ollut tätä tekemistä. Mutta ikävöinyt olen. Sillai sopivasti.