Tänään on 23.07.2017 12:00 ja nimipäiviään viettävät: Olga ja Oili. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Liiolii: Kukat eivät juokse karkuun

Julkaistu: · Päivitetty:

"Kasvitiede sopii tutkimuskohteeksi toimettomalle, joutilaalle ja yksinäiselle --- "  – Jean-Jacques Rousseau (1782) Järkkärikameran mukana tullut kittiobjektiivi ei oikein mahdollista lintukuvausta. Tirppa saisi tulla suunnilleen metrin päähän istumaan, jotta siitä saisi kelpo otoksen. Liikkuvaisiakin ovat, mokomat siivekkäät. Toistaiseksi parempia tuloksia kuvausrintamalla olen saanut kasvien parista. Pysyvät ainakin paikallaan. Valkovuokot kuvasin äitienpäivän aamuna. Kevään ensimmäiset leskenlehdet löysin tänään. Missä lie piileksivät tähän asti? Nyt ne ovat jo vähän ylikukkineita. Sakuran aika, kirsikka kukkii. "Mitä toi tyyppi puuhaa?!" kuului huuto tätä kuvaa ottaessani. Enää minua ei (melkein yhtään) nolota julkisilla paikoilla kuvatessani, vaikka olisin kontillani rämeessä. Kun katson kameran etsimen läpi, unohdan kaiken muun ja keskityn vain siihen mitä näen. Isäni on siirtänyt vanhoja paperi- ja diakuvia digimuotoon. Kiinnostavimpia vanhoja otoksia ovat ne, joissa on sukulaisia tai vaihtoehtoisesti paikkoja, kuten entistä Helsinkiä. Vanhempien 60–70-luvun matkakuvien joukossa on myös muutama kukkakuva. Ne eivät kiinnosta näin vuosikymmeniä jälkeenpäin, eivät kerro mitään erityistä. Kukka on kukka on kukka. Ehkä kukkien kuvaaminen on kuvaajalle merkityksellisempää, siinä kuvaushetkessä. Säilöttyä kauneutta. Omat kuvani talletan Instagramiin ja Flickriin. Flickr oli ennen yhteisöllisempi, sain sitä kautta pari-kolme "tosielämän" kaveriakin, kuten olen muistaakseni kertonut. Osallistuin erilaisiin kuvaushaasteisiin. Flickrissä ei ole mielestäni juurikaan Instagramista tuttua seuraajien kalastelua. Ei tallinnalaisia lääkärikeskuksia ja venäjänkarjalaisia matkailuyrityksiä, jotka alkavat seurata tiliäsi, jotta sinä seuraisit heitä. Instagramilla on kuitenkin paikkansa. Olen tykästynyt siihen vasta viime aikoina.  Mutta kasveista vielä. Talvella ostin tosi hyvän määritysoppaan: Pertti Rannan Villit vihreät kaupungit – Suomen kaupunkikasvio . Innostuin kasveista sen verran, että kun kirjakaupassa tuli vastaan herbaariontekopaketti, ostin senkin. Nyt ajatus kasvien keräämisestä ja kuivattamisesta tuntuu vähän överiltä. Tein sitä kyllä lapsena huvikseni, sain aika ison kasvion koottuakin. Enköhän keskity kasvikuvauksen opetteluun nyt. 

Avainsanat: valokuvaus luonto kasvit äitienpäivä vuosikymmen vihreät valkovuokko unohtaa tyyppi tuli talvi suomi sukulainen sinä seurata ranta päähän pertti parista pari paperi osallistua muutama mitä metri lapsi kuvata kukka kukat kirsikka kevät kaupunki kauneus kasvi jean jacques isä instagram huuto helsinki flickr erityinen erilaisiin ajatus aika