Tänään on 25.06.2017 03:20 ja nimipäiviään viettävät: Uuno ja Uno. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kukkapilli: Ei hetken rauhaa

Julkaistu: · Päivitetty:

On tullut seikkailtua vähän siellä sun täällä, ja niin kiire on näköjään ollut, etten ole ehtinyt läppärin edessäkään juuri istumaan. Eikä elämä ole tästä lähiaikoina ainakaan yhtään rauhoittumassa, päinvastoin. Viimeisimmäksi tuli käväistyä Tampereella. Edellisestä Tampere-visiitistä oli kulunut peräti 13 vuotta, joten oli jo korkea aikakin käydä uudestaan Tampereella! Edellisen käynnin ajankohta on syöpynyt mieleeni siitä syystä, että appivanhemmat olivat silloin reissussa mukana. He kun olivat vuonna 2004 ensimmäisellä (ja toistaiseksi myös ainoalla) Suomen-visiitillään. En ehtinyt tekemään tällä kertaa mitään perusteellista Tampere-kierrosta, mutta sen verran Tamperetta tuli kuitenkin nähtyä, että jäi mieliteko palata kaupunkiin uudelleen. Tampere kun on suomalaiseksi kaupungiksi minusta jotenkin harvinaisen persoonallinen. Toki monella muullakin kaupungilla on omat erityispiirteensä ja matkailuvalttinsa, mutta Tampereella historiaa ei voi olla huomaamatta, vaikka olisi kuinka tollo turisti tahansa. Tällainen kuva löytyy varmasti jokaisen Tampereen-kävijän kamerasta. Niin minunkin! Tampereen nähtävyydet jäivät siis seuraavaan kertaan, ja jätin jopa yhden hylätyn paikan katsomatta, kun kulutin senkin ajan mieluummin shoppailemassa. Jo on aikoihin eletty! Olenkohan sairas tai jotain... Vietimme yömme Tornissa, joka on minusta melkoisen ruma rakennus ulkoapäin katsottuna. En edelleenkään ymmärrä, miksi modernin suomalaisen rakentamisen pitää olla aina niin rumaa. Voisiko joku kertoa? En tosin osaa sanoa, millainen olisi minun mielestäni kaunis talo, mutta ainakaan se ei olisi mikään paskanruskea tornitalo. (Anteeksi vain, arkkitehti, kuka lienet.) Sisältä Torni oli kuitenkin miellyttävä yllätys, sillä Tampereen historia näkyi niin huoneissa kuin yleisissä tiloissakin. Mukava huomata, että ketjuhotelleistakin voi saada persoonallisen näköisiä, jos vain viitsii yrittää. En tullut ottaneeksi muita sisäkuvia kuin tämän kuvan huoneestamme. (Tuo vasemmalla näkyvä tuoli oli muuten aivan järjettömän mukava istua, vaikka sitä ei ehkä ensi näkemältä uskoisikaan.) Koska olemme ukkelin kanssa erilaisten kattoterassien ja -ravintoloiden ylimpiä ystäviä, piti tietysti käydä katsastamassa Tornin 25. kerroksen Moro, Suomen ensimmäinen skybar. Moron kaltainen skybar on Suomessa tosiaan vielä semmoinen harvinaisuus, että tuolla tuli ihan sellainen olo kuin olisi ollut ulkomailla! VR:n junat tosin hieman vesittivät ulkomaa-kokemuksen. Kävimme toki myös fiilistelemässä Hervannassa, jossa ukkeli asui ihan ensimmäisinä Suomen-vuosinaan. Ukkelihan tuli aikoinaan Suomeen opiskelemaan, ja sille tiellä hän myös jäi. Hyvä, että jäi! ❤ Ukkelin ensimmäinen Suomen-koti. Hervanta oli muuttunut kuulemma todella paljon, sillä alueelle oli noussut hirveästi uusia taloja. Tuttuja paikkojakin toki vielä löytyi, kuten ukkelin kaverin suosikkibaari.

Avainsanat: kokemus kierros keskittyä kerros kaveria kaupunki kaunis kanava kamera juhla juhannus jonne itä istua hän huone huomata hotelli historia ahdistaa moderni mitä minä millainen meksiko matkakohde maisema maine henkilöä elämä asua arkkitehti läppäri lähteä loma suomalainen sivu sisko shoppailu seuraava serkku sali sairas saada toukokuu torni toivoa tarkoitus tampere liikunta käydä kuvitella kuva kutsu amerikka kulunut koti rakennus pitää persoonallinen perhe panama palata opiskelu olo korkea koko näköinen nähtävyys nähdä mukava talo muistaa ruma ravintola rauha ratkaisu rakentaa sydän suku suunnitelma suomi suomessa yllätys vr voi unohtaa ulkomaa ukkeli turisti tuoli tuli * suomi-matkailua * sekalaista lätinää ystävä yrittää