Tänään on 19.11.2017 05:15 ja nimipäiviään viettävät: Liisa, Elisa, Eliisa, Eliisi, Elisabet, Elise, Lisa, Lisen, Lisbet ja Bettina. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Keskeneräisten käsitöiden kuningatar: Oman elämäni "Muodin huipulle"

Julkaistu: · Päivitetty:

Sain eilen viestin, että huomenna tulee talon katsojia. Pitäisi siis taas siivota sotkumme ja painua pois jaloista. Minua ei kuitenkaan hotsittanut yhtään puunata samaan tyyliin kuin viimeksi. Silloin kaikki paikat kiillotettiin ennen talosta poistumista. Eihän se voi niin olla, että jatkuvasti pitää elää kuin Avotakan mainoksessa. Me nyt kuitenkin satumme asumaan täällä. Jos meillä on pyykit narulla, sille ei voi mitään. Talon katsojilla on ehkä paremmat systeemit ja hyvä niin. Meillä eletään omalla tavallamme. Niinpä en siivonnut vielä mitään. Yritin minä saada isoja mattoja kuivumaan. Änkesin ne jopa vuoron perään kuivauskaappiin ja telkesin oven, etteivät päässeet tippumaan pois. Pöristelin kaapilla pari tuntia per matto täydellä teholla, mutta eivät ne kuivuneet. Nyt roikkuu yksi vaatetangon päällä ja toinen on ripustettu kahden kaapinoven lastiksi. Suurin matto on ulkona, koska sen painoa ei kestä mikään. Rukoilen tosiaankin, ettei huomenna taas sataisi. Tekisi mieli lähettää säätieteilijöille vaikka hatullinen sammakoita, kun heidän arvionsa pettävät ihan säännönmukaisesti. (Anteeksi, Sari, tiedän, tiedän...) Niinpä ajattelin, etten jaksa turhaan stressata ja painuin kellariin ompeluhommiin pitkästä aikaa. Ehtiihän sitä huomenna imuroida ja pyyhkiä pölyt. Meillä on yleensä sen verran vähän tavaraa missään lojumassa, ettei niiden siivoukseen kauan mene. Jos ne matot ovat levällään, ne ovat. Pistän vaikka välittäjälle viestin ja pyydän anteeksi. Kyllä hänkin tietää, miten kurja keli on kaiken aikaa. No, minulla on joka kerran pieniä käynnistysvaikeuksia, kun olen pitänyt ompelemisessa taukoa. Niin oli nytkin. Surauttelin lämmittelyksi ensin rikkinäiset vaatteet kuntoon. Sitten sain aikaiseksi ommella sisaren lapselle T-paidan, joka oli tilattu jo kesäksi (sorry, oli kaikenlaista estettä...). Sitten otin esiin vauvanhaalarin, josta samaisen siskon mielestä saisi hyvin vauvojen sisälapasia. Sellaisia, jotka estävät esimerkiksi kasvojen raapimisen ja peukalonsyönnin. Eihän siinä mitään, mutta kaavaa minulla ei ollut. Niinpä vetäisin koon ihan arviosta. Toivottavasti nämä eivät ole liian isoja vauvojen käteen. Jos ovat, saahan niistä pienille koirille pipoja...? Toivottavasti sisko ei haaveillut näitä omalle vauvalleen, joka täyttää jo kaksi vuotta... ei taida Elias tarvita enää tumppuja. Ehkä jostain vielä käyttäjiä löytyy. Lopuksi päästiin asiaan. Tein kolme vuotta sitten tyttärelle hääpuvun. Sitä varten leikkasin samoilla kaavoilla ensin koepuvun. Se jäi jostain syystä tekemättä. Se lojui osina ainakin vuoden, minkä jälkeen yritin sitä kasata. Siitä ei tullut mitään. Päälliseksi leikattu silkkisifonki oli niin vilkasliikkeistä lajia, ettei sitä saanut poimutettua millään oikeaan muotoon. Niinpä päätin muuttaa mallia ja poimutin silkkiä vain topin yläreunaan. Seuraava ongelma oli, että satiinia ei ollutkaan tarpeeksi. Alaosa puuttui. Siihen loppui into. Viime vuonna hankin mustaa satiinia, mutta se olikin aavistuksen eri sävyistä ja paljon tukevampaa kuin yläosan kangas. Niinpä puvun tekeminen jäi taas hamaan tulevaisuuteen. Toppi ja silkkiriekaleet makasivat kaapissa tähän kesään saakka. Tänään päätin, että keskeneräisten kaappi pitää saada tyhjäksi. Aloin miettiä, miten saisin topista jonkinlaisen puvun aikaiseksi. Leikkasin reippaasti satiinista hamekappaleet ja pieleen menneistä silkkisifonkikaitaleista muotoilin niskalenkin. Muotoilusta jäi jäljelle kaksi kapeaa suikaletta, joista pyöräytin kukkia. Koska ylä- ja alaosan sävy edelleen poikkeaa aavistuksen toisistaan, ajattelin laittaa vyötärölle erivärisen vyön. Se hämää silmää sen verran, ettei eroa tajua. Tässä kuvassa sovittelen punaista kangassuikaletta vyöksi. Siihen kiinnitin nuo kaksi kukkaa. Jos punainen ei sovi tyttären makuun, minulta löytyy satiinisuikaleita lähes kaikissa sateenkaaren väreissä. On sitä sen verran tullut leikeltyä vuosien mittaan. Nyt puuttuu vain sovittaja, jotta pääsen asiassa eteenpäin. Minusta tämä "nyhjää tyhjästä" -tehtävä on melko hyvällä mallilla. Milloinkahan sen Suomen "Muodin huipulle" taas alkaakaan? Valitettavasti huomisen ohjelmassa on siivousta, ei niinkään nyhjäämistä... ehkä kuitenkin illalla ehdin taas kellariin. Ompeluhormonit heräsivät taas. Pitäkää peukkuja, että asuntokauppa käy.        

Avainsanat: ilta hän hank esimerkki elias asua kuva kukkia kukka koko koira kesä kellari keli katsoja kasvo kasata kangas kaava kaappi jalka matto malli leikata lapsi laji laittaa käsi seuraava sateenkaari sari saada rukoilla roikkua pöly pyykit pyyhkiä puku puuttua punainen pitää pipo pieni pari paino paita ongelma ommella ohjelma muuttaa muoto minä miettiä mieli me tarvita talo sävy suomi sisko silmä silkki siivous siivota väreissä vyö vuoro voi vauva vaatteet tässä tytär tunti tulevaisuus toppi tietää tekeminen tehtävä teho