Tänään on 18.11.2017 19:44 ja nimipäiviään viettävät: Tenho, Jousia ja Max. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Urbaani metsäläinen: Sairaslomalla

Julkaistu: · Päivitetty:

Maaliskuun loppupuolella Kevät alkoi pakata reppuaan.  Rutiinilla se kävi!  Silloin alkuun, nuorena, oli pitänyt olla lista kaikesta mukaanotettavasta, niinhän monilla ihmisilläkin, ettei esimerkiksi herää ulkomaisessa hotellissa ilman aamulääkkeitään. Nyt homma joutui - aikansa. Sitten aivastutti.  Aivastukset tärisyttivät koko luomakuntaa, esimerkiksi Suomessa satoi lunta ja räntää pitkin toukokuutakin.   Aina tuntui myös olevan kova tuuli.   Eikä auttanut yhtään, vaikka kaverit sanoivat "Terveydeksi!" montakin kertaa.  Ei kyllä Musta Surma tullut,  sitähän alun perin niin sanomalla torjuttiin, mutta vetämättömäksi tauti Kevään veti, ihan petipotilaaksi.  Parhaana työaikana! Tietäähän sen, mitä seuraa, jos talvi sijaistaa kevättä.  Yöpakkasta, räntää, lunta, ihmisille pahaa mieltä, kun aina pitää olla joka kauden vaatteet naulakon tukkeina ja pitkistä kalsareistakaan ei voi luopua.  Väliin ei talvikaan kiireeltään joutanut, silloin kesä ja syksy saivat tyrkätä omia asioitaan maailmaan, pieniä lämpöisiä jaksoja ja kovia tuulia esimerkiksi. Aika hyvin kyllä talvi osasi pakata kevään matkatavarat, siihen nähden ainakin, että se ei oikein omia talvitavaroitaankaan viime aikoina ollut muistanut ja talvista oli tullut talvikkeita.  Kun kevään pakkauslistaa ei ollut, tietenkin jotakin jäi puuttumaan.  Esimerkiksi vihreä väri unohtui, minkä kyllä ymmärtää, kun Kevät oli siirtänyt sen haalistumasta liiasa valossa ihan sinne hyllyn takaosaan, jonne talvi ei varpistamallakaan nähnyt. Ikävintä luonnon  ja kärttyisten ihmisten kannalta oli kuitenkin, että kevät oli kaapannut lämmön omaan sairasvuoteeseensa pysyäkseen lämpimänä. Lämpökö lienee auttanut, mutta kyllä Kevät alkoi toipua.  Kauhistuneena se katseli maailmaa, ja ensiapuna se heti laittoi lämmintä tihkusadetta sinne ja sulki yöpakkaset talven varastoon.  Ja sitten  se raotti lämpöpussia aika reilusti ja väripussia juuri sopivasti.  Ulkona alkoi kuulua poksahtelua, kun silmut aukesivat.  Kevät asettui kuuntelemaan mieliääniään, ruohojen ja kukkakasvien rapinoita niiden tunkeutuessa maanpinnan läpi. Mutta sen verran heikko toipilas vielä oli, että välillä piti levätä.  Suomalaiset sanoivat: - Kevät keikkuen tulevi.  Säästä ja kevään etenemisestä täytyy aina marista, se on kansanluonteessa.

Avainsanat: talvi syksy surma suomessa sairasloma räntä pitää sää kevät ymmärtää väri voi vihreä varasto vaatteet tuulia tuuli tuntua tauti hotelli homma heikko esimerkki aika kuulua kova koko kesä kaveri jonne ihminen hylly musta mitä maaliskuu lämmin lämpö luopua limu lista laittaa pieni pakata nuorena