Tänään on 23.05.2017 04:17 ja nimipäiviään viettävät: Lyydia, Lyyli ja Lydia. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kylväjä-blogi: Näkyjen profeetta - Ajatuksia Hesekielin kirjan äärellä

Julkaistu: · Päivitetty:

Lähetysteologi Jukka Norvannon opetus Kirkkopäivillä Turussa 19.5.2017: Normal 0 21 false false false FI X-NONE X-NONE Ajattelepa tilannetta, että sinut on kansasi mukana siirretty kauas pois omasta maastasi. Patikkamatkaa oli kertynyt tuhannen kilometriä. Moni ystävistäsi oli menehtynyt matkalle. Uusissa oloissa elämä oli aloitettava alusta. Talo oli rakennettava, ja oli kehitettävä uudet keinot tulla toimeen. Vierasta kieltäkin oli opeteltava. Tiedät myös, että entiseen kotimaahasi oli kaikesta huolimatta jäänyt jonkinlainen sotilasosasto ja jopa hallitsija, vaikkakin vain vasallikuningas. Jossain vaiheessa kuulet kauppakaravaanien mukana kulkevilta ihmisiltä huhuja, että kotimaahan jäänyt hallitsija oli ryhtynyt kapinaan. Samaan aikaan uskonnolliset johtajat, joihin olit tottunut luottamaan, vakuuttavat saaneensa Jumalalta ilmoituksen, että kapina päättyy voitollisesti ja sinä voit palata pian takaisin omaan maahasi. Mitä ajattelisit siinä tilanteessa? Alkaisitko jo pakata matkalaukkuasi?  Ehkäpä tekisitkin niin, mutta siinä pakkauskiireittesi keskellä huomaisit, että kansaa alkaa vyöryä toriaukiota kohden. Uteliaisuus voittaisi ja liittyisit joukon jatkoksi. Lopulta näkisit nuoren miehen, joka julistaisi voimakkaasti: ”Näin sanoo Herra Jumala Israelin maalle: Loppu on tullut. Joka on kedolla, kaatuu miekkaan, joka on kaupungissa, nääntyy nälkään ja ruttoon. – Minä käännän kasvoni heistä pois, ja muukalaiset saastuttavat ihanan huoneeni, rosvot astuvat sisään ja häpäisevät sen. He panevat toimeen verilöylyn.” Tässä on suurin piirtein kuvattuna Babylonian pakkosiirtolaisuuteen karkotettujen Juudan asukkaiden tunnot vajaat 600 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Nuori, tuhoa ennustanut kolmikymppinen mies on nimeltään Hesekiel, joka uskaltaa nousta vastustamaan arvossa pidettyjä uskonnollisia johtajia ja syyttää heitä valehtelijoiksi. Mitä teet? Jatkatko matkalaukkusi pakkaamista vai otatko todesta nuoren miehen sanat, jotka kertovat Jerusalemin temppelin tuhosta? Kummalle kannalle asetut? Hesekielin kirjan alkupuolen keskeisin teema onkin kysymys Jerusalemin ja sen temppelin kohtalosta. Sallisiko Jumala todella vihollisjoukkojen päästä voitolle ja tuhota pyhän temppelin, joka oli ainoa paikka, jossa Israelin kansa saattoi uhrata synti-, poltto- ja muitakin uhreja? Antaisiko Jumala todella rosvojen hävittää paikan, josta hän itse oli Salomon aikana, temppeliä vihittäessä, sanonut: "Nyt silmäni ovat avoinna ja korvani kuulevat rukoukset, jotka tässä paikassa lausutaan. Nyt olen valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin ja tehnyt siitä nimelleni ikuisen asuinsijan. Se on alati oleva silmissäni ja sydäntäni lähellä” (2. Aik. 7:15-16). Ehkäpä olisit tehnyt niin kuin moni muukin, ja olisit jäänyt jonkinlaisen epävarmuuden tilaan. Laukkusi olisi puoleksi pakattu, mutta matkalippu olisi hankkimatta. Olisit saattanut jopa lähteä tapaamaan tuomioita lausunutta nuorta miestä ja kysymään, mitä hän oikein tarkoitti puheillaan. Voisiko hän perustella sanomisiaan? Hesekiel asui tiilitalossa ja hänellä oli kotonaan myös vaimo. Mutta kun olisit astunut sisään ja esittänyt asiasi, olisit voinut hämmentyä. Sillä mies ei olisi sanonut sinulle mitään. Hän olisi vain istunut hiljaa, vaikka olisit kuinka vaatinut häntä vastaamaan kyselyihisi. Hesekielin erikoiseen kutsumukseen kuului näet sekin, ettei hän voinut puhua milloin tahtoi. Hesekielin mykkyydestä kerrotaan jakeessa Hes. 24:27 näin: ”Sinä päivänä, silloin kun tuo pakolainen tulee, sinun suusi aukeaa jälleen, sinä puhut etkä enää ole mykkä. Sinä olet heille merkkinä, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.” Tähän tapaukseen liittyen jakeessa Hes. 33:22 todetaan: ”Edellisenä iltana, ennen kuin tuo pakolainen saapui, oli Herran käsi tullut ylleni. Herra oli avannut suuni, niin että aamulla, pakolaisen tullessa, saatoin puhua enkä enää ollut mykkä.” Kun profeetan ennustama Jerusalemin tuho toteutui, hänen kielensä vapautui välittämään lohdun sanomaa. Hesekielin kirjaa lukiessamme meidän onkin aina lukuun 33 asti pidettävä mielessämme, että vaikka asiaa ei erikseen mainita, Hesekiel oli mykkä muulloin paitsi välittäessään sanaa Jumalalta. Hämmentyneenä olisit epäilemättä lähtenyt myös pois Hesekielin asunnolta. Mikä on sellainen profeetta, joka ei edes puhu? Sitä kummallisuutta olisit ehkä mennyt pohtimaan ystäviesi luo ettekä olisi oikein ymmärtäneet, mistä on kysymys. Miten ihmeessä ihminen, joka sanoi saaneensa viestin Jumalalta, saattoi olla vain hiljaa, kun häneltä tultiin kysymään asioista? Eikö profeetan tehtävänä ole vastata ihmiselle, joka kysyy? Eikö profeetan pidä aina kertoa kysyjälle, mikä on Jumalan tahto? Martti Lutherkin pohdiskeli samaa asiaa Psalmin 130 jakeen 5 äärellä: ”Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.”   Hän selittää jakeesta nousevaa ajatusta näin kirjassaan Tienviittoja : ”Monet haluavat antaa Jumalalle tehtävän, ilmoittaa ajan ja määrän ja ehdottaa hänelle myös, kuinka heitä tulee auttaa. Ja jos tämä ei toteudu, he lannistuvat tai ryhtyvät etsimään apua muualta. Tällaiset ihmiset eivät ole kärsivällisiä eivätkä odota Herraa, vaan ajattelevat, että Jumalan tulee odottaa heitä ja olla aina valmiina auttamaan heitä juuri sillä tavalla kuin he haluavat. Ne, jotka sen sijaan odottavat Herraa, pyytävät kyllä armoa, mutta antavat Jumalan hyvässä tahdossaan päättää, milloin, miten, missä ja minkä kautta hän heitä auttaa. He eivät epäile Jumalan apua, he eivät anna avulle myöskään nimeä, vaan jättävät sen Jumalan kastettavaksi ja nimettäväksi, vaikka se sitten viipyisikin kohtuuttoman kauan. Ne, jotka sen sijaan antavat avulle nimen, eivät apua saa, sillä he eivät hyväksy Jumalan päätöstä, tahtoa ja viipymistä.” Näin siis Luther pohtii Jumalan vastaamattomuutta. Mutta palataanpa Hesekielin erikoiseen toimintaan. Hänen mykkyytensä jäisi ehkä askarruttamaan mieltäsi, kunnes jotain erikoista tapahtuu jälleen. Kuulet maanmiestesi kiihkeää huutelua ja lähtisit katsomaan, mitä oikein tapahtuu. Väki on matkalla Hesekielin kotia kohti, ja liityt mukaan joukkoon. Hesekielin luona tapahtuukin kummia. Mies kantaa tavaroita asunnostaan pihalle, ja väki huutelee: ”Mies hyvä, mitä oikein teet?” Mutta vastausta ei kuulu, vaan tämä vain jatkaa tavaroiden kantamista. Niin kummallisilta miehen touhut vaikuttavat, että päätät jäädä katsomaan, mihin kaikki päättyy. Kun tulee ilta, tuo outo mies alkaa hajottaa kotinsa seinää, ja kun siihen on tullut tarpeeksi suuri reikä, hän kokoaa tavaransa ja vie ne seinään tekemästään reiästä ulos ja lähtee niine hyvineen tavaroita kantaen matkaan ja menee asumaan johonkin toiseen paikkaan. Mutta ei siinäkään vielä kaikki, sillä lähtiessään iltamyöhällä matkaan hän peittää kasvonsa, niin ettei edes näe eteensä ja lähtee kulkemaan sillä tavoin, ihan sokkona siis. Kerropa, mitä olisit ajatellut miehen touhuja katsellessasi. Ehkäpä olisit pitänyt miestä mielenvikaisena, mutta toisaalta olit myös kuullut hänen puhuvan tavalla, joka ei tuntunut lainkaan hullun puheelta. Hämmennyksesi olisi ehkä lisääntynyt entisestään. Miksi ihmeessä mies sillä tavoin särkee kotinsa? Meidän, jotka nykyään luemme Hesekielin kirjaa, ei tarvitse kuitenkaan jäädä hämmennyksen valtaan, sillä siinä kerrotaan syy miehen toimintaan. Jakeessa Hes. 12:6 Jumala sanoo Hesekielille: ”Minä panen sinut merkiksi Israelin kansalle.” Hesekielin profeetan tehtävään ei siis kuulunut vain Herran sanoman suullinen välittäminen. Hän oli koko elämällään ja toimillaan Jumalan kansalleen antama merkki. Häntä katsellessaan kansa saattoi nähdä Jumalan viestin. Mutta mikä viesti kätkeytyi talon seinän särkemiseen ja kasvojen peittämiseen? Vastauksen voimme lukea suoraan Hesekielin kirjan jakeista Hes. 12:8-13: ”Aamulla tuli minulle tämä Herran sana: ’Ihminen, ovathan israelilaiset, nuo niskoittelijat, kysyneet sinulta, mitä teet? Sano heille: 'Näin sanoo Herra Jumala: Tämä ennustus on osoitettu ruhtinaalle, joka hallitsee Jerusalemissa, ja kaupungin kaikille israelilaisille.' Sano heille: 'Minä olen teille merkki. Niin kuin minä tein, niin tehdään Jerusalemin asukkaille. Heidät vangitaan ja viedään pakkosiirtolaisuuteen, ja ruhtinas on heidän joukossaan. Kun pimeä tulee, hänkin nostaa kantamuksensa harteilleen ja lähtee. He repivät muuria päästäkseen taakkoineen siitä läpi, ja ruhtinas peittää kasvonsa, jotta ei näkisi maataan.' Minä levitän verkkoni hänen ylleen, ja hän takertuu pyydykseeni. Minä vien hänet Babyloniaan, kaldealaisten maahan, ja siellä hän kuolee, sitä maata lainkaan näkemättä.’” Myöhemmin Hesekielin ennustus toteutui tarkalleen. Babylonialaiset kukistivat ruhtinaan eli Sidkian kapinan, teurastivat hänen poikansa hänen silmiensä edessä, ja sen jälkeen sokaisivat Sidkian itsensä ja veivät hänet vankeudessa Babyloniaan. Hän siis joutui Hesekielin ennustuksen mukaisesti Babyloniaan, muttei koskaan nähnyt sitä maata. Me voimme nykyään pohtia, miksei Jerusalemissa asunut Sidkia uskonut siellä asuneen profeetta Jeremian varoitusta ja mikseivät pakkosiirtolaiset uskoneet Hesekieliä. Vastaus näyttää olevan kummassakin tapauksessa sama. Jumalan äänen kuulemista esti se, että samaan aikaan monet väärät profeetat toivat esiin toisenlaista viestiä. Kaiken lisäksi väärien profeettojen viesti oli sitä, mitä ihmiset tahtoivat kuulla.       Jostain syystä ns. yleinen mielipide näyttää yhä uudestaan nousevan Jumalan tahtoa ja ilmoitusta vastaan. Me siis lankeamme yhä uudestaan samaan kiusaukseen kuin Eeva ja Aadam paratiisissa ja uskomme tietävämme asiat paremmin kuin meidät luonut Jumala. Kiusaus tulla Jumalan vertaiseksi, niin ettei tarvitse enää kuulla hänen tahtoaan, on liian voimakas, jotta sitä tahtoisi vastustaa.     Meidän onneksemme Hesekielin kirjan paljastaa, mistä väärät profeetat tunnistaa. Tärkeän vastauksen saamme jakeista Hes. 13:1-4: ”Minulle tuli tämä Herran sana: ’Ihminen, julista tuomio Israelin profeetoille. Sano noille omatekoisille ennustajille: Kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra Jumala: Voi noita mielettömiä profeettoja! He ennustavat oman päänsä mukaan, ilman että olisivat näkyjä nähneet. Raunioissa pesiviä kettuja, sellaisia ovat profeettasi, Israel!’” Aidon profetian voi tunnistaa lähinnä kolmella tavalla. On ensinnäkin selvitettävä julistuksen lähde eli onko se Jumalan Hengestä vai esim. ihmisen omista ajatuksista lähtöisin. Aina sen selvittäminen ei ole helppoa. Hesekielin aikalaisetkaan eivät kovin hyvin onnistuneet siinä. Jumala kutsuikin vääriä profeettoja raunioissa pesiviksi ketuiksi. Millaisia sellaiset otukset ovat? Ketut eivät kanna huolta yhteisön hyvästä. Niille riittää se, että ne saavat itselleen maukkaita suupaloja, joista ne voivat raunioiden piiloissa nautiskella. Ketut ovat siis ryöstäjiä, jotka elävät toisten kustannuksella. Tämä ominaisuus käy ilmi seuraavastakin jakeesta. "Te ette ole nousseet muureille paikkaamaan niiden murtumia, te ette ole rakentaneet varustuksia Israelin kansan ympärille, jotta se Herran päivänä kestäisi taistelussa” (Hes. 13:5). Raunioissa piileskelevä kettu ei puolusta yhteisöä. Se onkin väärien profeettojen tuntomerkkejä. Heidän vaikutuksensa paljastuu siis hedelmistä. He eivät nouse muurin aukkoihin puolustamaan kansaa viholliselta. Muurihan oli erottamassa kaupunkia sitä ympäröiviltä vihamielisiltä joukoilta. Hengellisesti ajatellen muuri erottaa Jumalan kansan maailmasta. Kun muuri on revitty alas, aito profeetta alkaa jälleen rakentaa sitä. Jokainen julistaja, joka pyrkii tekemään tyhjäksi Jumalan valtakunnan ja maailman välisen eron, on siksi väärä profeetta, sillä kun muuri on poistettu, on kovin vaikea enää puolustaa tai suojella ihmisiä. Aito profeetta tahtoo suojella ihmisiä, väärälle profeetalle ei sellaisella asialla ole merkitystä. Hänelle on lopulta aivan sama, minne ihmiset joutuvat, kunhan hän vain itse saa nauttia herkkupaloista. Aidon profeetan tehtävänä on valmistaa Jumalan kansaa kestämään taistelussa, jota käydään maailmaa, syntiä, Paholaista ja myös omaa, pahaa sydäntä vastaan. Siinä taistelussa ainoana varsinaisena suojana on Jumalan sana. Vain se voi antaa kuolleelle elämän. Mutta jos Jumalan kansaa ei ole Jumalan sanalla ruokittu, se on huonossa jamassa, kun taistelu alkaa käydä kuumimmillaan. Jakeessa Hes. 13:6 paljastuu väärän profetoinnin huippu: ”Olemattomia näkevät, perättömiä ennustavat ne, jotka sanovat: 'Näin sanoo Herra', vaikka Herra ei ole heitä lähettänyt. Ja he vielä kuvittelevat, että Herra toteuttaa heidän ennustuksensa!” Kun väärä profeetta on aikansa tuonut ilmoille väärää totuutta, hän alkaa lopulta itsekin uskoa siihen. Ja hän jopa kuvittelee, että Herra toteuttaa hänen ennustuksensa. Koska sekä oikeat että väärät profeetat sanovat olevansa Herran lähettämiä, varsinaisena paljastajana toimii julistuksen sisältö. Väärien profeettojen sanoma on suosittua. He julistavat rauhaa, vaikka rauhaa ei ole. Aidot profeetat muistuttavat kansaa Jumalan pyhyydestä ja käskyjen velvoittavuudesta, väärät pitävät Jumalan käskyjä suhteellisina. Aito profeetta ei jätä ihmisiä väärään varmuuteen, vaan hän tuo selvästi esille Jumalan tahdon ja ihmisten poikkeamiset siitä, niin että he voivat palata elämän tielle.     Miten Hesekielin aikalaiset suhtautuivat hänen viestiinsä? Jakeet Hes. 12:26-28 kertovat asian ytimen: ”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ’Ihminen, kuule, mitä israelilaiset sanovat: 'Kaukana meistä ovat tuon miehen näyt, hän ennustaa etäisistä ajoista.' Sen tähden sano heille: 'Näin sanoo Herra Jumala: Yhdenkään sanani täytäntöönpano ei viivy. Minkä puhun, se toteutuu. Näin sanoo Herra Jumala.'" Järkyttävää on lukea kansan reaktiosta: ”Kaukana meistä ovat tuon miehen näyt, hän ennustaa etäisistä asioista.” Kun uppiniskaisuuden henki on vallannut ihmisen, mikään tuomion uhka ei voi riistää kuulijalta väärää rauhaa. Samalla tavalla puhutaan myös jakeissa 2. Piet: 3:3-4 ihmisten pilkallisesta suhtautumisesta puheeseen Herran Jeesuksen paluusta: ”Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. He sanovat pilkaten: ’Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti.’” Sama uppiniskainen henki, joka vallitsi Hesekielin aikana, oli vallalla Pietarin aikana, ja se on - ikävä kyllä - vallalla omanakin aikanamme. Ja mikä pahinta - varsin usein sen löytää myös omasta sydämestä. Kaiken tämän inhimillisen heikkouden vastapainona on kuitenkin Jumalan vakuutus: ”Minkä puhun, se toteutuu.” Ihmiset olivat siis alkaneet turtua tuomion sanomalle. He todellakin ajattelivat, että kaikkivaltiaan Jumalan sanat voisivat jäädä toteutumatta vain siitä syystä, että aikaa on kulunut ihmisten mielestä kohtuuttoman paljon. Mikään ei voi estää Jumalaa toteuttamasta aikeitaan. Siihen ei vaikuta aika, eivätkä myöskään ihmisten epäusko tai pilkkaamiset. Siksi saamme luottaa myös siihen, että isän Jumalan säätämänä aikana myös Jeesus Kristus palaa maan päälle tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.     Olen käynyt edellä lyhyesti läpi kolme päätapaa erottaa oikea ja väärä profetia toisistaan. Ero on nähtävillä julistuksen lähteessä, hedelmissä ja tietysti sisällössä. Sen sijaan oikeaa ja väärää ei voi erottaa toisistaan esimerkiksi sillä perusteella, tapahtuuko jossakin tilaisuudessa esimerkiksi ihmeitä tai ei, sillä Raamatun mukaan myös väärät profeetat saavat aikaan ihmeitä ja osuvat joskus kohdalleen ennustuksissaan (ks. esim. 5 Moos 13:1-3; Matt 7:22- 23). Pakkohan väärienkin profeettojen on oltava ainakin joskus oikeassa, eihän heitä muuten kukaan seuraisi. Tiivistäen voi sanoa, että mikäli julistus ruokkii ns. vanhaa ihmistä eli korottaa ihmisen omia mahdollisuuksia, se ei ole Jumalasta. Ja päinvastoin: silloin kun julistus pyrkii surmaamaan meissä asuvan ns. vanhan ihmisen, niin että ihminen joutuu omiin mahdollisuuksiinsa nähden epätoivoon ja hänen ainoaksi toivokseen ja mahdollisuudekseen jää Jeesus Kristus, julistus on Pyhästä Hengestä. Hesekielin ajan väärien profeettojen tuntomerkkejä oli myös se, että heidän puheensa kuulostivat mukavilta ja ne ruokkivat ihmisten omia toiveita. Joku olisi voinut kutsua sellaista julistusta jopa armollisemmaksi kuin Hesekielin kovaa puhetta, sillä nämä antoivat enemmän ja parempia lupauksia kuin Hesekiel - ja kuitenkin he olivat vääriä profeettoja. Hesekielin tuomion ennustukset siis toteutuivat lopulta. Niinpä, kun tieto Jerusalemin temppelin hävityksestä saapui pakkosiirtolaisten keskuuteen, Hesekielin mykkyys päättyi. Mitä siis tapahtui seuraavaksi? Alkoiko profeetta julistaa, että mitä minä sanoin, miksi ette uskoneet? Ei. Sen sijaan profeetan sanoma vaihtuu päinvastaiseksi. Kun ihmisten mielestä kaikki toivo oli kadonnut Sidkian vankeuden ja Jerusalemin temppelin tuhon myötä, Hesekiel alkaakin julistaa kuolleena itseään pitävälle kansalle uuden elämän alkamista. Hän puhuu Herrasta hyvänä paimenena, joka pitää huolta kansastaan ja kuolleista luista, jotka saavat elämän. Jälleen Jumalan aito profeetta puhuu vastoin ihmisten odotuksia. Mutta nyt kuolleena itseään pitävä saakin kuulla elämästä, jonka Jumala tahtoo antaa ihmiselle. Näin Hesekiel antaa meille avaimet myös evankeliumin ymmärtämiseen. Kun ankara lain julistus vie meidät epätoivoon, suloinen evankeliumin sana kertoo vakuuttaa meille: ”Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon. – Minun palvelijani Daavid on olevan heidän kuninkaansa, heillä kaikilla on yksi ja sama paimen. – Minä teen heidän kanssaan ikuisen liiton ja takaan heille rauhan.” Hesekiel puhuu näin Jumalan palvelijasta, Daavidista, joka on hallitseva ja paimentava kansaa, niin että on oleva yksi paimen ja yksi kuningas. Hesekiel puhuu siis Messiaasta eli Herrasta Jeesuksesta, josta Joh. 11:51b-52:ssa sanotaan: ”Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.” Näin Hesekiel auttaa meitä kääntämään katseemme pois omista mahdollisuuksistamme ja suuntaamaan sen Jumalan valmistamaan pelastukseen ja Pelastajaan. Hesekielin aikalaisten tavoin mekin kiinnitämme usein toivomme omiin mahdollisuuksiimme. Olemme kuin sokaistunut Sidkia tajuamatta, että omat voimamme eivät riitä. Ne eivät tuo kuolleelle elämää. Mutta ilo onkin siinä, että Vapahtajamme on suurempi kuin meidän syntimme ja puutteemme. Hänessä meillä on turva, joka kestää tuomiopäivänäkin. Hänessä meillä on myös pääsy taivaan kirkkauteen, jollaiseen Hesekielin kirjan päättävä kuvaus Jumalan valmistamasta temppelistä viittaa.  

Avainsanat: reikä rauha rakentaa raamattu päätös päättää pääsy päästä pyhä puolustaa puhua puhe profetia profeetta poika pohtia pitää pimeä pietari perustella paratiisi palata palaa sydän suuri suojella sisältö sinä silmä seinä sanoma sana tapahtua tavata talo taistelu tahtoa syyttää syy synti tieto tehtävä teen teema tavara tarvita tarkoittaa tuho tuhat totuus toteutua toteuttaa toivo toive todeta tilaisuus turku tuomio tuli tuhota vaihe uskonto uskonnollinen uskoa uhraus uhka tässä tälläiset turva vastata valtakunta valmistaa valita vakuutus vakuuttaa vajaat vaimo vaikuta vaikea yhteisö väärä väki voimakas voi viesti viedä vastustaa vastaus vanha testamentti raamattuopetus kirkkomme kirkko jukka norvanto ääni johtaja jerusalem jeesus jatkaa israel inhimillinen ilta ilmoittaa ikävä ihminen häntä hän hyväksyä hullu huippu herra henki lukea liitto lapsi kääntämään käydä käsi kysymys kuvaus kuulla kustannus kuollut kuolema kuningas kulunut kulkea kristus kotona koti koko kirja kilometri kettu kertoa keino kaupunki kasvo kapina kantaa kansa kadonnut jää jumala julistaa jukka joutua jonkinlainen jokainen me matt matka martti mainita maata maailma löytää lähteä lähde luther lupaus luoda pakolainen pakattu pakata paimen paikka outo opetus onnistuneet onko ominaisuus odotus odottaa näyttää nälkä nähdä nuori nostaa noita nauttia muuri muka mitä minä mies mielipide merkki elämä hedelmä hallitsija hallita fi evankeliumi esimerkki erottaa ero entinen elävä elo eeva daavid vata avaimet auttaa asua alusta ajatus ajatella aito ainoa asukas armo apua antaa ankara aika 2017