Tänään on 29.06.2017 14:04 ja nimipäiviään viettävät: Pekka, Petri, Petra, Petteri, Pietari, Pekko, Peter, Per, Petter ja Pernilla. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Aili-mummon arkea: Karjan suojelu pedoilta...

Julkaistu: · Päivitetty:

Karjan kutsuhuuto, Hanna Tuulikki. YouTube, Savo. Suden manaussanat Susi juoksi suota myöten, Villahäntä maata myöten, Karjakullan kuuluvilla, Pienen viljan vieremillä; Pois minä sinut manoan Näiltä karjan käytäviltä, Juokse tuonne jouhikuono, Viron hurtta viilettele, Pohjan pitkälle perälle, Lapin maahan laakeahan, Kuss' ei käyne karja teitä, Vaella hevosen varsa; Sinne juokse jouhikuono, Viron hurtta viilettele, Kuni kynttä varpahissa, Hammasta ikenissäsi! Sinne mä sinut manoan Korpivuoren kukkuloille, Kotihinsa korven koiran, Paikoillensa maan pakanan,  Ett' e t tieä tietä tänne, Etkä kulkea osoa, Viljaisille viitamaille, Viljavieruille maille. Muille maille mulkosilmät, Tuonne, taane toitohännät, Ulvojaiset ulkomaille, Surmapaikoille susien, Tänne jääköhön jänikset, tänne linnut lentäköhöt. - Suomen Kansan Loitsurunoja - Ristolan talon karjaa savuksella 1900-luvun alkupuolella. Karhuilta, susilta ja muilta metsän pedoilta suojeltiin karja lukemalla loitsuja ja tekemällä taikoja. Petoja myös pyydystettiin erilaisilla loukuilla ja metsästysaseilla. Tuolloin laidunnettiin karjaa saloilla, joilla oli pinta-alaa jopa tuhansia hehtaareja. Monet talot siirsivät kesän ajaksi kauemmas kotipihasta karjamajalle, jonne paimeniksi pantiin naisväkeä mukaan. He lypsivät lehmät, separoivat maidot ja kirnusivat kerman voiksi. Sopivin henkilö oli varmasti karjapiika, nainen tai tyttö, joka oli sopivan varttunut tähän tehtävään eikä pelännyt myöskään petoja. Emännällä itsellään oli työmaata kotona, hänen kuului hoitaa ja ruokkia lapset ja aikuiset, talon työväki ja valvoa palvelusväen työtehtävistä.  Talven jäljiltä karja oli puutteellisen ruokinnan johdosta laihaa, ja se laskettiin 'laitumelle' mahdollisimman varhain. Heinää tosin ei luonnosta vielä silloin löytynyt. Leppäkerput olivat lehmien hätä- ja terveysruokaa, samoin akanoista ja olkisilpusta jauhojen kanssa sekoitettu ape. Sitä käytettiin myös hevosille. Tavallisesti lehmät poikivat vasta keväällä, talvella ne olivat ummessa (ainakin täällä köyhässä Karjalassa). Karjamaja talot olivat tavallista suurempia tiloja, kovin pieniä karjoja ei viety karjamajoille, eikä niillä myös ollutkaan sellaisia. Se merkitsi sitä, että talon laitumet sijaitsivat kaukana tilan talouskeskuksesta, joten ei ollut järkevää kuljettaa  eläimiä päivittäin niin pitkiä matkoja. Varsinkin alkukesästä laidunnettiin metsälaitumia, mutta syyspuolella kasvoi heinäpeltoihin äpärikkö, joka oli usein apilaheinää. Se sisälsi paljon valkuaista, ja myös lypsätti hyvin lehmiä. Oman isäni äiti, Kaisa-mummo, oli karjataikojen ja loisujen tekijä. Asiasta kirjoitti Havuttaressa naapurin tytär, Martta Laasonen. Näitä juttuja löytyy tästäkin blogista ja toisesta blogista, Voi niitä aikoja . Liitin mukaan myöskin videon karjankutsuhuudosta. Tämä on ihan täkäläinen, pohjoiskarjalainen tapa. Oikein antoisaa toukokuun loppupuolta kaikille lukijoilleni!                                 ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

Avainsanat: suomen kansan muinaisia loitsurunoja sks salakirjat karjataiat isbn 978-952-5774-01-6 helsinki 1880 / 2008 -loitsut äiti youtube voi viro vilja video valvoa ulkomaa tänne työväki tytär tyttö tuulikki tuhansia toukokuu suojelu susi sisältää tila tekijä tehtävä tavallinen tapa talvi talo suurempia suomi hoitaa hevonen henkilö heinä hanna hammas erilainen blogi lintu lehmä lapsi lappi käyttää kulkea kuljettaa kotona kesä kerma kaisa jälki juosta jonne jauho isä hätä savo ruokkia pinta pieni nainen naapuri mummo minä metsä merkitsi matka martta maata luonto loitsuruno alkukesä aili aikuinen