Tänään on 20.09.2017 10:35 ja nimipäiviään viettävät: Varpu, Vaula ja Erna. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kemppinen: Toisiin ajatuksiin

Julkaistu: · Päivitetty:

Kesti kolmatta päivää ennen kuin käsitin katsoneeni ”Ikitie” –elokuvan aivan väärin. Arvosteluista käsitin, että elokuvan tapahtumat ovat vieraita katsojille. Joku on ehkä nähnyt pätkän televisiodokumenttia, mutta niissäkin yleensä vain puhutaan. Jos joku tietää 30-luvun kyydityksistä, tiedot loppuvat valtakunnanrajalle. Esimerkiksi Haanpään” Noitaympyrän” yhteydessä ei haluta edes kuulla, ettei romaanin Pate Teikan loikkaaminen Neuvostoliittoon ollut hyvä ajatus. ”Ikitie”-elokuva onkin siis oikeastaan dokumentti. Oikea lähtökohta on, etteivät katsojat tiedä mitään Amerikan suomalaisista, oudosta muutosta Itä-Karjalaan, kolhooseista, eivätkä vähemmistöjen vainoista, joiden jäljiltä rajaseutujen väestö vaihtui. Antti Tuurin romaaneja kuuluu haukkua pitkäveteisiksi. Se tarkoittaa, etteivät ihmiset halua kuulla totuutta eivätkä lukea pahoista asioista. Esimerkiksi ”Kylmien kyytimies” on sekä kirjallisesti että asioiltaan järkyttään tärkeä kirja. Sama koskee ”Ikitietä”, jota yleisö onkin osannut varoa. Romaani on huomattavasti avarampi kuin elokuva. Kuvakertomuksen muoto melkein pakottaa keskittymään yksittäistapaukseen. Katsoja voi selittää mielessään näkemänsä ”Tarinaksi” ja jättää miettimättä yhteyksiä. Onhan ”Ikitiessä” kysymys maahanmuuttajista… Myös tässä blogissa olen kiukutellut kirjankustantajien asiantuntemusta. Asiantuntemus on erittäin hyvä. Olen yrittänyt puoliksi väkisin rutata läpi Kershaw’n 1900-luvun Euroopan historiaa (To Hell and Back) ja kahta muuta erinomaista, muillekin kuin spesialisteille tarkoitettua esitystä, joista käy ilmi, millainen oli Venäjän – Neuvostoliiton monivuotinen sisällissota (josta juuri kukaan ei ole kuullut puhuttavankaan), miten terroritoimet iskivät Ukrainaan 1930-luvun alussa, millaiselta pohjalta natsismi nousi Saksassa, miksi sotilaallisesti Saksaa vanhempi Ranska hävisi heti, kunSaksa hyökkäsi, ja niin edelleen. USA:ssa sanoin joillekin korkeakoulutason tuttaville, että te amerikkalaisethan olitte sotaliitossa Neuvostoliiton kanssa ja maksoitte merkittävän osa sodasta. Melkein kaikki joko kiistivät jyrkästi tai loukkaantuivat tuollaisesta valheesta ja kiistivät jyrkästi. Silloin – 20 vuotta sitten – pidin sitä amerikkalaisten tietämättömyytenä. Silloin en aavistanut, että tietämättömyys eli murhanhimoinen tosiasioiden vastustaminen leviää Eurooppaan ja Suomeenkin. Niin on kuitenkin käynyt. Ennen lapset eivät halunneet kuulla eivätkä tietää, mitä heidän vanhempansa ovat käyneet läpi. Nykyisin vanhemmatkaan eivät välitä lapsistaan, paitsi jos nämä saavat aikaan jotain vanhempiensa statusta kohentavaa. Pidän luonnollisena, että tänäänkin aamulla televisiossa muuan keskustelija sanoi, ettei sotilaallinen voima auta sotilaallista uhkaa vastaan. Ei se ole enää uutinen, ettei keskustelija siis ole kuullut Talvisodasta tai laajemmin toisesta maailmansodasta. 96 Normal 0 21 false false false FI X-NONE X-NONE Vähän tulee sääli. Ennen vain vääristeltiin. Nykyisin ei tiedetä. Kuten Tuurin tarinasta käy ilmi, Neuvostoliitto ja sen tälläkin hetkellä suosituin mies J. Stalin ovat aina halunneet Suomelle ja suomalaisille pelkkää hyvää. Kemppinen Blog

Avainsanat: elokuva yleisö välitä vähemmistö väestö voima voi vieras venäjä varoa vanhemmat vanhempi uutinen usa tässä totuus tietää tieto televisio tarkoittaa tarina tapahtuma sääli suosittu suomelle suomi suomalainen stalin sotilaallinen sota sisällissota saksa romaani ranska puoli pate pakottaa neuvostoliitto muutos muoto mitä millainen mies lähtökohta lukea lapsi kysymys kuulla kolmas kirja kemppinen katsoja karjala jättää jälki itä hävitä historia hell haukkua haluta fi eurooppa esitys esimerkki erinomainen dokumentti blogi blog asiantuntemus antti amerikkalainen amerikka alku ajatus