Tänään on 24.09.2017 09:51 ja nimipäiviään viettävät: Alvar ja Auno. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kirpparikeijun kotona: Remppakuulumisia ja muita kuulumisia

Julkaistu: · Päivitetty:

Elossa ollaan, ehkä vähän niukin naukin. Tulin taas tänne internetin puolelle jakamaan elämänviisauksia: Jos koskaan ikinä milloinkaan kukaan pyytää sinua vähän remppailemaan, ihan vain tapetit pois ja maalia tilalle, niin älä hyvä ihminen suostu. Älä. Ja jos sittenkin mietit, että mukaviahan ne sisustusjutut ovat ja onpa kiva, kun saa repiä rumat tapetit pois ja sitten näppärästi uutta ilmettä tuoreella maalilla, pyristele lapselliset ajatukset heti mielestä pois. Nimimerkillä Listat ja tapetit pitivät seiniä kasassa ja toimivat kantavina rakenteina. Onneksi nyt sentään hommat edistyvät, vaikkakin tooooooodella paljon hitaammin kuin olisin koskaan osannut arvata. Seinien tasoitukseen vaadittiin lopulta ammattilainen, mutta muu nyhjäys, hiominen ja loputon joka välissä siivoaminen hoituvat tumpelommaltakin touhuajalta. Tuntuu hullulta, että perimmäisenä tavoitteena on todellakin vain maalata seinät, mutta sitä varsinaista maalaamista on vain hyvin pieni osa kaikesta työstä. Tähän mennessä on ainakin poistettu tapetit, listat ja kaikki muu tiellä oleva kuten pistorasioiden suojakotelot, hiottu karmit ja aloiteltu niiden maalaus, hiottu seinät, nakuteltu irtoava betonirappaus (ja sitä todellakin irtosi), muurattu betonista isommat paikkaukset ja tasoitteella pienemmät, tasoitettu seinät isoina pintoina betonitasoitteella, hiottu ja tasoitettu toiseen kertaan, pesty koska rupusurkea imuri ei jaksa imeä seiniä pölypuhtaiksi, pohjamaalattu, paikkakorjailtu pienet kauneusvirheet silotteella (pakkeli + hionta + pohjamaali, tämä oli muuten syvältä suosta; olisi pitänyt tajuta merkata korjatut paikat, että ne joskus löytääkin), hiottu pohjamaali kevyesti ja viimeistelty nurkat ja katonrajat akryylimassalla. Eikä tässä vielä kaikki! Enää ei tarvitse hioa, mutta se varsinainen pintamaali puuttuu vielä! Ja ne listat tietysti. Ja ihan varmasti taas triljoona sellaista pikku asiaa, joita en ole tullut edes ajatelleeksi. Varmasti jostakin vielä ilmestyy ylimääräinen seinä tai kokonainen huone, jota en ole ottanut huomioon. Järjetön urakka on takana, mutta vielä on matkaa edessä. Olen muistellut muutaman vuoden takaista remppaa, jolloin remppasimme seinät ja lattiat vuokra-asuntoon huvin vuoksi: se oli ihan ensimmäinen remppailukokemus, ja selkeästi jonkinmoinen itsevarmuus on niistä ajoista lisääntynyt. Sitä uskaltaa ryhtyä toimeen, vaikkei olisi hajuakaan siitä, mitä tekee. En ole koskaan esimerkiksi käsitellyt betonia, mutta tein aika isojakin paikkauksia ihan sillä mielin, että siinä se sujuu betonilla rakentaminen niin kuin sujui hiekkakakkujen lapioiminen kuusivuotiaana. Ja niinhän se sujuikin. Moni asia vaatii vain sen, että ryhtyy toimeen. (Paitsi seinien suoristaminen ja tasoittaminen, jota ei normaali ihminen voi oppia.) Jos menee mönkään, aina voi ottaa takapakkia. Jos ei koskaan aloitakaan, ei voi edistyä. Koskaan ei voi olla niin kiire, etteikö joutaisi marjapuskia tyhjentämään ja mehua keittämään. Olen kerran aiemmin keittänyt mustikkamehua, ja nyt oli viinimarjojen vuoro. Meillähän on nykyään siis kellari, eli voin vihdoinkin päästää sisäisen hamsterini valloilleen! Kerrostaloasunnoissa ei ole tätäkään pystynyt tekemään. Tai voi toki täyttää jääkaapin vuodeksi kymmenellä mehupullolla, jos ei aio säilyttää siellä mitään muuta. Pullot pääsivät loppumaan ja pari viimeistä litraa piti säilöä lasipurkkeihin. Jännittää,  teinkö kaiken niin oikein, että mehut säilyvät vuoden verran homehtumatta; vasta ensi vuonna voi kokeilla uudemman kerran. Mehu-urakkaan tuhraantui marjojen keräämisineen kokonainen päivä, joten olisi hirveä sääli, jos mehua menisi lopulta hukkaan. Kenkäloota on jo syrjäyttänyt mustan vitriinin, koska olohuoneessa kaivattiin kunnollista säilytystilaa polttopuille, mutta en malta olla esittelemättä paria kuvaa uusimmista kirppislöydöistä, kummallisesta keramiikasta.  Olen ihastunut sellaiseen vähän kotikutoisen oloiseen, muhkuraiseen ja kömpelöön keramiikkaan. Sininen tyttöfiguuri on kynttilänjalka (tirsk), ja se paljastui saksalaisen Steulerin 60-luvun kipoksi. Ruskea porovaasi on erinomaisuudessaan ihan omaa luokkaansa, mutta sen alkuperästä en osaa sanoa mitään. Pohjasta löytyy merkintä, jonka tulkitsemiseen vaaditaan suurta viisautta, mutta käsintehdyksi minä poroa veikkaisin. Vielä vaatii miehen remppa aikaa ja ajatusta, mutta kun vain jatkaa pakertamista, on ennen pitkää pakko tulla valmista. Miltähän tuntuu, kun saa lopultakin valtavien pohjatöiden jälkeen sutia ensimmäiset vedot pintamaalia puhtaalle pinnalle? Kuinka sitä edes uskaltaa.

Avainsanat: ammattilainen alkuperä ajatus aika seinä saksalainen ruskea rakentaminen päivä pyytää pullo puhdas poro pitää pieni pari ottaa oppia onni olohuone normaali muutama muu mitä minä merkintä mehu marja malta maali maalaus maalata loputon litra lattia kynttilänjalka kuvata kokonainen kokeilla kellari kassa jääkaappi jännittää jatkaa internet imuri ilme ihminen ihastua huone hukkaan esimerkki elossa betoni asunto arvata nuukailu kirpparit arki vuoro vuokra vuosi voi vitriini viisaus varsinainen valmis urakka tässä tänne työstä tarvita tapetti tajuta sääli säilytystila säilyttää sininen