Tänään on 18.11.2017 14:11 ja nimipäiviään viettävät: Tenho, Jousia ja Max. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Kirpparikeijun kotona: Ihan uudenlaista ilman mitään uutta

Julkaistu: · Päivitetty:

Vihdoinkin sain aikaiseksi vähän sekoittaa huonekalupakkaa ja vaihdella kalusteiden paikkoja. Kaikkein parhaita sisustusjuttuja ovat juuri sellaiset, kun ei tarvitse ostaa mitään uutta, vaan saa vanhat tavarat uuteen järjestykseen niin, että tuntuu uudelta. Tekisi mieli ostaa uutta mattoa, uutta astiasarjaa ja vaikka mitä, mutta olen sinnikkäästi päättänyt selättää turhanpäiväiset ostohalut. Olen aivan varma, että jos ostaisinkin nyt mielessä kiiluvat hienon maton ja upeat astiat, ne ennen pitkää menettäisivät terävimmän hohtonsa. Sen jälkeen tulisi uusia hienoja mattoja ja uusia upeita astioita ostettavaksi, aivan loputtomasti. Luin Tarkan markan blogista hirveän näppärän ajatuksen, jonka voimin pysyttäydyn päätöksessäni: "Säästökohteen pitää olla tärkeämpi kuin asiat, joista säästät." Tulevaisuuden säästökohteeni on todellakin tärkeämpi kuin matto tai astiat, jotka juuri nyt haluaisin hankkia, mutta jätän hankkimatta. Tälle päivälle on siis säästetty: mitään uutta ei ole ostettu, mutta kotona tuntuu mukavan erilaiselta. Puinen iso kenkäloota oli aiemmin rottinkisohvan paikalla, mutta se tarvittiin olohuoneeseen puiden säilyttämistä varten (koska puut eivät kuivu kylmällä ja eristämättömällä kuistilla). Musta vitriini siirtyi nyt olohuoneesta eteiseen, ja se saikin heti kantaakseen kengät, joille kaivattiinkin lisää säilytystilaa. Mustaan vitriiniin kuuluu kippiovet, mutta en vielä tiedä, laittaisinko niitä ollenkaan paikoilleen. Se vaatisi nimittäin hirvittäviä ponnisteluja, eikä minusta juuri nyt ehkä ole siihen. Ostolakkoni on hieman omaperäinen: se sallii satunnaiset pienet ostokset kuten kesällä kirpparilta löytyneet pärekorin ja (maailman turhimman) pinkin lintuhäkin. Puukuvioinen kokovartalopeilikin on joskus kirpparilta ostettu. Se on jännällä tavalla yhtä aikaa sopivan yksinkertainen ja silti yksityiskohtia täynnä. Peilin kautta heijastuu komeron ovi. Vanhojen talojen komerot ovat muuten ihan lyömättömiä säilytyspaikkoja: tuohonkin yhteen eteisen kaappiin mahtuu kaikkea sähkösahasta perunoihin! Talvella eteinen lienee liian kylmä paikka säilyttää perunoita ja ne täytyy jaksaa raahata kellariin saakka ja sieltä joka ikinen ruuanlaittokerta keittiöön asti. Nyt kesäaikaan olen laiskotellut ja nautiskellut komeron mukanaan tuomasta ylellisyydestä. Oikeasti se komero on tietysti yksi hävityksen kauhistus, sillä jo mainittujen perunoiden ja sähkösahan lisäksi sieltä löytyy kaikki loput kengät huopikkaista kumisaappaisiin, marjastusvermeet, palautuspullot, grillihiilet ja jumppamatto. Siis muun muassa, tietysti. Onneksi komerot tuppaavat olemaan maltillista sakkia, eivätkä ollenkaan pane pahakseen, vaikka niiden siivous hetkellisesti viivästyisikin. Jahka miehen uuvuttava remppa on ohi, otan seuraavaksi projektikseni kaapit, ne vihonviimeiset, ja näperrän ne niin siistiin kuntoon, ettei ennen ole nähty. Tänään oli tarkoitus mennä jatkamaan maalausta, mutta enpä taida viitsiä! Eilenkin meni iltayhteentoista niin, että aivan viimeisillä voimilla sai kammettua itsensä kotiin saakka. Tässä asiassa remontit ja komerot ovat hyvin samankaltaisia: vaikkei ehkä uskoisi, molemmat sietävät viivästyksiä ja junnaamisia huomattavasti ihmisiä paremmin.

Avainsanat: nuukailu kirpparit eteinen arki yksityiskohta yksinkertainen vitriini varma vanha tässä tarvita tarkoitus talvi talo säästää säilytystila säilyttää siivous sekoittaa päivä puu puinen puiden pitää pinkki peruna peili pane paikka ovi ostos ostaa onni olohuone musta mitä mieli matto markka maalaus loputon kylmä kotona komero kirppari kesä kesäaika kengät kellari keittiö kaappi järjestys jaksaa iso hankkia blogi astia ajatus