Tänään on 23.11.2017 09:36 ja nimipäiviään viettävät: Ismo, Yngve ja Yngvar. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kylväjä-blogi: Kylväjän työn alkutunnelmia Mongoliassa 20 vuotta sitten

Julkaistu: · Päivitetty:

Tänään tulee kuluneeksi 20 vuotta Kylväjän työn alkamisesta Mongoliassa. Ensimmäisinä lähetystyöntekijöinä Mongoliaan lähti Marttilan perhe: Pentti, Marja-Kaarina, Joona (silloin 5 vuotta) ja Teresa (silloin 2 vuotta). Marja-Kaarina Marttila kertoo koko perheen puolesta lähdön ja alkuvaiheen muistoja ja vaikutelmia: Air Chinan koneen laskeutuessa keskipäivän aikaan Ulaanbaatarin pienelle kentälle 18.8. katselimme lentokoneen ikkunasta karua rusehtavaa maisemaa, vuoria ja laaksoja.  Joona hihkaisi innoissaan: ”Äiti, mä näin dinosauruksen juoksevan tuolla!” Olimme kuulleet, että Mongoliasta on löytynyt hyvin säilyneitä fossiileja. Norjalainen lähetti oli meitä vastassa ja katselimme hänen kyydissään lyhyen kierroksen pääkaupungin ränsistynyttä keskustaa. Maali karisi vaaleanpunaisista rakennuksista ja joka kulmassa oli pieni kioskihökkeli. Ihmiset kantoivat maitotonkkaa tai kokonaista lampaanruhoa, oli vilkas kauppapäivä. Vanhat Volgat ja Ladat ajoivat harvakseltaan kommunismista muistuttavilla kuoppaisilla mutta leveillä kaduilla. Päivänvalo oli erilaista kuin kotimaassa ja sitä oli paljon! Kirkas aurinko paistoi syvän siniseltä taivaalta ja hiekkapöly tuntui kurkussa ja silmissä. Sen kesän sateet olivat kuulemma jääneet vähiin. Venäjän armeijalta vapautuneeseen parakkiin kyhätyssä NLM:n toimistossa tutustuimme ensimmäiseen mongoliin, Pujeen, joka nykyään on teologisen oppilaitoksen rehtori. Tyrmistyimme, kun hän avasi kassakaapin ja mätti sinne muovisäkillisen tugrikeja, paikallista kovasta inflaatiosta kärsinyttä valuuttaa. Tsagaan sarin -juhla vuonna 1998. Menin katsomaan meille vuokrattua asuntoa ja heti ulko-ovella tuli vastaan afrikkalainen lapsuuteni. Roskakuilun ovi oli auki ja määkivä vuohilauma ruokaili jätteiden ääressä. Muutimme korkeaan kerrostaloon, jonka rikkirevityt rappujen kaiteet olivat vaarallisen harvassa. Mikä tahansa, minkä sai irti ja muutettua rahaksi, oli kelvannut ohikulkijoille. Jaoimme eteisen naapuriperheen kanssa ja myös puhelin oli yhteinen.  Eteisessämme naapuri teurasti syksyn alussa pässin, jonka lihaa saimme maistella ensimmäisen uudenvuodenjuhlan aikaan. Olimme talon ainoat ulkomaalaiset ja meitä tultiin tervehtimään ovelle asti. Myös lamabuddhalainen nuori munkki tuli kysymään ruoka-almua säkkinsä kanssa. Olin hakemassa hänelle leipäpalaa keittiöstä, kun naapuri tuli sanomaan, että älä anna. Naapuri oli omien sanojensa mukaan kommunistisen puolueen jäsen, mikä meille selvisi myöhemmin. Sähköt ja vesi katkesivat päivittäin, ja huomasimme, että lieden johto tuli suoraan verkosta ilman minkäänlaista sulaketta. Alkupäivien suurin haaste oli löytää ruokakaupat ja niistä nelihenkiselle perheelle sopivia ruoka-aineksia. Kauppoja ei ollut merkitty kyltein, ja kun lopulta löysi yhden, saattoi siellä olla hyllymetreittäin makeisia ja votkaa! Rappukäytävä oli pimeä ja kuljimme taskulampun kanssa iltaisin. Päivisin oli turvallista, mutta pimeyden laskeuduttua ei tehnyt mieli yksin ulos, sillä vain muutamat kadut oli valaistu hämärillä rikkinäisillä katulampuilla. Laitoimme kodin pystyyn ja siitä tulikin ensimmäisenä syksynä kaivattu levonpaikka, jossa aviopuolisoina ja perheenä jaoimme kaiken päivän aikana kohdatun uuden ja kummallisen. Joona meni englanninkieliseen preschooliin (esikoulu) ja alkoi puhua englannin, mongolin, korean ja venäjän sekoitusta. Teresalle saimme hoitajaksi nuoren äidin, Hishgeen, josta tuli meille avainhenkilö kielen ja kulttuurin omaksumisessa. Nykyään hän on Sain medee -seurakunnan vetäjä yhdessä miehensä pastori Sainaan kanssa. Me vanhemmat aloitimme kielikoulun ja kuljimme joka aamu kaupungin toiselle laidalle ruostuneella minibussilla, jonka kuski kaahasi pelottavaa vauhtia. Opimme alkuviikkoina mongolia nopeaan tahtiin, sillä juuri kukaan ei puhunut englantia ja kaupungissa oli vähän ulkomaalaisia. Kielikoulussa tajusimme, että olimme tulleet keskelle uudemman lähetyshistorian ”kultaryntäystä”. Lähetysjärjestöt ympäri maailmaa olivat lähettäneet uuteen maahan pioneerityöhön valitsemansa ja kouluttamansa etulinjan sissit. Joukko puhkui intoa ja jakoi näkemyksiään mongolien voittamiseksi Kristukselle. Valitettavasti jotkut lähtivät kotimaahansa jo ensimmäisenä talvena, kun mittari näytti parin kuukauden ajan yli 20 asteen pakkasia ja öisin pakkasta saattoi olla 40 astetta. Menimme ensimmäisenä sunnuntaina jumalanpalvelukseen norjalaisten juuri aloittamaan luterilaiseen Bajriin medee -seurakuntaan, joka kokoontui toimistoparakin päädyssä. Norjalainen pastori kastoi perheen, joka oli läheiseltä jurtta-alueelta. Lapsia oli paljon ja he vetivät heti Joonan ja Teresan mukaan leikkeihinsä. Pieni sen tien kulkijoiden joukko sulki meidät siunauksiinsa ja koimme, että meitä oli odotettu. Iloitsimme, että olimme keskellä seurakuntaa, joka rukoili, lauloi ja kuunteli Jumalan sanaa. Nämä ihmiset tulivat meille seuraavina vuosina tutuiksi ja rakkaiksi.   Teologisen seminaarin opettajat 1998. Heti alkuviikkoina Marja-Kaarinaa pyydettiin mukaan teologisen oppilaitoksen perustamishankkeeseen, sillä maassa oli vain muutama teologian maisterin tutkinnon suorittanut, joiden todistuksilla anottiin rekisteröintiä. Pentti sai pian vastuulleen norjalaisten aloittaman ja Noradin rahoittaman projektin, jonka villanjalostuskursseilla autettiin pääkaupungin naisia aloittamaan pieniä kudontayrityksiä perheen elannon saamiseksi. Teimme työtä projektissa ja vapaa-aikana palvelimme seurakunnassa. Saimme olla viemässä ilosanomaa ja olla todistamassa herätystä, joka pyyhki yli Mongolian vuosituhannen päättyessä. Sekä yhteiskunta että uudet kirkot olivat nopeassa muutoksen tilassa ja arjen vaikeuksissakin koimme kulkevamme Jumalan etukäteen valmistamissa askelissa. Seurakunnan elämää vuonna 2000. Aloitimme työkauden loppuvaiheessa Hishgeen ja Sainaan kanssa uutta seurakuntaa pääkaupungin toisella laidalla. Siitä kasvoi Sain medee -seurakunta. Menimme toiselle työkaudelle 2001 ja siinä vaiheessa rekisteröimme Kylväjän FLOM-M-nimellä ja aloitimme itsenäisen työn ja uuden projektin. Työ on kasvanut pienestä alusta laajemmaksi ja monet ovat palvelleet Mongolian-kentällä. Tähän asti on Herra auttanut. 

Avainsanat: kenttä keittiö kaupunki kauppa katu kaarina jäsen jumala juhla joukko joona johto itsenäinen ilta ikkuna hän huomata herra haaste eteinen englanti elämä elanto china aurinko asunto aste arki alusta alku alue aines afrikkalainen aamu kirkas kesä keskusta kerrostalo munkki musti mongolia mittari mieli me marja makeinen maistella maisema maali löytää lähetti liha liesi lentokone laulaa lapsuus kylväjä kuunnella kuulla kuukausi kuski kulttuuri kotimaa korea kone koko koti kirkko maailmalla lähetystyöntekijä lähetystyö lähetyshistoriaa lähetyselämää evankeliumi öisin äiti ympäri yksin yhteiskunta yhteinen vesi verkko venäjä vapaa vanhemmat valuutta vaihe ulkomaalainen ulko työ tutkinto tuntua tuli toimisto tila teresa teologia talvi taivas sähkö syvä syksy seurakunta seminaari sade sari ruoka rehtori päivä päivisin pyytää puhua puhelin projekti pimeä pimeys pieni perhe pentti pelottava pastori pakkanen ovi oppilaitos oppia opettaja olin nuori norjalainen nainen naapuri muutos muutama