Tänään on 12.12.2017 06:34 ja nimipäiviään viettävät: Tuovi ja Tove. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Urbaani intiaani: Yökyöpeli, vai ihan ikiomia tunteja päivisin?

Julkaistu: · Päivitetty:

Rakastan yli kaiken sitä, että olemme pystyneet tekemään arjestamme perhekeskeisempää. On mahtavaa, että mies voi osallistua niin paljon  arkeemme ja tehdä töitä kotoa käsin. Myönnän silti, etten ole raaskinut ottaa omille intohimoilleni ihan niin paljon yhtäjaksoista omaa aikaa, kun olisin ehkä kaivannut. Yöllä toki ikiomat tunnit ovat lähes rajattomat, mutta kyllä se kostautuu sitten aamulla. Lasten mentyä nukkumaan saatan kirjoittaa blogia, katsoa pari sarjaa Areenasta, vastailla sähköposteihin, kirjoittaa Facebook postauksen, maksaa laskuja, tehdä budjetteja, aarrekarttoja ja suunnitelmia. Tietenkin pitäisi ehtiä antamaan kahdenkeskistä aikaa myös kumppanille. Ihan ikiomat tunnit ilman lapsia ovat kuitenkin välillä niin koukuttavia, että huomaan istuvani koneella vielä kahden aikaan yöllä ja sanovani kumppanille vain "hyvä yötä", kömmittyäni lopulta hänen viereensä. Jos jotain rajoituksia yö kukkumiselle on, niin harvemmin pystyy blogiin yöllä kuvaamaan säädyllisiä kuvituskuvia. Luulen, ettei yökukkuminen ole pelkästään huono juttu sillä, kuvittelen, että oikeasti yöllä häröily on melko lähellä omaa luonnollista rytmiäni. Ongelma on vain se, etten tietenkään voi yö valvomisen jälkeen nukkua niin pitkään, kuin lepoa tarvitsisin. Mies alkaa tekemään töitä ja  lapset heräävät viimeistään kahdeksalta joka tapauksessa...  Kuitenkin, niin kuin aijemminkin olen blogissani sanonut, niin oikeesti mahdollisuudet oman ajan ottamiseen on päivisinkin jo luotu. Se luksus pitäisi vaan  itselleen sallia!  Mies on heinäkuun lomalla, joten viimeistään se on hyvä hetki harjoitella taas oman ajan ottamista.... Meidän kaikkien! Olen kyllä laittanut kuulokkeet päähäni ja syventynyt blogaamiseen silloin tällöin päivisinkin tunniksi kerrallaan. Siinä ajassa koitan ehtiä kuvaamaan, pienentämään kuvat sopivaan kokoon, etsimään taustamateriaalia ja kirjoittamaan postauksen kokoon. Se onnistuu, mutta huomaan sählääväni. Tunti omaa aikaa ei ole silti mikään perheemme seinään kirjoitettu sääntö. Se on vaan mennyt niin.... Yhden tunnin lähestyessä loppuaan rupean tuntemaan huonoa omaatuntoa ja laitan koneen kiinni. Siinä on hyvät ja huonot puolensa... Tietenkin se tietää lisää aikaa perheelle, mutta toisaalta taas syvemmälle kirjoittamiseen ei oikein ehdi päästä. Olen myös aika laiska tarkistamaan kirjoitusvirheitä kiireessä ja korjailen niitä aika ajoin sitten jälkikäteen (ehkä). Tämä ikioman ajan ottaminen ei tarkoita sitä, etten roikkuisi koneella myös muutenkin. On silti itselleni ihan tosiasia, ettei mitään sen syvällisempää kannata kirjoittaa samaan aikaan, kun imettää, tai laittaa vaikka ruokaa. Multitaskaaminen on muutenkin ihan huijaamista, josta kaikki lopulta kärsii. Teen sitä silti vaikkei pitäisi... Myönnän olevani toisinaan salaa kateellinen miehelle 8-tunnin työajasta. Siinä vaiheessa tajusin kuitenkin, että ehkä on jossain vaiheessa hyvä yrittää vaihtaa rooleja. Toivon, että mies voisi pitää isäkuukauden vielä ennen, kuin kuopus täyttää 2-vuotta. Hoitovapaan jakaminen on  meillä silti vielä utopia, josta en uskalla edes unelmoida... Tosin todellisuudessa sekin olisi varmasti vain järjestely kysymys.  On aika on jännä juttu, että mitkä asiat onkaan niitä, jotka kaappaavat tuntimme? Millä täytän tyhjät kohdat? Ajan löytäminen tärkeille asioille on varmasti vain järjestely kysymys ja kyse on vaan siitä, kuinka korkealle asiat arvotan. Onko täysin oman ajan ottaminen tarpeeksi tärkeää, jotta se oikeasti toteutuisi? - Riina 

Avainsanat: jakaa imettää huono hetki heinäkuu harjoitella facebook ehtiä blogi areena aika juttu kirjoittaa kirjoitettu katsoa kaivata onko ongelma omille omatunto nukkua mies maksaa löytää luonnollinen luksus loma lasku laittaa laiska kärsiä kysymys kuva teen sääntö seinä sarja ruoka rooli riina rakastaa päästä päähän kuvata kuuloke kuopus korkea kone kirjoittamiseen blogaaminen ajanhallinta puoli pitää perhe pari ottaa osallistua yrittää voi vaihtaa vaihe utopia tunti tuntea tunniksi tosiasia tietää