Tänään on 20.11.2017 05:42 ja nimipäiviään viettävät: Jari, Jalmari, Hjalmar ja Pontus. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Arde arvioi: Jean-Pierre Melville: Le Silence de la mer

Julkaistu: · Päivitetty:

Orionin Melville-sarja pyörähti hienosti käyntiin 1949 valmistuneella esikoispitkällä, jota en muista ennen nähneeni. Olen kyllä lukenut pohjalla olevan Vercorsin suomennetun romaanin. Muistikuvien perusteella tuntui aika uskolliselta sovitukselta. Miehitetyssä Ranskassa syksyllä 1941 sivistynyt saksalaisupseeri majoittuu iäkkäämmän ranskalaismiehen ja tämän sisarentyttären asuntoon. Varsin erilainen kuin Melvillen maineen luoneet myöhemmät rikoselokuvat. Suurin osa elokuvasta on upseerin monologia ja kertojaääntä asunnossa, jossa kotiväki vain mulkoilee tunkeilijaa. Pientä eloa tuovat upseerin muistikuvat menneisyydestä ja vierailusta Pariisiin. Periaatteessa lakoninen tyyli on jo kohdallaan, vaikka puhe täyttääkin elokuvan. Melvillenhän on usein väitetty saaneen vaikutteita Bressonilta, mutta mies itse totesi asian olevan päinvastoin. Ja todellakin, tyyli on jo tässä olemassa, mutta Bressonin 1940-luvun elokuvathan ovat perinteisempää kerrontaa.  Orionissa esitettiin myös Melvillen varhaisempi 18-minuuttinen lyhytelokuva ikääntyneestä klovnista, 24 heures de la vie d'un clown. Realistinen sympaattinen pätkä, mutta ei vielä kovin persoonallinen.

Avainsanat: aika elokuvat vaikute upseeri tässä tyyli tuntua syksy sarja ranska puhe pohjalla persoonallinen pariisi mies mer menneisyys maine jean esittää erilainen elokuva elo asunto