Tänään on 12.12.2017 10:24 ja nimipäiviään viettävät: Tuovi ja Tove. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Koikkelasta kajahtaa!: Hirsitalon purkaminen uudellenrakentamista varten

Julkaistu: · Päivitetty:

Kuten aiemmin olen kertonut, hirsinen kotimme oli rakennettu vuonna 1918 Kurikkaan, josta me pelastimme sen tänne Revonlahden Koikkelaan. Aiemmin kerroin pääpiirteissään hirsitalomme rakennusvaiheista . Nyt ajattelin kertoa hirsitalon purkamisesta - se oli omanlaisensa urakka se! Jospa meidän nikseistä olisi apua jollekin, joka haaveilee vastaavasta urakasta. Tuleva kotimme ennen purkamista Kurikassa. Kaikki alkoi siitä, että hirsitalo piti riisua kaikesta "ylimääräisestä" eli purkaa hirsirunkoon asti. Tämä homma oli aikaavievää puuhaa, sillä halusimme pelastaa hirsien lisäksi kaiken muunkin pelastettavissa olevan rakennusmateriaalin. Talon sielun eli vanhat kauniit ikkunat entisöitytimme kotiimme ja rakennamme niille samanlaiset koristelistat ulos kuin aiemminkin oli. Vanhat ovet pääsivät sellaisinaan paikoilleen - paitsi ulko-ovet, jotka teetimme. Oviin ja karmeihin kirjoitimme ennen irrottamista, mistä tilasta ne ovat. Ihanat lattialankut pääsivät putsauksen ja uudelleenmaalauksen jälkeen paikoilleen, kuten myös vanhat listat. Liukumäki kattotiilille! Kurikan talossa oli kauniit savikattotiilet, jotka myös pelastimme. Kattotiilten purkaminen oli hauskaa hommaa: vanhat tiilet saivat liukumäkikyytiä! Tiilet laskettiin tarkoitusta varten tehtyä kourua pitkin yksi kerrallaan alas vastaanottajan luo, joka pinosi tiilet. Homma hoitui näppärästi, eivätkä tiilet vaurioituneet tässä vaiheessa. Savesta tehdyt kattotiilet ovat kestävimpiä kattomateriaaleja joita on. Alunperin aioimme käyttää vanhat tiilet kotimme katoksi, mutta lopulta päädyimme ostamaan uudet savikattotiilet - mahdollisimman saman näköiset kuin vanhatkin olivat. Vanhat tiilet eivät olisi riittäneet, sillä uudelleenrakennuksessa kattopinta-alaa tuli lisää uuden kuistin verran. Yritimme etsiä samanlaisia vanhoja kattotiiliä muualta tuloksetta. Etsinnöistä huolimatta emme löytäneet myöskään prikulleen samanlaisia uusia tiiliä, joten emme voineet yhdistellä vanhaa ja uuttakaan. Vanhat tiilet päädyimme käyttämään kesämökin katolla ja muissa pienemmissä projekteissa. Kattotiilet olivat päässeet sammaloitumaan aikojen saatossa, mutta pesu-urakan jälkeen niistä tuli taas kauniin näköisiä. Vaikka sammal sinänsä on kauniin näköistä katolla, voi se pikkuhiljaa rapauttaa tiiltä. Putsattuina ne varmasti kestävät vielä kymmeniä vuosia. Katto nostettiin kokonaisena maahan nosturilla. Kun alaosa oli hirsipinnalla, ovet ja ikkunat oli irrotettu ja tiilet oli saatu turvallisesti alas, oli vuorossa katon purkaminen. Se sujui näppärästi nostamalla katto kokonaisena nosturilla maahan. Maassa katto oli helppo purkaa kaivurin avulla. Kuten alla olevasta kuvasta näkee, Kurikan talossa oli aikanaan ollut pärekatto, jonka päälle oli myöhemmin asennettu tiilikate. Maassa oleva katto oli helppo purkaa kaivurin avulla. Katon purkamisen jälkeen oli itse hirsikehikon vuoro. Ennen purkamista hirret merkittiin huolellisesti. Neljä hirsiseinää nimettiin kirjaimin A, B, C ja D ja tämä kirjain liitettiin hirren juoksevaan numeroon. Alin hirsi sai numeron 1, seuraava ylöspäin numeron 2 jne. Eli talon alimmat hirret, jotka tulivat kivijalan päälle, oli merkitty A1, B1, C1 ja D1. Ikkunoiden ja ovien kohdalla hirsiseinä koostui useista lyhyemmistä pätkistä. Näihin pätkiin liitettiin juokseva numerointi, jolloin vaikkapa A-seinän 11. hirsikerta koostuisi pätkistä A11-1, A11-2 jne. Merkitsimme kaikki hirret - myös huonokuntoiset, jotka jouduttiin vaihtamaan uusiin joko kokonaan tai osittain. Osa hirsistä lajiteltuna seinittäin. Pahvilaput - joita tuli melkoinen pino - kiinnitettiin hirsiin pinkopahvinauloilla. Meille valkeni kantapään kautta, että paitsi hirsien merkitsemisessä, myös lappujen kiinnittämisessä täytyy olla huolellinen. Hirsiä joutuu siirtelemään lukemattomia kertaa ennen kuin kehikko on uudelleen pystyssä. Esimerkiksi ennen uudelleenpystytystä hirrenpätkät kannattaa jaotella seinittäin omiin läjiinsä, jotta oikeat hirret löytyvät nopeasti ja pystytys sujuu jouhevasti. Tässä uudelleenpystytysvaiheessa meille selvisi, että useammasta hirrestä oli irronnut jossain vaiheessa lappu pois. Pienellä etsivätyöllä saimme selville, mihin kohtaan mikäkin hirsi kuuluu ja kaikki löysivät lopulta oman paikkansa. Apuna olivat piirrokset ja valokuvat: olin onneksi piirtänyt jokaisen hirsiseinän paperille numerointeineen ja valokuvannut kaikki seinät niin, että kuvista selvisi hirsien numerointi. Suosittelen näitä keinoja kaikille hirsitaloja siirtäville. Näitä piirroksia ja valokuvia tutkittiin moneen kertaan kehikon pystyttämisvaiheessa ja niistä oli suuri apu. Merkittyjä hirsiä ennen purkamista. Hirsien merkkaamisen jälkeen päästiin itse asiaan eli hirsikehikon purkamisvaiheeseen. Hirret nostettiin alas kaivinkoneella siporex-harkkojen nostamiseen tarkoitettujen saksien avulla. Homma toimi näppärästi ja kaivinkone nosti pitkät ja painavatkin hirret vaivattomasti. Kaivinkonekuskilta vaadittiin tarkkuutta tässä hommassa. Siporex-saksien avulla myös hirsikehikon pystyttäminen sujui helposti. Suosittelemme!

Avainsanat: wanha vanhan uusi käyttö rakentaminen yhdistellä vuoro voi valokuva vaiva vaihe urakka ulko tässä tänne työ tulva tuli tuleva tila talo syksy suuri sijaitsee sielu seuraava seinä saada purkaa projekti pesu pelata pelastaa paperi palanen ovi ostaa onni olin näköinen numero neljä muu melkoinen me matka löytää lappu käyttää kyyti kuva kuorma kulkea kuisti koti korkealla kivi kirjoittaa kirjain kestävä kertoa kaunis katto kantapää juoksu jokiu ilma ikkuna huolellinen homma hirsitalo hirsi helppo etsiä esimerkki asustaa apua apu alin