Tänään on 24.11.2017 20:36 ja nimipäiviään viettävät: Lempi, Lemmikki, Sivi ja Siv. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Fab Forty Something: Outo sää, mukava ilta ja kätevä emäntä

Julkaistu: · Päivitetty:

Lauantai-iltaa! Keihäsfinaali on menossa ja kisakatsomo täällä jo asemissa. On ollut ihana lauantai! Nukuin pitkään ja sain nauttia aamiaisen terassilla. Olo oli vähän nuutunut perjantain rehkimisistä, joten otin aamupäivän tosi rennosti. Oli outo ilma, ihan kuin sää ei olisi tiennyt mitä tahtoo. Jännitin vähän saammeko grillattua illalla. Välillä oli sinitaivasta, välillä ihan pilvessä. Että ota siitä nyt selvä. Odottelimme serkkuani perheineen kylään iltapäivällä. Serkkuni on minulle kuin veljeni: kasvoimme lähekkäin, kävimme saman lukion ja Sibiksenkin. Hän on siis perhettäni, samoin kuin hänen perheensäkin, aina odotettuja kyläilijöitä ja ihmisiä, jotka ovat niin omia kaikin puolin. Katoin sisälle varmuuden vuoksi. Hitaalleen valmistin tarjoilua: perunasalaattia, meloni-mansikka-minttusalaattia, broilerinfileitä uunissa, patonkia ja levitettä, juotavaksi spriten ja sekamehun sekoitusta jäillä, vettä ja kuivaa valkoviiniä. Jälkkärinä jäätelöä, mansikoita, kinuskikastiketta ja kermavaahtoa. Ennen jälkiruokaa alkoi ukkonen. Vaan meillä oli mukavaa, kynttilät paloivat, juttu luisti, kummityttö veljineen puuhailivat siinä lattialla ja välillä pyrähtivät pöytään tankkaamaan lisää jäätelöä. Tällaiset kesäillat ovat ihan parhaita. Päätin, että tulevana talvena pitää olla sosiaalisempi, kutsua kavereita kylään enemmän. On niin kiva laittaa vieraille tarjottavia, viihtyä pitkään pöydässä, jutella kaikkea, nauraa, ennen kaikkea olla yhdessä. Mansikka-melonisalaatti oli vallan hitti, se meni melkein kaikki, koko tuo iso kristalliastia. En ole sitä vuosikausiin käyttänyt, mutta sehän sopii nykytrendien mukaisiin kattauksiin hyvin. Olen saanut sen muistaakseni Virosta vanhemmiltani. Mansikka-melonisalaattiin mukaan laitettiin minttua, fetaa ja balsamico creamia. Kuhmolaisia Kaesan ruistikkuja myös naposteltiin, ne ovat vähän liiankin hyviä. Emäntänä en ole pipertäjä, vaan pikemminkin etelämaalaiseen (tai pohjalaiseen) tapaan tykkään tehdä ison satsin reilua ruokaa, ja siitä saa sitten jokainen syödä tarpeensa mukaan. Ja kun pitkään istutaan, niin ottaa uuden satsin, jos mieli tekee. Tämä pätee kaikkiin ruokalajeihin. Isoäitini mielestä ruokaa oli liian vähän, jos se sattui loppumaan kesken, ja se on jotenkin jäänyt mieleeni. Kun lapsuudessani meille tuli vieraita (ja heitä riitti), äiti kattoi aina lapset samaan pöytään. Itsekin katan kaikki saman pöydän ääreen. Muistan, kuinka ihmettelin, kun eräässä kyläpaikassa meidät lapset laitettiin keittiöön syömään, erilleen aikuisista. Olin kuitenkin noin 11-12-vuotias. Se tuntui ihan oudolta. Meidän illanvietot keskittyvät kyllä ruokapöydän ympärille, kantri soi, ja juttuja kerrotaan. Ihan parasta! Ehkä toivon, että minut muistetaan siitä, että vieraille ei jäänyt nälkä. Hautakiveen voisi kaivertaa: "Hän oli kätevä emäntä." Olen kotoa saanut mallin, että osaan ja voin ruokkia isojakin porukoita hermostumatta. Kaikki hoituu, kun hyvin suunnittelee. Tästä kiitos kuuluu äidille. Ja hän on varmaan oppinut sen omalta äidiltään, isoäidiltäni, jonka äiti puolestaan oli pitokokki. En pidä itseäni kovin hyvänä ruuanlaittajana, koska en tunne siihen erityisemmin paloa, mutta ihan hyvää sapuskaa osaan kuitenkin tehdä. Ja reseptit ovat sitä varten, että niistä opitaan. Varsinaiset lahjani ovat ehkä enemmän leipomisen puolella. Olen myös sitä sukupolvea, että me emme tee ruokaa yhdessä, kun menemme kylään. Keittiöni on valtakuntani, kiitos. Sitä paitsi kun meille tulee porukkaa, tykkään paapoa heitä ihan itse, kiitos. Poikkeus on Eeva-ystäväni, jonka kanssa on kiva tehdä ruokaa, koska olemme sitä lähes teineistä asti yhdessä tehneet. En tosin pääse lähellekän hänen tasoaan. Hän oli nuorena kesätöissä pitopalvelussa, kävi emäntäkoulun ja vaikka mitä. No, perheeni kanssa kokataan kyllä yhdessä. Varsinkin veljen kanssa on kiva tehdä ruokaa. Mitenkäs teillä, laitatteko kaiken vieraille valmiiksi vai teettekö tarjottavat yhdessä? En taida jaksaa valvoa keihäsfinaalia, vaan vetäydyn lukemaan ja sitten unten maille. Huomenna on sitten työpainotteinen sunnuntai, sillä viikot alkavat pyöriä normaalisti tästä eteenpäin. Lenkillekin pitää ehtiä, tai tehdä kunnon jumppa, sen verran tuli tänään syötyä... Ensi viikolle on kyllä blogin puolestakin kivaa tekemistä: Nectarinen uutuuksien katsastaminen sekä Oasiksen showroom. Mitähän kaikkea ihanaa niihin on tullutkaan. Mukavaa myöhäisiltaa!

Avainsanat: keittiö jäätelö jännittää juttu jutella jumppa jokainen jaksaa iso ilta ilma ihana hän hitti grillata feta mukava muistaa mitä minttu mieli me mansikka lukio lauantai lapsuus lapsi laittaa kätevä kynttilä kylä aamiainen kummityttö koko kokkaus kermavaahto emäntä ehtiä eeva blogi balsamico aamupäivä ruoka ja herkut oma elämä nopeat ja helpot lifestyle äiti ystävä vuotias viro viikko viihtyä vieras veli varsinainen valvoa valmistaa valkoviini uuni ukkonen tälläiset tuntua tunne tuli terassi tee tarjoilu talvi sää syötyä syödä suunnitella sunnuntai serkku ruokkia ruokapöytä ruoka resepti pöytä pyöriä poikkeus pitää perjantai perhe outo ottaa oppia olo oasis nälkä nuorena nukuin nauttia nauraa