Tänään on 12.12.2017 02:39 ja nimipäiviään viettävät: Tuovi ja Tove. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Sutkautuksia: Ankean viikon valoisampi loppu

Julkaistu: · Päivitetty:

Viikko oli raskas, oli rypemistä ja musertavan synkkiä tunnelmia, itkua, itsesääliä ja samalla uskomatonta ketutusta, Sannin biisiä lainaten: "että mitähän v-tua?"  Että miten kukaan ei tajua palkata mua? Mulla on taitoja, visioita, kielitaitoa, lapset tehty, someosaamista, oon hyvä tyyppi, avaan suuni, olen oma-aloitteinen jne &/&//%(%&)&/.  Peruin yhden kivan menonkin siskon kanssa, kun ajattelin etten pysty feikkaamaan itseäni, onneksi sisko ymmärsi. Piilouduin peiton alle, söin suklaata, velloin, katsoin netflixiä ja tein koiralenkkejä. Juttelin ystisten kanssa. Olin vaan. Kuuntelin itseäni. Se kaikki auttoi vähän...en sano että paljon, koska valehtelisin, mutta pikku hiljaa muutaman päivän rypemisen jälkeen lähdin taas liikenteeseen. Purin kurjaa fiilistä toimintaan: punttikseen, tapaamisiin, työhakemuksiin, kuskauksiin - elämään.  Joka päivä jotain pientä, babysteps. Vaikka uskonkin ajatusten voimaan, niin uskon, että ihan aina se ei riitä.  Joskus tarvitaan jotain konkreettista . Ja mulle se oli tällä viikolla se, että SAIN ITSENI TOIMIMAAN, ihmisten ilmoille, pois oman navan ympäriltä. Niin  ja laitoin myös fb:iin "HAEN TÖITÄ" ilmoituksen Linkedin-linkkeineen, joka poiki vastauksia ainakin 5. Jee. Sekin on jo jotain. Eteenpäin. Pahinta on pelkkä vellominen. Perjantaina pääsin englanninkielen testeihin erääseen mielenkiintoiseen työpaikkaan liittyen- jotain positiivista, ajattelin itsekseni.  Tänään tapasin pitkästä aikaa rakkaaan ystiksen, ja saimme maailmaa parannettua La Torrefazionessa.   Sain myös ystikseltä myöhästyneen synttärilahjan, juuri sen pitkään toivomani 2017 kesän MUUMI-mukin. Vielä päälle Kaikki Mieheni Aleksanterin teatterissa ( klik ) naisenergiaseurassa. Elämä on nerokas keksintö aina välillä. Universukin on välilllä (ainakin hetkellisesti) kaveri. Ajattelen, että elämä ei riipu iästä tai vuosiluvuista, koskaan ei voi tietää mitä on kulman takana. Elämä on välillä p-kaa, rypemispäiviä, pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, ja toisaalta myös universumin sattumuksia, ilohyppyjä ja jaloilleen pääsemistä. Uskon, että näin 44 vuotiaana elämä on edelleen edessäni, seikkailu ja täynnä mahdollisuuksia. Huomisesta kukaan ei tiedä, mutta muistetaan, että elämme niin kauan kuin sydän jyskyttää ja uskallamme katsoa elämää avoimin ja uteliain silmin. Muiskuja kaikille lauantai-iltaan, tehkää hyvää itsellenne ja toisillenne.

Avainsanat: murheita luksusmuija ilohyppy elämää draamakuningatar deeppiä vuotias voima voi viikko vastaus v universum tyyppi tunnelma tietää teatteri taito sydän suklaa sisko silmä seikkailu raskas päivä positiivinen peittio palkata onni olin nava muutama muumi muistaa mitä mies linkki linkedin liikenne lauantai lapsi kuunnella kesä keksintö kaveri katsoa ilta ihminen fb elämä biisi auttaa aleksanteri ajatus 2017