Tänään on 18.08.2017 12:09 ja nimipäiviään viettävät: Leevi ja Bo. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Ihan oikea blogi?: Väriä kirjastohuoneen seinälle

Julkaistu: · Päivitetty:

"Älä hätäile. Se on ensimmäinen käyttökelpoinen lause, jonka olen kuullut koko päivänä." - Linnunradan käsikirja liftareille, Douglas Adams Pari viikkoa sitten olin Moron peränkonttikirppiksellä myymässä kellarin ja mummolan aarteita ja pikaisella vessareissulla silmiini osui vanha rottinkinen käsityökori. Tällaiset korit taitavat olla heikkouteni, sillä tämä uusin on jo kolmas ja suurin niistä. Se on vähän vinksallaan ja vonksallaan, mutta se on ehjä ja vakaasti uskon, että se suoristuu, kunhan saan sen sisään vähän täytettä. Toistaiseksi se on vielä tyhjillään, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä, että se huutaa sisäänsä villalankoja. Samalla reissulla löysin myös The Ultimate Hitchhiker’s Guide -kirjan. Opukseni sisältää kaikki kirjasarjan kuusi osaa, joista tunnetuin on sen ensimmäinen osa: Linnunradan käsikirja liftareille. Se on yksi lempparikirjoistani ja löytyy suomennettuna kirjahyllystäni, mutta ajattelin, että se olisi mielenkiintoista lukea alkuperäiskielellä, juuri niin kuin se on kirjoitettu. Aloitin jo lukea kirjaa, mutta sen englanti on hieman liian vaikeaa, eli joudun vielä lukemaan muuta ennen kuin tämä aukeaa. Jos et ole vielä tutustunut kirjaan,  niin suosittelen! Se on hulvaton. Siinä seikkaillaan avaruudessa avaruusaluksella, jossa on äärimmäinen epätodennäköisyysmoottori, tutustututaan Vogonilaiseen runouteen ja siitä löytyy myös vastaus kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Paikalliselta kirppikseltä löysin raanun viidellä eurolla. Se on niin iso, että siitä saisi vaikka sängyn päällisen. Raanuhan on perinteinen suomalainen seinätekstiili, joka on kudottu kangaspuilla. Niitä käytettiin alun perin peittoina ja makuualustoina ja vasta myöhemmin ne nostetiin seinälle. Näin ainakin taiteilija Elina Juopperi kertoo raanujen alkuperästä Aamulehden artikkelissa ( tässä linkki ). Tämä on kolmas raanuni. Ensimmäisen ostin pilkkahintaan kierrätyskeskuksesta ja se roikkui mummolan seinällä vielä viime viikkoon. Toisen löysin taas mummolan vintiltä, mutta se on nähnyt jo parhaat päivänsä. Myönnän, että molemmat raanut olen ostanut sen takia, että saatan tehdä niistä myöhemmin jotain, mutta vanhan, taidolla tehdyn ja ehjän tekstiilin saksiminen ja tuhoaminen tuntuu niin julmalta, etten ole varma miten raanujeni kanssa käy. Ukkokulta nosti kirppikseltä löytyneen raanun kirjastohuoneen seinälle ja sain sillä hieman väriä muuten niin kovin valkoiseen seinään. Olen suunnitellut, että tekisin seinälle ryijyn, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei aika riitä niin suuritöiseen työhön. Ei ainakaan nyt, kun pikkuväki on pieniä ja oma aikani hupenee hupenemistaan. Kirjastohuoneen sohvalla aikaisemmin virkkaamieni tyynyjen seurana on kirjottu tyyny, jonka löysin jo aikoja sitten kirppikseltä. Olen yrittänyt esitellä sitä teille jo monesti, mutta en ymmärrä, että miten sen kuvaaminen on näin vaikeaa! Se on oletettavasti konekirjottu ohuen ohuella langalla villakankaalle ja maksoin siitä muistaakseni 1,50 eli halpa löytö oli tämäkin. Ihanaa torstai-iltaa sinulle. Tavataan taas!

Avainsanat: silmä vastaus varma vanha valkoinen uusin tässä tälläiset työ tyyny tutustua torstai taiteilija sänky suomennettu suomalainen sohva sisältää koti kirppislöydöt artikkeli alkuperä aika adams aarre aamulehti koko kirppis kirjoitettu kirja kierrätyskeskus kellari iso ilta huutaa halpa guide euro esitellä englanti elämä douglas avaruus seinä pieni perinteinen pari myydä maksaa löytö lukea linkki lause lanka käyttää käsikirja kuvata kuusi kutoa kolmas