Tänään on 19.09.2017 18:32 ja nimipäiviään viettävät: Reija ja Torborg. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Fab Forty Something: Kroatian helteiset, tummat illat ja miten loma alkoi

Julkaistu: · Päivitetty:

Kroatian loma on edelleen mielessä vahvana, ja ikävä takaisin on jo alkanut. Onko se ihmismielen kirouksia, että aina kaipaa sinne, missä ei ole? Yleensä matkalla alan viimeisenä päivänä kaivata kotiin, paitsi nyt. Viikko tuntui ihan liian lyhyeltä. Päivät lipuvat täydellisessä harmoniassa ja autuudessa lämmöstä, valosta, kirjoista, ruuasta ja ystävistä. Meillä oli, kuten tuossa jo edellisessä postauksessa kirjotinkin, täydellinen lepoloma. Välillä sitä tuntee vähän huonoa omaatuntoa siitä pitäisikö mennä ja kokea enemmän, katsella nähtävyyksiä ja tehdä sitä sun tätä. Mutta ei. Nyt oli hyvä just näin. Talvella kyllä mietittiin muitakin vaihtoehtoja, mutta siinä vaiheessa, kun aloin katsella vaihtoehtoja ja varauksia, olin jo hivenen myöhässä esim. edullisten lentojen suhteen. Meillä oli vain tämä tietty viikko, jolloin voisimme lähteä reissuun. Eikä minulla sitten löytynyt energiaa alkaa järjestää itse matkaa. Ehkäpä joskus toiste, nyt oli hyvä lähteä tälle valmismatkalle, joka löytyi Tuin sivuilta. Meillä oli iltalento, puoli viideltä, Splitiin. Tykkään enemmän iltalennoista kuin aamu-. Pääsee suoraan nukkumaan ja aloittamaan aamun levänneenä. Splitistä meillä oli vielä vajaan kahden tunnin bussimatka Igraneen. Kujettaja oli valinnut rantareitin moottoritien asemesta. Oli kiva istua ja katsella rannikkoa, josta sai bussista käsin aika hyvän käsityksen. Ilta joutui, ja niin vain kävi, että juutuimme pienessä Omisin kylässä oikein kunnon ruuhkaan. Siinä meni noin neljäkymmentä minuuttia, ainakin! Kun taas päästiin jatkamaan matkaa, eipä aikaakaan, kun bussin tuuletinhihna hajosi - kaksikymmentäviisi kilometria ennen Igranea. Eipä siinä mitään, nousimme bussista ulos koko bussilössi. Opas ja kuljettaja alkoivat soitella uutta bussia meille. Siinä seisoskellessamme kaunis, tumma nainen mustavalkoisessa Marimekon paitamekossa tuli luokseni, pyysi anteeksi häirintää ja kysyi olenko Fab Forty Something. Aloin nauraa, ja sanoin kättä ojentaen, että kyllä olen Marjukka. Hän esitteli itsensä myös. Tämä lukijani oli hoksannut minut ja tuli juttelemaan. Hän oli miehensä kanssa menossa jo toista kertaa Igraneen ja Tui Sensimar Makarskaan. Törmäsimme toisiimme parin päivän ajan hotellilla ja Igranen rantabulevardilla, ja aina juttua riitti. Viihdyimme lopulta niin hyvin yhdessä, että kävimme yhdessä drinksuilla ja syömässä, viimeinen päiväkin meni todella mukavasti hengaillen yhdessä. Oli todella hauskaa saada uusia ystäviä, kiitos vielä hurjasti seurasta sinne Porin suunnalle! Eli porilaisia ystäviä lisää - alan todella jo uskoa, että porilaisilla ja minulla on joku yhteys... Kun pääsimme hotellille, kello oli puoli yksitoista illalla ja oli tietenkin jo pimeä. Hotellin henkilökuntaa oli vastassa mehun ja kuumien pyyhkeiden kanssa - pieni, mutta ihana ele! Kyselimme ruokapaikkoja, meidän käskettiin pitää kiirettä, sillä Igranessa menisivät ravintola kiinni yhdeltätoista. Kymmentä vaille yksitoista olimme erään sievän ravintolan edessä, ja pyytelin tarjoilijalta (ehkä omistajalta?), että saisimme vielä pizzat, kun olimme vasta tulleet. Hän kävi tiedustelemassa kokilta, ja tuli takaisin luvaten meille pastat, sillä pizzauuni oli laitettu jo jäähtymään. Olimme kiitollisia ja iloisia, ja pasta-annokset tuotiinkin nopeasti, vieläpä salaatin kera! Meille tarjoillut henkilö, toinen tarjoilija ja kokki pistivät ravintolan edessä tupakaksi ja drinkiksi, eikä heillä näyttänyt olevan mikään kiire meitä heittää ulos. Kun teimme lähtöä, sain vielä pari omenasoseella täytettyä pasteijaa mukaani jälkiruuaksi - "My grandmother made these" . Ravintolakoira (kuten myöhemmin saimme havaita sen olevan) kävi nuuskimassa meidät tervetulleiksi, mutta ei haukkunut ulos, kuten se joskus myöhään iltaisin muille teki. Sanoimme sitä minikoiraksi, se oli pieni, hauska ja pirteä otus, jonkinlainen terrieri. Pääsimme viimein huoneeseemme, jonka näköala ei ihan vastannut "merinäköalaa", josta olimme kuitenkin maksaneet reippaasti ekstraa. Olimme myös pyytäneet toista peittoa, jota ei huoneeseen oltu tuotu. Päätimme aamulla kysyä toista huonetta. Mies lähti vielä respaan kysymään peittoa, ja minä järjestin itseni suihkun kautta petiin. Ihmettelin, missä mies viipyy, ja noin viidentoista minuutin poissaolon jälkeen hän paukkaa huoneeseen: "Pue päällesi, me vaihdetaan huonetta, laukut haetaan viiden minuutin päästä!" Olin ihan että öö mitä, enkä muistanut missä farkkuni olivat... Kävi ilmi, että mies olikin ottanut huoneemme puheeksi respassa, ja häntä palvellut kaveri nimeltä Ivan oli käyttänyt häntä uudessa huoneessa katsomassa, josko se vastaisi paremmin toiveitamme. Ja kuulkaas, se oli mahtava! Kuudes, eli ylin kerros, parveke oli rakennuksessa ulokkeella, tähtitaivas kattona, ja esteettömät näköalat Adrianmerelle joka suuntaan! Kyllä kannatti avata suu, vaikka niin me teemme aina, jos emme ole tyytyväisiä. Ja kun sen tietenkin tekee nätisti, kohteliaasti ja hymyillen, se tuottaa useinmiten tuloksia. Niin alkoi meidän lomamme vauhdikkaasti. Siihen vauhti sitten loppuikin! Se mitä aina kotimaassa haikailee, ovat etelän kuumat, pimeät illat. Aurinkokin on ihanaa, valon määrä ja kimmellys meren aalloilla, mutta yöt, niissä on eksotiikkaa. Tapasimme illallisen jälkeen kävellä kylällä siellä täällä, vaan kyllä lempipaikkani taisi olla rannalla, kun aurinko laski. Ranta oli pikkukivinen, jokainen kivenpalanen oli kuin taideteos itse. Keräsin niitä pussiin kotiinkin vietäväksi. Kuvia on yli neljäsataa, joten muutama postaus on luvassa. Mitään seikkailujuttuja en lupaa, mutta hotellin ja Igranen esittelyn ainakin. Ja muutaman mekkokuvan. Mekkoja olisi voinut olla mukana muutama lisääkin. Oletteko muuten huomanneet, että etelänlomilla on aina ihan turvoksissa? En meinannut saada päivän jälkeen sormusta sormesta, olo oli kuin vesipallolla. Siksi onkin nyt kiva lähteä lenkille raikkaaseen kesäiltaan, ihanaa! Huomenna onkin kai sadepäivä, joten silloin isken megapyykkiin kynteni. Mutta hei, onko lukijoissa muita Makarskan Rivieralla käyneitä tai sinne (uudelleen) menijöitä? Olisi kiva kuulla mitä tykkäsitte? Kaunista kesäiltaa! Ps. Mekko Tiger of Sweden, sandaalit Acient Greek, jottei blogin fokus unohtuisi! ; )

Avainsanat: muoti matkailu ystävä yhteys voida viimeinen viikko vauhti valo valita vaihe uskoa täydellinen tuottaa tuntua tumma tuli tiger tietty oma elämä tarjoilija tavata talvi sweden suu suihku suhde seura sandaali salaatti sadepäivä saada ruoka respa reissu ravintola ranta rakennus päättää päivä pussi puoli puhe postaus pori minä minuutti mies meri mekko mehu me marimekko lähteä lukija loma lenkki laukku laski kävellä käsi käsitys kysyä kynsi kylä kuulla kuljettaja kroatia kotimaa koko kokki kokea kirja pizza pitää pimeä pieni peitto pasta parveke pari otus opas onko omatunto olo näyttänyt nauraa nainen muutama mitä keräsin kerros kello kaveri kaunis katsella kaivata järjestää juttu jutella jonkinlainen jokainen ivan istua ilta iloinen illallinen ikävä ihana häntä hän häirintä huone hotelli henkilökunta henkilö heittää havaita hauska etelä energia bussi bussimatka blogi avata aurinko asema annos aika aamu