Tänään on 19.10.2017 01:17 ja nimipäiviään viettävät: Uljas ja Viking. MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI

Alternative Arboretum: Loppukesän ja alkusyksyn sää- ja luontoanalyysiä vuonna 2017 - Aikaisemman epävakaisen tasapaksuuden on nyt korvaamassa ajankohtaan nähden lämmin ja pitkäkestoinen korkeapainesää

Julkaistu: · Päivitetty:

Tänään on ollut ajankohtaan nähden erittäin ihana sää (aurinkoista ja lämpötila reilusti yli +15 astetta), joten sen inspiroimana jälleen valitettavan pitkäksi venynyt bloggaamistaukoni päättyy - Jatkan siis nyt edelleen sääaiheisella k irjoituksella, missä edellisten Kiira-rajuilmaa ja helleseurantaa käsitelleiden kirjoitusteni jälkeen sekä toteutunut että ennustettu tuleva sää on nyt ruodinnassani muiden luontohavaintojen ja -analyysien kera: Tuon koko kesän ainoan kunnollisen ukkosmyrskyn jälkeen loppukesän ja aloittelevan syksyn sää Etelä-Suomessa onkin ollut lähinnä saman tasapaksuuden jatkoa, mitä oli koko kesäkin - pääasiassa siis viileän polaari-ilmamassan piirissä matalapainevoittoista, epävakaista ja sateista säätä vain lyhyiden poutahetkien kera - syyskuun alkupuolella oli ajoittain jopa hyvinkin runsaita sateita.  Lämpötiloissa puolestaan ei ole ollut ihmeellisiä poikkeamia normaalista suuntaan eikä toiseen; voidaan sanoa, että syksyistä esimakua on tullut ajoittain ihan tyypillisinä annoksina elokuun lopusta alkaen, mutta toisaalta syyskuun alkupuolellakin on ollut vielä kesäisen oloisia päiviä lähes +20 asteen päivälämpötiloineen - mutta äärilämpötiloja ei siis ole ollut, mikä on toistaiseksi tarkoittanut syyskuun osalta sekä laajojen alueiden säilyttyä edelleen hallattomina että toisaalta sitä, ettei syyskuun korkein mitattu lämpötila ole vielä ylittänyt +20 astetta ( Ilmatieteen laitoksen kuukausitilastot - syyskuu )... Euroopan mittakaavassa tämän tasapaksuuden on voinut edelleen havaita lähes koko kesältä tutussa muodossa kahtiajakona viileän epävakaiseen pohjoisosaan ja erityisen helteiseen eteläosaan myös syyskuun aikana > Erityisen merkille pantavaa on ollut se, miten kuumuutta on keskittynyt viime viikkoina Mustanmeren pohjoispuolisille alueille (Ukraina), missä ihan viime päivinäkin on ollut ajankohtaan nähden ja sikäläisittäin ennätyksellisiä yli +30 asteen helteitä (syyskuun keskimääräinen ylin päivälämpötila Kiovassa on tietääkseni n. +19 astetta)! Eilisen ja tämän päivän aikana on kuitenkin vihdoin tapahtunut sekä Euroopan mittakaavassa että Suomenkin osalta hyvin merkittävä suursäätilallinen muutos! >  Nimittäin laaja megakorkeapaine on vahvistunut entisestään Suomen päälle itäpainotteisesti - itäpuolelle,  ja samalla sen mukana kaakosta eli tuolta Ukrainan hellealueelta on alkanut virrata ajankohtaan nähden  lämmintä ilmaa koko Suomeen. Näillä näkymin tätä korkeapainetilannetta jatkuu koko ensi viikon ajan sekä mahdollisesti siitäkin yhä jopa selvästi lokakuun puolelle! :O - Yhdessä ennustemallissa eilisten viimeisten vesisateiden jälkeen on näkynyt jopa sellainen skenaario, että seuraavan kerran Etelä-Suomessa sataisi vasta lokakuun 5. päivän tienoilla, ohhoh!... Melkoisen pitkä lämpöaaltokin on siis seuraavaksi mahdollinen, missä ainakin nyt viikonloppuna ja ensi viikon alkupuoliskolla päivälämpötilat voivat kohota Etelä-Suomessa jopa lähelle +20 astetta ja yötkin ovat suhteellisen leutoja eli hallanvaaraa ei ole ollenkaan - Jos lämpöä piisaa sopivan yhtämittaisesti lokakuullekin saakka, niin se voisi tarkoittaa myös sitä, että terminen kesä jatkuisi eteläosissa lokakuuhun saakka!... Se olisikin hauskan paradoksaalista, koska kesä muutoin oli yleiskuvaltaan kuin "kesä, jota ei ollut", mutta silti kesästä tulisi normaalia paljon pidempi. Lisään kuriositeettina tähän sen, millaista säätä keskellä kesää tällainen megakorkeapaine olisi tuonut > No, kaikesta päätellen Suomea kohtaisi moisessa parin-kolmen viikon yhtämittainen erityisen kuuma helleaalto, missä melkein joka päivä olisi yli +30 astetta. Päättyneenä kesänä nämä korkeapaineet jäivät puuttumaan kokonaan, mutta saas nähdä miten ensi kesänä... Tässä alkaneessa korkeapainetilanteessa on huomioitava myös se, että ko. korkeapaineen itäpuolella Uralille leviää pohjoisesta kylmää ilmaa yöpakkasineen, ja ensi viikon lopulla voi olla mahdollista, että korkeapaineen eteläpuolitse sieltä voisi kiertyä jonkin verran viileämpää ilmaa Suomeenkin... Pahimmillaan korkeapainesäässä se tietäisi silloin mm. hallanvaaran yleistymistä, jos on selkeäsäistä öisin...  Lisäksi tällaisissa syyskuun lopun korkeapaineissa on sekin ominaisuus kosteissa ja lämpimissä ilmamassoissa, että öisin ja aamuisin muodostuu sumuja etenkin sisämaassa, ja niillä voi olla potentiaalia välillä aiheuttaa koko päiväksikin vellomaan jäävää sumupilvikantta, vaikka itse sumut hälvenisivät maan pinnalta - sellaisissa pilvisissä tilanteissa päivälämpötilat jäävät sitten tietenkin alle +15 asteen. Sitten jää nähtäväksi se, että miten ensi viikon jälkeen korkeapaine alkaisi hellittää: yksi skenaario näyttäisi olevan se, että korkeapaine siirtyisi vähitellen idemmäksi, jolloin etelätuulet voimistuisivat ennen lännestä tulevia sateita. Tällöin sää lämpenisi tietenkin uudestaan, jos tuohon korkeapaineen sekaan siis tulisi ensi viikon lopulla ensin viileämmän sään vaihe... Voi toisaalta siis olla myös mahdollista, että huippulämmin sää jatkuisi yhtä mittaakin lokakuun alkupuolelle saakka!... Joka tapauksessa tämä korkeapainevaihe tulee olemaan monessakin mielessä erityisen odotettu ja tarpeellinen lämpönsä kera > Viime tingassa vielä ruskaantumattomat (viljely)kasvit pystyvät kirimään koko kesän aikana olleen parin viikon mittaisen kasvu-kehitysviiveen pois, kun samalla hallanvaaraakaan ei ole: esim. viimeiset perennakukkijat & kesäkukat saavat lisäaikaa loistaa ja myöhään kypsyvät hedelmät saavat mahdollisuuden kehittyä loppuun - Eli esim. etelän viinirypälesadot saattavat sittenkin valmistua. Lisäksi ko. hyvin pitkä poutajakso tarkoittaa sitä, että maanviljelyssä pellot pääsevät kuivahtamaan syyskuun alun runsaiden sateiden aiheuttamasta liikamärkyydestä, jolloin vielä paljon peltoihin jääneitä viljoja päästään vihdoin puimaan pois >> Tämä megakorkeapaine on siis nyt erittäin tärkeä kadon ehkäisijä! Peltoviljelyssäkin on ollut lisähaittana myös kasvukauden kehitysviive, joka on ollut aina toukokuusta alkaen n. parin viikon mittainen koko ajan, ja vaikka kylvettyjen viljojen ja kasvukauden etenemisvaiheiden kesken ei ole suoraa korrelaatiota - Viljoja ei ole silti päästy puimaan monin paikoin kehitysviiveidenkään takia, koska ne eivät ole ehtineet tuleentumaan valmiiksi syyskuullekaan tultaessa; osa viljoista on kuitenkin jo puitu parin-kolmen viime viikon aikana ja vapautuneille pelloille kylvetyt ruis ja syysvehnä ovat päässeet itämään, ja tässä alkaneessa poutalämmössä ko. kylvösten oraallekehittyminen jatkuu erinomaisesti talvea vasten. Tuosta kasvukauden huomattavasta viiveestä on kertonut syyskuulle saakka luonnonkasvien parissa ainakin se, että maitohorsmalla ( Chamerion angustifolium ) näkyi vielä syyskuun alussakin paikoin sellaisia hedelmäkotia varsiensa latvoissa, joista ei ollut vieläkään ehtinyt paljastua lajin hedelmävillaa esille, ja vaikka niilläkin oli silloin lehdissä alkanut punaoranssi ruskaantuminen suht ajallaan. Samasta syystä osa omenasadostakin on ollut paljon myöhässä. Lisäksi myöhäisimmin kukkivien jättiperennojen kukintaakin on viivästynyt paikoin selvästi ja syyshortensian ( Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukintavaiheissa vaaleanpunainen loppuvaihe on alkanut vasta selvästi syyskuun puolella kaikkialla. Syyskuun alkupuolella esiintyneet runsaat sateet ovat puolestaan aloittaneet sammalien vuoden parhaimman juhlakauden, kun lämpöäkin on vielä piisannut. Samasta syystä sieniäkin on putkahdellut runsaasti esille kaikkialla - tuleva pitkä poutajakso voi toisaalta alkaa haitata niiden eloa, vaikka tähän aikaan haihtuminen on jo melko heikkoa ja öisin-aamuisin esiintyy paljon kosteutta kasteena ja sumuina. Ruskasta seuraavaksi > Ensimmäisenä ruskaantuvat lajit ovat siis kasvukaden viiveestä huolimatta aloittaneet ruskansa varsin ajallaan, kuten monet metsävaahterat ( Acer platanoides ), punasaarnit ( Fraxinus pennsylvanica ), pensasangervot ( Spiraea sp.), tuomet ( Prunus padus ) & osa haavoista ( Populus tremula ) ja koivuista ( Betula sp.). Maaruskassa tämä on ollut vieläkin selvempää, missä em. maitohorsmaesimerkin lisäksi mm. kielojen ( Convallaria majalis ) ja sananjalkojen ( Pteridium aquilinum ) näyttävät ruskat ovat kehittyneet syyskuun alussa yleisesti ja normaalisti. Sen sijaan myöhemmin ruskaantuvilla lajeilla ja etenkin monilla ulkomaisilla viljellyillä / talvenaroilla lajeilla on edelleen nähtävissä se, että ruskaantumisviivettä tulee; voi olla mahdollista, että vielä ensi viikon huippulämmössä niillä ruskaantuminen / sen alkaminen on edelleen hidasta, mutta sitten lokakuun puolella Etelä-Suomen ruskahuipentuma muutenkin / yleisesti voi muodostua nopeastikin; varsinkin silloin, jos tuo em. viileä vaihe sattuukin ensi viikon lopussa tuon korkeapainesään sekaan...  Lisäksi vielä ruskasta huomiona sekin, että tämä korkeapainetilanne tarkoittaa tietenkin myös enimmäkseen heikkoja ja ajoittain jopa tyyniäkin tuulia, jolloin ruskassa se tarkoittaa vastaavasti sitä, että lehtivariseminen on hillittyä, ja silloin värikkäitä lehtiä pysyy tavanomaista runsaammin ja pidempään puissa > ruska voi siis muodostua lokakuun alkuun mennessä monin paikoin hyvin näyttäväksi... Tämän syksyn ruskassa on myös seuraava kuluneen kesän sääoloista johtuva erikoinen poikkeus, jonka havaitsin olemassa olevaksi elokuun lopussa seuraavalla tavalla >> Nimittäin silloin  Espoossa valokuvatessani ja luontoa tarkkaillessani kiinnitti huomioni aikaisempiin vuosiin nähden se, että koivuissa ja pajukoissa ei ollut silloin kehittynyt lähes ollenkaan ruostesienien aiheuttamaa kellastumista, tai vain hyvin vähän - Hyvin monina aikaisempina vuosina viimeistään elokuun viimeisellä viikolla oli ollut paljon runsaammin tätä ruskaa edeltävää lehtien kellastumistyyppiä em. lajeissa. Syinä moiselle ovat olleet todennäköisesti ainakin seuraavat seikat:  Kasvukausi oli ollut koko kesän selvästi normaalista myöhässä, jolloin tavallaan tuolloin elokuun lopun hetkillä kasvien lehdistöt olivat tavanomaista "nuorempia" ajankohtaan nähden > Ruostesienet ilmeisesti vioittavat siis paremmin ns. vanhempia lehtiä. Toinen syy oli varmaankin myös se, kun kesäsää oli kokonaisuudessaan erityisen tasainen, jolloin esim. paahtavien helteiden tai erityisen runsaiden liikamärkyyttä aiheuttavien sateiden stressaava vaikutus puuttui, ja niin ollen puiden lehdet olivat edelleen tauti- ja infektioresistenssejä normaalia paremmin elokuun lopussakin. Syyskuun alussa ruostesienikellastumista on sitten viimein alkanut tulemaan etenkin koivuihin, mutta tosiaan parisen viikkoa myöhemmin kuin tyypillisesti - tässä on tavallaan se sama viive, mikä on ollut pitkin kesääkin kasvukauden kehitysvaiheissa; eli aika selvä korrelaatio siinä taitaa olla noiden suhteen. Tämä ruostesienikellastumisen viivästyminen vaikuttaa varsinaiseen ruskaan mm. seuraavalla tavalla > Koska varsin monet ensimmäisenä ruskaantuvat lajit ovat kasvukauden viiveestä huolimatta aloittaneet ruskaantumisensa melko ajallaan em. tapaan, niin tällöin se ruska pääseekin valloittamaan puustojen ja pensaikkojen lehvästöjä normaalia enemmän ruostesienikellastumiseen nähden.  Niinpä siksi aikaisempiin ruostesienikellastumista enemmän sisältäneisiin syksyihin verrattuna esim. juuri koivuilla ruskasta voidaan odottaa tavanomaista kirkkaampaa - ruostesienikellastumisenhan erottaa varsinaisesta ruskasta siitä, että ensin mainittu on himmeää ja ruskehtavaa. Tosin molemmat voivat esiintyä aina myös samalla kertaa, jolloin niiden erottaminen toisistaan ei olekaan itsestään selvää. Etenevän ruskan kokonaisuutta pohdittaessa voi siis olla, että tuon em. ruostesienivähyyden lisäksi tässä megakorkeapaineessa ilmenevä pitkäaikainen heikkotuulisuus aiheuttavat yhdessä ruskaan yleisesti normaalia kirkasvärisemmän poikkeaman ainakin lokakuun ensimmäisille päiville mennessä... Tässä vaiheessa ei enempää näistä aiheista, mutta blogiaktiviteettia jatkanen seuraavaksi kesän ja alkusyksyn aikana kertyneestä valokuvaussadostani poimituilla teemoilla ja kuvaesittelyillä, missä luonto- ja sääasiat ovat toki edelleen keskeisessä roolissa....

Avainsanat: vuodenajat sää ruska ruostesienikellastumisen vähyys 2017 ruostesienet meteorologia luontoseuranta kasvukausi 2017 kasviviljely öisin värikäs vuosi voi viileä viikonloppu vanhempi valmistua vaikutus vaikuttaa vaihe vaaleanpunainen urali ukraina ukkosmyrsky tässä tuulia tuleva toukokuu tilanne terminen tavanomainen tauti tarpeellinen tarkoittaa talvi syyskuu syy syksy suomessa suomi suhde skenaario sisämää seuraava sade rooli päivä päivälämpötila puuttua puiden poikkeus pohjoinen piiri pelto parise ominaisuus odottaa nähdä mustameri muodostua monin mitä mittakaava mitata merkittävä merkki mahdollinen länsi lämpö lämpötila lämmin luonto loppukesä lokakuu lehti laji laitokse laaja kylmä kuuma kulunut kosteus korkeapaine koko kiira kesä kesäkukka kesäinen kehittyä kasvukausi kasvu kasvi jää juhlakausi ilmatiede ilma ihana huomio hidas hedelmä havaita eurooppa etelä esiintyä erottaa erikoinen elokuu elo aste annos alku alue alkusyksyn alkaisi aika aiheuttaa aihe aamu 2017