Tänään on 12.12.2017 20:06 ja nimipäiviään viettävät: Tuovi ja Tove. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Leean lukupäiväkirja: tietokirjoja

Julkaistu: · Päivitetty:

Mari Leppänen: Lakua! Vaikken kauheasti edes tykkää lakritsista, tämä kirjanen oli oikein mielenkiintoinen opas lakritsiin ja sen historiaan, mukana oli myös julkkujen ja tavisten lakumuistoja lapsuudesta. Kirjan hauskin pikkutieto: All Sorts eli englanninlakusekoitus syntyi sattumalta, kun eräs brittiläinen myyntimies kompastui ja kaatoi laukustaan kaikki näytelakut lattialle! Sean B. Carroll: Loputtomat kauniit muodot Tässä kirjassa perehdytään siihen miten geeneistä rakentuu uusi yksilö. Yksilönkehitys munasolusta yksilöksi on ällistyttävä asia, ja Carroll kuvaa mm. nisäkkäiden raajojen ja perhosten siipikuvioiden syntyä, ja mukana on tietysti myös banaanikärpäsiä, kun kerran geeneistä ja mutaatioista puhutaan. Kirja oli aika raskasta tekstiä välillä, mutta mielenkiintoinen. Suomennoskin oli suht sujuvaa, vaikka kyseisen kääntäjän muut käännökset eivät ole olleet kovin laadukkaita. Tosin tässäkin puhuttiin koko ajan hyönteisten "antenneista" kun tarkoitettiin tietysti tuntosarvia. Sain kirjasta myös vastauksen kahteen mieltäni välillä askarruttaneeseen kysymykseen: -Miksi sormenpäihin ei tule arpia? Olen 7-vuotiaana koittanut etusormella onko hella kuuma (oli se), ja koko sormenpään peittäneen palorakkulan parannuttua ja kuolleen ihon kuoriuduttua alta paljastui täydellinen sormenpää sormenjälkikiehkuroineen kaikkineen. Toisin olisi käynyt, jos olisin polttanut samankokoisen alan jostain muualta! Vastaus kysymykseen on se, että eräs geeni on aktiivinen ainoastaan sormenpäissä, sen tuottama proteiini mahdollistaa ihon uudistumisen. Sama geeni toimii sikiöissä kaikkialla, mutta sammuu sitten muualta paitsi sormenpäistä. [Sivumennen sanoen tästä tiedosta saisi vaikka mitä sf-tarinaideoita irti, varsinkin kun kirjassa esiteltiin arpeutumattomia hiiriä joissa geeni ei ole sammunut.] -Miksi kissojen valkoinen väri ilmenee tietyssä säännönmukaisessa järjestyksessä? Eli siis jos kissassa on vain hiukan valkoista, sitä on rinnassa/mahassa/varpaissa, ja jos valkoisessa kissassa on hiukan väriä jossain, sitä löytyy takaraivosta/selän puolelta. Vastaus on se, että pigmenttisolut lähtevät nisäkässikiöissä liikkeelle hermoradasta eli selkärangan kohdalta ja vaeltavat siitä alas kylkiä. Joissain yksilöissä solujen vaellus on siis katkonaisempaa (jolloin syntyy laikkuja) tai päättyy kokonaan aiemmin kuin toisissa. Maailman vaikein kieli Tähän oli koottu liuta Ilta-Sanomissa ilmestyneitä suomen kielen tutkijoiden kirjoittamia kolumneja äidinkielestämme. Hauskaa luettavaa, jutuissa pohdittiin muun muassa urheiluselostusten sota- ja taistelukielikuvia, murteiden arvostuksen muuttumista, ja sitä, että toisin kuin usein luullaan, suomi ei ole tasapaksua vaan siinä on käytössä erilaisia intonaatioita. Mukava oli myös huomata se, että joku muukin on samaa mieltä kuin minä siitä, että on hölmöä luonnehtia suomea maailman vaikeimmaksi kieleksi. Vieraan kielen vaikeushan riippuu enimmäkseen siitä kuinka suuresti se eroaa oppijan omasta äidinkielestä. Indoeurooppalaisten kielten liottaman suomen pitäisi siis olla muille eurooppalaisille helpompaa ainakin lauserakenteen puolesta kuin vaikkapa unkari, joka on säilyttänyt uralilaisia piirteitä paljon enemmän. Ja siinähän on sijamuotojakin kokonaista 28, kun suomessa on "vain" 15!

Avainsanat: ilta iho huomata historia hella geeni esitellä erota brittiläinen aktiivinen aika proteiini opas onko muut muoto mukava mitä minä mielenkiintoinen mari luettavaa lapsuus laadukas kuvata kuuma kuolema koota koko kissa kirja kieli valkoinen vaellus uusi unkari täydellinen tässä tutkija kaunis suomi sota solu sean tuottaa teksti syntyä suomessa sanomat raskas rakentua puhua tietokirja yksilö väri vuotias vastaus